Harmittaa. Pitäisikö "päästää menemään" avomieheni tästä suhteesta? Olen ollut masentunut ja saan nyt monenlaista apua siihen, myös saanut tukea mieheltäni. Nyt mieheni ei jaksa enää.
En voi pakottaa toista rakastamaan minua, tai pitämään huolta, mutta harmittaa että tämä sairaus vie minulta sen kaikkein tärkeimmän. Enkä jaksa taistellakaan.
En voi pakottaa toista rakastamaan minua, tai pitämään huolta, mutta harmittaa että tämä sairaus vie minulta sen kaikkein tärkeimmän. Enkä jaksa taistellakaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta kai sitä väsyy kun ei voi parantaa toista vaikka haluaiskin. Sillon kun terve puoliso tuntee väsyvänsä olis hänelläkin syytä hoitaa itseään. Ei kukaan jaksa olla aina tukipilarina, pitää saada olla joskus heikkokin. Masentuneen kumppani ei oikein pysty olemaan se heikko osapuoli koskaan.
Jos sua tukee nyt jo muutkin "apuvälineet" kuin se puoliso, niin eikö hän vois aloittaa vaikka jotain harrastusta tai juttua ihan itekseen ja päästä siten hetkeksi huilimaan ja latautumaan?
Keskustelkaa asiasta.
Se eron tarvi olla se ainut vaihtari.
itse kamppailen saman asian kanssa, sillä erotuksella, että vielä ei edes avosuhteessa asuta... koko ajan puhetta miehen puolelta, mutta en kestä ajatusta että joutuisi näkemään ja kestämään ne pahimmat päivät. Aattelen, että pitäis lopettaa vaan koko juttu ennen kuin vedän ihanan ihmisen mukanani suohon.
Eli tavallaan ymmärrän ajatusmaailmasi, mutta ulkopuolisena silti olen samaa mieltä tuon aiemman vastaajan kanssa. Miehesi on jaksanut tukea tähän asti, tuskin sinun tarvitsee "pakottaa" häntä. Mutta olisi hyvä jos hänkin saisi vaikkapa vertaistukea, voisi auttaa molempia pääsemään tästä yli. Onkohan paikkakunnalla vertaistukiryhmiä masentuneiden omaisille?