Varmaankin karisma, tyyli ja lauluääni ratkaisee paljon, mutta kyllä siinä pitää vielä jotain "yliluonnollista" olla. Ehkäpä Elvis tosiaan oli toinen "Jeesus". Siinä oli mies jota ei kukaan koskaan ohita! Suurin ja kaunein!
Miksi Elvis on maailmanhistorian suosituin ?
Asiantuntuja.
22
560
Vastaukset
- Puinen sydän
Kannattaa vielä odotella maineen tasaantumista.Nykyisin kun kuuntelen ja katselen Elviksen videoita alkaa laulaja enemmän jo vertautua hyviin aikalaisiinsa.Ilmiö jää tietenkin historiaan ,muttei siitä uskonnoksi tule olemaan.Pelkään pahoin että sadan vuoden kuluttua tunnistetaan outo valkopukuinen ,lakerivöinen hassulasinen kuvalogo josta tunnistetaan vain nimi,Elvis.Kuten Chaplin kepistä ja hatusta,Beatles moppitukista,Hitler viiksistä,Dracula hampaistaan jne.
- jon burrows
jos vaikka siitä jonkinmoinen uskontokultti tulisikin.
jos ajatellaan sitä että -50 luvun alusta kun Elvis aloitti uransa on kulunut jo 60 vuotta
ja henkilö on tunnettu ympäri maailman ollen suosituin artisti nykypäivänä
tietenkin se että Elvis takoo rahaa yli 50 miljoonaa dollaria pelkästään
perikunnalle joka vuosi puhumattakaan Elviksen yhtiöiden vuotuisista tuloksista
jotka ovat useita satoja miljoonia vuodessa niin voisi olettaa että
myöskin 100 vuoden päästä henkilön arvo ja kuuluisuus on paljon nykyhetkeä
suurempi.
lisäksi uskon että Elvis ei ole viimeistä sanaa sanonut vaan jotakin uutta on
vielä tulossa mm. elossaoloon liittyen .
siitähän saadaan sitten aivan uusi alku monelle uudelle tarinalle joita
ihmiskunta 100-200 vuoden päästä ihmettelee. - ...
jon burrows kirjoitti:
jos vaikka siitä jonkinmoinen uskontokultti tulisikin.
jos ajatellaan sitä että -50 luvun alusta kun Elvis aloitti uransa on kulunut jo 60 vuotta
ja henkilö on tunnettu ympäri maailman ollen suosituin artisti nykypäivänä
tietenkin se että Elvis takoo rahaa yli 50 miljoonaa dollaria pelkästään
perikunnalle joka vuosi puhumattakaan Elviksen yhtiöiden vuotuisista tuloksista
jotka ovat useita satoja miljoonia vuodessa niin voisi olettaa että
myöskin 100 vuoden päästä henkilön arvo ja kuuluisuus on paljon nykyhetkeä
suurempi.
lisäksi uskon että Elvis ei ole viimeistä sanaa sanonut vaan jotakin uutta on
vielä tulossa mm. elossaoloon liittyen .
siitähän saadaan sitten aivan uusi alku monelle uudelle tarinalle joita
ihmiskunta 100-200 vuoden päästä ihmettelee.Joku tiedelehti laski, että Elvis uskonnosta tulee maailman suurin uskonta joskus 100 vuoden päästä tms en nyt muista tarkkaan. Mutta pelkästään jo Elvis imitaattoreita on maailmassa peräti 85-100 000, eli ylivoimainen maailmanennätys. Elvis on vain ykkönen sille ei voi mitään.
- niin yksinkertaista
Täyttä höpötystä vailla mitään realiteetteja. Aikaa on kulunut reilu 50 vuotta ja puhutte maailmanhistorian perspektiivistä.
Olisiko syytä muistaa, että maailmanhistoria on kohtuullisen pitkä ajanjakso suhteessa Elvis -uskonnon historiaan? Musiikkiakin (sitä todellista) on tehty käytännössä yli tuhat vuotta, mistä ajanjaksosta elämään jääneitä tekijöitä ja teoksia on vähintäänkin useiden satojen vuosien aikajänteeltä.
Ette tainneet muuten mainita (ja tuskin Elvis -uskovaisina olette havainneetkaan - tai ainakin olette vaikuttavasti ummistaneet silmänne) sitä tosiasiaa, että Elvis huumakin on jo pitkään ottanut taantuakseen. Tämä on selkeästi pitkän aikavälin trendi, jolla - trendi kun on - on erittäin vahva ennustearvo. Käytännössä pirstaloituneessa maailmassa kilpailijoita on aivan liiaksi, jotta yksittäinen "popkuningas" voisi jatkaa voitonmarssiaan turbulentissa, jatkuvan muutoksen tilasssa.
Nyt on jo nähtävissä, että popin puolella on useita mainstream -nimiä, jotka tulevat lähitulevaisuudessa valtaamaan lisämaata itselleen Elvis -jalustalta. Sellaisia ovat juuri Michael Jackson ja myös Beatles, tässä pari ilmeisintä nimeä mainitakseni. Joukon jatkoksi tulee suurella todennäköisyydellä nousemaan muitakin nimiä, luultavimmin lähinnä viimeisten reilun parinkymmenen vuoden pophistoriasta.
Kuninkaan kruunun himmenemisvauhti on saamassa vääjäämättä lisävaihteen silmäänsä, hieraiskaa siis silmiänne ja yrittäkää pysyä hereillä! - Mr Goldman
Asiantuntijalle:
Elvis oli yksinkertaisesti täysin suvereeni yhdistelmä ulkonäköä, lava-aktia, tunteiden tulkintaa, karismaa, huumorintajua ja ennen kaikkea ÄÄNTÄ että hän on ykkönen vielä nykyäänkin miljoonien ihmisten sydämessä. Lisäksi erittäin monipuolinen tuotanto antaa jotain sellaisillekin jotka eivät muuten Elvistä sen kummemmin fanita.
Hiipuvasta suosiosta (tai huumasta) voisi todeta että edelleen jatkuvasta levymyynnistä kertoo aika hyvin I'm Leavin' kappaleen (1971) tekijän edelleen saamat rojaltit joilla hän maksaa edelleen laskunsa ja voi muuten jatkaa musiikin parissa ilman, että siitä välttämättä tarvitsee tienata elantoaan (eikä tienaakaan). Siis yksi ainoan kappaleen rojaltit jonka Elvis on levyttänyt 30 vuotta sitten elättävät tämän miehen edelleen vuodesta toiseen(!)
Lisäksi tänä vuonna Elvikselle myönnettiin USA:ssa kolme uutta kultalevyä, kaksi platinalevyä sekä yksi timanttilevy kaikkien entisten lisäksi. Ylsiköhän kukaan muu kuollut tai elossa oleva artisti samaan?
Ja perikunnan tulothan eivät sisällä rojalteja kuin vuoden -73 ja sen jälkeen tehdyistä levytyksistä jotka tunnetusti ovat kaupallisessa mielessä heikoimmasta päästä. En siis sanoisi että suosio on pahemmin hiipumassa. - niin yksinkertaista
Edesmenneistä artisteistakaan Elvis ei enää ollut ykkösenä viime vuonna, sen paikan oli ottanut Jackson.
Elviksen suhteellinen suosio tulee varmasti laskemaan: tarjonta on kasvanut, historia paksuuntunut ja ihmisten elämäntyylit ja intressit pirstaloituneet. Ne, jotka ovat hiukankin herkistyneet tulkitsemaan yhteiskunnallisia trendejä pitävät tätä selviönä: elämme siis vihdoin muutoksen aikoja serkku pronssinen!
Mitä mieltä on tuoda moisia detaljeja esiin jostakin Elviksen levyttämästä poplaulusta, joka vieläkin 'elättää' jonkun riistetyn poloisen? Näitä riistettyjähän löytyy ainakin 1950 -luvun alusta saakka ja iso osa taitaa olla jo kupsahtanut Elviksen porukoiden kahmiessa edelleen tuohta sen, minkä vielä vähän aikaa pystyvät.
Sitä, että tällaiset poppinimet (vaikkapa Elvis muinoin maailmalla, sittemmin Beatles ja Jackson sekä Noppu Ermaali Suomenimaassa) 'hallitsevat' suuren ihmismassa 'musiikki'mieltymyksiä on kyllä lähtökohtaisesti kovin vaarallinen ilmiö. Se estää tehokkaasti todellisen musiikkitaiteen pariin hakeutumista; edes niiden, joilla olisi valmiuksia omaksua apinatason yläpuolella olevaa musiikkia.
Vertauksena voisi esittää tuota viinin tuomista marketteihin: ostamisen kynnyksen madaltumisesta aiheutuisi valikoiman yksipuolistuminen, jolloin olisi valittava lähinnä Pirkka puna- ja valkoviinin väliltä (jos ei halua ostaa molempia).
Pitääkö meidän siis valita, haluammeko Elviksemme sunilaisena, viiskytlukulaisena, kuuskytluvun vieläkin popimpana Elviksenä vai seitkytluvun Las Vegas -potkupukuisena versiona? Uskovaiset vastaanottavat Elviksensä kaikissa mahdollisissa kuoseissa (kuten tuossa edellinen kirjoittajakin totesi tästä 'monipuolisuudesta'), mutta muille pakkovalinta aiheuttaisi todennäköisesti kahvin valumisen väärään kurkkuun. Näin ainakin niiden osalta, joiden intresseissä on puhda musiikki - eivätkä esim. ulkonäkö, lava-akti tai huumorintaju (jotkut näistä piirteistä saatetaan tulkita musiikkipiireissä jopa vahingollisina musiikin laadun kannalta...!). - ElvisKing
Elvis oli ensin köyhä tuntemattomuus, sitten Rockin kapinallinen ja viihdemusiikin popularisoija ja lopulta 1970-luvulla musiikin yliluonnollinen messias.
- 7+5
"ja lopulta 1970-luvulla musiikin yliluonnollinen messias."
He he! Johan keksit lopetuksen. Totta toki on, että Elviksen musiikki oli erittäin kaupallista, ja erityisesti hänen magerinsa ei muuta ajatellutkaan kuin rahaa. Suosiossa ei mielestäni ole mitään pahaa eikä se musiikkia huononna.
Straussien aikaan ei ollut levysoittimia ja radiota, mutta jos olisi ollut, niin nuorempi valssien säveltäjänä kunnostautunut olisi ollut erittäin suosittu. Hänhän oli aikansa kaupallinen poppari. Koska hänen valssinsa ovat kestoltaan kovin lyhyitä, niitä eivät kaikki musiikin asiantuntijat voi pitää hyvänä musiikkina. Monitahoinen jänteisyys jää puuttumaan ja sävelkulut ovat simppeleitä.
Jos suosio ja teosten lyhyys on haitta laajemminkin esittävissä taiteissa, Shakespearen näytelmät ovat roskaa. Aivan täyttä skeidaa ovat hänen sonettinsa,. jotka pakostakin ovat erittäin lyhyitä ja tietysti noudattavat orjallisesti sonettikaavaa siten, että loppusoinnut ja tavujen määrä on tarkasti rajattu.
Tästä taiteellisen teoksen pituudesta on tosin lausuttu muitakin mielipiteitä kuin vain tällä foorumilla luettavissa olevat. Englantilainen runoilija John Milton oli sitä mieltä, että proosaa kirjoittaa lähes kuka tahansa, mutta muotoihin sidottujen (lyhyiden) runojen kirjoittaminen vaatii lahjakkuutta.
Jos pieni koko on haitta kolmiuloitteista jälkeä tuottavissa taidemuodoissa, Kiinan muuri on selvästi maailman paras taideteos arkkitehtonisesti. :o)
Jos muusikko/laulaja on vähälahjainen, hän ei osaa soittaa nautittavasti minkään tyyppistä musiikkia. Olen itse kuunnellut, kun klassiseen musiikkiin erikoistunut henkilö yritti säestää kitaralla kolmen soinnun rock-kappaletta. Tulos oli aika koominen: ei minkäänlaista svengiä. Ei tietysti onnistu klassisen musiikin soittaminenkaan koko ikänsä rockia veivanneelta lahjakkaaltakaan tyypiltä.
- niin yksinkertaista
Mitähän viihdemusiikin popularisoija voi oikein tarkoittaa? Viihdemusiikki (siis se mitä Elviskin puhtaasti edusti) on aina ollut läpeensä kaupallista - ja kaupaksi menevää. Tässä suhteessa on vaikea kuvitella, että sitä olisi joku voinut vielä 'popularisoida'.
Rockin oikeat kapinalliset lienevät myös kautta historian olleet aivan muun tyyppisiä ilmiöitä kuin mitä Elvis edusti. Todellisiin kapinallisiin voitaneen luokitella lukuisat mustat R&B -artistit ja myöhemmin 1960 -luvun jälkipuoliskon rajanrikkojat. Myöhempinä aikoina näitä kapinallisia ovat edustaneet monet vaihtoehtorockin nimet.
Messiuudellakaan ei tässä yhteydessä ole mitään muuta tarkoitusta kuin myydä mielikuvien kautta mahdollisimman paljon hyödykkeitä - vaikka sitten 'uskovaisuuden' nimissä. Elvis onkin malliesimerkki länsimaisen viihdekulttuurin alistavasta vaikutuksesta; ideologiasta, joka tulee esiin vain rivien välistä luettaessa. No, näitä esimerkkejähän riittäisi tietysti loputtomiin populaarimusiikin puolelta esiin kaivettaviksi. - Hahah
Olet oppositiossa. Kaikki mustat laulajatkin Chuck Berrystä Richard Pennimanniin ovat myöntäneet lausunnoissaan Elviksen suuruuden, kapinallisuuden ja sen, että ilman Elvistä he olisivat edelleenkin marginaalirokkareita.
- Selvis
"Kaikki mustat laulajatkin Chuck Berrystä Richard Pennimanniin ovat myöntäneet lausunnoissaan Elviksen suuruuden, kapinallisuuden ja sen, että ilman Elvistä he olisivat edelleenkin marginaalirokkareita."
Totta! Hupaisa valkoihoinen poikkeus on Jerry Lee Lewis, joka on usein lausunnoissaan antanut ymmärtää pitävänsä itseään Elvistä parempana kykynä. Esimerkiksi Suomenkin televisiossa esitetyssä konserttitaltioinnissa "The Last Man Standing" hän kertoo menneensä Sun-studioon, kun Sam Phillips oli tehnyt tähden Elviksestä. Jerry Lee sanoi, että jos Sam Phillips kykeni tekemään tähden Elviksestä, "totta kai hän kykeni tekemään tähden myös minusta".
Ulkoiset paineet olivat kaiketi Elviksen kuoltua kuitenkin sen verran suuret, että jopa Lewis suostui osallistumaan Elviksen muistoksi tehdyn tribuuttilevyn "Class of '55 - Memphis Rock & Roll Homecoming" tekemiseen, vaikka pitääkin yhä itseään Elvistä merkittävämpänä kykynä.
Päärooleissa laulavat Carl Perkins, Jerry Lee Lewis, Roy Orbison ja Johnny Cash. Mukana juhlimassa sivurooleissa ovat mm. June Carter Cash, Jack Clement, Dave Edmunds, Rebecca Evans, John Fogerty, Ricky Nelson, Sam Phillips ja Marty Stuart. - niin yksinkertaista
Selvis kirjoitti:
"Kaikki mustat laulajatkin Chuck Berrystä Richard Pennimanniin ovat myöntäneet lausunnoissaan Elviksen suuruuden, kapinallisuuden ja sen, että ilman Elvistä he olisivat edelleenkin marginaalirokkareita."
Totta! Hupaisa valkoihoinen poikkeus on Jerry Lee Lewis, joka on usein lausunnoissaan antanut ymmärtää pitävänsä itseään Elvistä parempana kykynä. Esimerkiksi Suomenkin televisiossa esitetyssä konserttitaltioinnissa "The Last Man Standing" hän kertoo menneensä Sun-studioon, kun Sam Phillips oli tehnyt tähden Elviksestä. Jerry Lee sanoi, että jos Sam Phillips kykeni tekemään tähden Elviksestä, "totta kai hän kykeni tekemään tähden myös minusta".
Ulkoiset paineet olivat kaiketi Elviksen kuoltua kuitenkin sen verran suuret, että jopa Lewis suostui osallistumaan Elviksen muistoksi tehdyn tribuuttilevyn "Class of '55 - Memphis Rock & Roll Homecoming" tekemiseen, vaikka pitääkin yhä itseään Elvistä merkittävämpänä kykynä.
Päärooleissa laulavat Carl Perkins, Jerry Lee Lewis, Roy Orbison ja Johnny Cash. Mukana juhlimassa sivurooleissa ovat mm. June Carter Cash, Jack Clement, Dave Edmunds, Rebecca Evans, John Fogerty, Ricky Nelson, Sam Phillips ja Marty Stuart.Kyllä, ja kaikki yllä luetellut kuuluvat siihen maailman kaikkien aikojen merkittävimpien musiikintekijöiden (ainakin maantieteellisesti ja tyylillisesti) harvalukuiseen, kumarrettavaan ja kuninkaalliseen valiojoukkoon.
Viis siitä onko meillä ollut popissa 1960 -luku Beatleseineen ja muine omavaraisine ja uuttaluovine 'artisteineen' (eräskin sunpappa tokaisi kerran, jotta parempi kuunnella vain Elvistä, eihän sitä muuta tartte - ja niin hän on totta vie tehnytkin).
Viis myöskään siitä, että uuden maailman 1900 -luvulla pääosin kehittämä jazz aukoikin uusia musiikillisia uria ja kehitti sekä yksilö- että yhteissoittoa yhä virtuoosisempaan suuntaan. Perustason kolmen, neljän soinnun rakenne on sittenkin paljon vaativampaa ja kunnioitettavampaa. Tämän itsestään selvyydenhän tietävät kaikki edes hieman nuottikorvaa ja rytmitajua omaavat kykyihmiset. Vertaa nyt vaikka Luther Perkinsiä tai Scotty Moorea Wes Montgomeryyn tai Al DiMeolaan - ei niin mitään järkeä ja tosi noloa kahden viimeksi mainitun räpeltäjän kannalta.
Viis siitäkään, että meillä on yli tuhatvuotinen taidemusiikin historia läntisessä maailmassa. Ne kaiken maailman 'säveltäjä', siis ne historialliset kivikausihahmot ja myöhemmät pianonpimputtajat ja viulujen vinguttajat, eiväthän ne osanneet hädin tuskin soittaakaan - verrattuna nyt vaikka Elviksen vuosien saatossa käyttämiinsä taustabändien jäseniiin. Niin ja kyllähän se JLL :kin aina muutaman ikänsä harjoitelleen konserttopianistin hakkaa, vaikka unissaankin - kysy vaikka siltä itseltään!!
Kyvyt kunniaan ja kumarrus kohdistumaan korrektiin kaanoniin!
Niille kaanoniin kuulumattomille voisi vaikka veisata sitä Elviksen itselleen vohkimaa coveria mukaillen, jotta "You ain't nothin´ but a hound dog...". Olikos tässä muuten se historian ehkä tärkein yksittäinen laulu, tulkinta ja levytys noin ylipäätään? Kommentteja...!
- oppositiosta viis
Niin, kaikki nuo "laulajat" ovat poplaulajia; voidaanko siis edes puhua oikeista laulajista? Tuskin.
Tottakai he puolustavat omaa kenttäänsä: vaikeahan se on (nuoriso)idolina tunnustaa omaa apinatasoaan korkeampaa kulttuuria. Selvä se.
Sitä paitsi kaupallinen suuruus ei edelleenkään, edes Chuck Berryn ja Little Richardin valkoista amerikkaa myötäilevien lausuntojen jälkeenkään korreloi positiivisesti laadun kanssa.
Vain totuudella on merkitystä. Ja ainoa oikea totuus on yksinkertainen? Täällä joitakin julkkislausuntoja lisää, kenties joukossa on muutama yksinkertaisellekin kelpaava henkilö: http://quotations.about.com/od/stillmorefamouspeople/a/elvispresley4.htm
Ja täällä yksinkertaisen/ööppilöömin/vähäpään/ties mitä muita nimimerkkejä omaavan ressukan taudista lisätietoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia- niin yksinkertaista
Niinhän se menee, jotta asiakommentointia on turha odottaa tahoilta, jotka ovat ja pysyvät länsimaisen viihdekulttuurin vankeina.
Yksikään Elvis -uskovainen ei tällä palstalla ole kyennyt rakentavaan keskusteluun. Lähtökohtaisesti tämän estää asennevinoutuma, jota perustavanlaatuinen tiedonpuute osaltaan vahvistaa.
Lopputuloksena on erilaisten näkemysten kuittaaminen etsimällä selityksiä jostakin koko aiheen ulkopuolisesta alueesta. Vaan niinhän se menee, jotta kun kerraan ollaan massaväkeä ja otetaan asiat kollektiiviesti annettuina, niin myös usko länsimaisen perikadon kaikkivoipaisuuteen on myös vankkumaton. Tämä tietysti koskee yhtä lailla länsimaista lääketiedettä erilaisine diagnosointiluokituksineen.
Eikö olisi yksinkertaisempaa todeta vain, että kaikille ei vain alkuunkaan riitä Elvis ja poppi ylipäätään? Toiset saattavat nähdä siinä kovin likaisia tarkoitusperiä. Lähihistoriallisesti se on puhutellut aina enemmän kouluttamatonta ja matalan koulutustason väestöä. Sittemmin se on toki levinnyt laajemmallekin (lähinnä kylläkin Elviksen aikakauden jälkeen). Nyt kun globalisaatiota lukuisine vastenmielisine lieveilmiöineen on yhä enemmän alettu kyseenalaistaa jopa rappiokulttuurin kehdossa, niin meillä on realisitisia toiveita myös popin kujanjuoksun heikkenemisestä jopa lähitulevaisuudessa. En nyt viitsi lähteä mukaan naurettaviin provoyrityksiisi, totean vain ettei tuo tyhjänjauhaminen täysin asian vierestä ole yhtään sen rakentavampaa kuin mikään muukaan teksti täällä.
Aitoa asennevinoutumaa sinun kannattaa muuten etsiä peilistä.- niin yksinkertaista
Asennevinoutuma syntyy tietämättömyydestä, jota tällä palstalla esiintyy enemmän kuin tarpeeksi. Tästä syystä asiakeskustelua on liki mahdotonta käydä. Ilmeisesti on myös niin, että Elvis -uskovaiset pysyvät poteroissaan ja pitävät kynsin ja hampain kiinni illuusiostaan; tuttu ilmiö muutenkin juuri 1950 -luvun säkätyksen harrastajien keskuudessa.
Ongelma on siis siinä, että minä tunnen kyllä Elviksen tuotannon perinpohjin, mutta sinä et näytä tuntevan juuri mitään muuta (ainakaan 1950 -lukulähtöisen populaarimusiikillisen ilmaisun ulkopuolelta). Tässä lienee pääsyy myös siihen, että tulkitset kriittiset ja asiapohjaiset perustelut keskustelunavauksineen "naurettaviksi provoyrityksiksi" (provo -ilmaisua käyttävät muuten perinteisesti suomalaiset perusjuntti-ihmiset; käsitys perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen). "Ongelma on siis siinä, että minä tunnen kyllä Elviksen tuotannon perinpohjin, mutta sinä et näytä tuntevan juuri mitään muuta (ainakaan 1950 -lukulähtöisen populaarimusiikillisen ilmaisun ulkopuolelta). Tässä lienee pääsyy myös siihen, että tulkitset kriittiset ja asiapohjaiset perustelut keskustelunavauksineen "naurettaviksi provoyrityksiksi" (provo -ilmaisua käyttävät muuten perinteisesti suomalaiset perusjuntti-ihmiset; käsitys perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen)."
Kyllä se ongelma on nimenomaan siinä ettet kertakaikkiaan saa mahtumaan pieneen mieleesi että asiasta ja sen vierestä lörpöttäminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Ei tässäkään ketjussa ole ole tarkoitus keskutella mistään muusta kuin siitä miksi Elvis on maailmanhistorian suosituin artisti. Vaikka tiedän ja kuuntelen hyvin paljon muutakin musiikkia niin niistä keskustellaan jossakin muualla, ymmärrätkö? Varmaankaan et.
Kyllähän nuo sarkastiset ja täysin aiheen vierestä olevat purkauksesi (joiden taustalla olevaa syytä voi vain arvailla mutta aika selväähän se on) ovat tarkoituksella provosoivia. Jos asialliseen keskuteluun halutaan ihmisiä mukaan niin se tehdään aivan muulla tavoin. Sen jokainen normaalilla älyllä varustettu ihminen ymmärtää, sinä selvästikään et.
Ja kommenttisi provo-sanan käytöstä osoittaa jälleen miten "tasokkaaseen" keskuteluun kykenet. Jatka ihmeessä samaa rataa, minun osaltani keskustelut kanssasi mistä tahansa aiheesta on käyty.- 6+6
Minäkin olen ihmetellyt, miksi joku, jolla on pakkomielteenä höpöttää länsimaisen kaupallisuuden pahuudesta jaksaa hillua tällä foorumilla selittelemässä omia mielipiteitään "totuutena". En itsekään pidä kaikesta musiikista, ja mielestäni klassinen musiikki on osittain aivan yliarvostettua ja monet sen alan sävellykset keskinkertaisia tai mitättömiä. En kuitenkaan julista mielipiteitäni klassillisen musiikin foorumeilla ainoina oikeina.
Ymmärrän toki, että vaikki sosialismi onkin järjestelmänä lähes kuopattu, muutama innokas torvensoittaja on jäänyt jäljelle puhaltelemaan koomisia sävelkulkujaan ja haukkumaan länsimaista hapatusta ja kaupallisuutta. Tuon alan uskovaisille on kuitenkin tarjolla foorumeita, joilta he löytävät muutamia hengenheimolaisia eivätkä siten tunne oloaan niin yksinäiseksi kuin täällä.
- niin yksinkertaista
Kyse on kyllä ennen kaikkea siitä, että eriäviä mielipiteitä ei sallita - aivan kuten uskonnollisissa yhteisöissä poikkeuksetta on asianlaita. Tässä(kin) keskustelussa otsikoitu aihe hamuaa puhtaasti puoltolauseita vahvistuksekseen: "maailmanhistorian suosituin" on annettu tekijä, jota ei ole asiallista asettaa epäilyksenalaiseksi sen enempää faktuaalisesti kuin muutoinkaan.
Maailmanhistoria on kohtuullisen paljon pidempi ajanjakso kuin pyrähdys 1950 -luvun puolivälistä näihin päiviin. Tätä(kin) taustaa vasten arvioituna on varsin epäilyttävää julistaa Elviksen osalta moista 'kautta aikain' -yleistystä. Tilanne on saattanut olla parin vuosikymmenen aikana oletetunkaltainen ja silloin puhumme lähinnä 1950 - 1970 -luvuista (tosin 1960 -luvulta alkaen Elvis kyllä alkoi jäädä tunnettuudessa hieman omaehtoisemma rockmusiikin jalkoihin).
Tämän päivän pirstaloituneessa maailmassa on jo hyvin vakeaa nähdä yksittäisiä 'kuninkaallisia', jotka voisivat hallita yksinvaltiaina hegemoniaansa. Kandidaatteja tällaisen tittelin omaaviksi löytyy jo niin runsaslukuinen joukko, että 'äänet' väistämättä jakautuisivat melko laajalle alueelle.
Mitä tulee poliittisiin suuntauksiin, niin en kannata suunnitelmataloutta - kapitalismista nyt puhumattakaan. Monet Elvis -fanit sen sijaan luulevat kannattavansa kapitalismia tietämättä edes alkeellisesti sen perusteoriaa - ideologian käytännön sovelluksista ja seurauksista nyt taas puhumattakaan.
Musiikin yleisestä yliarvostuksesta vielä sen verran, että yliarvostusta esiintyy yleisesti monillakin alueilla. Yliarvostetuinta musiikki on kuitenkin populaaripuolella; tämä on itsestäänselvää, sillä perustuuhan se aina lähtökohtaisesti kaupallisuuden vuoksi yksinkertaistettuhin elementteihin ja selvästi matalampaan osaamistasoon. Edellisessä kirjoituksessa esitetty toteamus klassisen yliarvostuksesta noudattelee monien palstan kirjoitusten ominaispiirteitä: esitetään karkean tason yleistäviä kommentteja ilman mitään asiaperusteita. Perusteita on toki mahdotonta esittää ilman alkeellista tietopohjaa ja todellista omakohtaista, omaehtoista kokemusta aihealueelta. - nyt se menee oikein
Varmaankin karisma, tyyli ja lauluääni ratkaisee paljon, mutta kyllä siinä pitää vielä jotain "yliluonnollista" olla. Ehkäpä Michael Jackson tosiaan oli toinen "Jeesus". Siinä oli mies jota ei kukaan koskaan ohita! Suurin ja kaunein!
- korrekti korjaus
Varmaankin karisma, tyyli ja lauluääni (kummalaakaanhan näitä ei juuri ollut) ratkaisee paljon, mutta kyllä siinä pitää vielä jotain "yliluonnollista" olla. Ehkäpä Michael Jackson sen enempää kuin Elviskään ei tosiaan olluti toinen "Jeesus". Siinä nimittäin oli mies jota ei kukaan koskaan ohita! Suurin ja kaunein!
Mutta kumpi olikaan maailmanhistorian yliarvostetuin, Elvis vai Michael? Tätä kyssäriä pitäis nyt pohtia pitkään ja hartaasti, sillä kyllähän se kandidaatti tästä ala-asteosastosta ilman muuta löytyy. Ehotuksia kehiin, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta842200- 491916
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu72159050+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101578- 771482
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241393Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61352- 721311
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121294