Olen raskaana. Miehelle, joka ei halua lasta. Miehelle, joka luuli, ettei pysty saamaan lapsia. Yhden kerran seurauksena, jolloin en edes saanut spermoja sisääni. Itse olen kahden lapsen yksinhuoltaja, mielenterveysongelmien takia määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, lääkityksellä, taloudellisesti niukasti toimeentuleva.
Kaikesta huolimatta onnen pilkahdus yrittää kuplia mun sisääni tän raskauden takia. Onko mulla oikeutta olla siitä onnellinen? Onko mulla oikeus pitää se, vaikka järki sanoo ihan muuta?
Kaikesta huolimatta onnen pilkahdus yrittää kuplia mun sisääni tän raskauden takia. Onko mulla oikeutta olla siitä onnellinen? Onko mulla oikeus pitää se, vaikka järki sanoo ihan muuta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos nyt jo tunnet onnea siitä että olet raskaana, miltä tuntuisi jos keskeytät raskauden?
Jos mies on aina lluullut että ei voi saada lapsia, voi olla että hän huomaa että ajatus isyydestä tuntuukin hyvältä. Ehkä hän on vain "aivopessyt" itseään siihen että ei halua lapsia, koska turhaa niitä olisi haluta, jos ei pysty saamaan.
Tottakai sinulla on oiekus pitää se, jos sinulla on ollut kauan jo lääkitys ja ongelmia, ja silti kaksi lasta, tiedät varmaan miten prjäät raskaana, ja miten lääkitys on silloin sovellettu.
Jos asut yhdessä miehen kanssa, onko hänkin niukasti toimeentuleva, vai käykö hän töissä?
Jos ette asu yhdessä, ja olet kuitenkin jo yksinhuoltaja, tiedät varmaan että pärjäät yksinkin, joten se että mies jättäisi raskauden takia ei olisi mitään uutta? Kolmen kanssa varmaan pärjää siinä missä kahdenkin kanssa.
Anteeksi, mutta tämä tulee vain niin sopivasti, että pakko epäillä että tämä on vastustajan trolli, köntänny yhteen mahdollisimman paljon ongelmia, koska toivoo että "aborttiväki" saapuisi paikalle huutamaan "abortti! abortti! abortti!"
Ja hän pääsee taas haukkumaan aborttiväkeä pystyyn.
Jos olisit ensisynnyttäjä neuvoisin ehkä ajattelemaan tarkemmin asioita, ja juttelemaan tarkemmin lääkärin kanssa, mutta koska olet jo vanha onari uskon kyllä että selviydyt.
Mulla on siis se tilanne, että sairastuin masennukseen vasta nuoremman lapsen syntymän jälkeen. Aiemmat raskaudet ovat siis menneet ihan ilman lääkitystä ja mielialahäiriöitä. Ja lapseni ovat jo 6- ja 8-vuotiaat, joten pieni vauva kyllä mullistaisi elämän, eli en ihan sanoisi, että kolme menee siinä missä kaksikin. Sen verran helpompia nuo isommat jo ovat.
Ja en siis tosiaan asu yhdessä tämän nyt odottamani lapsen isän kanssa vaan hän oli sellainen satunnainen tuttavuus. Siis sen yhden kerran olemme ainoastaan harrastaneet seksiä. Tarkoitus oli kyllä tehdä sitä jatkossakin, mutta se on jäänyt... Eli jos pidän lapsen, niin sen isä olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä pois kuvioista kokonaan. En vaan tiedä sitten, miten hänen asenteensa lasta kohtaan muuttuisi, jos se jonain päivänä syntyisikin tähän maailmaan. Mutta lähtökohtaisesti siis ajattelen, että yksin olisin lapsen kanssa.
Niin ja tuohon "trolli"-juttuun sanoisin sen verran, että heitin tämän kirjoitukseni tänne lukematta tätä palstaa ollenkaan, enkä todellakaan osannut arvata, että minkälaisia asenteita ja kirjoituksia täällä aiheesta löytyy. Vasta kirjoituksen postattuani lukaisin yhtä ketjua ja suorastaan järkytyin. En ehkä olisi tehnyt tätä aloitustani tänne ollenkaan, jos olisin lukenut etukäteen. Mutta se on nyt tehty ja tulkoot niskaan mitä tulee. Omassa elämässäni kuitenkin saan ja tulen saamaan negatiivista palautetta siitä, jos pidän lapsen.
Sellainen lisäys vielä edelliseen, että mies on työssäkäyvä ja asuntonsa ja autonsa perusteella melko hyvin toimeentuleva, että ihan asianmukaiset elatusmaksut saisin sieltä varmaan kuitenkin. Vaikka se nyt ei mulle olekaan se ydinkysymys tässä.
Vaikka pyysinkin anteeksi valmiiksi jo edellisessä viestissä, pyydän vielä kerran anteeksi, täällä on törmännyt niin paljon kaikkeen.
Kuinka vanhoja sinun lapsesi nyt ovat? Sanoit että sairastuit masennukseen vasta nuorimmaisen synnyttyä, oliko joku tietty tapahtuma mikä laukaisi masennuksen, vai tuliko se "itsestään"?
Aika raju masennus kuitenkin, jos määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Niitä ei kovin helpolla myönnetä, törmännyt siihen että apua tarvitsevan hakemuksia hylätään, ja saattaa kestää vuosi, puolitoista ennenkuin myönnetään, ja sekin vain jos potilas itse jaksaa asiasta tapella ja täytellä lappuja ja perustella ja jne... Ja varmaan tiedät että se paperisota ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun on siinä kunnossa että töihinkään ei pysty, ja apua tarvitsee.
Minkäikäinen olet? millainen suhde sinulla on vanhempiisi, veljiin/siskoihin, ystäviin? Löytyykö tukihenkilöä? jos pyydät ystävän kummiksi, tulisiko hän hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit levätä? Mieti mitä voimavaroja sinulla on lähipiirissä.
Kunnilla pitäisi olla mahdollisuus järjestää kotihoidontukea, valitettavasti tämä ei käytännössä toteudu kaikkialla.
Suosittelen että otat selvää.
a) Kotihoidontuet asuinpaikkakunnallasi
b) Lääkityksen vaikutus sinuun ja sikiöön (kuinka iso annostus, oletko pärjännyt pienellä vai vaatiiko paljon että masennus pysyy kurissa)
c) kuinka todennäköistä on että masennus uusiutuu raskauden aikana (oletko ollut itsetuhoinen, epäiletkö että saattaisit tehdä itsellesi jotain)
Mikä on vointisi tällä hetkellä? Miten olet lasten kanssa pärjännyt? kuka on sinua auttanut?
Oletko kertonut/aiotko miehelle kertoa ennenkuin teet päätöksen?
paljonko luulet että hänen suhtautuminen vaikuttaa päätökseesi?
Ja lopuksi, mutta ei viimeiseksi:
Kumman kanssa luulet että pystyt paremmin eläämään; kolmannen raskauden ja lapsen, vai abortin?
Kukaan ei voi sinua aborttiin pakottaa. Sinulla on täysi oikeus lapseen, ja onneen.
"..Omassa elämässäni kuitenkin saan ja tulen saamaan negatiivista palautetta siitä, jos pidän lapsen..."
Voitko sanoa mitä olisi tämä negatiivinen palaute?
Keneltä sellasita saisit?
Mitä asiaa se voisi koskea?
Tulipa paljon kysymyksiä. Koitan vastailla.
""Kuinka vanhoja sinun lapsesi nyt ovat?""
- 6 ja 8, minkä kerroinkin ensimmäisessä vastauksessani.
""Sanoit että sairastuit masennukseen vasta nuorimmaisen synnyttyä, oliko joku tietty tapahtuma mikä laukaisi masennuksen, vai tuliko se "itsestään"?""
- Tyttären syntymä laukaisi menneisyydestä kokemuksen äitini pois muutosta, joka oli kai ollutkin rankempi juttu kuin silloin sen koin. Pitkä juttu, mutta tuohon se liittyy. Sitten tuli lisäksi aviokriisi nuoremman syntymän jälkeen ja lopulta aviero, jonka jälkeen rankka yksinhuoltajuus kahden pienen lapsen kanssa. Eli uuden lapsen syntymä ei varmaankaan enää mitään sen erityisempää kriisiä aiheuttaisi, kun olisin jo valmiiksi masentunut, eronnut ja yksinhuoltaja. Niin ja käyn muuten terapiassa.
""Minkäikäinen olet?""
- 33
""millainen suhde sinulla on vanhempiisi, veljiin/siskoihin, ystäviin? Löytyykö tukihenkilöä? jos pyydät ystävän kummiksi, tulisiko hän hoitamaan lasta/lapsia jotta saisit levätä? Mieti mitä voimavaroja sinulla on lähipiirissä.""
- Vanhemmat ja sisarukset asuvat kauempana, mutta olemme olleet masennukseni takia lastensuojelun asiakkaita jo monta vuotta. Tukiverkko yhteiskuntaan siis on kunnossa. Lähipiirissä ei oikein ole lastenhoitoapua.
""a) Kotihoidontuet asuinpaikkakunnallasi""
- Järjestyy
""b) Lääkityksen vaikutus sinuun ja sikiöön (kuinka iso annostus, oletko pärjännyt pienellä vai vaatiiko paljon että masennus pysyy kurissa)""
- Juuri tänään keskustelin psykiatrin kanssa lääkityksestä. Pienin muutoksin lääkitys on soveltuva raskauteenkin. Millään lääkityksellä ikinä ei kuitenkaan masennus ole pysynyt täysin kurissa, vaan aina on tullut uusia masennusjaksoja, kuten nyt taas tähän vuoden aikaan.
""c) kuinka todennäköistä on että masennus uusiutuu raskauden aikana (oletko ollut itsetuhoinen, epäiletkö että saattaisit tehdä itsellesi jotain)""
- Veikkaan, että raskauden aikana masennukseni voi jopa helpottua. Riskiaika on sitten jossain vaiheessa synnytyksen jälkeen. Mutta nyt olen ainakin hoidossa etukäteen ja yhteydet lastensuojeluun olemassa.
""Mikä on vointisi tällä hetkellä? Miten olet lasten kanssa pärjännyt? kuka on sinua auttanut?""
- Viimeisen kuukauden aikana vointini on ollut aika huono. Lasten kanssa pärjään joten kuten, mutta 6- ja 8-vuotiaiden kanssa nyt pärjää vähemmilläkin voimavaroilla. Kukaan ei ole auttanut. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaihtui syksyllä ja uuden työntekijän kanssa ei ole vielä ollut tapaamista.
""Oletko kertonut/aiotko miehelle kertoa ennenkuin teet päätöksen?""
- Olen kertonut miehelle, että olen raskaana ja hän haluaa ehdottomasti, että teen abortin. Kun vihjaisin siitä mahdollisuudesta, että en tee aborttia, hän suuttui ja haukkui minut pystyyn. En aio keskustella asiasta miehen kanssa enää. Ilmoitan sitten, mikä on lopullinen päätös.
""paljonko luulet että hänen suhtautuminen vaikuttaa päätökseesi?""
- Ei vaikuta mitenkään.
""Kumman kanssa luulet että pystyt paremmin eläämään; kolmannen raskauden ja lapsen, vai abortin?""
- En osaa vastata. Kai se käytännössä riippuu siitä minkälaiseksi kolmas raskaus ja elämä sen jälkeen muodostuu. Ja sitähän ei voi etukäteen tietää. Etukäteen ajattelen kuitenkin, että aborttia saattaisin jälkikäteen katuakin, mutta en varmastikaan maailmaan synnyttämääni lasta.
""Sinulla on täysi oikeus lapseen, ja onneen.""
- Ei se lapsiperheen elämä aina mitään onnea ole. En odota, että synnyttämällä tämän lapsen, saavuttaisin jotain onnea. Se on ihan vaan sitä elämää hyvine ja huonoine puolineen. Toki siis myös niitä onnen hetkiä kuuluu siihen.
No se negatiivinen palaute olisi sitä, että mitäs nyt menit paksuksi itsesi saattamaan, kun sulla ei ole edes miestä ja mielenterveys ja talouskaan ei ole kunnossa jne jne... Yksi läheinen ystäväni jo suhtautui kriittisesti asiaan, kun hänelle kerroin. Pahinta palautetta saisin omilta vanhemmiltani ja sisaruksiltani. Ex-mieheni kyllä suhtautui yllättävän positiivisesti, kun hänellekin kerroin, mutta hän vastustaakin aborttia. Oli kuitenkin huolissaan jaksamisestani, mutta asiallisesti ja välittävästi. Asiallista suhtautumista vaan en kaikilta tule saamaan. Jos tämä siis nyt ikinä etenee siihen pisteeseen, että joudun suvulle kertomaan odottavani lasta.
että sinulla on asiat aika hyvin hoidossa. Se että olet oppinut jo elämään masennuksen kanssa, ja saat nyt jo apua on erittäin hyvää. Toivotan sinulle voimia raskauteen, kuten sanoit mikään ei ole varmaa, mutta uskaltaisin muutaman viestin "tuttavuuden" perusteella sanoa että sinusta tulee hyvä äiti kolmannellekin lapselle. Et ole muita yhtään huonompi vaikka omat voimat välillä loppuu ja joutuu turvautumaan apuun ulkopuolisil a, mutta senhän toki jo tiesitkin=)↲paljon tekstiä vaikka piti vain todeta että sinua ei voi pakottaa aborttiin, eikä siihen ole mitään syytä.
tästä raskaudesta, niin tietenkin sinulla on oikeus pitää lapsesi! Olisi sinulla siihen oikeus vaikket onnea tuntisikaan, mutta kun kerran tunnet, niin sehän on vielä parempi. Tärkeintä on se, mitä sinä itse koet haluavasi ja jaksavasi, ei se mitä muut ajattelevat. Jätä omaan arvoonsa arvostelijat. Sen mitä sinun viestisi luin, niin vaikutat kuitenkin olevan aika selkeästi ajatuksiasi työstävä ihminen, ja taatusti oman itsesi asiantuntija ainakin enemmän kuin kaikenmaailman tyhjänsyyttelijät.
Minä toivon sinulle paljon onnen pilkahduksia ja iloa elämääsi, valitsit sitten miten hyvänsä. Ja uskon että sinusta tulisi aivan erinomainen kolmen lapsen äiti!
Minä kuitenkin kannatan aborttioikeutta. Sanon sen nyt lähinnä sen takia ettet hämmästy jos satut lukemaan enemmänkin minun kirjoituksiani eri ketjuissa missä olen puolustanut nimenomaan mielenterveysongelmaisten naisten oikeutta aborttiin.
Sinun tekstisi perusteella saa kuitenkin sen kuvan että abortti ei sinulle sopisi.
Ehkä jo sen takia että kysymyksesi on juuri se että onko sinulla oikeutta pitää se=)
Toisaalta sitäkin kysymystä voi pohtia.. tarkoitatko oikeutta pitää siinä mielessä mitä muut ajattelevat siitä, ja yritettäisikö sinua painostaa aborttiin, vai tarkoitatko sitä että onko sinulla oikeus synnyttää perheeseen lisää lapsia, jos itse koet tilanteesi ongelmaiseksi.
teet mitä tahansa, sinä olet se jonka pitää elää päätöksen kanssa. Minä voin muka-neuvoa, mutta minä en tiedä mitään millaista elämää eläät. Voin vain arvailla.
oikeus, vaikka todella surkea tapaus onkin kyseessä kaikenkaikkiaan.
...joten laitetaan se mihin suomalaisenkin naisen oikeudet perustuvat: Cedaw sopimus
"Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 8 päivänä elokuuta 1986 annettu laki (685/86) ja tämä asetus tulevat voimaan 4 päivänä lokakuuta 1986.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 1986
...16 artikla: 1. Sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen naisten syrjinnän kaikissa avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja erityisesti turvata miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta:
e) yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoisesti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin;
"
Sinulla on siis aivan täysi oikeus päättää ihan itse, mies ei voi asiaa päättää puolestasi.