mitä pitäisi tehdä?

___PELOTTAA___ kirjoitti:

tänään iski taas todella paha ahdistuskohtaus töissä... mieleeni tunkeutui myös muistoja ala-asteelta, jonka vietin yksin. kukaan ei halunnu olla mun kaveri koska mä olin erilainen. tänään itkin töissä ja mietin et miks kukaan ei tykänny musta sillon vaikka olin ihan samanlainen ku nytkin?! sitten mieleeni tuli ajatus että jos mä oon nytkin samanlainen kuin silloin niin se tarkoittaa ettei kukaan oikeestaan pidä musta nytkään. se pelko... se oli jotain ihan järjetöntä. tuntui että taju lähtee, alkoi heikottamaan, mahassa väänsi kipeästi... oon 20-vuotias nainen enkä oo tähän päivään asti ajatellu tota koulukiusaamista juuri yhtään. oon sulkenu sen pois mielestäni, koska yläasteella mulla oli kavereita. tosi hyviä kavereita ja sillon se mun sosiaalisuus kehittyi todella paljon. tänään tosiaan tajusin jotenkin että mulla on sosiaalisten tilanteden pelko. mua pelottaa puhua ns. "small talkia" työkavereiden kanssa. mua ahdistaa se, että ne kattoo mua. tuolla töissä on sattunu monia ikäviä asioita, esimerkiksi mun ex-poikaystävä hyökkäsi yhen miehen kimppuun kun vielä seurustelin sen kanssa. se meinasi viiltää siltä kurkun auki koska tää mies oli puhunu siitä paskaa mulle. tää mun exä on siis samassa paikassa töissä kuin minä. ja tää exä tunkeutui mun nykyisen avomiehen asuntoon ja pahoinpiteli meidät molemmat (2 viikkoa sen jälkeen kun olin eronnut siitä) ja varasti meidän puhelimet. eikä mulla ja tällä mun miehellä sillon ollu mitään muutaku sutinaa meneillään. tää mun nykyinen on siis tän mun exän entinen kaveri, nykyään ne ei oo siis missään tekemisissä ja tää juttu on menossa käräjille. töissä kaikki tietää tästä tapauksesta ja se mun exä on varmasti kertonu siellä kaikille oman versionsa tapauksesta jne. jne. sekin ahdistaa ku ihmiset kattoo töissä sillee että ne haluais kysellä ihan hulluna.
ite mä en tosiaan kykene puhumaan siellä juuri kenellekään. ulospäin mä näytän tosi iloselta, avoimelta ja siltä että elämä hymyilee. mutta sisällä myllää ajatukset koko ajan enkä saa rauhaa niiltä. en voi nukkua öisin. oon käyny mielenterveysyksikössä juttelemassa mutta en koe että saisin apua sieltä.
mua pelottaa että tää menee koko ajan vaan pahemmaksi. mua pelottaa ku ihmiset kattoo mua. mua pelottaa saada huomiota. mua pelottaa kun ne puhuu mulle ja mua pelottaa puhua niille. mä haluaisin vaan istua jossain pimeässä nurkassa niin ettei kukaan siellä näkis mua tai vois puhua mulle.
mä tuun oikeasti kohta hulluksi tuolla. ahistaa jatkuvasti, mä en saa henkeä.
eilen jatkoin siis töitäni tuolla (olin pari kuukautta poissa mutta nyt oli pakko mennä takasin ku en saanu töitä muualta).

mitä mä teen?! mistä mä saan apua ja millasta apua mä tarvisin?

kunnollisia vastauksia, kiitos! (ja anteeksi tää teksti ei oo mitenkään loogista ku tässä tilassa ei pysty kunnolla keskittymään)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä