Osaisko joku sanoa, milloin ihminen oikeasti on mielenterveyshoidon tarpeessa. Tarkoitan tässä tietenkin omaa tilannettani ja sitä, kannattaako minun hakeutua hoitoon. Olen yliopisto-opiskelija, mutta en oikein tiedä, millaisissa tilanteissa YTHS:n mielenterveysosastolle voi ottaa yhteyttä.
Perusonglema minulla on tietynlainen yleinen tyytymättömyys elämääni. En oikeasti ole ollut onnellinen ja tyytyväinen elämääni noin 10 vuoteen vaikka ikää on 22. Minulla on huono itsetunto ja koen aina, että kaikkien muiden on täydempää ja parempaa kuin minun. Jostain syystä minulla ei ole pitkään aikaan ollut sellaista kaveripiiriä, jonka kanssa olisin arkisin paljon tekemisissä. Olen kyllä sosiaalinen, minulla on paljon tuttuja, mutta jotakin siitä puuttuu. Yksinäisyys on ehkä huonon itsetunnon lisäksi suurin ongelmani. Joskus olen ollut todella masentunut. Toisinaan taas koen, etten hallitse elämääni. Yleisesti ottaen elämäni ei vaan ole sellaista, mitä sen haluaisin olevan.
Tällä hetkellä en kuitenkaan ole mitenkään erityisen akuutissa tilanteessa. En masentunut jne. Minulla on vain se sama tyhjyyden ja tyytymättömyyden tunne, joka on ollut jo pitkään. Voin kyllä jatkaa elämääni siinä tunteessa jatkossakin, mutta en haluaisi. Koska sitä on kestänyt niin pitkään, niin et oikein usko, että pääsen siitä yli jatkossakaan omin apuineni. Voinko siis hakea apua tällaisessa ei-akuutissa tilanteessa?
Perusonglema minulla on tietynlainen yleinen tyytymättömyys elämääni. En oikeasti ole ollut onnellinen ja tyytyväinen elämääni noin 10 vuoteen vaikka ikää on 22. Minulla on huono itsetunto ja koen aina, että kaikkien muiden on täydempää ja parempaa kuin minun. Jostain syystä minulla ei ole pitkään aikaan ollut sellaista kaveripiiriä, jonka kanssa olisin arkisin paljon tekemisissä. Olen kyllä sosiaalinen, minulla on paljon tuttuja, mutta jotakin siitä puuttuu. Yksinäisyys on ehkä huonon itsetunnon lisäksi suurin ongelmani. Joskus olen ollut todella masentunut. Toisinaan taas koen, etten hallitse elämääni. Yleisesti ottaen elämäni ei vaan ole sellaista, mitä sen haluaisin olevan.
Tällä hetkellä en kuitenkaan ole mitenkään erityisen akuutissa tilanteessa. En masentunut jne. Minulla on vain se sama tyhjyyden ja tyytymättömyyden tunne, joka on ollut jo pitkään. Voin kyllä jatkaa elämääni siinä tunteessa jatkossakin, mutta en haluaisi. Koska sitä on kestänyt niin pitkään, niin et oikein usko, että pääsen siitä yli jatkossakaan omin apuineni. Voinko siis hakea apua tällaisessa ei-akuutissa tilanteessa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.