Otin päivällä yhden masennuslääkkeen (Cipralex), koska olo oli niin harvinaisen epätoivoinen ja lamaantunut. En kuitenkaan halunnut kuolla, en ole koskaan halunnut kuolla. Olen halunnut vain muuttaa jonnekin kauas pois ja jättää tämän elämän täällä, aloittaa alusta. Olen ollut niin kyllästynyt tähän, tuntenut olevani vangittu elämään tätä samaa, tietynlaista elämää koko elämäni vasten tahtoani.
Olenhan jo 17v, 3kk päästä 18v ja elämän pitäisi alkaa näyttää yhä enemmän oman näköiseltä, omia harrastuksia, piirejä, menoja. En vain jaksa mitään kauaa, kaikki alkavat pian tuntumaan ahdistavilta velvollisuuksilta, alunperin hauskatkin asiat. Kaikki tekeminen oikeastaan tuntuu velvollisuudelta, koska en saa mistään iloa, kaikki on pakonomaista, löydän kaikesta jotain huonoa tai ahdistavaa ja se saa minut välttelemään ja kapinoimaan sitä vastaan ja olemaan tekemättä yhtään mitään. En koe saavani mistään mitään ja olen masentunut, lamaantunut täysin. Laiska kuin mikä. Tuntuu, että elämäni on vain yhtä suorittamista, joten kun en tee mitään, se ei ole sitä.
Ainut mikä tuo minulle nautintoa on omien vastuideni välttely. Lintsaaminen on minulle tapa vaikuttaa jollain tapaa itse elämääni, se tuo ihanan vallan ja vapauden tunteen, jota en muulloin tunne. En kuitenkaan haluaisi tehdä sitä ja pilata opiskelujani, mutta mikään muu ei tuo sitä samaa tunnetta, jota tarvitsen pysyäkseni järjissäni. Se tuo myös vaihtelua ja jännitystä niin muuten tylsään ja päivästä toiseen samanlaiseen elämääni. En tunnu osaavan aloittaa mitään uutta, pitäisi olla todella innostunut ja kiinnostunut ja varma jostain, että alottaisin.
Nyt kuitenkin heti tämän yhden masennuslääkkeen (Cipralex) jälkeen, olen iloinen, valpas, puhelias, toimelias ja positiivinen oma itseni. Olen koko ajan hymyssä suin, ja vaikka masentavat ajatukset koittavatkin hiipiä mieleeni, ne eivät jää tekemään tuhojaan, vaan häipyvät samantien. On vain niin hyvä ja helppo olla, eikä mikään tunnu ylitsepääsemättömältä, vaikka oma elämä ja tulevaisuus edelleen arveluttaakin päässäni, niin ne eivät masenna minua.
Pelkään, että aamulla on taas toivoton olo, enkä saa mistään enää lääkettä...
Miltä tämä vaikuttaa... pitäisikö jo marssia hakemaan apua tosissaan?
Olenhan jo 17v, 3kk päästä 18v ja elämän pitäisi alkaa näyttää yhä enemmän oman näköiseltä, omia harrastuksia, piirejä, menoja. En vain jaksa mitään kauaa, kaikki alkavat pian tuntumaan ahdistavilta velvollisuuksilta, alunperin hauskatkin asiat. Kaikki tekeminen oikeastaan tuntuu velvollisuudelta, koska en saa mistään iloa, kaikki on pakonomaista, löydän kaikesta jotain huonoa tai ahdistavaa ja se saa minut välttelemään ja kapinoimaan sitä vastaan ja olemaan tekemättä yhtään mitään. En koe saavani mistään mitään ja olen masentunut, lamaantunut täysin. Laiska kuin mikä. Tuntuu, että elämäni on vain yhtä suorittamista, joten kun en tee mitään, se ei ole sitä.
Ainut mikä tuo minulle nautintoa on omien vastuideni välttely. Lintsaaminen on minulle tapa vaikuttaa jollain tapaa itse elämääni, se tuo ihanan vallan ja vapauden tunteen, jota en muulloin tunne. En kuitenkaan haluaisi tehdä sitä ja pilata opiskelujani, mutta mikään muu ei tuo sitä samaa tunnetta, jota tarvitsen pysyäkseni järjissäni. Se tuo myös vaihtelua ja jännitystä niin muuten tylsään ja päivästä toiseen samanlaiseen elämääni. En tunnu osaavan aloittaa mitään uutta, pitäisi olla todella innostunut ja kiinnostunut ja varma jostain, että alottaisin.
Nyt kuitenkin heti tämän yhden masennuslääkkeen (Cipralex) jälkeen, olen iloinen, valpas, puhelias, toimelias ja positiivinen oma itseni. Olen koko ajan hymyssä suin, ja vaikka masentavat ajatukset koittavatkin hiipiä mieleeni, ne eivät jää tekemään tuhojaan, vaan häipyvät samantien. On vain niin hyvä ja helppo olla, eikä mikään tunnu ylitsepääsemättömältä, vaikka oma elämä ja tulevaisuus edelleen arveluttaakin päässäni, niin ne eivät masenna minua.
Pelkään, että aamulla on taas toivoton olo, enkä saa mistään enää lääkettä...
Miltä tämä vaikuttaa... pitäisikö jo marssia hakemaan apua tosissaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä sinun iloisuus, valppaus, puheliaisuus, toimeliaisuus ja positiivinen fiilis yhden Cipralexin jälkeen johtuu puhtaasta placeboefektistä. Yhden Cipran syöminen ei muuta aivokemioita suuntaan, eikä toiseen. Itse Cipralex lääkeinfossa sanotaan vaikutuksien alkamisessa kestävän 2-4 viikkoa. Nyt kun huomasit, että PYSTYT olemaan onnellinen, niin ei kun kohti tulevaa.