ottakaa yhteyttä...

Terve olen 23 vuotias poika pääkaupunkiseudulta. Olen elänyt ihan suht normaalia elämää ei mitään kovin dramaattista. 18 vuotiaasta saakka on menty ylä ja ala mäkeä. ja nyt sain aika varman diagnoosin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Mitään en saa tehtyä laskut on aina maksamatta kaikki menee ulosoton kautta kämppä ihan sekasin aina vaikka kuinka yrittäää alottaa siivoomista ei vaan pysty. tänään masentaa huomenna on niin paljon energiaa että voin lähteä kiipeilemään kalliolle ja vaikka olis 10 metrin pudotus niin saatan helposti vetää hirveellä sykkeellä alas. ajatus maailman niin ylä ja ala mäkeä että ei mitään tajua.

Lääkärit alkaa ottaa kohta nuppiin niin paljon että ahdistaa jo niitten ajatteleminenki. Olis kiva saada purkaa omaa elämää jollekki saman tyyppiselle tapaukselle, pelkään että sekoon tulevaisuudessa. olisin ihan ok itteni kanssa jos pysyisin tälläsenä, kunhan en enempää sekoo :)

Laittakaa vaikka s.osotetta tohon niin kirjoittelen. Tosiaan olis kiva kertoo näit juttuja jollekki muulle ku lääkäreille kun ei vaan pysty tutuille tai varsinkaa vanhemmille mitään puhumaan.
4290
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Vanhemmat varmaan haluu sun parasta. Onko sulla hyviä ystäviä, joiden kanssa jakaa tuntemuksiasi? Kaksisuuntainen mielialahäiriö on niin läheisille kuin ystävillekin rankka kokemus, joten se vaatii paljon myös itseltäsi. Minulla on todella rakas ystävä, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Olemme olleet ystäviä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Olen siis nähnyt hänen ylä- ja alamäkensä. Tuohon aikaan mahtuu myös paljon sellaista, jota en olisi ikinä halunnut kokea. Ystävyytemme ei kuitenkaan ole koskaan katkennut. Arvostan häntä monessa asiassa, mutta joskus joudun olemaan myös "jarruna".
Olet nuori, sinulla on elämä edessä. Omaa oloasi helpottaaksesi, älä taistele apua vastaan. Löydät varmasti ihmisen, joka on sinua varten. Kaikkea hyvää sinulle :)

Äänestä
  • Nimen omaan haluan puhua jollekkin joka kärsii samasta vaivasta ja joka osaa samaistuu samoihin ongelmiin kuin minä. Sellanen joka ymmärtäää kuinka paljon on asioita mitä haluisi tehdä mutta ei vaan saa tehdyksi sellanen joka on kunnianhimoinen mutta ei pysty tekemään mitään josta tulee häpeä ja mieletön tressi tekemättömiksi jääneistä asioista. Sellasta joka ymmärtää eikä vaan myätäile. Halaun myös puhua iäkkäämpien kanssa ja haluan saada niiltä vasttauksia miten vaiva on vuosien varrella kehittynyt ja muuttunut. Ja muutenkin uskon tälläistyen keskustelujen olevan paljon rauhottavampia kuin purkaisi sellaselle joka ei itse sairasta kyseistä vaivaa.

    Kirjoitelkaa [email protected] olen siis tuo poeka87 tän ketjun aloittaja.

    Äänestä

itellä on vähän mennyt samalla lailla, lekureista ei juuri apua.. ja nuo muutkin asiat tuntuvat aika tutulta...
ite olen tosin vain 22 vuotias jätkä..

Äänestä

Yleinen edunvalvoja olis ehkä sun tapauksessa hyvä ratkaisu. Ymmärsin et hiljattain oot saanu diagnoosin, ja varmaan kaikki on nyt sekavaa. Tarviit tukea ehottomasti nyt. Mä sain diagnoosin kaksi ja puoli vuotta sitten ja sanon kokemuksen rintaäänellä et tuki on tarpeen. Vertaistuki sairaalassa silloin oli mulle ainakin hyvä juttu
Oon kohta 30-vuotias nainen ja voin kyllä kuunnella ja auttaa sua jos kiinnostaa
Tossa on mun S-posti ala

[email protected]

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Poeka87 kirjoitti:

Terve olen 23 vuotias poika pääkaupunkiseudulta. Olen elänyt ihan suht normaalia elämää ei mitään kovin dramaattista. 18 vuotiaasta saakka on menty ylä ja ala mäkeä. ja nyt sain aika varman diagnoosin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Mitään en saa tehtyä laskut on aina maksamatta kaikki menee ulosoton kautta kämppä ihan sekasin aina vaikka kuinka yrittäää alottaa siivoomista ei vaan pysty. tänään masentaa huomenna on niin paljon energiaa että voin lähteä kiipeilemään kalliolle ja vaikka olis 10 metrin pudotus niin saatan helposti vetää hirveellä sykkeellä alas. ajatus maailman niin ylä ja ala mäkeä että ei mitään tajua.

Lääkärit alkaa ottaa kohta nuppiin niin paljon että ahdistaa jo niitten ajatteleminenki. Olis kiva saada purkaa omaa elämää jollekki saman tyyppiselle tapaukselle, pelkään että sekoon tulevaisuudessa. olisin ihan ok itteni kanssa jos pysyisin tälläsenä, kunhan en enempää sekoo :)

Laittakaa vaikka s.osotetta tohon niin kirjoittelen. Tosiaan olis kiva kertoo näit juttuja jollekki muulle ku lääkäreille kun ei vaan pysty tutuille tai varsinkaa vanhemmille mitään puhumaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu