Miksi Elvis on maailmanhistorian suosituin ?

Kannattaa vielä odotella maineen tasaantumista.Nykyisin kun kuuntelen ja katselen Elviksen videoita alkaa laulaja enemmän jo vertautua hyviin aikalaisiinsa.Ilmiö jää tietenkin historiaan ,muttei siitä uskonnoksi tule olemaan.Pelkään pahoin että sadan vuoden kuluttua tunnistetaan outo valkopukuinen ,lakerivöinen hassulasinen kuvalogo josta tunnistetaan vain nimi,Elvis.Kuten Chaplin kepistä ja hatusta,Beatles moppitukista,Hitler viiksistä,Dracula hampaistaan jne.

Täyttä höpötystä vailla mitään realiteetteja. Aikaa on kulunut reilu 50 vuotta ja puhutte maailmanhistorian perspektiivistä.

Olisiko syytä muistaa, että maailmanhistoria on kohtuullisen pitkä ajanjakso suhteessa Elvis -uskonnon historiaan? Musiikkiakin (sitä todellista) on tehty käytännössä yli tuhat vuotta, mistä ajanjaksosta elämään jääneitä tekijöitä ja teoksia on vähintäänkin useiden satojen vuosien aikajänteeltä.

Ette tainneet muuten mainita (ja tuskin Elvis -uskovaisina olette havainneetkaan - tai ainakin olette vaikuttavasti ummistaneet silmänne) sitä tosiasiaa, että Elvis huumakin on jo pitkään ottanut taantuakseen. Tämä on selkeästi pitkän aikavälin trendi, jolla - trendi kun on - on erittäin vahva ennustearvo. Käytännössä pirstaloituneessa maailmassa kilpailijoita on aivan liiaksi, jotta yksittäinen "popkuningas" voisi jatkaa voitonmarssiaan turbulentissa, jatkuvan muutoksen tilasssa.

Nyt on jo nähtävissä, että popin puolella on useita mainstream -nimiä, jotka tulevat lähitulevaisuudessa valtaamaan lisämaata itselleen Elvis -jalustalta. Sellaisia ovat juuri Michael Jackson ja myös Beatles, tässä pari ilmeisintä nimeä mainitakseni. Joukon jatkoksi tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan muitakin nimiä, luultavimmin lähinnä viimeisten reilun parinkymmenen vuoden pophistoriasta.

Kuninkaan kruunun himmenemisvauhti on saamassa vääjäämättä lisävaihteen silmäänsä, hieraiskaa siis silmiänne ja yrittäkää pysyä hereillä!

Asiantuntijalle:

Elvis oli yksinkertaisesti täysin suvereeni yhdistelmä ulkonäköä, lava-aktia, tunteiden tulkintaa, karismaa, huumorintajua ja ennen kaikkea ÄÄNTÄ että hän on ykkönen vielä nykyäänkin miljoonien ihmisten sydämessä. Lisäksi erittäin monipuolinen tuotanto antaa jotain sellaisillekin jotka eivät muuten Elvistä sen kummemmin fanita.

Hiipuvasta suosiosta (tai huumasta) voisi todeta että edelleen jatkuvasta levymyynnistä kertoo aika hyvin I'm Leavin' kappaleen (1971) tekijän edelleen saamat rojaltit joilla hän maksaa edelleen laskunsa ja voi muuten jatkaa musiikin parissa ilman, että siitä välttämättä tarvitsee tienata elantoaan (eikä tienaakaan). Siis yksi ainoan kappaleen rojaltit jonka Elvis on levyttänyt 30 vuotta sitten elättävät tämän miehen edelleen vuodesta toiseen(!)

Lisäksi tänä vuonna Elvikselle myönnettiin USA:ssa kolme uutta kultalevyä, kaksi platinalevyä sekä yksi timanttilevy kaikkien entisten lisäksi. Ylsiköhän kukaan muu kuollut tai elossa oleva artisti samaan?

Ja perikunnan tulothan eivät sisällä rojalteja kuin vuoden -73 ja sen jälkeen tehdyistä levytyksistä jotka tunnetusti ovat kaupallisessa mielessä heikoimmasta päästä. En siis sanoisi että suosio on pahemmin hiipumassa.

Edesmenneistä artisteistakaan Elvis ei enää ollut ykkösenä viime vuonna, sen paikan oli ottanut Jackson.

Elviksen suhteellinen suosio tulee varmasti laskemaan: tarjonta on kasvanut, historia paksuuntunut ja ihmisten elämäntyylit ja intressit pirstaloituneet. Ne, jotka ovat hiukankin herkistyneet tulkitsemaan yhteiskunnallisia trendejä pitävät tätä selviönä: elämme siis vihdoin muutoksen aikoja serkku pronssinen!

Mitä mieltä on tuoda moisia detaljeja esiin jostakin Elviksen levyttämästä poplaulusta, joka vieläkin 'elättää' jonkun riistetyn poloisen? Näitä riistettyjähän löytyy ainakin 1950 -luvun alusta saakka ja iso osa taitaa olla jo kupsahtanut Elviksen porukoiden kahmiessa edelleen tuohta sen, minkä vielä vähän aikaa pystyvät.

Sitä, että tällaiset poppinimet (vaikkapa Elvis muinoin maailmalla, sittemmin Beatles ja Jackson sekä Noppu Ermaali Suomenimaassa) 'hallitsevat' suuren ihmismassa 'musiikki'mieltymyksiä on kyllä lähtökohtaisesti kovin vaarallinen ilmiö. Se estää tehokkaasti todellisen musiikkitaiteen pariin hakeutumista; edes niiden, joilla olisi valmiuksia omaksua apinatason yläpuolella olevaa musiikkia.

Vertauksena voisi esittää tuota viinin tuomista marketteihin: ostamisen kynnyksen madaltumisesta aiheutuisi valikoiman yksipuolistuminen, jolloin olisi valittava lähinnä Pirkka puna- ja valkoviinin väliltä (jos ei halua ostaa molempia).

Pitääkö meidän siis valita, haluammeko Elviksemme sunilaisena, viiskytlukulaisena, kuuskytluvun vieläkin popimpana Elviksenä vai seitkytluvun Las Vegas -potkupukuisena versiona? Uskovaiset vastaanottavat Elviksensä kaikissa mahdollisissa kuoseissa (kuten tuossa edellinen kirjoittajakin totesi tästä 'monipuolisuudesta'), mutta muille pakkovalinta aiheuttaisi todennäköisesti kahvin valumisen väärään kurkkuun. Näin ainakin niiden osalta, joiden intresseissä on puhda musiikki - eivätkä esim. ulkonäkö, lava-akti tai huumorintaju (jotkut näistä piirteistä saatetaan tulkita musiikkipiireissä jopa vahingollisina musiikin laadun kannalta...!).

Elvis oli ensin köyhä tuntemattomuus, sitten Rockin kapinallinen ja viihdemusiikin popularisoija ja lopulta 1970-luvulla musiikin yliluonnollinen messias.

Mitähän viihdemusiikin popularisoija voi oikein tarkoittaa? Viihdemusiikki (siis se mitä Elviskin puhtaasti edusti) on aina ollut läpeensä kaupallista - ja kaupaksi menevää. Tässä suhteessa on vaikea kuvitella, että sitä olisi joku voinut vielä 'popularisoida'.

Rockin oikeat kapinalliset lienevät myös kautta historian olleet aivan muun tyyppisiä ilmiöitä kuin mitä Elvis edusti. Todellisiin kapinallisiin voitaneen luokitella lukuisat mustat R&B -artistit ja myöhemmin 1960 -luvun jälkipuoliskon rajanrikkojat. Myöhempinä aikoina näitä kapinallisia ovat edustaneet monet vaihtoehtorockin nimet.

Messiuudellakaan ei tässä yhteydessä ole mitään muuta tarkoitusta kuin myydä mielikuvien kautta mahdollisimman paljon hyödykkeitä - vaikka sitten 'uskovaisuuden' nimissä. Elvis onkin malliesimerkki länsimaisen viihdekulttuurin alistavasta vaikutuksesta; ideologiasta, joka tulee esiin vain rivien välistä luettaessa. No, näitä esimerkkejähän riittäisi tietysti loputtomiin populaarimusiikin puolelta esiin kaivettaviksi.

Olet oppositiossa. Kaikki mustat laulajatkin Chuck Berrystä Richard Pennimanniin ovat myöntäneet lausunnoissaan Elviksen suuruuden, kapinallisuuden ja sen, että ilman Elvistä he olisivat edelleenkin marginaalirokkareita.

Niin, kaikki nuo "laulajat" ovat poplaulajia; voidaanko siis edes puhua oikeista laulajista? Tuskin.

Tottakai he puolustavat omaa kenttäänsä: vaikeahan se on (nuoriso)idolina tunnustaa omaa apinatasoaan korkeampaa kulttuuria. Selvä se.

Sitä paitsi kaupallinen suuruus ei edelleenkään, edes Chuck Berryn ja Little Richardin valkoista amerikkaa myötäilevien lausuntojen jälkeenkään korreloi positiivisesti laadun kanssa.

Vain totuudella on merkitystä.

Ja ainoa oikea totuus on yksinkertainen? Täällä joitakin julkkislausuntoja lisää, kenties joukossa on muutama yksinkertaisellekin kelpaava henkilö: http://quotations.about.com/od/stillmorefamouspeople/a/elvispresley4.htm

Ja täällä yksinkertaisen/ööppilöömin/vähäpään/ties mitä muita nimimerkkejä omaavan ressukan taudista lisätietoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia

Niinhän se menee, jotta asiakommentointia on turha odottaa tahoilta, jotka ovat ja pysyvät länsimaisen viihdekulttuurin vankeina.

Yksikään Elvis -uskovainen ei tällä palstalla ole kyennyt rakentavaan keskusteluun. Lähtökohtaisesti tämän estää asennevinoutuma, jota perustavanlaatuinen tiedonpuute osaltaan vahvistaa.

Lopputuloksena on erilaisten näkemysten kuittaaminen etsimällä selityksiä jostakin koko aiheen ulkopuolisesta alueesta. Vaan niinhän se menee, jotta kun kerraan ollaan massaväkeä ja otetaan asiat kollektiiviesti annettuina, niin myös usko länsimaisen perikadon kaikkivoipaisuuteen on myös vankkumaton. Tämä tietysti koskee yhtä lailla länsimaista lääketiedettä erilaisine diagnosointiluokituksineen.

Eikö olisi yksinkertaisempaa todeta vain, että kaikille ei vain alkuunkaan riitä Elvis ja poppi ylipäätään? Toiset saattavat nähdä siinä kovin likaisia tarkoitusperiä. Lähihistoriallisesti se on puhutellut aina enemmän kouluttamatonta ja matalan koulutustason väestöä. Sittemmin se on toki levinnyt laajemmallekin (lähinnä kylläkin Elviksen aikakauden jälkeen). Nyt kun globalisaatiota lukuisine vastenmielisine lieveilmiöineen on yhä enemmän alettu kyseenalaistaa jopa rappiokulttuurin kehdossa, niin meillä on realisitisia toiveita myös popin kujanjuoksun heikkenemisestä jopa lähitulevaisuudessa.

En nyt viitsi lähteä mukaan naurettaviin provoyrityksiisi, totean vain ettei tuo tyhjänjauhaminen täysin asian vierestä ole yhtään sen rakentavampaa kuin mikään muukaan teksti täällä.

Aitoa asennevinoutumaa sinun kannattaa muuten etsiä peilistä.

Asennevinoutuma syntyy tietämättömyydestä, jota tällä palstalla esiintyy enemmän kuin tarpeeksi. Tästä syystä asiakeskustelua on liki mahdotonta käydä. Ilmeisesti on myös niin, että Elvis -uskovaiset pysyvät poteroissaan ja pitävät kynsin ja hampain kiinni illuusiostaan; tuttu ilmiö muutenkin juuri 1950 -luvun säkätyksen harrastajien keskuudessa.

Ongelma on siis siinä, että minä tunnen kyllä Elviksen tuotannon perinpohjin, mutta sinä et näytä tuntevan juuri mitään muuta (ainakaan 1950 -lukulähtöisen populaarimusiikillisen ilmaisun ulkopuolelta). Tässä lienee pääsyy myös siihen, että tulkitset kriittiset ja asiapohjaiset perustelut keskustelunavauksineen "naurettaviksi provoyrityksiksi" (provo -ilmaisua käyttävät muuten perinteisesti suomalaiset perusjuntti-ihmiset; käsitys perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen).

"Ongelma on siis siinä, että minä tunnen kyllä Elviksen tuotannon perinpohjin, mutta sinä et näytä tuntevan juuri mitään muuta (ainakaan 1950 -lukulähtöisen populaarimusiikillisen ilmaisun ulkopuolelta). Tässä lienee pääsyy myös siihen, että tulkitset kriittiset ja asiapohjaiset perustelut keskustelunavauksineen "naurettaviksi provoyrityksiksi" (provo -ilmaisua käyttävät muuten perinteisesti suomalaiset perusjuntti-ihmiset; käsitys perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen)."

Kyllä se ongelma on nimenomaan siinä ettet kertakaikkiaan saa mahtumaan pieneen mieleesi että asiasta ja sen vierestä lörpöttäminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Ei tässäkään ketjussa ole ole tarkoitus keskutella mistään muusta kuin siitä miksi Elvis on maailmanhistorian suosituin artisti. Vaikka tiedän ja kuuntelen hyvin paljon muutakin musiikkia niin niistä keskustellaan jossakin muualla, ymmärrätkö? Varmaankaan et.

Kyllähän nuo sarkastiset ja täysin aiheen vierestä olevat purkauksesi (joiden taustalla olevaa syytä voi vain arvailla mutta aika selväähän se on) ovat tarkoituksella provosoivia. Jos asialliseen keskuteluun halutaan ihmisiä mukaan niin se tehdään aivan muulla tavoin. Sen jokainen normaalilla älyllä varustettu ihminen ymmärtää, sinä selvästikään et.

Ja kommenttisi provo-sanan käytöstä osoittaa jälleen miten "tasokkaaseen" keskuteluun kykenet. Jatka ihmeessä samaa rataa, minun osaltani keskustelut kanssasi mistä tahansa aiheesta on käyty.

Kyse on kyllä ennen kaikkea siitä, että eriäviä mielipiteitä ei sallita - aivan kuten uskonnollisissa yhteisöissä poikkeuksetta on asianlaita. Tässä(kin) keskustelussa otsikoitu aihe hamuaa puhtaasti puoltolauseita vahvistuksekseen: "maailmanhistorian suosituin" on annettu tekijä, jota ei ole asiallista asettaa epäilyksenalaiseksi sen enempää faktuaalisesti kuin muutoinkaan.

Maailmanhistoria on kohtuullisen paljon pidempi ajanjakso kuin pyrähdys 1950 -luvun puolivälistä näihin päiviin. Tätä(kin) taustaa vasten arvioituna on varsin epäilyttävää julistaa Elviksen osalta moista 'kautta aikain' -yleistystä. Tilanne on saattanut olla parin vuosikymmenen aikana oletetunkaltainen ja silloin puhumme lähinnä 1950 - 1970 -luvuista (tosin 1960 -luvulta alkaen Elvis kyllä alkoi jäädä tunnettuudessa hieman omaehtoisemma rockmusiikin jalkoihin).

Tämän päivän pirstaloituneessa maailmassa on jo hyvin vakeaa nähdä yksittäisiä 'kuninkaallisia', jotka voisivat hallita yksinvaltiaina hegemoniaansa. Kandidaatteja tällaisen tittelin omaaviksi löytyy jo niin runsaslukuinen joukko, että 'äänet' väistämättä jakautuisivat melko laajalle alueelle.

Mitä tulee poliittisiin suuntauksiin, niin en kannata suunnitelmataloutta - kapitalismista nyt puhumattakaan. Monet Elvis -fanit sen sijaan luulevat kannattavansa kapitalismia tietämättä edes alkeellisesti sen perusteoriaa - ideologian käytännön sovelluksista ja seurauksista nyt taas puhumattakaan.

Musiikin yleisestä yliarvostuksesta vielä sen verran, että yliarvostusta esiintyy yleisesti monillakin alueilla. Yliarvostetuinta musiikki on kuitenkin populaaripuolella; tämä on itsestäänselvää, sillä perustuuhan se aina lähtökohtaisesti kaupallisuuden vuoksi yksinkertaistettuhin elementteihin ja selvästi matalampaan osaamistasoon. Edellisessä kirjoituksessa esitetty toteamus klassisen yliarvostuksesta noudattelee monien palstan kirjoitusten ominaispiirteitä: esitetään karkean tason yleistäviä kommentteja ilman mitään asiaperusteita. Perusteita on toki mahdotonta esittää ilman alkeellista tietopohjaa ja todellista omakohtaista, omaehtoista kokemusta aihealueelta.

Varmaankin karisma, tyyli ja lauluääni ratkaisee paljon, mutta kyllä siinä pitää vielä jotain "yliluonnollista" olla. Ehkäpä Michael Jackson tosiaan oli toinen "Jeesus". Siinä oli mies jota ei kukaan koskaan ohita! Suurin ja kaunein!

Varmaankin karisma, tyyli ja lauluääni (kummalaakaanhan näitä ei juuri ollut) ratkaisee paljon, mutta kyllä siinä pitää vielä jotain "yliluonnollista" olla. Ehkäpä Michael Jackson sen enempää kuin Elviskään ei tosiaan olluti toinen "Jeesus". Siinä nimittäin oli mies jota ei kukaan koskaan ohita! Suurin ja kaunein!

Mutta kumpi olikaan maailmanhistorian yliarvostetuin, Elvis vai Michael? Tätä kyssäriä pitäis nyt pohtia pitkään ja hartaasti, sillä kyllähän se kandidaatti tästä ala-asteosastosta ilman muuta löytyy. Ehotuksia kehiin, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis!!!