Erkki Antti, jatkoa.

Hese kirjoitti:

Silloin minulle näkyi Vapahtaja ristiin naulittuna ja siitä näkemisestä tuli suuri tunnon vaiva, että ennättäisin, jos vielä olisin mahdollinen, autuaaksi tulla ennen kuin kuolema ennättää

Siinä hädässä luin ja rukoilin, että Jumala auttaisi, jos vielä Jumalalla olisi minussa sijaa.
Eräänä päivänä yksin ollessani Vanhantalon perätuvassa, (jossa olin asuntoa) minä luin Armojärjestys nimistä kirjaa, niin ensimmäinen kanssapuhe minun riisui alastomaksi omasta pyhyydestäni, ja kun olin lukemassa toisen kanssapuheen loppupuolta; silloin aukeni minulle evangeliumin armolupaukset, että jos uskot Herran Jeesukseen, niin olet autuas. Mutta nyt tuli mahdottomuus, että kuinka minun sopii uskoa, kun en ole vielä saattanut oikeaa katumusta enkä parannustakaan tehdä, minusta tulee ulkokullattu j.n.e.
Mutta Jumalan Henki, joka on uskon alkaja ja päättäjä, kävi sisällisesti sen luetun sanan kautta, että jos et usko, niin menet helvettiin, vaikka olisit kuinka katuvainen.
Pelko oli suuri, mutta oli vähän toivoakin, silloin tartuin lujasti kiinni armolupauksiin ja sitä myöden kuin uskoin, tunsin rauhan ja levon, tunsin myös ilon ja sain nähdä Jeesusta voitto kunniassa ensi kerran, kun saatoin uskoa itseni autuaaksi.
olin iloinen ja kiitollisuuden tähden kävelemässä ympäri lattiata, ja menin toiseen huoneeseen sanomaan muillekkin mikä suuri armo minulle on tapahtunut, sillä minä tunsin selkiästi, kuinka uskon kautta Jeesuksen verellä sydän särjettiin, niin kolmeen kertaan puhdistuksen tuli kävi läpitse koko minun olentoni.

Mutta sitten kuin laskettiin taas turmeluksen tuntoon, niin tuli paljon epäileväisiä ajatuksia, lienenkö minä ainakaan oikealla tiellä. Olen myös sittemmin oman syntiturmeluksen kautta tullut loukatuksi ja vielä haavojakin saanut. Suruton kansa ja entiset synti ystävät ovat myös pilkanneet, hävässeet ja lyöneetkin. Mutta epäilemättä on Jumala silläkin minun hyvääni tarkoittanut koska Hän on niin sallinut tapahtua.
Mutta näistä kaikista, kiusauksen ja vaivan koetuksen alla, on Jumala ihmeellisesti taas vahvistanut osittain voimallisilla armon tuntemisilla, oaittain ilmoitusten kautta, että jos minun pitäis niitä kirjoittaman, niin siinä olis paljo kirjoittamista.
Mutta mainitsen kuitenkin sen, että useita kertoja on minulle näytetty taivaan autuus niin suuressa määrässä, etten ilon tähden ole tietänyt, jos henkeni enää palaa tähän maailmaan.
Olen myös muulloinkin Jumalan rakkauden tuntemisen alla monesti ajatellut, että jo taidan mennä myötyriksi Karitsan häihin.
Olen armon tuntemisen alla alku kristillisyydessä saanut nähdä muutamia Profeetoita.
Olen myös nähnyt Laestadiuksen, apostolit ja viimeksi Vapahtajan suuressa voittokunniassa.
Ja sillä kertaa sain kuulla yhdenkaltaiset todistukset, ensin Laestadiukselta, sitte apostoleilta, sitten Profeetoilta, mutta Vapahtajan näkeminen sulasi minun sisällisen olentoni, etten enään voinut mitään katsella, sillä minä makasin kokonansa voimatoinna niin kuin vaahto läjä, Jumalan rakkaus minun ikäänkuin sulatti, etten isoon aikaan tietänyt onko minulla enää ruumista.
Muutamat arvossa pidetyt veljet minua ahdistivat sinä aikana, kuin minulle tämä viime mainittu ilmestys näytettiin.

Mutta uskon olen pitänyt, vaikka tuntemiset ovat olleet vaihtelevaiset, sillä tuntemisissa ei ole autuuden perustus, mutta Jeesuksen kallis ansio on täydellinen lunastus synnin rankaistuksesta sekä laista.

Välistä tulee kaipaus armon tuntemisista, välistä kuin Jumala pitkällisellä rauhallansa lahjoittaa, silloin taas vihollinen panee kaipaamaan synnin tuntemista; niin häälyväinen olen usein vieläkin, vaikka Jumala on niin monella tavalla koettanut opettaa.
Näitä ja muita sen kaltaisia syntiä tarvitsen aina anteeksi saada ja vielä tarvitsen aina kristittyin todistusta syntein anteeksi saamisesta.
.....
Sitte kuin Jumala sai minua opettaa kaiken mahdottomuuden läpi uskomaan synnit anteeksi, niin minuun tuli Pyhä Henki, enkä enään saattanut olla puhumatta kristillisyydestä.
Minä näjin, että koko maailma menee helvettiin sillä turhalla toivolla, että he ovat kristin opissa kasvatetut, ja sitä puustaavin jälkeen oppineet ilman sydämen ja mielen muutosta.
Ja kuin Laestadius tuli kevät talvella meille papiksi, niin puhuin puheeni hänen ja kaikkein kuulten, sen jälkeen kuin Henki antoi kullakin kertaa puhua.
Niin Laestadius mielistyi minuun ja alkoi tahtomaan minua kumppanikseen ja kyytimieheksi kinkereille ja tutkintomatkoille, ja lasten opettajaksi.
...

Mutta viisaan Gamalielin puhe pitää paikkansa, koska tämä kristillisyys on Jumalasta, niin ei voi kirjanoppineiden ja fariseusten verkot pohjata Jumalan viisauden syvyydessä.
Daavit sanoo; miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhaa ajattelevat; maan kuninkaat hankitsevat heitänsä ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja Hänen voideltuansa vastaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä