Miten suhtautua alkoholistiin anoppiin?

No kiitos vaan vastauksesta, mutta taisit nyt saada kirjoituksestaini selliasen väärän kuvan, että olen joku tynnyrissä kasvanut joka ensi kerran törmää alkoholistiin ja ryntää kauhuissaan tilittämään tuntojaan palstalle? Toki ollaan lähipiirissä puhuttu asiasta enemmän kuin järkevää on!!! Mieluumin suuntaisin ajatukseni jonnekin ihan muualle. Sepä tässä mättääkin, että puhumisesta huolimatta tilanteet toistaa aina itseään, eli etsin vertaistukea tilanteeseen jossa keskenämme ei pärjätä. Mieheni ja hänen läheisensä ovat tottuneet omalla tavallaan tilanteeseen, mutta minä en varsikaan poikani vuoksi halua sopeutua siihen! Taisi olla väärä palsta kysymyksen esittämiseen. Ainakaan tämän kaltaisia ylimielisiä vastauksia en enää halua joten ylläolevan henkilön kaltaiset voivat suunnata liikenevän vapaa-aikansa muualle.

ap kirjoitti:

No kiitos vaan vastauksesta, mutta taisit nyt saada kirjoituksestaini selliasen väärän kuvan, että olen joku tynnyrissä kasvanut joka ensi kerran törmää alkoholistiin ja ryntää kauhuissaan tilittämään tuntojaan palstalle? Toki ollaan lähipiirissä puhuttu asiasta enemmän kuin järkevää on!!! Mieluumin suuntaisin ajatukseni jonnekin ihan muualle. Sepä tässä mättääkin, että puhumisesta huolimatta tilanteet toistaa aina itseään, eli etsin vertaistukea tilanteeseen jossa keskenämme ei pärjätä. Mieheni ja hänen läheisensä ovat tottuneet omalla tavallaan tilanteeseen, mutta minä en varsikaan poikani vuoksi halua sopeutua siihen! Taisi olla väärä palsta kysymyksen esittämiseen. Ainakaan tämän kaltaisia ylimielisiä vastauksia en enää halua joten ylläolevan henkilön kaltaiset voivat suunnata liikenevän vapaa-aikansa muualle.

Mulla oli hiukan samantapainen isänpäivä... kyseessä vaan oli oma isäni ja hänen upouusi puoliskonsa. Tilanne on sikälikin samanlainen, että meilläkin on puolivuotias vauva. Eilisen (kurjan) vierailumme jälkeen lähinnä vaan mietin, että miten jatkan tästä eteenpäin -en halua itse pettyä kerta toisensa jälkeen, enkä varsinkaan halua että lapseni joutuu kärsimään. Vahvimpana vaihtoehtona olenkin jo pitänyt sitä, että ilmoitan, että en halua olla missään tekemisissä isäni kanssa vauvani kera, ennenkuin meno heillä on radikaalisti muuttunut.

Taisin suutahtaa hieman enemmän kuin tarpeen, olihan tuossa asiaakin tuossa viestissä. Yhteinen strategia ei toimi, koska kaikki toimivat tilanteessa omalla tyylillään. Pappa paapoo edelleen ainokaista tytärtään, ja mitenkäs sitä häneltä pystyisi kieltämään? Mies välttelee äitiään ja tilanteita (eilinen tuli yllätyksenä meille). Minä en tiedä mitä tekisin...

:( kirjoitti:

Mulla oli hiukan samantapainen isänpäivä... kyseessä vaan oli oma isäni ja hänen upouusi puoliskonsa. Tilanne on sikälikin samanlainen, että meilläkin on puolivuotias vauva. Eilisen (kurjan) vierailumme jälkeen lähinnä vaan mietin, että miten jatkan tästä eteenpäin -en halua itse pettyä kerta toisensa jälkeen, enkä varsinkaan halua että lapseni joutuu kärsimään. Vahvimpana vaihtoehtona olenkin jo pitänyt sitä, että ilmoitan, että en halua olla missään tekemisissä isäni kanssa vauvani kera, ennenkuin meno heillä on radikaalisti muuttunut.

Kiitos tästä vastauksesta, tuli itku kun olen niin helpottunut kun joku tietää miltä tuntuu. Ei omasta mutta lapsen puolesta. Olen koko aamun miettinyt samaa kuin sinä, että ilmoitan ettemme halua "mummia" lapsen elämään, ennen kuin hän muuttaa tapojaan, ja että haluamme suojella lasta samoilta pettymyksiltä, mitä mies on lapsuudessaan joutunut kokemaan.
Ongelma on ollut siinä, että miehen sukulaiset ovat niin kilttejä. On vaikeaa ottaa suorempaa linjaa, kun muut suhtautuvat anoppiin suojelevasti tai vältellen. Mutta eilisen jälkeen ymmärrän, että minun on luotava häneen oma suhteeni, oma linjani. Myös mieheni alkaa olla sitä mieltä, että asia täytyy tehdä suoraan ja vahvasti selväksi eikä vältellä tilannetta. On vaan pakko, koska se tuntuu vahvalta ja hyvältä itseä ja lasta kohtaan.
Niin, kiitos paljon sinulle, nyt ymmärrän tämän asian paremmin. Todella symppaan kurjaa isänpäiväänne- kaikkea hyvää perheellenne.

ap kirjoitti:

Taisin suutahtaa hieman enemmän kuin tarpeen, olihan tuossa asiaakin tuossa viestissä. Yhteinen strategia ei toimi, koska kaikki toimivat tilanteessa omalla tyylillään. Pappa paapoo edelleen ainokaista tytärtään, ja mitenkäs sitä häneltä pystyisi kieltämään? Mies välttelee äitiään ja tilanteita (eilinen tuli yllätyksenä meille). Minä en tiedä mitä tekisin...

Näin aluksi:
Kun avaat OMAN kotisi oven ja näet että humalaisia pyrkii sisään niin kehoitat poistumaan tai soitat poliisin. Takaan että toimii.

Niinpä. Eipä anoppi oikeasti kenestäkään välitä eikä ketään kaipaa. Eniten ollaan mietitty sitä, kun tiedetään että välien poikki pistäminen surettaa miehen pappaa, siis anopin vanhaa isää, joka edelleen uskoo ja luottaa tyttäreensä. Mutta periaatteessa, mitäs se hänelle kuuluu, ja tässä on jo yksi sukupolvi eli mieheni sisaruksineen saanut kärsiä anopin alkoholismista& pappan sokeudesta tytärtään kohtaan.

Tietenkin tässä on pohdituttanut myös lapsen suhde "mummiin". Omat vanhempani kun eivät ole enää elossa, on pojalla vain yksi ukki. On sekin parempi kuin ukki JA alkoholisti-mummi!! Ollaan myös lämmitelty suhteita kaukaisempiin sukulaisiin, että lapsen ympärillä riittäisi ihmisiä.

Ollaan nyt puhuttu miehen kanssa, ettei haluta enää koskaan että "mummi" tulee kännissä tapaamaan lapsenlastaan, ja muutenkin pidetään välit etäisinä. Voidaan nähdä anoppia miehen pappan tms luona mutta meille ei tarvitse tulla. Itselleni on tärkeää, että sanotaan nämä asiat ääneen eikä vain vältellä tilanteita (miehen taktiikka.) En kestä sitä että yksi rehvastelee ja luulee että kaikki pyörii aina vaan hänen ympärillään, sellainen kuva on helppo säilyttää jos ei kukaan sano ääneen mitään.

Kiitos teille kaikille jotka olette vastanneet! Olin isänpäivän jälkeen niin paskana tuosta "mummin" käytöksestä. Surettaa pojan puolesta, että "mummia" kiinnostaa jotkut baarihörhöt enemmän kuin hän. OMyöntää täytyy että olin pettynyt, kun kai sittenkin eläteltiin toivoa, että lapsenlapsen myötä anoppi järkiintyisi. Mutta tällaistahan se nyt on eikä se siitä muuksi muutu. Nyt kun se myöntää itselleen niin ei se enää niin pahalta tunnu.

On surullista mutta samalla helpottavaa kuulla, ettei me tienkään ainoita olla näiden murheiden kanssa ja muutkin joutuvat tekemään näitä välirikkoja. Kiitos siitä!

ap kirjoitti:

Niinpä. Eipä anoppi oikeasti kenestäkään välitä eikä ketään kaipaa. Eniten ollaan mietitty sitä, kun tiedetään että välien poikki pistäminen surettaa miehen pappaa, siis anopin vanhaa isää, joka edelleen uskoo ja luottaa tyttäreensä. Mutta periaatteessa, mitäs se hänelle kuuluu, ja tässä on jo yksi sukupolvi eli mieheni sisaruksineen saanut kärsiä anopin alkoholismista& pappan sokeudesta tytärtään kohtaan.

Tietenkin tässä on pohdituttanut myös lapsen suhde "mummiin". Omat vanhempani kun eivät ole enää elossa, on pojalla vain yksi ukki. On sekin parempi kuin ukki JA alkoholisti-mummi!! Ollaan myös lämmitelty suhteita kaukaisempiin sukulaisiin, että lapsen ympärillä riittäisi ihmisiä.

Ollaan nyt puhuttu miehen kanssa, ettei haluta enää koskaan että "mummi" tulee kännissä tapaamaan lapsenlastaan, ja muutenkin pidetään välit etäisinä. Voidaan nähdä anoppia miehen pappan tms luona mutta meille ei tarvitse tulla. Itselleni on tärkeää, että sanotaan nämä asiat ääneen eikä vain vältellä tilanteita (miehen taktiikka.) En kestä sitä että yksi rehvastelee ja luulee että kaikki pyörii aina vaan hänen ympärillään, sellainen kuva on helppo säilyttää jos ei kukaan sano ääneen mitään.

Kiitos teille kaikille jotka olette vastanneet! Olin isänpäivän jälkeen niin paskana tuosta "mummin" käytöksestä. Surettaa pojan puolesta, että "mummia" kiinnostaa jotkut baarihörhöt enemmän kuin hän. OMyöntää täytyy että olin pettynyt, kun kai sittenkin eläteltiin toivoa, että lapsenlapsen myötä anoppi järkiintyisi. Mutta tällaistahan se nyt on eikä se siitä muuksi muutu. Nyt kun se myöntää itselleen niin ei se enää niin pahalta tunnu.

On surullista mutta samalla helpottavaa kuulla, ettei me tienkään ainoita olla näiden murheiden kanssa ja muutkin joutuvat tekemään näitä välirikkoja. Kiitos siitä!

Kyllähän se lohduttavaa on kuulla vastaavanlaisia tilanteita, ettei asian kanssa ole suinkaan yksin. En voi sanoa, etteikö minua vaivaisi edelleen se, että isä ei nähnyt kuin kolme kertaa lapseni, joka oli myös ensimmäinen lapsen lapsi. Tiesin kuitenkin, ettei vaihtoehtoja ole, sillä hän oli myös narsisti. Oli siis vain yksi vaihtoehto, eli pysyä etäällä, mutta juuri äitini takia tilanne oli hankala tuon narsismin takia.

Halusin niin kovasti, että äiti näkisi lastani, mutta niinhän se tilanne sitten muuttuikin isäni kuoleman jälkeen. Nyt esikoinen täyttää viikon päästä 3v. ja päivittäin mietin, kuinka asiat olisivat voineet olla toisin. Tuntuu niin väärältä ja pahalta, että olen joutunut sivusta seuraamaan alkoholistin toilailuja. Isä ei välittänyt muista lainkaan, jätti esikoisen ristiäiset ja jopa minun häät väliin! Joka vuosi tulen muistamaan sen, kun esikoinen syntyi niin pappansa oli silloin samaisena iltana viety putkaan...

Nyt sitten veljeni jatkaa tätä samaa rataa ja kaikki muka aina joko mun tai yhteiskunnan syytä. Muutenkin on niin kapeakatseinen elämän suhteen. Riitelyksi menee aina, vaikka vain kerran 3vkossa soittaisin hänelle ja vain 2-3 kertaa vuodessa nähdään. Näin on siis parempi, että välit on katki sitten täysin.

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja teette varmasti oikein miehesi kanssa, koska itse ainakin ajattelen niin että itse en kaipaisi yhtään ihmissuhdetta elämään, jossa alkoholi merkitsee enemmän kuin pienten lasten huomioon ottaminen. Ristiriitaistahan se tietenkin on, kun kyseessä miehesi äiti, mutta muuta vaihtoehtoa ei taida olla.

Ninnaliinuska kirjoitti:

Kyllähän se lohduttavaa on kuulla vastaavanlaisia tilanteita, ettei asian kanssa ole suinkaan yksin. En voi sanoa, etteikö minua vaivaisi edelleen se, että isä ei nähnyt kuin kolme kertaa lapseni, joka oli myös ensimmäinen lapsen lapsi. Tiesin kuitenkin, ettei vaihtoehtoja ole, sillä hän oli myös narsisti. Oli siis vain yksi vaihtoehto, eli pysyä etäällä, mutta juuri äitini takia tilanne oli hankala tuon narsismin takia.

Halusin niin kovasti, että äiti näkisi lastani, mutta niinhän se tilanne sitten muuttuikin isäni kuoleman jälkeen. Nyt esikoinen täyttää viikon päästä 3v. ja päivittäin mietin, kuinka asiat olisivat voineet olla toisin. Tuntuu niin väärältä ja pahalta, että olen joutunut sivusta seuraamaan alkoholistin toilailuja. Isä ei välittänyt muista lainkaan, jätti esikoisen ristiäiset ja jopa minun häät väliin! Joka vuosi tulen muistamaan sen, kun esikoinen syntyi niin pappansa oli silloin samaisena iltana viety putkaan...

Nyt sitten veljeni jatkaa tätä samaa rataa ja kaikki muka aina joko mun tai yhteiskunnan syytä. Muutenkin on niin kapeakatseinen elämän suhteen. Riitelyksi menee aina, vaikka vain kerran 3vkossa soittaisin hänelle ja vain 2-3 kertaa vuodessa nähdään. Näin on siis parempi, että välit on katki sitten täysin.

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja teette varmasti oikein miehesi kanssa, koska itse ainakin ajattelen niin että itse en kaipaisi yhtään ihmissuhdetta elämään, jossa alkoholi merkitsee enemmän kuin pienten lasten huomioon ottaminen. Ristiriitaistahan se tietenkin on, kun kyseessä miehesi äiti, mutta muuta vaihtoehtoa ei taida olla.

Ninnaliinuska, olet kohtalontoveri:) Ehkä luitkin rivien välistä -anoppi on myös narsisti.

Meidänkin lapsemme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi, ja ollessani synnyttämässä oli anoppi ryyppyreissuillansa.

Ristiäisiin hän ei meinannut tulla, ja koetti juonitella kaikenlaista - poikamme ristiäisten kustannuksella! Oli mm. sanonut isälleen että tarvitsee rahaa uusiin vaatteisiin ja lahjaan, meille taas väitti olevansa flunssassa. Juoni oli ilmeisesti saada pappalta rahat uusiin vaatteisiin, sen jälkeen sanoa olevansa flunssassa, ja ryypätä rahat. Pappa olikin ovela ja tuli mukaan vaatekauppaan, joten "mummin" oli pakko tulla ristiäisiin. Huvittavaa oli, koska oli meille sanonut olevansa flunssassa, ei voinut ottaa vauvaa syliin, sitten katseli pitkin hampain kun ex-miehensä uusi vaimo piteli lasta koko ristiäisten ajan. Kehtasi vielä sanoa miehen veljelle, että ei saanut pitää lasta, vaikka olisi halunnut, kun tämä ukin vaimo omi lapsen koko ajaksi itselleen!! Anoppi ei taida ymmärtää, että ollaan nähty hänen lapsellisten juoniensa läpi jo aikoja sitten.

Toisaalta "mummi" käyttäytyi ristiäisissä niin typerästi, ettei oikeestaan halukaan häntä enää mukaan! Mm. haukkui miestäni ja tämän sisaruksia ja kertoili kaikkea negatiivista näistä. Kaikissa jutuissa itse on aina uhri ja kaikkensa antanut lastensa eteen (joopa joo). Veljeni ja lapsen kummit hiukan ihmettelivät "mummin" ilkeämielisiä juttuja muutoin herkässä ja tunnelmallisessa kastejuhlassa. "Mummi" ei ole koskaan tullut katsomaan lasta saati tuonut tälle mitään - eikä myöskään ehdottanut lastenhoitoapua tai muuta läsnäoloa. Sitä ei kyllä häneltä haluttaisikaan, että ei sen puoleen.

Tilanne on meillä sama kuin teillä että riitaa tulee helposti ja kaikki on mieheni tai hänen sisaruksien, pappan tai huonon lapsuuden tai sairauksien tai yhteiskunnan syytä. Jokainen tapaaminen päättyy siihen, että itsellä on paha mieli ja vihainen! Eikö ystävien ja sukulaisten tulisi tukea ja auttaa toisiaan, ilahduttaa? Mitä järkeä olla tekemisissä ihmisen kanssa joka vaan syyttelee ja riitelee, imee toisista kaiken minkä irti saa? Joten nyt kun ollaan asiaa ajateltu, välien katkaiseminen alkaa tuntua ihanan helpottavalta!!!! Myös miehellen.

Olen tosi pahoillani puolestasi, samoin kuin mieheni puolesta. Itselleni asia varmasti on monin kerroin helpompi ja välien katkaiseminen myös. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu :(
Lapsen puolesta on surettanut tosi paljon, mutta koitan nyt lohduttautua ajatuksella siitä että lapsella on ainakin hyvät vanhemmat, jos isovanhemmat (ja sun veli) onkin niin ja näin. Toivottavasti teilläkin on muita sukulaisia, jotka korvaa tuon puuttuneen vaarin. Omat tuiverkot on aika vähäiset mutta jotakin kuitenkin, toivottavasti sulla myös? Symppaan sua todella :)

ap kirjoitti:

Ninnaliinuska, olet kohtalontoveri:) Ehkä luitkin rivien välistä -anoppi on myös narsisti.

Meidänkin lapsemme on anopin ensimmäinen lapsenlapsi, ja ollessani synnyttämässä oli anoppi ryyppyreissuillansa.

Ristiäisiin hän ei meinannut tulla, ja koetti juonitella kaikenlaista - poikamme ristiäisten kustannuksella! Oli mm. sanonut isälleen että tarvitsee rahaa uusiin vaatteisiin ja lahjaan, meille taas väitti olevansa flunssassa. Juoni oli ilmeisesti saada pappalta rahat uusiin vaatteisiin, sen jälkeen sanoa olevansa flunssassa, ja ryypätä rahat. Pappa olikin ovela ja tuli mukaan vaatekauppaan, joten "mummin" oli pakko tulla ristiäisiin. Huvittavaa oli, koska oli meille sanonut olevansa flunssassa, ei voinut ottaa vauvaa syliin, sitten katseli pitkin hampain kun ex-miehensä uusi vaimo piteli lasta koko ristiäisten ajan. Kehtasi vielä sanoa miehen veljelle, että ei saanut pitää lasta, vaikka olisi halunnut, kun tämä ukin vaimo omi lapsen koko ajaksi itselleen!! Anoppi ei taida ymmärtää, että ollaan nähty hänen lapsellisten juoniensa läpi jo aikoja sitten.

Toisaalta "mummi" käyttäytyi ristiäisissä niin typerästi, ettei oikeestaan halukaan häntä enää mukaan! Mm. haukkui miestäni ja tämän sisaruksia ja kertoili kaikkea negatiivista näistä. Kaikissa jutuissa itse on aina uhri ja kaikkensa antanut lastensa eteen (joopa joo). Veljeni ja lapsen kummit hiukan ihmettelivät "mummin" ilkeämielisiä juttuja muutoin herkässä ja tunnelmallisessa kastejuhlassa. "Mummi" ei ole koskaan tullut katsomaan lasta saati tuonut tälle mitään - eikä myöskään ehdottanut lastenhoitoapua tai muuta läsnäoloa. Sitä ei kyllä häneltä haluttaisikaan, että ei sen puoleen.

Tilanne on meillä sama kuin teillä että riitaa tulee helposti ja kaikki on mieheni tai hänen sisaruksien, pappan tai huonon lapsuuden tai sairauksien tai yhteiskunnan syytä. Jokainen tapaaminen päättyy siihen, että itsellä on paha mieli ja vihainen! Eikö ystävien ja sukulaisten tulisi tukea ja auttaa toisiaan, ilahduttaa? Mitä järkeä olla tekemisissä ihmisen kanssa joka vaan syyttelee ja riitelee, imee toisista kaiken minkä irti saa? Joten nyt kun ollaan asiaa ajateltu, välien katkaiseminen alkaa tuntua ihanan helpottavalta!!!! Myös miehellen.

Olen tosi pahoillani puolestasi, samoin kuin mieheni puolesta. Itselleni asia varmasti on monin kerroin helpompi ja välien katkaiseminen myös. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu :(
Lapsen puolesta on surettanut tosi paljon, mutta koitan nyt lohduttautua ajatuksella siitä että lapsella on ainakin hyvät vanhemmat, jos isovanhemmat (ja sun veli) onkin niin ja näin. Toivottavasti teilläkin on muita sukulaisia, jotka korvaa tuon puuttuneen vaarin. Omat tuiverkot on aika vähäiset mutta jotakin kuitenkin, toivottavasti sulla myös? Symppaan sua todella :)

Aivan kuin minun kirjoittamaani. Isä juonitteli paljon ja yritti saada toiset kääntymään toisiansa vastaan valehtelulla ja häntä piti sitten aina mielistellä ja hänellä oli tietynlainen "yliote" aina muihin perheenjäseniin: mm. uhkaili ja kiristi monenlaisilla järjettömyyksillä jos ei tehty, kuten hän halusi. Esim. jos äiti oli menossa kauppaan, mutta ei alkoon niin uhkasi soittaa poliisille, että HÄNEN autonsa on varastettu (oli isän nimissä), oli myös siskoni auton haltija ja jos alkoon ei menty hänelle juotavaa hakemaan, uhkasi siskoni auton takauksen sanoa irti ja minun asuntolainani. Kännissä uhkaili aina syystä tai toisesta soittavansa äitini isälle ja kertovansa millainen hänen tyttärensä on. Äitin isä on uskovainen helluntalainen, joten äiti halusi pitää kulisseja ja isä tiesi jokaisen heikot kohdat ja näin hyötyi jokaisesta jotenkin.

Onneksi tästä hullusta karusellista pääsin eroon 17v. jolloin muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ehkä siksi olen välttynytkin mielenterveysongelmilta jne. toisin kuin siskoni ja veljeni, jotka asuivat vielä yli 20v. kotona.

Nyt isän kuoleman jälkeen äiti näkee paljon useammin lapsiani (toinen syntyi juuri toukokuussa), eikä kukaan määräile mitä saa tehdä ja saa olla niin kauan kuin haluaa eikä soitella perään. Isä kielsi äitiltä kaiken, vain hänen kanssaan piti olla.

Jos haluat, voit lukea koko juttuni tuosta allaolevasta linkistä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9212606

Onneksi on äiti, joka on kiinnostunut mitä meille kuuluu ja miehen vanhemmat myös sekä miehen sisarukset perheineen. Kuten hyvin sanoit, taidamme olla kohtalotovereita :).

Ninnaliinuska kirjoitti:

Aivan kuin minun kirjoittamaani. Isä juonitteli paljon ja yritti saada toiset kääntymään toisiansa vastaan valehtelulla ja häntä piti sitten aina mielistellä ja hänellä oli tietynlainen "yliote" aina muihin perheenjäseniin: mm. uhkaili ja kiristi monenlaisilla järjettömyyksillä jos ei tehty, kuten hän halusi. Esim. jos äiti oli menossa kauppaan, mutta ei alkoon niin uhkasi soittaa poliisille, että HÄNEN autonsa on varastettu (oli isän nimissä), oli myös siskoni auton haltija ja jos alkoon ei menty hänelle juotavaa hakemaan, uhkasi siskoni auton takauksen sanoa irti ja minun asuntolainani. Kännissä uhkaili aina syystä tai toisesta soittavansa äitini isälle ja kertovansa millainen hänen tyttärensä on. Äitin isä on uskovainen helluntalainen, joten äiti halusi pitää kulisseja ja isä tiesi jokaisen heikot kohdat ja näin hyötyi jokaisesta jotenkin.

Onneksi tästä hullusta karusellista pääsin eroon 17v. jolloin muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ehkä siksi olen välttynytkin mielenterveysongelmilta jne. toisin kuin siskoni ja veljeni, jotka asuivat vielä yli 20v. kotona.

Nyt isän kuoleman jälkeen äiti näkee paljon useammin lapsiani (toinen syntyi juuri toukokuussa), eikä kukaan määräile mitä saa tehdä ja saa olla niin kauan kuin haluaa eikä soitella perään. Isä kielsi äitiltä kaiken, vain hänen kanssaan piti olla.

Jos haluat, voit lukea koko juttuni tuosta allaolevasta linkistä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9212606

Onneksi on äiti, joka on kiinnostunut mitä meille kuuluu ja miehen vanhemmat myös sekä miehen sisarukset perheineen. Kuten hyvin sanoit, taidamme olla kohtalotovereita :).

Hei vielä :) on se kyllä uskomatonta millaisiin tekoihin narsistit kykenee, jollain tavalla ymmärrän vielä ettei narsisti kykene eläytymään puolison tunteisiin, mutta että halaa pahaa omille lapsilleen, sitä on näin normaalina äitinä todella vaikea käsittää.

Meilläkin anoppi puhuu pahaa lapsistaan muille sukulaisille, sillä tavalla hän kiristi miestänikin moneen kertaan. Ennen kuin anopin sairaus valkeni muille sukulaisille, sai mieheni usein kuulla heiltä, ettei saisi niin kiusata äitiään! Vieläkin anoppi yrittää kieltää lapsiltaan kesämökillä käynnit, muulla hän ei enää voi oikein kiristää ketään.

Niin, eli ei tällaiseen ihmiseen halua lastaan tutustuttaa kovin läheisesti. Vaikea selittää lapselle "mummin" käytös :(

Kiitos tuosta linkistä, katson sen mielellään. Kaikkea hyvää sulle :)

ap kirjoitti:

Hei vielä :) on se kyllä uskomatonta millaisiin tekoihin narsistit kykenee, jollain tavalla ymmärrän vielä ettei narsisti kykene eläytymään puolison tunteisiin, mutta että halaa pahaa omille lapsilleen, sitä on näin normaalina äitinä todella vaikea käsittää.

Meilläkin anoppi puhuu pahaa lapsistaan muille sukulaisille, sillä tavalla hän kiristi miestänikin moneen kertaan. Ennen kuin anopin sairaus valkeni muille sukulaisille, sai mieheni usein kuulla heiltä, ettei saisi niin kiusata äitiään! Vieläkin anoppi yrittää kieltää lapsiltaan kesämökillä käynnit, muulla hän ei enää voi oikein kiristää ketään.

Niin, eli ei tällaiseen ihmiseen halua lastaan tutustuttaa kovin läheisesti. Vaikea selittää lapselle "mummin" käytös :(

Kiitos tuosta linkistä, katson sen mielellään. Kaikkea hyvää sulle :)

Narsisti kykenee mitä ihmeellisempiin tekoihin ja saa asiat näyttämään helposti siltä, miltä itse haluaa. Hyvää Joulun odotusta myös sinulle ja toivotaan että saatte asiat järjestymään, mitä anoppiin tulee :).

ap kirjoitti:

Hei vielä :) on se kyllä uskomatonta millaisiin tekoihin narsistit kykenee, jollain tavalla ymmärrän vielä ettei narsisti kykene eläytymään puolison tunteisiin, mutta että halaa pahaa omille lapsilleen, sitä on näin normaalina äitinä todella vaikea käsittää.

Meilläkin anoppi puhuu pahaa lapsistaan muille sukulaisille, sillä tavalla hän kiristi miestänikin moneen kertaan. Ennen kuin anopin sairaus valkeni muille sukulaisille, sai mieheni usein kuulla heiltä, ettei saisi niin kiusata äitiään! Vieläkin anoppi yrittää kieltää lapsiltaan kesämökillä käynnit, muulla hän ei enää voi oikein kiristää ketään.

Niin, eli ei tällaiseen ihmiseen halua lastaan tutustuttaa kovin läheisesti. Vaikea selittää lapselle "mummin" käytös :(

Kiitos tuosta linkistä, katson sen mielellään. Kaikkea hyvää sulle :)

Anoppi on sotkenut käytöksellään jo NELJÄN sukupolven elämän.
Upea suoritus!
Itsenäisyyspäivän mitali tammenlehvien kera hänelle.