Itse en suosi avohoitoa sen takia, koska siellä todellakin tuntuisi kuin, olisi korppikotkien kynsissä kaiken aikaa. Olen ollut vuodeosastolla, ja se on yhtä ihmisten massasiirtoa ruokalasta lääkkeiden ottoon. Enemmin tuskastuu osastolla lisää, kuin jos olisi kotona. Ja jos esim. impulsiivinen ja depressoitunut potilas sattuisi saamaan raivokohtauksen siellä, niin M1-lähete olisi taatusti edessä.Ja sen myötä mömmöistä huuruinen loppuelämä. Enemmin hyvä, on kerran viikossa terapia ja kunnon lääkkeet, että pärjää kotona.
Avohoidosta M1-lähete helpompi saada
höperö
155750
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eriarvoinen ja ihmisarvon vastainen kohtelu kummastuttaa.
Avohoidon tarpeellisuudesta on pitkä matka pakkohoidon perusteiden täyttymiseen joskin pakkohoidon perusteiden täyttymisestä ollaan vasta puolivälissä matkaa konkreettiseen hoitoon, voihan priorisoinnin ja perusteiden täyttyessä joutua hoitojonon hännille.
Käteen jää lääkärin impulssiivisuus ja liipasinherkkyys kirjoittaa lähete sairaalaan.
Samaa liipasinherkyyden ja impulssiivisuuden arviontia voidaan soveltaa hoitoa vaativaan siviililähteeseen. Käteen jää siis jälleen toridemokratia joka ei ole suhteessa paperiin kirjoitettuun lakiin hoitoperusteiden täyttymisestä. Kostonhimoisia tekosyitä pakkohoitoon voi ja varmasti löytyykin, mutta laki ei edelleenkään anna periksi vittumaisuuteen.
Kyseessä on siis kaupunkilais- / maailaisjärjellä ajateltuna "potilasta" sairaampi lääkäri joka konkretisoi sairaanloisen käytöksensä peruusteettomalla vapaudenriistolla.
Miksi joiltakin ihmisiltä vaaditaan muita parempaa käytöstä taikka parempaa "mielenterveyttä" kuin toisilta? Mikäli perusteet ovat samat, niin miksi enemmän hoitoa tarvitsevat eivät ole ensisijaisesa asemassa hoitopaikkoja jaettaessa?
Hepposilla perusteilla hoitoon pakotettu joutuukin siis henkiseen alistukseen ja muita kovempaan kuriin. Kuritusta kuvailtaessa voidaan mainita kahvinjuontikielto tupakkakopissa, ulkoilukiellot jne.. saman aikaisesti miljoonilla muilla Suomalaisilla on 100% oikeus kävellä jokamiehenoikeudella metsänlaitaan polttelemaan tupakkaa ja juomaan kahvia termospullosta. Miksi tuhansilta "potilaita" on laillisesti riistetty tämä oikeus?
Sairaalamaailman elämä perustuu todellakin armeijan kaltaiseen järjestyksen ja kurinpitoon jossa hoitajat ja lääkärit kaivavat verta nokastaan, joten "potilaan" pitää olla huomattavasti keskivertoa pitkäjänniteisempi jotta ei sitten antaisi suurempaa tekosyytä keljumaisille toimenpiteille. Jälleen kuritusta arvostellessa voisimme huomautaa, että moni naispuolinen lääkäri taikka mielenterveydenhoitaja ei ole koskaan elämänsä aikana edes suorittanut armejaa, elänyt armejan kurituksessa, joten lääkärin ja hoitajan käytöstä voisimme verrainnollistaa kädettömään punapersepaviaaniin.
Hóidot aiheuttavat oireita joita potilaalla ei olisi hoitamattomana. Melko harva ihminen kokee Tukholmasyndroomaa (samaistumista)vapaudenriistävää tahoa kohtaan, joten psykiatriset osastot voidaan siltäosin muuttaa juuri siihen tarkoitukseen johoka ne on tarkoitettu. Autovaraosaliike toimisi psykiatrisena osastona paremmin kuin sairaala.
Onhan meillä vasemmistolaisesti ajatteleva kansa joka sosiaalisuuden varjolla ovat valmiita esim. pakkohoitohin. Puhumme siis jälleen politiikasta ja politiikkahan ei ole pakkohoidon peruste ja tämä huomio on kirjoitettu lakiin!
Taisin löytää tämän kautta juuri samoin ajattelevan sielunveljen. Minä en vain osaa pukea asioita noin sujuvasti sanoiksi. Mutta tosiasiassa aivan kuin olisin lukenut omia mietteitäni! Hienoa. Todellakin missä menee hoitajien inhimmillisyyden raja???? Se kahvikuppivertaus on totista totta joissain osastoilla. Pariviikkoa sitten tuli dogumentti Gorilloista, joille oli tehty eläinkokeita jossain laboratoriossa, ja sieltä Gorillat pelasti muuan nainen, joka vei ne omalle tilalleen, häkkiasukeiksi. Gorillat saivat kyllä hyvää ruokaa, ymmärrystä ja huolenpitoa. Tästä dokumentista tuli mieleen suljetulta osastolta avo-osastolle päässeet potilaat. Nämä gorillat saivat myös ulkoilla. Kuten avo-potilaat saavat käydä kaduilla kuljeksimassa.... Kiitos Mikko mainiosta kirjoituksestasi! =)
Lanttumaakarin gorilloita oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki....... ( no niin pienet pipipäät, kaikki mukaan) Lanttumaakarin häkkigorilloita oomme kaikki, oomme kaikki, kaaaaiiiikkiiiiiii.....
Näköjään joka palstalla vihaat auktoriteettejä.
Kerro millainen kotimaamme olisi, jos meillä ei olisi psykiatrisia sairaaloita, sairaaloita, poliisia, lastentarhanopettajia, tullia, rajavartioita, opettajia, ei edes verottajaa?
Näillekään aloille ei saada pelkästään täydellisiä ihmisiä.
Tiedätkö edes, että nykyään psyk.sairaaloista joudutaan panemaan ihmisiä paremmasta päästä ulos kun vielä sairaampia on tulossa. Siellä ei totisesti pidetä yhtään tervettä ihmistä.
Auktoriteetistä senvertaa, että naislääkäri jolla itsellään ei ole muuta maailman-näkemystä taikka kokemusta kuin yksi Lesboksen loma ja koulunpenkit, ei ole myöskään riittävän pätevä arvioimaan taikka päättämään toisten asioista. Terveydenhoidossa ei ole kysymys siltikään auktoriteeteistä varsinkaan siviilimaailman mielenterveydenhuollossa. On jo suoranaisesti sairas väite mikäli joku olettaa auktoriteettiin perustuvan alistamisen hoitavan jotakuta ja on aivan turha sanoa ettäkö mielenterveydenhoidossa kaikki asiat olisi kunnossa kun edes vapaudenriistoja ei käytännöntasolla saada oikeuden tutkittavaksi ja juuri-ikään eduskunnan oikeusasiamieskin on joutunut puuttumaan mielisairaaloiden toimintaan.
Mielenterveydenhoito on heikko lenkki koko yhteiskunnassamme. Ihmiset eivät voi edes kuvitella kuinka tökeröä käytöstä mielisairaaloissa toteutetaan. Armejassa moinen toiminta ei olisi koskaan mahdollista.
Oikeusjärjestelmämme on jo todettu kansainvälisesti huonoksi entisen eduskunnan "oikeusasiamiehen" töiden "loppuessa".
Opettajat, tullimiehet taikka verottajat eläköön omaa elämäänsä, minulla ei ole tarkoitus opiskella, salakuljettaa taikka vilpittää verottajaa, joskin mielihalut maksaa veroja yhteiskunnalle ovat melkoisen alhaiset, onhan yhteiskunta osoittanut haluttomuutta ja sopeutumattomuutta eduskunnan säätämiin lakeihin.
Ihmisillä on täysi oikeus vaatia omassa maassa virkavaltaa noudattamaan heille annettuja sääntöjä sekä hyviä tapoja. Onhan se aivan turhaa tulla poliisista taikka lääkäristä poraamaan sääntörikkomuksista taikka huonosta käytöksestä mikäli he itse ovat täysin samanlaisia vieläpä virassaan.
Virkamies on loppupeleissä vain työntekijä ja voin vakuuttaa, että työt pystyy tekemään rauhallisella ja asiallisella käytöksellä olemassaolevien sääntöjen mukaisesti ilman ylilyöntejä vieläpä onnistuneesti.
Mikko on oikeessa!!!!! Brawo! ja kyllähän se on niin, että meitä "hulluja" hoidetaan täysin väärin! Jos sua masentaa, niin avohoitoon vaan, ja lääkkeitä niin paljon tukitaan, että istut apaattisena kahvikupin kanssa tupakkahuoneessa tai huoneesi sängyllä. JA hoitajat kyselee, et mikäs nyt on hätänä, kun ei hymyilytä. jiiiiihaaa....
Muutoin hyvä paitsi, että ihmisen ei tarvitse kokea masennusta joutuakseen masentuneeksi todetuksi taikka sairaalaan. Tupakkakopissa ei edelleenkään saa juoda kahvia. Sängyllä saa istua ja ihan pakostikkin kun ulos ei saa mennä ja sisälläkään ei ole muuta kuin yksi tv ja korttipakka jotka nekin toisten käytössä. Mikäli normaalissa kotiolosuhteissa tulee riitää siitä, että mitä kanavaa katsotaan, niin riitä on kymmenkertainen sairaalassa.
Ja sitten on se hoitajien keksimä hulluustesti, kun osastolla on pöydällä mehukannu, ja sen yläpuolella seinässä iso plakaatti "3 mukia mehua päivässä potilasta kohden!" Just joo....
Säästö se on pienikin säästö...Laskekoot siellä sitten montako mukillista kukin on juonut...
Ja hoitajat kittaa lasihuoneessa kuka mitäkin.
Hoitajat kyllä syövät kuormasta, totta. Omaakin mehua saa viedä osastolle, mutta onhan jokaisella kaikesta huolimatta kotona omat mehut ja mitäs se kenellekkään kuuluu mitä kukakin juo?
osastolla on muuten (ainakin siellä missä mä olin) törkeet ruokaa. kerrankin viikonloppuna siellä oli jauhelihakeittoa lauantaina, ja sunnuntaina samaa ruokaa lämmitettynä. Mä kyl tilasin pitsan osastolle ja siitäkin sai kuulla kunniansa. Jos kerran lääkäri on sitä mieltä et osastolla on parempi olla, niin kyllä siellä pitäs saada edes syödä mitä haluaa, ja koska haluaa. Sillä ruokailu lienee muutenkin osastoilla päivän kohokohta. Kun lehmänkello soi...niin kaikki ryntää kuin pienet siat ruokasaliin ja hoitajat kyttää paljonko sitä soosia lautaselleen laittaa. Ja jos käy niin, ettei oo nälkä, niin sitten ne tulee taas kyseleen. En ikinä mee osastolle enään.
Kun viranomainen katsoo maailmaa psykologiset suomut silmillään, on siinä leikki kaukana. Ikinä ei voi olla varma mitä niitten päässä sattuu liikahtamaan.
Usein käy että "mielisairaan" omainen joutuukin itse hoitotoimenpiteitten kohteeksi. Ei aina heti, joskun sosiaalikoneisto voi kääntää kätyrilleen selkänsä vuosienkin yhteistyön jälkeen, joskus melko pienestäkin syystä. Harvinaista ei ole sekään että "se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu".
Oikeastaan sosiaalikoneisto ei menetä siinä yhtään mitään, uusia kätyreitä kun on riittämiin ihan jonoksi asti.
Hyvä vertaus. Potilaita tosiaankin kohdellaan ikään kuin sairaalan omaisuutta. Ollaan kiinnostuneita vain maksa-arvoista yms. ulkoisista seikoista, ei tippaakaan potilaan tunteista.
Kun gorilla joutuu ihmisen hoteisiin, sen normaali luontainen lajityypillinen käyttäytyminen estyy ja estetäänkin kun siitä jonkun ihmisen omituisesta päähänpistosta aletaan opettaa ihmisen tavoille. Tästähän eläin stressaantuu ja tulee väkivaltaiseksi, minkä eläin saa tuntea nahoissaan. Eläin kastroidaan jotta se olisi helpompi omistaa vrt. auto ruostesuojataan, jotta sen käyttöarvo ei laskisi. Kenen etua kastrointi ajaa, ihmisen vai eläimen?
Mielisairaalassa ihmisen normaali arkinen elämä estyy ja estetään "potilaan edun" vuoksi. Tämän eturistiriidan vuoksi potilas stressaantuu tai tulee väkivaltaiseksi (eli yrittää puolustaa etujaan voimakeinoin, kun puhe ei auta). Tämä tulkitaan sairaudeksi, jota "lääkitään" huumaavin psyykelääkkein, jotka latistavat potilaan persoonan, pitkään käytettynä pysyvästi. Toinen "lääkintätapa" on lobotomia eli psykokirurgia, jota yhä vieläkin käytetään. Kumpaa em. mainitut "lääkintätavat" hyödyttävät, sairaalaa vai potilasta ja kenen kustannuksella?
Hieman provosoiduin. Tiedän, että meidän sairaaloissa ei ole yhtään ihmistä turhaan. Raha on niin vähissä, sieltä pistetään puolivalmiita potilaita ulos, kun muita on tulossa sisälle.
Sanoit, että normaali arki häiriintyy, ei siellä ole ihmisiä, jotka hallitsevat normaalin arjen. Potilaat ehkä oikean ja hyvän hoidon ansiosta tuntevat olevansa hyvässä kunnossa, mutta ammattilaiset, jotka ovat nähneet tuhansia samanlaisia tapauksia, tietävät kyllä missä mennään. Ottakaa nyt se apu vastaan, mitä teille tarjotaan, hyväksykää pienet epämukavuudet ja yrittäkää olla yhteistyössä ja haluta omaa parantumista.
Väitöksesi, että sairaalassa ei olla turhaan ja että sairaalassaoleva potilas ei hallitse arkea, on jo sinällään sairas väite joka pitäisi osoittamaan todeksi jokaisen potilaan osalta erikseen.
Lähtiesämme pohtimaan esim. tarkkailujakson kautta pakkohoitoon otetun potilaan tilannetta, niin mitenkäs kuvittelet, että potilas on ennen hoitoa pärjännyt?
Tilannehan voi oikeassa elämässä olla se, että potilaalla on kaikki asiat täysin kunnossa. Lakisääteiset koulutukset, varusmiespalvelukset, verot jne.. suoritettu. Keskitasoinen, lähes sviittimäinen asunto, auto sekä voimassaoleva ajolupa. Joka ainut päivä liikenteessä, ei sakkojakaan rästissä. Käytännössä ei edes vähäpätöistä psykoosia joka sekään ei ole sellaisenaan pakkohoidon peruste. Ei muutoinkaan terveyudellisiä ongelmia.
Hoitoa voi vaatia ihminen joka ei tunnetusti tiedä olemassaolevista säännöistä taikka edes minkälainen voisi olla mielenterveydellinen oire, ehkä hoitoa vaativa on itse psykoosissa eikä suoriudu olemassaolevien sääntöjen mukaisesti arkielämsätä, joten joutuukin jatkuvasti rikkomaan sääntöjä pärjätäkseen.
Se ei riitä, että väitetään potilaan kyvyttömyyttä pärjätä elämässä. Kyvyttömyys pitää jollakin tavalla osoittamaan ja vieläpä siten, että väitteet pitäisi jopa oikeudessa. Pakkohoidon perusteissa ei lue, että potilaan kyvyttömyys pärjätä elämässä olisi hoidon peruste. Perustuslaissa sen sijaan lukee, että kaikki vapaudenriistot tulisi saada oikeuden tutkittavaksi vaadittaessa. Siltikin saamme joka ainut päivä kuulla ettei vapaudenriistoja mielentereydenosalta saada oikeuteen.
Voin kokemuksesta kertoa, että olen oikeudessa joutunut puolustautumaan perättömiltä syytteiltä ja väitöksiltä jotka nekin kaatui yksi kerrallaan, koska vastapuoli ei pystynyt osoittamaan väitteitään oikeiksi samalla kun itse pystyin kyllä perustelemaan miksi väitteet olisi palturia. Vastapuolelle jäi melkoiset oikeudenkäyntikulut maksettavaksi.
Eikös olisi siis aika viedä turhia pakkohoitoja tuomittavaksi?
Vielä 1980-luvulla Suomessa oli 20 000 mielisairaalapaikkaa, nyt noin 7 000. Luvut eivät sisällä alle 15-vuotiaiden paikkoja. Melkoinen pudotus siis.
Eivät ex-potilaat ole mihinkään kadulle joutuneet, sillä jonkun tilaston mukaan Suomessa on 10 000 asunnotonta, josta puolet Pääkaupunkiseudulla. Mielisairaalapaikkoja on karsittu ympäri Suomen. Kuka keksikään tarinat katuhulluista?
Pääkaupunkiseudun suuri asunnottomuus johtuu tolkuttomista hinnoista ja vuokrista, joista ei selviä moni työssäkäyvä normi-ihminenkään. Pääkaupunkiseudun asunnottomuus ei johdu asunnottomien joukkomuutosta, sillä asunnoton on sen sosiaalitoimiston asiakas jonka piirissä viimeksi asui.
"Potilaat ehkä oikean ja hyvän hoidon ansiosta tuntevat olevansa hyvässä kunnossa, mutta ammattilaiset, jotka ovat nähneet tuhansia samanlaisia tapauksia, tietävät kyllä missä mennään."
Väitätkö siis että psykoottisuus tai jokin muu mielisairaus on asia "jonka jokainen terve kyllä heti havaitsee" eli jos et ole samaa mieltä, tulee diagnoosi, pakkohoitopäätös ja vähän äkkiä. Monet vapaana olevat ex-potilaat tuntevat voivansa hyvin, mutta sinunlaiseni kaikkitietäjä kai ilmeisesti osaa mielestään lukea heidän ajatuksiaan heitä itseään paremmin.
Minusta laitoselämä laitostaa aina, varsinkin jos se jatkuu pitkään ja alkaa nuorena ihan niinkuin häkkieläimenkin on vaikea selvitä vapaana luonnossa, eikä tässä sopeutumisessa auta eläimen sulkeminen häkkiin tai kesyttäminen.
Onko sosiaalisysteemillä oikeastaan mitään motiivia nostaa ketään ylös "katuojasta"? Asunnottoman asuttaminen sosiaaliasuntolaan on hyvin tuottoisaa, yksi kusinen patja (yösija) kymmenen muun vieressä tuottaa kuussa jopa satoja euroja. Melkoinen tuotto entiselle liuotinainevarastolle, jossa ei ole edes peseytymismahdollisuutta.