Eli joo.. Oon 165-167 cm pitkä, painan 49 kg. oon 13- vuotias. En oo syöny enää parii vuotee lihaa, ja nyt joku puol vuotta taakseppäi ni oon jättäny kanan ja kalanki kokonaan pois. On koko ajan sellanen olo et aina ko syön ni haluisin vaan oksentaa ne ulos. Ja aina ko oon kieltäytyny syömästä jotain ni tulee tosi hyvä mieli. Pakotan usein itseni lenkille tai salille. Kaverit vaa sanoo joskus et on huolissaan musta ko en nykyään edes pysty katsomaan kokonaista elokuvaa loppuun saakka ajattelematta'' nyt tarvitsee lähteä juoksemaan, olen istunut jo liian kauan, ja haluan laihtua'' Haluaisin painaa joku 45 kg... enintään.
ajattelin vaan kysyy ja varmistaa et eihä mul oo mitään vaa?? Ko koko aja tuntuu vaa pahenevan nää kaikki ko en yhtää haluis syödä:s ja koko ajan sellanen olo et oon 100-kilonen norsu, enkä tunnu olevan koskaan tyytyväinen itseeni. Ja itseni kehuminen on minulle MAHDOTONTA.
ajattelin vaan kysyy ja varmistaa et eihä mul oo mitään vaa?? Ko koko aja tuntuu vaa pahenevan nää kaikki ko en yhtää haluis syödä:s ja koko ajan sellanen olo et oon 100-kilonen norsu, enkä tunnu olevan koskaan tyytyväinen itseeni. Ja itseni kehuminen on minulle MAHDOTONTA.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet valitettavasti anoreksian kujan juoksussa, minkä häämöttävä maalinauha on sairaus ja sairaala. Et kai sitä kuitenkaan halua tavoittaa? Uskoakseni et, sillä pituutesi huomioiden sinulla ei ole mitään syytä painon pudottamiseen, paremminkin sen nostamiseen, ollaksesi naisellinen nuori nainen.
Voin taata sinulle, onnea et laihduttamalla saa, mutta saat kyllä sairauskierteeseen, josta paluu on henkisesti tuskainen ja voi viedä vuosia. Sinulla on mahdollisuus tehdä tuosta kujan juoksusta loppu. Menisin sinuna kouluterveydenhoitajan luo ja kerrot tämän tarinan, miten tahdot laihtua ja laihtua, liikkua entistä enemmän, ja koet, että tämä ei ole tervettä. Kaikki tämä harrastamasi elämä on "valmentautumista" vakavaan sairauteen, joka pahimmillaan johtaa siihen, että makaat sairaalassa voimattomana ja pahoinvoivana. Ethän sitäkään tahdo, vaan nauttia nuoruudesta ja aikuiseksi varttumisesta. Aika ja kehitys kulkee omaa rataansa, sitä on turha yrittää vastustaa, sillä sille ei yksinkertaisesti voi mitään.
Minä kirjoitan kokemuksen "syvällä rintaäänellä", sillä olen anoreksian "helvettiä" nähnyt yli 10 vuoden ajan niin tyttäreni kamppailuna, kuin myös monen muun nuoren. Koska sairaus on erittäin raskasta myös omaisille ja muille perheenjäsenille, et varmasti halua sitä mielipaa myös heillekään aiheuttaa.
Toivon sinulle viisautta, rakkautta itseäsi kohtaan, joten pystyt ajattelemaan omaa parastasi. Se paras on terveellinen syöminen, kohtuus liikunnassa ja mielenkiinto muuhun, kuin pelkästään omaan kehoon. Nauti kehostasi ja itsestäsi, olet ainutkertainen ihminen, toista sinua ei ole tästä maailmassa!
tiedät itekkin, ettei toi ole tervettä ja haet vain huomiota. mutta voin kertoa että teet itsestäsi vain pellen.
Ei todellakaan ole kysymys mistään huomion hakemisesta. Sillä en ole sanonut mitään ystävilleni tai perheelleni etttei enää nykyään syöminen kiinnosta. Olen nimen omaan pitänyt asian vain itselläni , ja koska se on vaivanut minua jo niin kauan ja ajattelin vain kysäistä asiaa netistä joltain tuntemattomalta...
Kuten tuolla aikaisemmin jo kirjoitin, olet syömishäiriön tiellä, joka ei tiedä hyvää. Pakkoliikunta on yksi merkki siitä, oksentamisen tarve viittaa bulimiaan. Myöskin hyvän mielen olo, kun on kieltäytynyt syömästä on myös merkki sairaudesta.
Ajattele omaa parastasi ja fiksuna nuorena teet myös sen eteen, jotta tuo kujan juoksu sairautta kohti pysähtyisi. Mene kouluterveydenhoitajan luo ja kerro kotona myös äidille ja/tai isälle, että suhtautumisesi ruokaan ei ole tervettä, haluat apua. Jos sinun on vaikea sitä sanoa, niin kirjoita heille ajatuksesi. Kun ajoissa pääsee hoidon piiriin, voi mielen paraneminenkin tapahtua joustavammin ja nopeammin. Suosittelen, että toimisit, sillä tahdothan itsellesi parasta, eli säilyttää terveyden.
Lue myös, tai anna vanhemmillesi (ota googlella) Syli ry:n nettilinkki, siellä on runsaasti tietoa ja neuvoja syömishäiriöistä, niiden hoidosta, vertaistuesta ymv.
"Sillä en ole sanonut mitään ystävilleni tai perheelleni etttei enää nykyään syöminen kiinnosta."
Tosta lauseesta huomaa, että todellakin olet idiootti. TIEDÄT itsekin että toi ei ole normaalia ''kun ei syöminen kiinnosta'', ethän sinä siitä muuten tänne kirjottaisi. Olet juuri tollainen 13-vuotias kakara, joka haluaa olla luokan alipainoisin pelle.
Vastaus kysymykseesi '' Onko mulla joku syömishäiriö?'': ei. olet vain keskenkasvuinen pentu.