onko täällä ketään jolla olis todettu estynytpersoonallisuushäiriö??
mä olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt mahdanko sairastaa kyseistä häiriötä.
taudissa on montakin kohtaa mitkä on mulle ominaisia.
En esimerkiksi osaa seurustella tai siis ahdistun siitä. Jotenkin häpeän itseäni siinä,tai pelkään että se toinen osapuoli ajattelee musta jotain huono. en osaa oikein tarkemmin selittää.
Mulla on myös huono taipumus kuvitella että muut ajattelevat musta koko ajan jotain pahaa. Kaikki teot, sanat mitkä eivät tarkoita edes mitään, minä väännän päässäni piikittelyksi vittuiluksi yms.Pelkään myös aina jotenkin olevanu huono kavereiden seurassa, ettei ne halua enää viettää aikaa kanssani. Ja sitten kun joku sanoo jotain niin se tuntuu tosi pahalta, vaikken sitä koskaan sanokkaan. Esitän paljon sellaista mitä en edes ole.
Haluaisin olla suosittu ja jutella kaikkien ihmisten kanssa mukavia tämä on ollut jo yläasteesta lähtien. Olen jopa päättänyt illal että huomenna kyllä keskustelen jne mutta kun tilanne tulee olen vain hiljaa, en osaakkaa sanoa mitään ääneen, ja pelkään sitten että sanon jotain typerää. Joskus kun olen jotain porukassa johonkin tokaissut sanon asian jotenkin väärin ja sitten takeltelen ja tunnen itseni erittäin tyhmäksi.
Mulla on myö tapa miettiä kaikkia uhkia jatkuvasti. Esim kun olen ollut työharjoittelussa ajattelen jatkuvasti jokaisessa työtehtävässä että mitä voin tehdä väärin, ja entä jos teen väärin ja mitä siitä seuraa. Saatan jopa suurennenlla kaikkea niin että en enää uskalla tehdä mitään. Ja tämä tuottaa ahdistusta tehdä mitään. Eli miten pystyn koskaan itsenäiseen ja vastuulliseen työskentelyyn, jos jo harjottelussa jolloin vastuu ei ole minulla olen ahdistunut??
Nyt mulla todettiin masennus ja joudun käymään terapiassa... mä vaan mietin miten osaan ottaa tämän asian esiin?? kun on tämä estymys niin ajattelen jo valmiiksi että asialle tyyliin nauretaan...
mä olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt mahdanko sairastaa kyseistä häiriötä.
taudissa on montakin kohtaa mitkä on mulle ominaisia.
En esimerkiksi osaa seurustella tai siis ahdistun siitä. Jotenkin häpeän itseäni siinä,tai pelkään että se toinen osapuoli ajattelee musta jotain huono. en osaa oikein tarkemmin selittää.
Mulla on myös huono taipumus kuvitella että muut ajattelevat musta koko ajan jotain pahaa. Kaikki teot, sanat mitkä eivät tarkoita edes mitään, minä väännän päässäni piikittelyksi vittuiluksi yms.Pelkään myös aina jotenkin olevanu huono kavereiden seurassa, ettei ne halua enää viettää aikaa kanssani. Ja sitten kun joku sanoo jotain niin se tuntuu tosi pahalta, vaikken sitä koskaan sanokkaan. Esitän paljon sellaista mitä en edes ole.
Haluaisin olla suosittu ja jutella kaikkien ihmisten kanssa mukavia tämä on ollut jo yläasteesta lähtien. Olen jopa päättänyt illal että huomenna kyllä keskustelen jne mutta kun tilanne tulee olen vain hiljaa, en osaakkaa sanoa mitään ääneen, ja pelkään sitten että sanon jotain typerää. Joskus kun olen jotain porukassa johonkin tokaissut sanon asian jotenkin väärin ja sitten takeltelen ja tunnen itseni erittäin tyhmäksi.
Mulla on myö tapa miettiä kaikkia uhkia jatkuvasti. Esim kun olen ollut työharjoittelussa ajattelen jatkuvasti jokaisessa työtehtävässä että mitä voin tehdä väärin, ja entä jos teen väärin ja mitä siitä seuraa. Saatan jopa suurennenlla kaikkea niin että en enää uskalla tehdä mitään. Ja tämä tuottaa ahdistusta tehdä mitään. Eli miten pystyn koskaan itsenäiseen ja vastuulliseen työskentelyyn, jos jo harjottelussa jolloin vastuu ei ole minulla olen ahdistunut??
Nyt mulla todettiin masennus ja joudun käymään terapiassa... mä vaan mietin miten osaan ottaa tämän asian esiin?? kun on tämä estymys niin ajattelen jo valmiiksi että asialle tyyliin nauretaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
mistäpäin olet ja minkä ikäinen? itselläni vähän samanlaisia oireita.
Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuus. Kaikki kuvailemasi on kuin suoraan omasta pääkopastani.
Mulla on diagnooseja, ja yksi ja pahin on estynyt persoonallisuus.
Kaikki kuvailemasi on kuin minä.
Olen ollut vuoden terapiassa eikä mulle naureta. Kyllä minä välillä vieläkin mietin että mitähän terapeuttikin minusta oikein ajattelee. Mutta terapeutin tehtävä on auttaa.
Jos haluaa päästä elämässä parempaan suuntaan, ei kannata jättää TÄRKEIMPIÄ vaivaavia asioita kertomatta terapeutille.
näyttää tekstisi perusteella siltä että se on ihan hoidettavissa oleva sairaus. :D
Se johtuu vain pelosta sinun sisällä.