Suomen RUOTSALAINEN vapaajoukko, Västankvarnin joukko, lahtasi punikkeja ihan systemaattisesti!
-Länsi-Uudenmaan pataljoona että Saariston vapaajoukko kylvivät suunnitelmallista tuhoa.
- Suomenruotsalainen vapaajoukko eteni vuoden 1918 huhtikuun puolivälissä lähes taisteluitta Turkuun, josta se sai lisävahvistusta ja jatkoi Loimaan kautta Forssaan.
- Yli 40 somerolaista vietiin Halikkoon ammuttavaksi toukokuun puolivälissä vuonna 1918. Haluan tietää, ketkä ja miksi. Pidän melko varmana, että Saariston vapaajoukko on vastuussa myös Märynummen teloituksista
Siinä poimintoja tuosta Turun Sanomien tekstistä!
Vaiettu sota Tauno Tukkinen
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2002-01-27,104:12:94329,1:0:0:0:0:0:
Tukkinen pitää sotaoikeuden kuulusteluja pintapuolisina. Niiden tarkoitus oli tähdätä perusteelliseen puhdistukseen.
- Teloittajat ampuivat ikäväksi koetun punaisen sukulaisetkin. Varmuuden vuoksi tapettiin koko veljessarja ja surmattiin nuoria naisia, jotka eivät olleet ottaneet asetta käteensä tai lähteneet rintamalle. Punaorpoja jäi kohtuuton määrä, hän sanoo.
-Länsi-Uudenmaan pataljoona että Saariston vapaajoukko kylvivät suunnitelmallista tuhoa.
- Suomenruotsalainen vapaajoukko eteni vuoden 1918 huhtikuun puolivälissä lähes taisteluitta Turkuun, josta se sai lisävahvistusta ja jatkoi Loimaan kautta Forssaan.
- Yli 40 somerolaista vietiin Halikkoon ammuttavaksi toukokuun puolivälissä vuonna 1918. Haluan tietää, ketkä ja miksi. Pidän melko varmana, että Saariston vapaajoukko on vastuussa myös Märynummen teloituksista
Siinä poimintoja tuosta Turun Sanomien tekstistä!
Vaiettu sota Tauno Tukkinen
http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2002-01-27,104:12:94329,1:0:0:0:0:0:
Tukkinen pitää sotaoikeuden kuulusteluja pintapuolisina. Niiden tarkoitus oli tähdätä perusteelliseen puhdistukseen.
- Teloittajat ampuivat ikäväksi koetun punaisen sukulaisetkin. Varmuuden vuoksi tapettiin koko veljessarja ja surmattiin nuoria naisia, jotka eivät olleet ottaneet asetta käteensä tai lähteneet rintamalle. Punaorpoja jäi kohtuuton määrä, hän sanoo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos tiedon levittämisestä. Västankvarn on Rkp:n kovaa kannattaja-aluetta.
RKP:n Enemastam, ex. ympäristökanisteri on sieltä...
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/archive/index.php/t-351977.html
Vestanfjärd tunnetaan vuoden 1918 raakalaismaisista teloittajistaan, jotka kiersivät ymäri Etelä-Suomea lahtaamassa punikeiksi väitettyjä suomenkielisiä suomalaisia. Onkohan Enestam näiden raakalaisten jälkeläisiä?
Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa
Suomen kuin Ruotsinkin ruotsalaisten osuutta vuonna 1918 suoritetuissa teloituksissa voidaan pitää etnisinä puhdistustoimina. Osa Suomen ja Ruotsin ruotsalaisista tahrasi tuolloin kätensä pahasti suomalaisten vereen. Nyt olisi totuuden sekä anteeksipyynnön vuoro.
Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 punakaartit olivat varmistaneet valtansa Helsingissä ja Etelä-Suomen tärkeimmillä paikkakunnilla. Uudellamaalla jäi punaisten selustaan kuitenkin suojeluskuntia, jotka kapinalliset pyrkivät tekemään vaarattomiksi.
Läntisellä Uudellamaalla pääosin ruotsinkieliset valkoiset ryhmittyivät Siuntioon ja Kirkkonummelle, Suitian ja Sigurdsin kartanoiden ympäristöön. Kahakoinnin jälkeen saarretut 467 suojeluskuntalaista antautuivat helmikuun lopulla Ruotsin suurlähetystön välityksellä. Heidät kuljetettiin sotavankeuteen Helsinkiin Liisankadulle ruotsalaiseen lyseoon, jossa heidän olonsa olivat varsin kohtuulliset. Useat vangit allekirjoittivat lupauksen, että he eivät enää taistele punaisia vastaan. Lupaus unohtui, kun vankeus päättyi huhtikuun puolivälissä saksalaisten vallattua Helsingin.
Entiset vangit muodostivat ruotsinkielisen Länsi-Uudenmaan pataljoonan rungon ja sen tukikohta sijaitsi Inkoon Västankvarnissa. Varsinaiseen taistelutoimintaan pataljoona ei näy osallistuneen. Pataljoonaa komensi ruotsalainen Edward Ward ja komppanianpäällikköinä toimivat Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Pataljoonasta muodostettiin retkikuntia, jotka tekivät teloituskiertueita eri puolille Uuttamaata. Tähtäimessä olivat punaiset tai punaisiksi epäillyt ja eräät valkoisetkin suomalaiset. Vihdissä pataljoona teloitti yli 60 paikallista, ja kerrotaan paikallisen suojeluskunnan päällikön joutuneen ajamaan verenhimoiset västankvarnilaiset pois pitäjästä.
Västankvarnin poikien pataljoona kylvi kuolemaa ainakin Inkoossa, Vihdissä ja Nurmijärvellä. Kaikkiaan Länsi-Uudenmaan pataljoona teloitti toukokuussa vähintään 200 miestä ja naista, lähes kaikki suomenkielisiä.
Västankvarnissa istui myös kenttätuomioistuin, jonka johtoon halukkaasti hakeutui lehtimies ja kirjailija Erik Grotenfelt. Aatelismies G. ei ottanut osaa sotatoimiin, mutta teloituksiin sitäkin innokkaammin. Hän osoitti oman todistuksensa mukaan poikkeuksellista armottomuutta, jopa julmuutta toimiessaan punavankien kuulustelijana ja teloitusryhmän päällikkönä. Tunnontuskat lienevät heränneet, sillä seuraavana vuonna Grotenfelt tappoi - itsensä.
Huhtikuun 1918 lopulla Forssaan saapui ruotsinkielisestä saaristosta vapaaehtoisjoukko, jota johti ruotsalainen kreivi Carl August Ehrensvärd. Yksikkö muodosti omista lähinnä ruotsalaisista upseereistaan sotatuomioistuimen. Sotatuomioistuin määräsi yli 200 punaista teloitettavaksi, joista 13 oli naisia ja nuorin vain 16-vuotias.
Rippikirjojen tietoja yhdistämällä Tukkinen on selvittänyt teloitettujen todelliseksi määräksi 260, kaikkiaan kuolleita Forssan seudulla oli 590. Kun tähän lisätään Länsi-Uudellamaalla teloitetut yli 200 suomalaista, kaikkiaan Suomen ja Ruotsin ruotsalaiset teloittivat ainakin 460 suomalaista keväällä 1918.
Lähteet: Tauno Tukkinen: Teloittajien edessä. Ihmiskohtaloita Karjalohjalla, Sammatissa, Nummella, Pusulassa, Nurmijärvellä, Vihdissä ja Inkoossa 1918. Omakustanne, painettu Gummeruksen kirjapainossa Jyväskylässä 1999. Kuvitettu, 160 sivua. ja Tauno Tukkinen: Mäkeen mäkeen vaan. 2001.