Gallub-tokokokemusta eri roduissa

Siis en ole puhunut että olisin huono kouluttaja ja omaan ns.vaikeasti koulutettavan rodun johon olenkin erittäin tyytyväinen tosin tietyt rotupiirteet vaatii enemmän huomiota :) ja etteikö olisi paljolti kiinni omistajasta koulutus..mutta on myös eri rotuja ja ne kaikki on jalostettu eri pyrkimyksiin.

eli ihan puhtaasti kokemuksia kysyn ja miksei tälläistä voisi mitenkään kysyä ei kai tämä tabuaihe ole koiramaailmassa?

esim itse olen huomannut valtavan eron omassani että tuttuni bordercolliesekoituksessa..itse olen joutunut valtavasti tekemään töitä omani eteen ja kun olen kouluttanut tuttuni bordercollieta..on se äärettömän helppo ja miellyttämishaluinen..siksi kiinnostaa tuo tokoilu..

ja silti pidän edelleen tästä jääräpäisemmästä rodusta jonka olen nyt saanut avoluokkaan..mutta voisin kyllä ottaa rinnalla myös ns.helppokoulutteisenkin. :)

eli onko ketään joka on kiinnostunut tokoilusta ja haluaa jakaa asioita.

werttus kirjoitti:

Siis en ole puhunut että olisin huono kouluttaja ja omaan ns.vaikeasti koulutettavan rodun johon olenkin erittäin tyytyväinen tosin tietyt rotupiirteet vaatii enemmän huomiota :) ja etteikö olisi paljolti kiinni omistajasta koulutus..mutta on myös eri rotuja ja ne kaikki on jalostettu eri pyrkimyksiin.

eli ihan puhtaasti kokemuksia kysyn ja miksei tälläistä voisi mitenkään kysyä ei kai tämä tabuaihe ole koiramaailmassa?

esim itse olen huomannut valtavan eron omassani että tuttuni bordercolliesekoituksessa..itse olen joutunut valtavasti tekemään töitä omani eteen ja kun olen kouluttanut tuttuni bordercollieta..on se äärettömän helppo ja miellyttämishaluinen..siksi kiinnostaa tuo tokoilu..

ja silti pidän edelleen tästä jääräpäisemmästä rodusta jonka olen nyt saanut avoluokkaan..mutta voisin kyllä ottaa rinnalla myös ns.helppokoulutteisenkin. :)

eli onko ketään joka on kiinnostunut tokoilusta ja haluaa jakaa asioita.

Lue lisää

En puhu ongelmakoirakokemuksista vaan ihan tokosta ja siinä etenemisestä ihan kilpatasolle.

werttus kirjoitti:

En puhu ongelmakoirakokemuksista vaan ihan tokosta ja siinä etenemisestä ihan kilpatasolle.

kerro keneltä tätä haluat kysyä. Vastaajissa on taatusti väkeä laidasta laitaan, fiksuja ihmisiä ja niitä, jotka luulevat olevansa päteviä koiraihmisiä, eivätkä oikeasti tiedä mistään mitään. Kenen vastauksiin siis uskallat luottaa? Joku saattaa vastata vit...tuneena, kun kammottava työpäv takana ja patoaa kaiken koiraan, toinen taas ei. Et voi siis mitenkään tällaisella kysymyksellä saada kunnollista tietoa. Jos yksi vastaa yhdestä rodusta, toinen toisesta, niin siinäkö riitävästi materiaalia?

mieti kirjoitti:

kerro keneltä tätä haluat kysyä. Vastaajissa on taatusti väkeä laidasta laitaan, fiksuja ihmisiä ja niitä, jotka luulevat olevansa päteviä koiraihmisiä, eivätkä oikeasti tiedä mistään mitään. Kenen vastauksiin siis uskallat luottaa? Joku saattaa vastata vit...tuneena, kun kammottava työpäv takana ja patoaa kaiken koiraan, toinen taas ei. Et voi siis mitenkään tällaisella kysymyksellä saada kunnollista tietoa. Jos yksi vastaa yhdestä rodusta, toinen toisesta, niin siinäkö riitävästi materiaalia?

Lue lisää

Siis en hae faktaa mutta olisi ollut kiva jakaa tokokokemuksia ..eli katson kyllä olevani omahyväisesti koiratuntemuksessa hyvässä jamassa. ;)

Ja olisi kiinnostanut erilaisten ihmisten erilaiset näkemykset eri roduissa..ehkä tämä keskustelu pitää käydä vain koulutuskentillä..kiitos nyt kumminkin. :)

täytynee tehdä joku muu keskusteluavaus..

werttus kirjoitti:

Siis en hae faktaa mutta olisi ollut kiva jakaa tokokokemuksia ..eli katson kyllä olevani omahyväisesti koiratuntemuksessa hyvässä jamassa. ;)

Ja olisi kiinnostanut erilaisten ihmisten erilaiset näkemykset eri roduissa..ehkä tämä keskustelu pitää käydä vain koulutuskentillä..kiitos nyt kumminkin. :)

täytynee tehdä joku muu keskusteluavaus..

Lue lisää

keskustelualuetta kehitettäisiin niin että olisi rekisteröityneellä aloittajalla mahdollisuus skipata nuo idioottien vastaukset hevonkuuseen... Silloin voisi itsekin harkita rekkausta. ;D

hmvx kirjoitti:

keskustelualuetta kehitettäisiin niin että olisi rekisteröityneellä aloittajalla mahdollisuus skipata nuo idioottien vastaukset hevonkuuseen... Silloin voisi itsekin harkita rekkausta. ;D

Lue lisää

Kieltämättä tuntuu että täällä jotkut ei halua keskustella asioista vaan loistaa mieluummin tarttumalla joka sanaan ja haluaa enemmän näsäviisastella tai loukata aloittajaa tai vieden asian heti sivuraiteille..

ja täällä on tiettyjä tabuja..esim käyttökoirien(metsästyskoirat) harkitsemista harrastekoiriksi, maalaiskoirat versus kaupunkikoirat, pienet versus isot ja nyt näköjään ei voi sanoa että mopsista ja pekingeesistä chow chowsta ei todennäköisesti saa tehtyä evl: sopivaa kun taas kiva löytää sileäkarvainen kettuterrieri harvinaisempana tokorotuna sieltä ja että bordercollie omaa miellyttämishalua toisin kuin toiset rodut. Olisin kiinostunut varsinkin noiden vns.vaikeampien rotujen yllättävistä tuloksista..harmi ettei ketään muita tunnu kiinnostavan :(

olen myös ihmetellyt ettei oppivainen papillon ole vielä evl..eli jos jotain vielä kiinnostaa tokotulokset esim näissä valoissa niin olisi kiva tietää..alokasluokat ei sinällään vaan pidemmälle viedyt.

tosin jalostusrekisterin tuloksia voin kyllä selata josta näen nuon mutta mutta olisi ollut kiva nähdä viekö tämä aihe mihinkään..:)

werttus kirjoitti:

Kieltämättä tuntuu että täällä jotkut ei halua keskustella asioista vaan loistaa mieluummin tarttumalla joka sanaan ja haluaa enemmän näsäviisastella tai loukata aloittajaa tai vieden asian heti sivuraiteille..

ja täällä on tiettyjä tabuja..esim käyttökoirien(metsästyskoirat) harkitsemista harrastekoiriksi, maalaiskoirat versus kaupunkikoirat, pienet versus isot ja nyt näköjään ei voi sanoa että mopsista ja pekingeesistä chow chowsta ei todennäköisesti saa tehtyä evl: sopivaa kun taas kiva löytää sileäkarvainen kettuterrieri harvinaisempana tokorotuna sieltä ja että bordercollie omaa miellyttämishalua toisin kuin toiset rodut. Olisin kiinostunut varsinkin noiden vns.vaikeampien rotujen yllättävistä tuloksista..harmi ettei ketään muita tunnu kiinnostavan :(

olen myös ihmetellyt ettei oppivainen papillon ole vielä evl..eli jos jotain vielä kiinnostaa tokotulokset esim näissä valoissa niin olisi kiva tietää..alokasluokat ei sinällään vaan pidemmälle viedyt.

tosin jalostusrekisterin tuloksia voin kyllä selata josta näen nuon mutta mutta olisi ollut kiva nähdä viekö tämä aihe mihinkään..:)

Lue lisää

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe :)

Eli kokemusta löytyy hyvinkin erilaisista roduista,niin henk.kohtasesti,kuin kouluttajan ominaisuudessa.
Ja ihan suht faktanakin :D voi sanoa,että kyllä ne rotuominaisuudet on kaikkein merkitsevämmässä asemassa.Poikkeaamia toki rodussa löytyy,mutta jos puhutaan aina siitä tyypillisestä.

Lyhyesti voi sanoa,että mitä kiinteämmin ihmisen kanssa toimimaan jalostettu rotu,ja mitä vielä enemmän niitä ominaisuuksia pidetty yllä,niin sen helpompi kouluttaa ja tehdä tuloksia.Ja sitten toisinpäin.
Mitä vaikeammin koulutettava (koulutettavuus),sen enemmän painoa tulee kouluttajan taidoille.
Jos henk.koht.sanoisin,niin noita vaativampia rotuja verrattuna helpompiin,niin jo siinä,että saa koiran kisakuntoon,varsinkin jossain pilkunviilauslajissa,kuten toko,joka ei ole ns.koiralle lajityypillinen,niin on melkein kovempi homma,kuin saada helpompi rotu ylempiin.
Koska minusta itse liikkeiden opettelu on puhtaasti tekniikkaa,mutta se,mikä on se vaikein,niin motivointi ja sen ylläpito,varsinkin tilanteissa(kokeissa),jossa sitä ei viritellä suorituksen aikana.
Jos sitten mennä myös vaativuudeltaan rotuihin,jotka ei ole erityisen sosiaalisia lajitovereitaan kohtaan,niin siinä vielä joutuu tekemään töitä senkin eteen,että koira ei "häiriinny" edes kisajännityksessä muista koirista,vaan pystyy keskittymään tekemisiinsä ja ohjaajaan.

Ja juu,koiranetistä näkee kaikkea jännää,siis ihan positiivisestikkin :)
Eiköhän sekin kerro jotain koulutettavuudesta osaltaan,jos on rotuja,jossa vain muutama koetulos kautta historian.Tosin on niitäkin rotuja,jotka mielestäni ei ole erityisen vaikeita kouluttaa,mutta niille on lyöty vaan leima otsaan,että ei niistä ole kuin pelkiksi seurakoiriksi.Lähinnä monet pienet kääpiöt esimerkiksi.
Sieltä kun hyvinkin löytyisi potentiaalia,jos vaan osuisi oikeisiin ja ennakkoluulottomiin käsiin :)

molossi kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe :)

Eli kokemusta löytyy hyvinkin erilaisista roduista,niin henk.kohtasesti,kuin kouluttajan ominaisuudessa.
Ja ihan suht faktanakin :D voi sanoa,että kyllä ne rotuominaisuudet on kaikkein merkitsevämmässä asemassa.Poikkeaamia toki rodussa löytyy,mutta jos puhutaan aina siitä tyypillisestä.

Lyhyesti voi sanoa,että mitä kiinteämmin ihmisen kanssa toimimaan jalostettu rotu,ja mitä vielä enemmän niitä ominaisuuksia pidetty yllä,niin sen helpompi kouluttaa ja tehdä tuloksia.Ja sitten toisinpäin.
Mitä vaikeammin koulutettava (koulutettavuus),sen enemmän painoa tulee kouluttajan taidoille.
Jos henk.koht.sanoisin,niin noita vaativampia rotuja verrattuna helpompiin,niin jo siinä,että saa koiran kisakuntoon,varsinkin jossain pilkunviilauslajissa,kuten toko,joka ei ole ns.koiralle lajityypillinen,niin on melkein kovempi homma,kuin saada helpompi rotu ylempiin.
Koska minusta itse liikkeiden opettelu on puhtaasti tekniikkaa,mutta se,mikä on se vaikein,niin motivointi ja sen ylläpito,varsinkin tilanteissa(kokeissa),jossa sitä ei viritellä suorituksen aikana.
Jos sitten mennä myös vaativuudeltaan rotuihin,jotka ei ole erityisen sosiaalisia lajitovereitaan kohtaan,niin siinä vielä joutuu tekemään töitä senkin eteen,että koira ei "häiriinny" edes kisajännityksessä muista koirista,vaan pystyy keskittymään tekemisiinsä ja ohjaajaan.

Ja juu,koiranetistä näkee kaikkea jännää,siis ihan positiivisestikkin :)
Eiköhän sekin kerro jotain koulutettavuudesta osaltaan,jos on rotuja,jossa vain muutama koetulos kautta historian.Tosin on niitäkin rotuja,jotka mielestäni ei ole erityisen vaikeita kouluttaa,mutta niille on lyöty vaan leima otsaan,että ei niistä ole kuin pelkiksi seurakoiriksi.Lähinnä monet pienet kääpiöt esimerkiksi.
Sieltä kun hyvinkin löytyisi potentiaalia,jos vaan osuisi oikeisiin ja ennakkoluulottomiin käsiin :)

Lue lisää

Niinhän tuo on..ja kieltämättä itse harkitsen nyt uuttakin tokokoiraa ja tiedän että tietyissä roduissa on helpompia ja toisissa vaativampia.

Aiempi rotuni yllätti minut että hyvin epärodunomaisesti ei pitänyt noutamisesta laisinkaan minkä osoitti viskelemällä palikkaa sinne tänne mieltä osoittaen jos oli aivan pakko noutaa kun taas toinen saman rotuinen ei voinut saada kyllikseen noudoista. Eli rodun sisälläkin hyvin paljon heittoa suuntaan jos toiseen.

Minä kieltämättä pidän tuosta ei robottimaisesta piirteestä ettei tee asioita vain miellyttäen minua ja toisaalta olen taistellut hieman siinä että miten pitkälle vaadin koiraltani niin ettei menetä iloaan työskennellä ja silti ollen itsenäinen ja omaaloitteinen ja humoristinenkin..liika vakava kouluttaminen vie minusta koiralta ilon. ja tässä on tekemistä että ei puurreta liikkeitä liikaa vaikka virheitä tulisikin toisinaan paljon enemmän. Omaa rotuani kun hankaloittaa eniten ääretön uteliaisuus, reaktioalttius; keskittymiskyvyn herpaantuminen mikäli ympäristössä tapahtuu jotakin eli häiriötekijöitä saa harjoitella paljon. :)

Ns.miellyttämishaluiset ehkä kestää pitkäkestoisempaakin koulutusta paremmin..mitä mieltä olet ja miten säilytät koiralle omaaloittesuuden niin ettei se oleta että sinä ohjaat koko ajan ja se on valmis koko ajan temppuja tekemään..eli miten nollaat koulutuksen jälkeen ilman että koirille jää päälle mitäs nyt ..ja napitusta entä nyt eli menee hieman ylikierroksille jos ymmärsit mitä yritän kysyä?

Itse hämmästyin tutun bordercollieta sillä se tuntuu tekevän asioita lähestulkoon ilman koulutusta..ihan vain mainiten ja sen voi päästää irtiollessaan vaikka kuinka pitkälle kun omani kanssa pitää olla ajatusta edellä ja koiraa ei saa päästää yli 50m itsestä tai se menee minne haluaa. :) Kummallista kyllä ei silti jätä minua mutta haahuilee kaukana ja käy kaikkien luona ja sitten maalaispihassa pysyy talosta n. 50-100m päässä vapaana valvomatta. Rotuni vaikeutena on yleisesti vapaanaolo (johon olen kuitenkin tyytyväinen) ja toisten kanssa toimeen tulo josta tulos on täysi kymppi eli jotakin olen oppinut..mutta paljon vielä opittavaa ja täytyy sanoa että tämä koira on ollut paras opettajani. :)

werttus kirjoitti:

Niinhän tuo on..ja kieltämättä itse harkitsen nyt uuttakin tokokoiraa ja tiedän että tietyissä roduissa on helpompia ja toisissa vaativampia.

Aiempi rotuni yllätti minut että hyvin epärodunomaisesti ei pitänyt noutamisesta laisinkaan minkä osoitti viskelemällä palikkaa sinne tänne mieltä osoittaen jos oli aivan pakko noutaa kun taas toinen saman rotuinen ei voinut saada kyllikseen noudoista. Eli rodun sisälläkin hyvin paljon heittoa suuntaan jos toiseen.

Minä kieltämättä pidän tuosta ei robottimaisesta piirteestä ettei tee asioita vain miellyttäen minua ja toisaalta olen taistellut hieman siinä että miten pitkälle vaadin koiraltani niin ettei menetä iloaan työskennellä ja silti ollen itsenäinen ja omaaloitteinen ja humoristinenkin..liika vakava kouluttaminen vie minusta koiralta ilon. ja tässä on tekemistä että ei puurreta liikkeitä liikaa vaikka virheitä tulisikin toisinaan paljon enemmän. Omaa rotuani kun hankaloittaa eniten ääretön uteliaisuus, reaktioalttius; keskittymiskyvyn herpaantuminen mikäli ympäristössä tapahtuu jotakin eli häiriötekijöitä saa harjoitella paljon. :)

Ns.miellyttämishaluiset ehkä kestää pitkäkestoisempaakin koulutusta paremmin..mitä mieltä olet ja miten säilytät koiralle omaaloittesuuden niin ettei se oleta että sinä ohjaat koko ajan ja se on valmis koko ajan temppuja tekemään..eli miten nollaat koulutuksen jälkeen ilman että koirille jää päälle mitäs nyt ..ja napitusta entä nyt eli menee hieman ylikierroksille jos ymmärsit mitä yritän kysyä?

Itse hämmästyin tutun bordercollieta sillä se tuntuu tekevän asioita lähestulkoon ilman koulutusta..ihan vain mainiten ja sen voi päästää irtiollessaan vaikka kuinka pitkälle kun omani kanssa pitää olla ajatusta edellä ja koiraa ei saa päästää yli 50m itsestä tai se menee minne haluaa. :) Kummallista kyllä ei silti jätä minua mutta haahuilee kaukana ja käy kaikkien luona ja sitten maalaispihassa pysyy talosta n. 50-100m päässä vapaana valvomatta. Rotuni vaikeutena on yleisesti vapaanaolo (johon olen kuitenkin tyytyväinen) ja toisten kanssa toimeen tulo josta tulos on täysi kymppi eli jotakin olen oppinut..mutta paljon vielä opittavaa ja täytyy sanoa että tämä koira on ollut paras opettajani. :)

Lue lisää

"Ns.miellyttämishaluiset kestää..." Kyllä,juuri näin.Eli "vaikeammin" motivoituvat yleensä myös kyllääntyy nopeammin.Mikä on ihan loogistakin.Eli yksi,mikä kannattaa muistaa,niin toistoista ei tee liian pikiä,kun treenaa jotain tiettyä.Eli tutkat pitää itsellä olla koko ajan tarkkana :D,ettei päästä siihen pisteeseen,että joudutaan lopettaa,kun koira ehtii kyllääntyä.

Tuo oma-aloitteisuus on sellainen,mitä kannattaa jo pienestä kannustaa.Esim.pelkkä kontaktinotto on sellainen,joista pentua aina kehun.Eli jätetään kaikki huomionhakupomotushömpötykset ihan omaan arvoonsa :D

No rodut,jotka ei ole ns.miellyttämishaluisia,niin niillä harvemmin jää nauha päälle.Se on toisen pään juttuja pikemminkin.
Mutta,oli rotu mikä tahansa,niin minulla on loppumerkki koiralle,jolloin se tietää,että nyt hommat loppu.
Eli kun lopetan,niin viiminen palkkatuokio,lelu jää koiralle ja sanon vaan simppelisti "loppu" ja sen jälkeen olen passiivinen tai rupean "touhuamaan" omiani.Jos palkkaan ruualla,niin sama juttu.
Kyllä ne pian oppii,mitä sana tarkoittaa.Kuumempana käyvä toki saattaa alussa varsinkin tarjota vielä tekemistä,mutta jätän sen vaan huomioimatta.

Vapaana ollessa näkyy myös tuo rotujen erot.Mitä "palvelusalttiimpi"rotu ja monet paimenet mm.niin sen helpommin luonnostaan ne pysyy lähellä.
Ja sitten taas toinen ääripää ja toisinpäin.Niiden kanssa voi kovemminkin joutua työstämään,ennekuin oppivat rajat,mihin asti irrota ja kontaktinpidon.Ja sitten,jos vielä vähän kovapäisemmästä rodusta kyse,niin kyllä se ihan voi vähän työstäkin käydä :D,että saa ne oppimaan yleensäkin vapaanaolon säännöt.Kaikin tavoin.

molossi kirjoitti:

"Ns.miellyttämishaluiset kestää..." Kyllä,juuri näin.Eli "vaikeammin" motivoituvat yleensä myös kyllääntyy nopeammin.Mikä on ihan loogistakin.Eli yksi,mikä kannattaa muistaa,niin toistoista ei tee liian pikiä,kun treenaa jotain tiettyä.Eli tutkat pitää itsellä olla koko ajan tarkkana :D,ettei päästä siihen pisteeseen,että joudutaan lopettaa,kun koira ehtii kyllääntyä.

Tuo oma-aloitteisuus on sellainen,mitä kannattaa jo pienestä kannustaa.Esim.pelkkä kontaktinotto on sellainen,joista pentua aina kehun.Eli jätetään kaikki huomionhakupomotushömpötykset ihan omaan arvoonsa :D

No rodut,jotka ei ole ns.miellyttämishaluisia,niin niillä harvemmin jää nauha päälle.Se on toisen pään juttuja pikemminkin.
Mutta,oli rotu mikä tahansa,niin minulla on loppumerkki koiralle,jolloin se tietää,että nyt hommat loppu.
Eli kun lopetan,niin viiminen palkkatuokio,lelu jää koiralle ja sanon vaan simppelisti "loppu" ja sen jälkeen olen passiivinen tai rupean "touhuamaan" omiani.Jos palkkaan ruualla,niin sama juttu.
Kyllä ne pian oppii,mitä sana tarkoittaa.Kuumempana käyvä toki saattaa alussa varsinkin tarjota vielä tekemistä,mutta jätän sen vaan huomioimatta.

Vapaana ollessa näkyy myös tuo rotujen erot.Mitä "palvelusalttiimpi"rotu ja monet paimenet mm.niin sen helpommin luonnostaan ne pysyy lähellä.
Ja sitten taas toinen ääripää ja toisinpäin.Niiden kanssa voi kovemminkin joutua työstämään,ennekuin oppivat rajat,mihin asti irrota ja kontaktinpidon.Ja sitten,jos vielä vähän kovapäisemmästä rodusta kyse,niin kyllä se ihan voi vähän työstäkin käydä :D,että saa ne oppimaan yleensäkin vapaanaolon säännöt.Kaikin tavoin.

Lue lisää

juuri näin ..itsekin teen lyhyitä jaksoja. Ja tuo voisi olla hyvä että olisi merkki lopetuksesta..omallani jää hieman tilanteet päälle sillä omaa työkoirapiirteitäkin vaikka sitten herpaantuukin helpolla on jollain tavalla jännä yhdistelmä(helppo motivoida mutta hyytyy nopeasti ja herpaantuu ympäristön häiriötekijöihin). Ja olen joutunut koiralleni opettaa totaalirauhoittumisen..eli kröhäsen jotta koira menee maahan rauhoittumaan..en tiedä onko se hyvä juttu mutta kierrokset vähän liikaa nuorena.

omaaloitteisuudella tarkoitin että kehittäisi lähinnä omia juttujakin mikä onneksi tapahtuu myös en halua robottimaista käytöstä jossa omistaja päättää kaiken mitä tehdään(eli en halua aivan ehdotonta johtamista...mitä mieltä olet sekoittaa tuo sinusta koiran jos on selkeät säännöt mitä tehdään mutta antaa myös tilaa koirankin jutuille..?)

..yhden äänteen olen erottanut koirani ääntelystä ja sanon että sano namnam niin sanoo nam nam murinamaisesti....sitä ei olisi voinut opettaa ellei olisi ollut luontaista :) katsekontaktin olen saanut hyvin on jo pennusta ollut taipuvainen siihen ihan itsestään...jäänyt pennusta tapittamaan jokaisen eteen eks ookin söpö mentaliteetilla ;)

juu tuo etäisyys on jännä..ja sitä on vaikea saada lyhyemmäksi varsinkin kaupunkioloissa olisi hyvä olla pienempi mutta jos aion pitää koiran hallinnassa on sen oltava aivan lähellä tai irtoaa otteesta eli kehää on vaikea saada luontaisesti pienemmäksi kuten paimenkoirilla..oletko onnistunut ..?

werttus kirjoitti:

juuri näin ..itsekin teen lyhyitä jaksoja. Ja tuo voisi olla hyvä että olisi merkki lopetuksesta..omallani jää hieman tilanteet päälle sillä omaa työkoirapiirteitäkin vaikka sitten herpaantuukin helpolla on jollain tavalla jännä yhdistelmä(helppo motivoida mutta hyytyy nopeasti ja herpaantuu ympäristön häiriötekijöihin). Ja olen joutunut koiralleni opettaa totaalirauhoittumisen..eli kröhäsen jotta koira menee maahan rauhoittumaan..en tiedä onko se hyvä juttu mutta kierrokset vähän liikaa nuorena.

omaaloitteisuudella tarkoitin että kehittäisi lähinnä omia juttujakin mikä onneksi tapahtuu myös en halua robottimaista käytöstä jossa omistaja päättää kaiken mitä tehdään(eli en halua aivan ehdotonta johtamista...mitä mieltä olet sekoittaa tuo sinusta koiran jos on selkeät säännöt mitä tehdään mutta antaa myös tilaa koirankin jutuille..?)

..yhden äänteen olen erottanut koirani ääntelystä ja sanon että sano namnam niin sanoo nam nam murinamaisesti....sitä ei olisi voinut opettaa ellei olisi ollut luontaista :) katsekontaktin olen saanut hyvin on jo pennusta ollut taipuvainen siihen ihan itsestään...jäänyt pennusta tapittamaan jokaisen eteen eks ookin söpö mentaliteetilla ;)

juu tuo etäisyys on jännä..ja sitä on vaikea saada lyhyemmäksi varsinkin kaupunkioloissa olisi hyvä olla pienempi mutta jos aion pitää koiran hallinnassa on sen oltava aivan lähellä tai irtoaa otteesta eli kehää on vaikea saada luontaisesti pienemmäksi kuten paimenkoirilla..oletko onnistunut ..?

Lue lisää

Tuo aktiivisen rauhoittumisen opetus on ihan hyvä juttu :)
Ihan voi olla olla tarpeen vaikka normielämässäkin.

En oikein osaa vastata tuohon "eli en halua...",kun en ihan taida ymmärtää mitä tarkoitat.
Mutta sanotaan näin,että meillä on aika ehdotonta ns.johtajuus,eli ne asiat mitä on määritelty,ne tehdään kuten on määritelty.Mutta toisaalta,siitä johtuen ne saa myös paljon siitä hyötyä.Ei oikein tehtynä millään lailla koiran "oma-aloitteellisuutta" ym.tapa.

Tuosta vapaanaolon etäisyydestä,niin kyllä ihan mielestäni olen jokaisella onnistunut.
Eli kun kyseessä on koira,joka ei siis luonnostaan "roiku helmoissa",niin sitten on vaan opetettu rajat.
Kaikkein tärkein on tietty kontaktin opettaminen yleensä ja siihen aina kannustaminen.
Sitten kun se on hyvässä mallissa,niin ulkona palkataan alussa pienestäkin vilkaisusta.Jos koira irtoaa liian kauas,niin olen sen pysäyttänyt,ja aina oikeasta toiminnasta palkannut,vähintään kehuilla,mutta myös nannalla.Tarvittaessa myös ei eli kielto ollut käytössä.

Tähän mennessä jokainen itsenäisempikin on hommat oppinut :) Niin ja tähän liittyy selvä ehdottomuus kaikin tavoin.Eli yhtään ei "käsistä" lähdetä eli muitten luo ei ole mitään asiaa,eikä myöskään minkään elukan perään ei saa lähteä auki ollessa.

molossi kirjoitti:

Tuo aktiivisen rauhoittumisen opetus on ihan hyvä juttu :)
Ihan voi olla olla tarpeen vaikka normielämässäkin.

En oikein osaa vastata tuohon "eli en halua...",kun en ihan taida ymmärtää mitä tarkoitat.
Mutta sanotaan näin,että meillä on aika ehdotonta ns.johtajuus,eli ne asiat mitä on määritelty,ne tehdään kuten on määritelty.Mutta toisaalta,siitä johtuen ne saa myös paljon siitä hyötyä.Ei oikein tehtynä millään lailla koiran "oma-aloitteellisuutta" ym.tapa.

Tuosta vapaanaolon etäisyydestä,niin kyllä ihan mielestäni olen jokaisella onnistunut.
Eli kun kyseessä on koira,joka ei siis luonnostaan "roiku helmoissa",niin sitten on vaan opetettu rajat.
Kaikkein tärkein on tietty kontaktin opettaminen yleensä ja siihen aina kannustaminen.
Sitten kun se on hyvässä mallissa,niin ulkona palkataan alussa pienestäkin vilkaisusta.Jos koira irtoaa liian kauas,niin olen sen pysäyttänyt,ja aina oikeasta toiminnasta palkannut,vähintään kehuilla,mutta myös nannalla.Tarvittaessa myös ei eli kielto ollut käytössä.

Tähän mennessä jokainen itsenäisempikin on hommat oppinut :) Niin ja tähän liittyy selvä ehdottomuus kaikin tavoin.Eli yhtään ei "käsistä" lähdetä eli muitten luo ei ole mitään asiaa,eikä myöskään minkään elukan perään ei saa lähteä auki ollessa.

Lue lisää

Tämähän oli ihan mielenkiintoinen alotus :)

- koitanpa vastailla jotenkin.. eli saksanpaimenista eniten kokemusta. Tämä on ensimmäinen "oma" ja muut ovat olleet koulutettavina. Oman herrani kanssa koulutus sujui todella helposti, äärimmäisen mielyttämisenhaluinen, kuunteli jo pienenä, mukana kaikessa. Todella ihmisystävällinen (välillä liikaakin) ei ole oikein koskaan ottanut vahtiviettiä, ja jos joskus yrittänyt, olemme karsineet tämän pois. 2-vuoden uhma, siinä ei aina ota katsetta, tai yrittää todella pienin teoin kyseenalaistaa tottelevaisuutta, jota vieraat eivät huomaisi, mutta minkä itse tiedän. Viimeksi lenkillä ollessamme (metsätiellä) koirani oli taas irti ja en huomannut ennenkuin kohdalla naisen koirineen, tämä kyllä siis ojan toisella puolen. Koira katsoi, mutta tiesi ettei sinne ole asiaa. Joten tässä yllätti mukavasti, koska olin niin ajatuksissani enkä kerennyt sanoa koiralle paikkaa, vaan teki itse päätöksen olla menemättä, ilman käskyä. Emme käy enää tokossa, huonoja kokemuksia.

2. toinen saku tuli koulutettavaksi (narttu pentu) kiva koira, selkeästi vaativampi mitä urokseni. Omasi saman vierelläolon ja koulutus oli helppoa, mutta hieman jääräpäisempi ja vaati enemmän. Eli urokseni teki asiat jo pentuna melkein ajatuksesta ja on tämmöinen ehkä mammanpoika, narttu taas teki kyllä asiat, mutta miellyttäminen ei ollut niin vahva. Pennusta näki jo, että tarvitsee aikuisena vahvan omistajan, tiukat linjat niin hyvä koira tulee, muutoin teki itse ratkaisunsa, kun taas tämä omani ennemmin pysähtyy kuuntelemaan mitä tehdään.

Bokseri tuli yllättävän agressiivisuuden takia, mutta tämän huomasi selkeästi olevan pelkkää dominointia ja koira olisi vain tarvinnut vaan enemmän virikkeitä, ei mielestäni mitenkään vaarallinen. Miehiä kohtaan dominointi katkesi pelkällä koiran huomiotta jättämisellä. Todella hellyydenkipeä ja kiva koira muutoin.

Sheltti ehkä kaikista vaikein. Vaikeinta on ollut päästä sen lähelle, lopettaa ihmisiin kohdistunut pureminen ja haukunta. Ei minkäänlaista miellyttämistä, toisinpäin. Koiralle annettu liikaa vapauksia. Ottaa jonkun paikan jonka minä valtaan siltä. Yrittää hihnassa kaikkensa ettei liiku, minä pakotan tähän. Kaikkea sen mielestä epämiellyttävää ollaan tehty (siis normaaleja arkipäivän asioita) pientä muutosta tapahtunut, mutta jatkuu vielä...

sekarotuinen (metsästyslinjainen) pelkopuremista. Tälle annoin viikon aikaa sopeutua ja asioissa edettiin hitaasti, puri minua monta kertaa, hyökkäili ym.. tämän jälkeen yritti tavaroita hajottaa ja kokeilla rajojaan, mutta lopetti todella nopeasti kun huomasi, ettei siitä seuraa mitään. Eli pureminen=en välittänyt, haukunta=en kuullut, tavaroiden hajoittaminen=en muka huomannut. Koira edelleen arka kun lähti uuteen kotiin, mutta hihnassa oppi kävelemään sievästi, pikkuhiljaa alkoi luottamus palaamaan ja pureminen loppui.

..tässä muutama.. sakujen kanssa tekemisissä kun ystävilläni myös. Melkein kaikki omistajiinsa älyttömän leimaantuineita ja yhteistyöhaluisia. Mutta kysyy myös omistajan johtajuutta välillä. Näistä helpoin kokemus, myös muiden kanssa ollessa. Haluavat niin paljon miellyttää, mutta osa vaikeita sitten vieraiden käsissä, eli voivat ollakkin todella mahdottomia :)

huih, olen aivan naatti, toivottavasti kirjoituksissa oli jotain selkoa :)

molossi kirjoitti:

Tuo aktiivisen rauhoittumisen opetus on ihan hyvä juttu :)
Ihan voi olla olla tarpeen vaikka normielämässäkin.

En oikein osaa vastata tuohon "eli en halua...",kun en ihan taida ymmärtää mitä tarkoitat.
Mutta sanotaan näin,että meillä on aika ehdotonta ns.johtajuus,eli ne asiat mitä on määritelty,ne tehdään kuten on määritelty.Mutta toisaalta,siitä johtuen ne saa myös paljon siitä hyötyä.Ei oikein tehtynä millään lailla koiran "oma-aloitteellisuutta" ym.tapa.

Tuosta vapaanaolon etäisyydestä,niin kyllä ihan mielestäni olen jokaisella onnistunut.
Eli kun kyseessä on koira,joka ei siis luonnostaan "roiku helmoissa",niin sitten on vaan opetettu rajat.
Kaikkein tärkein on tietty kontaktin opettaminen yleensä ja siihen aina kannustaminen.
Sitten kun se on hyvässä mallissa,niin ulkona palkataan alussa pienestäkin vilkaisusta.Jos koira irtoaa liian kauas,niin olen sen pysäyttänyt,ja aina oikeasta toiminnasta palkannut,vähintään kehuilla,mutta myös nannalla.Tarvittaessa myös ei eli kielto ollut käytössä.

Tähän mennessä jokainen itsenäisempikin on hommat oppinut :) Niin ja tähän liittyy selvä ehdottomuus kaikin tavoin.Eli yhtään ei "käsistä" lähdetä eli muitten luo ei ole mitään asiaa,eikä myöskään minkään elukan perään ei saa lähteä auki ollessa.

Lue lisää

Niin haluan ettei ota liikaakaan kontaktia koko ajan ...että säilyttää itsenäisen iloisen omaaloitteisen olemuksen kuitenkin..en halua liian robottimaista koiraa joka odottaa koko ajan käskytyksiä ..vaan menee rodunomaisesti hieman myös hulvattomasti..

joku omassa rodussani joskus sanoi kun koulutti pkrotuja ja omaani rotua myös että näytti omalla rodullani liikkeet koska meni ne hyvin ja tarkasti mutta ajan kanssa luopui näiden kouluttamisesta näin tarkasti koska tuntuivat menettäneen sen oman omaperäisen luonteensa eli vallattoman omaaloitteisuuden toisin kuin pkrodut..sen luettuani olen paljon miettinyt asiaa koska olen hieman päätynyt samaankin enkä halua muuttaa rodun tiettyjä piirteitä..sillä se on juuri se piirre jonka haluan säilyttää ja mitä haen rodussani..eli yritän hakea tiettyä tasapainoa miten koulutan ja mihin asti koulutan..muuttamatta koirani perusolemusta

ja vapaana ollessa on joko tarkasti kontaktilla tai vapaasti haahuillen mutta keskitaso on vaikea löytää..eli saan menemään joko aivan jaloissa tai sitten luontaisesti kaukana. puolivälissä ollessaan saan tehdä kovemmin työtä pitääkseni oikeassa kohdassa..ja jos kauempi etäisyys niin hallintaa en enään saa ..ellen pidä vinkulelua kädessä ja tulee heti jos vinkautan kerran ja sitten ei halua erkaantua ollenkaan.. ;)
Minulla on joko tai versio kaikessa eli täysillä tai ei ollenkaan välivaiheet puuttuu..tässä on paljon opittavaa miten saada nuo välivaihteet. ;)

tokopuolella menee liikkeet suht hyvin ja joskus huvitti että kun toinen käskytti omaansa niin omani ryntäsi sen sivulle mentaliteetilla minä tiedän ja tapitti ihmistä..ei ole yhden miehen koira laisinkaan vaan tottelee kaikkia tosin makupalaa ehkä eniten..:)

tuo nouto meillä on hankalinta sillä mielenosoitusta tapahtuu aina ja kahden metrin aikana noutoesinettä viskotaan ainakin viisi kertaa ilmaan..täytyy sanoa että joka kerran kun koirani noutaa niin alkaa naurattamaan..semmoinen ärinä ja lopulta tuo esineen käteen (ja saa aina palkkoionkin mutta ei silti tykkää noutaa)mutta ei tuosta tokossa pisteitä heru..:)

wiiw kirjoitti:

Tämähän oli ihan mielenkiintoinen alotus :)

- koitanpa vastailla jotenkin.. eli saksanpaimenista eniten kokemusta. Tämä on ensimmäinen "oma" ja muut ovat olleet koulutettavina. Oman herrani kanssa koulutus sujui todella helposti, äärimmäisen mielyttämisenhaluinen, kuunteli jo pienenä, mukana kaikessa. Todella ihmisystävällinen (välillä liikaakin) ei ole oikein koskaan ottanut vahtiviettiä, ja jos joskus yrittänyt, olemme karsineet tämän pois. 2-vuoden uhma, siinä ei aina ota katsetta, tai yrittää todella pienin teoin kyseenalaistaa tottelevaisuutta, jota vieraat eivät huomaisi, mutta minkä itse tiedän. Viimeksi lenkillä ollessamme (metsätiellä) koirani oli taas irti ja en huomannut ennenkuin kohdalla naisen koirineen, tämä kyllä siis ojan toisella puolen. Koira katsoi, mutta tiesi ettei sinne ole asiaa. Joten tässä yllätti mukavasti, koska olin niin ajatuksissani enkä kerennyt sanoa koiralle paikkaa, vaan teki itse päätöksen olla menemättä, ilman käskyä. Emme käy enää tokossa, huonoja kokemuksia.

2. toinen saku tuli koulutettavaksi (narttu pentu) kiva koira, selkeästi vaativampi mitä urokseni. Omasi saman vierelläolon ja koulutus oli helppoa, mutta hieman jääräpäisempi ja vaati enemmän. Eli urokseni teki asiat jo pentuna melkein ajatuksesta ja on tämmöinen ehkä mammanpoika, narttu taas teki kyllä asiat, mutta miellyttäminen ei ollut niin vahva. Pennusta näki jo, että tarvitsee aikuisena vahvan omistajan, tiukat linjat niin hyvä koira tulee, muutoin teki itse ratkaisunsa, kun taas tämä omani ennemmin pysähtyy kuuntelemaan mitä tehdään.

Bokseri tuli yllättävän agressiivisuuden takia, mutta tämän huomasi selkeästi olevan pelkkää dominointia ja koira olisi vain tarvinnut vaan enemmän virikkeitä, ei mielestäni mitenkään vaarallinen. Miehiä kohtaan dominointi katkesi pelkällä koiran huomiotta jättämisellä. Todella hellyydenkipeä ja kiva koira muutoin.

Sheltti ehkä kaikista vaikein. Vaikeinta on ollut päästä sen lähelle, lopettaa ihmisiin kohdistunut pureminen ja haukunta. Ei minkäänlaista miellyttämistä, toisinpäin. Koiralle annettu liikaa vapauksia. Ottaa jonkun paikan jonka minä valtaan siltä. Yrittää hihnassa kaikkensa ettei liiku, minä pakotan tähän. Kaikkea sen mielestä epämiellyttävää ollaan tehty (siis normaaleja arkipäivän asioita) pientä muutosta tapahtunut, mutta jatkuu vielä...

sekarotuinen (metsästyslinjainen) pelkopuremista. Tälle annoin viikon aikaa sopeutua ja asioissa edettiin hitaasti, puri minua monta kertaa, hyökkäili ym.. tämän jälkeen yritti tavaroita hajottaa ja kokeilla rajojaan, mutta lopetti todella nopeasti kun huomasi, ettei siitä seuraa mitään. Eli pureminen=en välittänyt, haukunta=en kuullut, tavaroiden hajoittaminen=en muka huomannut. Koira edelleen arka kun lähti uuteen kotiin, mutta hihnassa oppi kävelemään sievästi, pikkuhiljaa alkoi luottamus palaamaan ja pureminen loppui.

..tässä muutama.. sakujen kanssa tekemisissä kun ystävilläni myös. Melkein kaikki omistajiinsa älyttömän leimaantuineita ja yhteistyöhaluisia. Mutta kysyy myös omistajan johtajuutta välillä. Näistä helpoin kokemus, myös muiden kanssa ollessa. Haluavat niin paljon miellyttää, mutta osa vaikeita sitten vieraiden käsissä, eli voivat ollakkin todella mahdottomia :)

huih, olen aivan naatti, toivottavasti kirjoituksissa oli jotain selkoa :)

Lue lisää

Tuota juuri hain on kiva kuulla ihmisten kokemuksia eri roduissa. :)
Sheltin vaikeus yllätti ja se ettei omaa paimenkoiratyyppisenä miellyttämishalua..?

Toki koiraroduissa on tietyt rotuominaisuudet ja rodun sisällä joskus suuretkin vaihtelut ja koiran taustat vaikuttaa myös paljon ja omistajan ja koiran kemiat..joskus tietynlainen koulutus ei vie toivottavaan tulokseen kuin toinen..