Elikkä, koirani on puolitoista vuotias uros (leikattu n. 3-4 vk sitten). Koira on varsin kova, ollut ihan pennusta asti, ja oli pentunakin aika itsenäinen. Pentu pitää todella paljon ihmisistä, ja tapana onkin ollut sormien suuhun otto ja hyppiminen. Kyseessä on kuitenkin iha koiran kokoinen koira, joten olemme nyt kitkemässä tapaa pois. Koira oppii todella nopeasti ja olemme harrastaneet vuoden iästä lähtien tokoa. Ensimmäiset kisatkin on jo takana. Sijoitus oli 6. Kuuntelee tosi hyvin, mutta luokstetulo on jotenkin ihan hukassa. Kun menemme treeneihin, se kuuntelee TODELLA hyvin, mutta takapihalla en täysin luota siihen. Toivon todella, että koiran vanhetessa se rauhoittuisi pikku hiljaa. Ja niin kuin sanoin, koira on kova, joten saa melkeinpä kielestä kiskaista ennen kuin uskoo. Ongelma siis on se, että mielestäni koira on ruvennut pikku hiljaa etääntymään minusta ja uhmailuakin esiintyy kiellettäessä. Olen ajatellut aloittaa myös agilityn, sillä tämä koira on erityisen hyperaktiivinen. Uskon, että se lähentäisi kenties meitä, kun sen pitääkin ruveta tarkkailemaan minua ja mihin suuntaan ohjaan sitä.
Mitä te ehdottaisitte? Mikä auttaisi?
Mitä te ehdottaisitte? Mikä auttaisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja kovuuden on todennut asiantuntija, eikä kuka-tahansa-omasta-mielestään-pätevä?
Jos koira hyperaktiivinen, niin eikö olisi parempi harrastaa rauhoittavampia juttuja esim jälkeä kuin valtavasti energiaa ja kierroksia vaativaa agia????
Rodunomaisuus olisi tärkeä huomioida koulutuksessa ja harrasteissa eli mikähän se rotu on?
Vaikka koira olisikin oikeasti kova, niin kaikilla ei toimi samat koulutuspeiaatteet, koska ohjajat ovat erilaisia. Kokeile siis lempeämpää tapaa, huomaat itsekkin ettei tapasi nyt toimi eikö totta?
Koiralla murkkuikä, mikä vaikuttaa. Jos vasta leikattu, niin tulee vaatimaan pitkän ajna, ennen kuin hormonit tasoittuu. Anna nyt koiran mieluummin ottaa rauhallisesti, sillä on tuplahormonimyrsky päällä (murkku leikkaus), ei se niin siitä selviä. Äläkä vain kohtele sitä nyt liian vaativasti, ei tahallaan häröile, se on sekaisin edell mainituista syistä. Jos olet sille liian ankara, vaativa ja muuta niin saat loppuikäsi korjata virheitäsi.
Kerroit että koira on ikäänkuin etääntymässä sinusta? Kokeilepa ihan vaan sellaista kuin koirahieronta. Otollisin hetki on sellainen kun koira on muutenkin valmiiksi vähän rauhallisempi, niin menet viereen maahan ja hierot vähän samanlaisilla otteilla kuin vauvahieronta tai hieronta ylipäätään. Pitkiä rauhallisia vetoja selässä, kyljissä sekä erityisesti tassut. Pientä venyttämistä ääriasentoihin. Ja muista rauhallinen, rentouttava puhe myöskin hieronnan aikana. Muutenkin koiran tasolle asettuminen aina välillä auttaa koiran suhtautumisessa.
Et kertonut oletko opettanut sille kotona jotain temppuja mutta niiden opettamisesta saattaisi olla jotain hyötyä kuitenkin. Kenkien noutaminen, tavaroiden antaminen, roskien vieminen tai tuominen, ovien kiinnilaitto/aukaisu ja valojen sytytys/sammutus, niistä on oikeastikin jotain hyötyä ja tuovat koiralle sen kaipaama toimintaa. Ja lähentää suhdettanne. Koirasi kuitenkin lienee niitä palveluhaluisia silmiinnapittajia, eikö?
Oletko muuten kokeillut kieltojen sijaan harhautusta? Siitä on monesti apua. Voisin kuvitella tuohon tilanteeseen josta kerroit, että koiran hypätessä, kun huomaat hetken että nyt, niin hihkaisetkin "Hei, mikäs täällä on" tai "Heh, (mikäs tämä on)". Äänensävyllä aina muutenkin uskomaton merkitys koiran tottelemisessa. Kieltämisessä saattaa joskus toimia myös käänteispsykologia(ei muuttuu kylläksi), samoin välinpitämätön tuhahdus (anna olla), saattaa tehota yllättävän usein.
Entäpä koiran kanssa lenkkeily? Jos lenkkinne on jotain tunti-puolitoista päivässä ja matkassa alle 4 kilometriä, niin tuplaa se. Koiran kasvaessa lenkkelyn tarve kasvaa. Siihen ei riitä enää pelkkä takapihalla telmiminen ja naapurin postilaatikolla kusella käynti.
Edelleenkin, minkä rotuisesta koirasta on kyse? Tai jos on sekarotuinen, niin mitä rotuja siinä on ja mikä vaikuttaisi olevan luonteessa päälimmäisenä? Mikä on rodunomaista käytöstä?!
Koiran kuuluukin itsenäistyä kun ikää tulee lisää eikä sen tarvitse olla jatkuvasti jaloissasi mielistelemässä. Koirallakin kai saa olla omaa rauhaa...? Itsellä Karjalankarhukoira ja se ei todellakaan ole mikään pehmeä mielistelijä ja kyllä se ottaa sen oman rauhansa. Metsällä ottaa yhteyttä erittäin hyvin ja kuuntelee muutenkin tarkkaan mitä omilla ihmisillä on asiaa milloinkin. Eli, "etäinen" koira ei välttämättä ole paha koira... Ihmiskielellä tuommoinen tuntuu jotenkin rehellisemmältä.
Oman kokemuksen perusteella koira rauhoittuu aika radikaalisti kaksi-vuotiaana. Eli anna toiselle aikaa. Kakarahan se vielä on kuitenkin.
Jos koira on tosiaankin kova, kuten esim. karhukoirat yleensä ovat, niin lempeä, jämäkkä, johdonmukainen ja oikeudenmukainen ote toimii. Hakkaaminen, lyhytpinnaisuus ja epäjohdonmukaisuus vain saa aikaiseksi pahoja reaktioita. Eikä niinkään ne sanat, vaan se tapa sanoa....
Toien vaihtoehto on jokin sairaus.
Mieti läpi oma käyttäytymisesi ja kaikkien perheenjäsenten. Koira kaipaa loogisuutta, selkeyttä, johonmukaisuutta ja reiluutta. Jos elämä on kaikkea muuta, aikuinen taluttaa toisin, lapsi toisin, niin eihän koira voi tietää mitä siltä halutaan.
Ettehän etene koulutuksissa llian nopeasti ja vaadi koiralta liikaa tai kouluta omasta mielestänne oikein ja taitavasti, mutta koiran mielestä epäloogisesti, väsyneenä, liian nopeasti, väärin palkaten, väärillä tavoin muuten, väärää lajia juuri tälle koiralle.
Leikkauksesta toipuminen vie aikaa, vaikka päällisin puolin haavoja ei olisi. Mietihän ite, että kalusto vietäisiin, hormonimyrsky on valtava. Anna sen nyt rauhassa oppia tuntemaan itsensä uudelleen.
Leikittehän?