Puoliso uhkailee erolla. Vaikka asia onkin hankala, niin hankaluutta lisää vielä yhteinen asuntomme, joka on hankittu yhteisellä lainalla. Eli siis omistamme asunnon puoliksi. Sitten on vielä auto, mutta sen laina on yksin minun nimissäni. Nyt on niin, että itse haluaisin jäädä asumaan tähän asuntoon, koska viihdyn siinä enkä voisi kuvitella asuvani enää vuokralla saati etsiä uutta asuntoa. Olemme tästä keskustelleet puolisoni kanssa ja hänelle se olisi OK. Mutta miten tuon yhteisen velan kanssa kannattaisi menetellä? Onko ainoa vaihtoehto ostaa hänet ulos?
Esimerkiksi näin: asunto maksoi 120 000e, kummankin osuus 60 000e. Maksan hänelle 60 000e, eli kokonaan minulle jäisi velkaa 180 000e. Näin ollen joutuisin ottamaan uuden lainan tuota 60 000e varten.
Esimerkiksi näin: asunto maksoi 120 000e, kummankin osuus 60 000e. Maksan hänelle 60 000e, eli kokonaan minulle jäisi velkaa 180 000e. Näin ollen joutuisin ottamaan uuden lainan tuota 60 000e varten.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Esimerkiksi näin: asunto maksoi 120 000e, kummankin osuus 60 000e. Maksan hänelle 60 000e, eli kokonaan minulle jäisi velkaa 180 000e. Näin ollen joutuisin ottamaan uuden lainan tuota 60 000e varten"
Ei nyt ihan noinkaan. Oletus siis, että omistussuhde on 50/50. Ei avioehtoa tai avopari.
Asunnon arvo - velat = omaisuus, joka jaetaan kahtia.
Esimerkki:
Eli asunnon arvo 120 000. Velkaa siitä vielä 80 000 euroa = omaisuus 40 000 euroa. Josta maksat ex:lle 20 000 euroa ja otat koko lainan itsellesi.
Sinulle jää siis 120 000 euron asunto ja velkaa 100 000 euroa eli omaisuutta 20 000 euroa ja puolisollesi käteistä 20 000 euroa.
Vaatii pankin suostumuksen, että saat lainan yksin itsellesi. Esim. välittäjä voi arvioida asunnon käyvän arvon.
Omistusosuus on 50-50 ja avopari. Onko mainitsemasi esimerkki vain yksi vaihtoehto, vai onko tuo yleisin menettelytapa?
Enpä osannut ottaa myöskään huomioon, että asunto täytyy vielä hinnoitella välittäjän avulla uudestaan. Lisäksi asunto on ostettu 1,5-vuotta sitten, joten tällä lienee myös vaikutuksensa arvoon.
Tuo on varmaan yleisin tapa ostettaessa toinen ulos. Varsinkin, jos lainaa on paljon asunnon arvosta ja ulosostaminenkin tapahtuu lainaa lisää ottamalla.
Jos asunnosta on siis lähes pelkästään lainaa, voi lainataakka yksin olla kova. Riippuu tietysti tuloista. Mars mars pankkiin neuvottelemaan vaihtoehdoista.
Ethän sinä hyvä ihminen maksa enää velastasi puolisollesi. En ole juristi, mutta maalaisjärkeäkin voi käyttää. Jos ostitte asunnon 120000 euron hinnalla velaksi, ja olisitte maksaneet lainaa vaikka 40000 eur, joutuisit maksamaan puolisollesi 20000 euroa ja loppulaina 80000 eur jäisi sinun nimiin. Se on sitten arviointikysymys, miten paljon asunnon hinta on noussut ( tai laskenut) yhteisomistuksenne aikana. Auton suhteen tuskin suurta kiistaa pitäisi syntyä, koska sillekin lasketaan päivän arvo.
Mielipiteeni perustui kaavamaiseen laskelmaan. Jokainen tilanne on erilainen ja jakoihin vaikuttaa niin monet tekijät
Aloitin kirjoituksen reilu tunti sitten ja kävin välillä StoraEnson miehen kanssa mitassa ja jatkoin sen jälkeen. Nyt huomasin, että sillä välin oli tullut melkein samanlainen näkemys.
Autosta ja muusta omaisuudesta vielä.... sen omistaa se kenen nimissä se on. Eli jos auto on sinun nimissä eli olet omistaja, ei puolisollasi ole siihen mitään oikeutta avoliiton purkautuessa. Se kuka on ostanut sohvan saa myös sen pitää jne... sillä kuka on ostanut ruokaa tai maksanut matkan tai ostanut bensaa ei ole enää mitään merkitystä tavaroita 'ositettaessa'.
Helpointa on tietysti sopia ja jakaa kaikki sovussa, mutta on hyvä kaikkien avoliitossa asuvien muistaa ettei omaisuus ole yhteinen ja jako voi mennä hyvinkin epäoikeudenmukaisesti ellei ole aikanaan pitänyt asioista huolta, eli toinen on hankkinut niin sanottua irtainta omaisuutta ja toinen on maksanut laskut ja ruuat, vastikkeet ja jää nuolemaan näppejään 'osituksessa'.
Jos nyt kävisi niin, että minulla olisi mahdollisuus jäädä asumaan tähän, niin toki se laina olisi iso taakka minulle. Mutta tämän hetkisessä tunnetilassa se tuntuu pieneltä. En siis ole vielä tehnyt tarkkoja laskelmia, enkä pystykään ennen pankissa käyntiä.