Hei!
Ajattelin turvautua tähän palstaan jos täältä löytyisi vinkkejä tai "vertaistukea".
Olen aina ollut aika herkkä jännittämään. Muutoin olen terve, en siis sairasta mitään mielenterveysongelmia eikä minulla ole lääkityksiä. Olen muutaman vuoden päälle 20v.
Ongelmani on, että olen ollut sinkku pitkään mutta nyt olen tavannut mielenkiintoisen ja varteenotettavan pojan. Kaikki on melkolailla ihanaa, mutta jännitän tai stressaan ihan kamalasti. En oikein itsekään tiedä mitä jännitän, ehkä tätä kaikkea uutta. Yleensä reagoin kaikkeen uuteen elämässäni tällä tavoin, oli se sitten hyvää tai pahaa. Varsinaisesti minua ei okseta, mutta käyn jotenkin ylikierroksilla, kun pitäisi syödä niin ei tee mieli ja ruoka ei mene kunnolla alas. Ja kun saa syötyä niin kivi vierähtää taas hetkeksi sydämeltä, koska ei tarvitse syödä vähään aikaan. Sitten vaan toivoo että ruoka pysyy sisällä. Ja tämä on todella rasittavaa..! Ja en halua laihtua, koska olen muutenkin hoikka.
Olisi ihan kiva mennä vaikka syömään hänen kanssaan, mutta en todellakaan pysty kuvitella sitä. Kerran minut vietiin treffeillä ravintolaan ja syömättä jäi melkein kaikki. Kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, kavereilleni olen puhunut ja töissä, mutta kaikki sanovat että olen outo.. no ehkä olenkin, mutta sen tajuaminen ei paljon auta :)
Löytyykö täältä vastaavasta kärsiviä? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Ajattelin turvautua tähän palstaan jos täältä löytyisi vinkkejä tai "vertaistukea".
Olen aina ollut aika herkkä jännittämään. Muutoin olen terve, en siis sairasta mitään mielenterveysongelmia eikä minulla ole lääkityksiä. Olen muutaman vuoden päälle 20v.
Ongelmani on, että olen ollut sinkku pitkään mutta nyt olen tavannut mielenkiintoisen ja varteenotettavan pojan. Kaikki on melkolailla ihanaa, mutta jännitän tai stressaan ihan kamalasti. En oikein itsekään tiedä mitä jännitän, ehkä tätä kaikkea uutta. Yleensä reagoin kaikkeen uuteen elämässäni tällä tavoin, oli se sitten hyvää tai pahaa. Varsinaisesti minua ei okseta, mutta käyn jotenkin ylikierroksilla, kun pitäisi syödä niin ei tee mieli ja ruoka ei mene kunnolla alas. Ja kun saa syötyä niin kivi vierähtää taas hetkeksi sydämeltä, koska ei tarvitse syödä vähään aikaan. Sitten vaan toivoo että ruoka pysyy sisällä. Ja tämä on todella rasittavaa..! Ja en halua laihtua, koska olen muutenkin hoikka.
Olisi ihan kiva mennä vaikka syömään hänen kanssaan, mutta en todellakaan pysty kuvitella sitä. Kerran minut vietiin treffeillä ravintolaan ja syömättä jäi melkein kaikki. Kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, kavereilleni olen puhunut ja töissä, mutta kaikki sanovat että olen outo.. no ehkä olenkin, mutta sen tajuaminen ei paljon auta :)
Löytyykö täältä vastaavasta kärsiviä? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etkö sä sitten tykkää ruoasta jos se syöminen on niin vaikeeta.. Mitä jos olet kylässä jonkun luona ja siellä on niiin sun lempiruokaas tarjolla, et vain pysty syömään? Tai pystyt, mutta teet sen "pakosta"?
Jos pelkäät, ettei se ruoka pysy sisällä niin oletko sitten joskus oksentanut? Jos sulla kurnii jo maha, tekeekö mieli ruokaa? Itsellä ei ole ruokahaluongelmia ollut, mutta minua vain kiinnostaa tietää=)