Tuolla hieman alempana on keskustelu tasa-arvosta, ja muutama nainen kertoo joutuneensa olemaan varaäitinä pienemmille sisaruksilleen, kun suurperheen äidin aika ei ymmärrettävästi riittänyt tarpeeksi kaikille lapsille. Olisi mielenkiintoista kuulla että miten suhtaudutte, ehkäisyyn, eli laitatteko "vahingon kiertämään", ja tuleeko vanhimmista lapsistanne (tyttäristänne) varaäitejä teille, vai oletteko löytäneet jonkun muun ratkaisun asiaan, vai aiotteko esim. ehkäistä.
Esikoiset
Diida
151191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niinku kaikki olis miljoonaperheitä!
Meillä on kolme lasta. Monella kaverillaki on perheessä kolme lasta, kaks, neljä. Sit on ne isot perheet, jotka on teijän hampaissa, ootte unohtanu et lessuiki on normaalikokosii perheitä.
Tuossa tekstissäni kysyinkin, että ootteko päätyny esim. ehkäisyyn, vai ja´tkuuko "perinne" ja kysymys oli tosiaan tarkoitettu suurperheiden esikoisille. :o) En tosiaan kyseenalaista sitä, etteikö olis pienen perhekoon lestojakin
Mielenkiintoista, Diida. Nimittäin kysymyksesi lähtökohtaisuus. Saman kysymyksenhän voisi toki esittää hindulle, muslimille, hellarille, mormonille yms.
"Varaäitiyshän" ei ole yksistään monilapsisten perheiden ongelma. Saman ongelman esiintymistiheys/kohderyhmä lienee kuitenkin vähintäänkin fifty-fifty, vaikkapa 2-lapsisella yksinhuoltajaperheellä, missä urbaani uraäiti viilettelee palavereissaan, ollen perheensä tavoittamattomissa - edes tarvittaessa.
Mielestäni kysymys ei ole millään tavoin VAIN Esikoisten "ongelmasta", eikä edes tasa-arvosta.
Toisaalta uraäiti ei välttämättä itse ole joutunut olemaan varaäitini lapsena, eikä välttämättä ymmärrä, miten rankkaa se lapselle on, avioerothan eivät ennenvanhaan olleet kovin yleisiä, ja naiset harvoin uraäitejä. Lestadiolaisilla taas on usein omakohtaista kokemusta varaäitinä olosta, joten tietävät varmasti miten kurjaa se on, mutta tekevät silti saman suunnitelmallisesti omille lapsilleen. Uraäiti kun tuskin lasta odottaessaan suunnittelee avioeroa, jotta saisi tehdä vanhimmasta lapsestaan varaäidin. Totta, aihe ei koske pelkästään lestadiolaisia, mutta heitäkin, joten ei liene rikos laittaa sitä tälle palstalle.
tällaisen yksinhuoltajaperheen äiti yleensä kyllä
huolehtii siitä että lapset ovat kyllin "isoja"
pärjätäkseen kotona hetken hänen poissa ollessaan. Mutta tapauksessanne tulee mieleen,että
miksi niitä lapsia yleensä hankitaan kun ei ole
aikaa hoitaa.Lapsen näkökulmasta katsottuna onko
hän nyt juuri paljon puhuttu:Uskontojen uhri.
Niin. Suurperheissähän vanhimmat sisarukset huolehtivat nuoremmistaan, ja äiti on yleensä jossain lähistöllä, että hädän tullen voi turvautua häneen.
Toista se on alkoholistiperheessä, jossa jopa alle kuoluikäinen saattaa joutua huolehtimaan humalassa olevista vanhemmistaan. Keneen hän turvautuu, jos jotain vakavaa sattuu?
lapsi Tai lapset otetaan huostaan siinä tapauksessa,mutta kun joittenkin uskonto kieltää
sen,satutko tietämään ?.
Nää alkoholistivanhemmat ja esim. lapsenhakkaajat kyllä ovat ilman muuta sopimattomia vanhemmiksi ja lapset kyllä yleensä otetaan heiltä huostaan Tarkoitukseni olikin kirjoittaa ns. kunnollisista vanhemmista, jotka ovat täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta silti tieten tahtoen uhraavat vanhimmat lapsensa varaäideiksi. Minusta, ja varmaan aika monesta muustakin lasten kasvatus kun pitäisi olla vanhempien vastuulla, koska he ovat lapsia hankkineet. Eli isompien sisarusten ei tarvitsisi joutua lapsena vastuuseen vanhempiensa lapsista, eihän niiden lasten hankkiminen ole heidän päätöksensä ollut.
Ei se minusta ole mitään kasvatusvastuun siirtämistä, jos isosisko vahtii pienempiä sisaruksiaan sillä aikaa, kun äiti käy esim.ruokakaupassa tai neuvolassa. Suurimmassa osassa suuria perheitä sitä pienempien vahtimista vuorotellaan, eli saman tytön/pojan ei tarvitse joka kerta olla vahtimassa pienempiään.
Tuolla alemmassa ketjussa sukupuolisesta syrjinnästä tuli kyllä hieman sellainen olo että liian suuren vastuun ovat vanhimmat tytöt joutuneet ottamaan, joku tais sanoa olevansa melkeinpä katkera vanhemmilleen kun joutui luopumaan omasta lapsuudestaan, siitä sain tämmöisen kuvan.
Voisit myös vilkaista ketjua ylempänä nimeltä vappunaamarit veks
Olen kolmelapsisesta perheestä ja kuitenkin olen hoitanut varsinkin nuorinta siskoani, sillä olin silloin jo melko vanha. Hoidin häntä kesät ja hain talvellakin hoidosta. Otin mukaan menoihini aina välillä. Mukana kulki joskus myös vähän isompi pikkusiskoni. Ei jäänyt traumoja. Päinvastoin opin paljon lastenhoidosta ja omien kanssa oli helpompaa. Sairaalassakin ihmeteltiin miten hyvin osasin hoitaa ensimmäistäni. Mutta minullahan oli jo kokemusta!
Se onkin hieman eri asia jos on 2 pienenpää sisarta kuin vaikkapa 12. Kuusinkertainen määrä töitä.Tietenkin on ihan normaalia vahtia pikkusisarta tai kahta, mutta mietipä miten suuri työ on yli kymmenessä sisaruksessa, niille kun joutuu myös laittamaan ruokaa, vaihtamaan vaippoja jne. jne. koska äiti ei varmasti kerkeä kaikkia vahtia. Yritä siinä sitten tehdä läksyt, omista harrastuksista puhumattakaan...
Ei kai se yksi niitä kaikkia kymmentä joudu hoitamaan ihan yksin? Eikä useinkaan ole kymmentä vaippaikäistä samassa perheessä, tai sitten on pottatreenauksessa jotakin pielessä...
En tiedä oletko koskaan joutunut vahtimaan kahta vaippaikäistä ja muutamaa alle kouluikäistä yhtäaikaa, mutta se on kuule todella raskasta hommaa. Eikä pelkästään satunnaista vahtimista silloin tällöin, vaan suurperheissä jokapäiväistä arkea. Lueskelehan esim. kirjoitusketjua vappunaamarit veks, ja joitain aiempia ketjuja syntymisen säännöstelystä, siellä kertovat todella kovilla olleet isosiskot kokemuksistaan.