Häveliäs nainen

Kun menee synnyttämään, annetaan sairaalan vaatteet päälle. Yleensä pitkä, väljä kaapu. Ei siellä alasti tarvii olla jos ei nyt välttämättä halua. Omassa synnytyksessä oli mukana vain yksi kätilö (nainen). Ihan loppuvaiheessa lääkäri kävi paikalla.
Mietin itsekkin ennen synnytystä kaikenlaisia epäolennaisuuksia, kuten miltä näytän jne. Kun kivut alkoi kunnolla ja oikeen koski, niin ihan sama vaikka olisin ollut alasti. Pääasia että vauva saadaan pihalle ja homma hoidettua:)

lena... kirjoitti:

Kun menee synnyttämään, annetaan sairaalan vaatteet päälle. Yleensä pitkä, väljä kaapu. Ei siellä alasti tarvii olla jos ei nyt välttämättä halua. Omassa synnytyksessä oli mukana vain yksi kätilö (nainen). Ihan loppuvaiheessa lääkäri kävi paikalla.
Mietin itsekkin ennen synnytystä kaikenlaisia epäolennaisuuksia, kuten miltä näytän jne. Kun kivut alkoi kunnolla ja oikeen koski, niin ihan sama vaikka olisin ollut alasti. Pääasia että vauva saadaan pihalle ja homma hoidettua:)

Lue lisää

Itselläni oli synnttyksessä mies lääkäri/kätilö.Se katseli alapäätäni kokoajan, ja ilmoitti että tämä on hankala synnytys, ja hän saattaisi ottaa imukupin.Onneksi ei.Hän käski ennen synnytystäni ottamaan rintsikat pois, ja rinnat paljaina, että saisin sitten helposti lasta imettää.Synnytys on kivulias, mutta on jo toinen lapsi mahassa :DToivon enimmäkseen kätilön olevna nainen.

"Suomessa on paikalla vain yksi tukihenkilö"

Useimmissa sairaaloissa on viimeisen parin vuoden aikana tullut sellainen sääntö, että tukihenkilöitä saa olla kasi, jos heistä toinen on koulutettu doula.

Vaimoni ei pitänyt synnytyksestään, sillä kätilö katsoi hänen alapäähänsä ja katsoi mitä siellä tapahtui.Rinnat eivät olleet paljaina, mutta yleensä miehet eivät mene katsomaan synnytystä naisen alapäähän, mutta lääkäri kehotti minua katsomaan lapsen syntymää.Se näyttää vaikealta se lapsen syntymä naisen pillusta, ja siksi se varmaan sattuukin, ku vaimoni huusi ja itki oli hiestä märkä.

Inhoan yli kaiken tuota "he näkevät niitä joka päivä" -argumenttia.

Mutta minä en esittele niitä joka päivä puolelle kansalle. Minä en koe oman revani kuuluvan muille kuin minulle ja ajoittain miehelleni. Ihan sama se minulle on näkevätkö he joka päivä sen sata pillua, mutta minun ei näy kaikille. Minä en ajattele sitä, että "mitäköhän toi nyt mun vehkeestä ajattelee", vaan sitä, että olen esillä.

Olkoon miten luonnollinen tapahtuma tahansa. Yksi ämmä jo alkoi vittuilla asiasta puhuessani, että "sitten et ole tarpeeksi kypsä lastentekoon." Jos kypsyyteni mitataan sillä, että haluanko haarojani töllisteltävän, niin kyllä, sitten olen täysin penikka.

Minulle on jäänyt pahoja traumoja lukuisista sairaalareissuista, mm. EKG:stä jota otettaessa täytyi ottaa paljaaksi ja sitten huoneeseen pölähtikin hirveä lauma joitain tutustujia. Sen jälkeen olen vaatinut itseni peitettäväksi (ja kyllä se onnistuu, en ole saanut yhtään virheellistä EKG:tä aikaiseksi). Gynellä pari kertaa vastaava tapaus ja itseni esittelystä tuli mahdotonta. Oli muuten hemmetin mieltäylentävää seisoa thoraxkuvaa otattamassa ja vollottaa täysillä kuin kidutettava kakara, koska isossa huoneessa piti seistä tissit paljaina ja koko ajan odotti että joku pölähtää sisään.

Lisäksi kärsin pahasta synnytyspelosta.

Kiitos aloittajalle tästä, sama asia on käynyt minunkin mielessäni. Yleensä tällaisiin vastataan asiattomasti omaa ylemmyyttään ja erinomaisuuttaan korostaen.

marmutoi kirjoitti:

Inhoan yli kaiken tuota "he näkevät niitä joka päivä" -argumenttia.

Mutta minä en esittele niitä joka päivä puolelle kansalle. Minä en koe oman revani kuuluvan muille kuin minulle ja ajoittain miehelleni. Ihan sama se minulle on näkevätkö he joka päivä sen sata pillua, mutta minun ei näy kaikille. Minä en ajattele sitä, että "mitäköhän toi nyt mun vehkeestä ajattelee", vaan sitä, että olen esillä.

Olkoon miten luonnollinen tapahtuma tahansa. Yksi ämmä jo alkoi vittuilla asiasta puhuessani, että "sitten et ole tarpeeksi kypsä lastentekoon." Jos kypsyyteni mitataan sillä, että haluanko haarojani töllisteltävän, niin kyllä, sitten olen täysin penikka.

Minulle on jäänyt pahoja traumoja lukuisista sairaalareissuista, mm. EKG:stä jota otettaessa täytyi ottaa paljaaksi ja sitten huoneeseen pölähtikin hirveä lauma joitain tutustujia. Sen jälkeen olen vaatinut itseni peitettäväksi (ja kyllä se onnistuu, en ole saanut yhtään virheellistä EKG:tä aikaiseksi). Gynellä pari kertaa vastaava tapaus ja itseni esittelystä tuli mahdotonta. Oli muuten hemmetin mieltäylentävää seisoa thoraxkuvaa otattamassa ja vollottaa täysillä kuin kidutettava kakara, koska isossa huoneessa piti seistä tissit paljaina ja koko ajan odotti että joku pölähtää sisään.

Lisäksi kärsin pahasta synnytyspelosta.

Kiitos aloittajalle tästä, sama asia on käynyt minunkin mielessäni. Yleensä tällaisiin vastataan asiattomasti omaa ylemmyyttään ja erinomaisuuttaan korostaen.

Lue lisää

Kyllä.

Myös minulle on samantekevää kuinka monta alapäätä hoitohenkilökunta näkee päivittäin, mutta ei se tee minun asemaani yhtään helpommaksi. Jalat auki makaaminen vieraan ihmisen edessä on todella nöryyttävää ja monta kertaa on oksennus meinannut tulla, kun on erehtynyt katsomaan telkusta amerikkalaisia synnytysohjelmia, jossa koko suku on kokoontunut kameroineen pällistelemään naisen värkkiä ja sieltä pullahtavaa olentoa.

Ystäväni synnytti vajaa kaksi vuotta sitten ja kertoi kuinka inhottavaa oli kun huoneessa ramppasi kaiken maailman väkeä töllistelemässä. Vaikka henkilökuntaa ja harjoittelijoita olisivatkin niin ei alaston nainen herranjumala ole mikään näyttelyesine! Jos itse joskus olen siinä tilanteessa, että pitää synnyttää niin toivon todellakin, että ovet ja verhot pidetään kiinni ja paikalla on vain se kätilö eikä ketään ylimääräistä.
Vittuilkaa vaan, että olen kypsymätön tai että synnytyshetkellä on samantekevää kuka sinne alapäähän kurkkii, mutta se ei helpota yhtään tätä pelkoa.
Naisellekin on suotava joku ihmisarvo siinä elämän kivuliaimpana ja heikoimpana hetkenä.