Voisitteko muut äidit kertoa minulle, että mistä voisin hakea apua itselleni?
Parisuhteeni menee nyt ihan kriisistä kriisiin ja nyt tuntuu siltä, etten jaksa enempää. Jaksan pitää huolta lapsistani, mutta muuten en jaksa enää edes hymyillä.
Mies jäi ihan ensin kiinni pornosivujen ylläpidosta, vuosia sitten. Vasta pitkän ajan jälkeen myönsi tekonsa. Sittemmin hän on perustellut firmoja, pitänyt niitä hetken tuloksetta ja sulkenut. Menee vaan kivasti rahaa kaikkiin domainien hankkimisiin yms, niistäkin olen kuullut vasta kun tuo on jäänyt kiinni. Perustihan tuo mm. tarvikekaupankin, nettiin, vaikka pääomaa oli 0 euroa. Kun toinen vauvamme syntyi, hän vietti kuukauden baarissa työkaverinaisen kanssa. Ei nyt joka päivä, mutta viikottain.
Mies istuu joka ilta tietokoneella kun me muut nukumme. Joskus löytyy koneelta pornokuvia ja linkkejä. Yleensä ei mitään normaalia pornoa kummempaa. Silti se loukkaa minua. Muutenkin pikkulapsiperheessä on harvemmin seksiä, kun vauva valvottaa minua yöt, niin sitten kun vihdoinkin jaksaa "antaa", mies meneekin lopulta vielä töllöttämään pornoa. Enkä tiedä chattaileeko se, meillä on webbikamerat ja kaikki - draaman ainekset on valmiit. Ja kuulemma ennen minun tapaamistani hän ei koskaan käyttänyt ehkäisyä seksissä. Hieno homma, soikohan meidän ovikello kohta?
Mitään mies ei tunnusta eikä kerro, ellei jää kiinni :( Usein luen Facebookista omin silmin, että se on jotain naisia lisännyt profiiliinsa ja on noloa että joudun kysymään ketä ne on. Ja kun tuo oli yhden duunin päättäjäisissä ja meni baariin naisporukalla, se ei kertonut illasta mitään, MUN PITI KYSELLÄ siis ihan että "suutelitko" jne. Ei kuulemma tehnyt niin. Mutta mitään ei kertonut, ELLEN KYSYNYT.
Yksi ryyppyreissu vielä meni niin, että hän oli luvannut tulla kotiin 03, klo.04 tuli viesti "meen jatkoille, tuun joskus". Ei vastaa puhelimeen, ei mitään. Klo.05 sain sen puhelimen päähän, se vaan vastaili änkyräpäissään, että "tulen kotiin kunhan saan itteni ylös täältä ja lähtökuntoon". Tuli heti mieleen, et oliks se pettämässä? Ei kuulemma ollut. En kyllä kysynyt: "olitko housut kintuissa ja panemassa jotain toista?", voihan olla että jos olisin kysynyt noin, olisi sanonut että "olin"................. Kun pitää osata kysyä oikein että saa kunnon vastauksen!!!!!!!!!!!!! No on paha kysyä jos en edes tiedä mitä ajan takaa...Äh.
En vaan jaksa enää tätä, että koko ajan on jotain muuta operaatiota kuin perheen kanssa olemista. Ja että mitää ei kerro, ellen kysy.
Mistä voisin hakea apua ITSELLENI? En jaksa kantaa tätä taakkaa enää yksin. Ja jättäminen ei ole eka vaihtoehto, koska on kuitenkin noi lapset ja lapset rakastaa isiä aina silloin kun se sattuu olemaan läsnä.
Parisuhteeni menee nyt ihan kriisistä kriisiin ja nyt tuntuu siltä, etten jaksa enempää. Jaksan pitää huolta lapsistani, mutta muuten en jaksa enää edes hymyillä.
Mies jäi ihan ensin kiinni pornosivujen ylläpidosta, vuosia sitten. Vasta pitkän ajan jälkeen myönsi tekonsa. Sittemmin hän on perustellut firmoja, pitänyt niitä hetken tuloksetta ja sulkenut. Menee vaan kivasti rahaa kaikkiin domainien hankkimisiin yms, niistäkin olen kuullut vasta kun tuo on jäänyt kiinni. Perustihan tuo mm. tarvikekaupankin, nettiin, vaikka pääomaa oli 0 euroa. Kun toinen vauvamme syntyi, hän vietti kuukauden baarissa työkaverinaisen kanssa. Ei nyt joka päivä, mutta viikottain.
Mies istuu joka ilta tietokoneella kun me muut nukumme. Joskus löytyy koneelta pornokuvia ja linkkejä. Yleensä ei mitään normaalia pornoa kummempaa. Silti se loukkaa minua. Muutenkin pikkulapsiperheessä on harvemmin seksiä, kun vauva valvottaa minua yöt, niin sitten kun vihdoinkin jaksaa "antaa", mies meneekin lopulta vielä töllöttämään pornoa. Enkä tiedä chattaileeko se, meillä on webbikamerat ja kaikki - draaman ainekset on valmiit. Ja kuulemma ennen minun tapaamistani hän ei koskaan käyttänyt ehkäisyä seksissä. Hieno homma, soikohan meidän ovikello kohta?
Mitään mies ei tunnusta eikä kerro, ellei jää kiinni :( Usein luen Facebookista omin silmin, että se on jotain naisia lisännyt profiiliinsa ja on noloa että joudun kysymään ketä ne on. Ja kun tuo oli yhden duunin päättäjäisissä ja meni baariin naisporukalla, se ei kertonut illasta mitään, MUN PITI KYSELLÄ siis ihan että "suutelitko" jne. Ei kuulemma tehnyt niin. Mutta mitään ei kertonut, ELLEN KYSYNYT.
Yksi ryyppyreissu vielä meni niin, että hän oli luvannut tulla kotiin 03, klo.04 tuli viesti "meen jatkoille, tuun joskus". Ei vastaa puhelimeen, ei mitään. Klo.05 sain sen puhelimen päähän, se vaan vastaili änkyräpäissään, että "tulen kotiin kunhan saan itteni ylös täältä ja lähtökuntoon". Tuli heti mieleen, et oliks se pettämässä? Ei kuulemma ollut. En kyllä kysynyt: "olitko housut kintuissa ja panemassa jotain toista?", voihan olla että jos olisin kysynyt noin, olisi sanonut että "olin"................. Kun pitää osata kysyä oikein että saa kunnon vastauksen!!!!!!!!!!!!! No on paha kysyä jos en edes tiedä mitä ajan takaa...Äh.
En vaan jaksa enää tätä, että koko ajan on jotain muuta operaatiota kuin perheen kanssa olemista. Ja että mitää ei kerro, ellen kysy.
Mistä voisin hakea apua ITSELLENI? En jaksa kantaa tätä taakkaa enää yksin. Ja jättäminen ei ole eka vaihtoehto, koska on kuitenkin noi lapset ja lapset rakastaa isiä aina silloin kun se sattuu olemaan läsnä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sä voisit soitella psykiatrianpoliklinikalle ja pyytää sieltä keskusteluapua tuon asennevammasi oikomiseen.
Ei miestäsi mikään vaivaa, muu kuin se että olet ajanut hänet todella ahtaalle.
Niinpä, sehän tässä onkin, että kun en tiedä onko vika minun päässäni, suhteessa vai miehessä.
Joka tapauksessa haluaisin keskusteluapua koko vyyhdin purkamiseen, omat paukut on ihan loppu. Kuvittelenko mä vaan kaiken? Olenko mä niin vaikea? Miksi mies ON mun kanssa jos ajan sen niin ahtaalle? Onko sittenkin parisuhde pielessä tai kohteleeko mies mua oikeasti väärin? En väitä, että olisin täydellinen enkä oleta sitä toiselta. Alkaa vaan nyppiä tää, että joka viikko tulee joku uusi kriisi. Miksi olla yhdessä jos se on niin kurjaa?
Jos olisin lapseton, lähtisin. KAtsottais vähän kauempaa tätä kuviota. Mutta lasten takia olen päättäny yrittää kaikkeni, hakea apua.
Itseppä olen taakkani kasannut, tiedän :'-(
"Jos olisin lapseton, lähtisin."
Onko parempi, että lapset elää perheessä isän ja äidin kanssa, joilla asiat ei ole hyvin? Haluatko näyttää lapsillesi, että tätä hyvä perhe-elämä on, ja tähän kannattaa pyrkiä? Lapset seuraa hyvin usein omassa elämässään sitä, mitä on omassa lapsuudessa oppinut äidin ja isän välisistä suhteista. Haluatko, että lapsesi on samassa tilanteessa vuosien päästä?
Jos ajattelisit lasten parasta, olisit jo lähtenyt.
Kuullostaa että teillä ei ole keskusteluyhteyttä etkä voi luottaa mieheesi? Onko miehesi luottamuksen arvoinen? Katsooko mies oikeudeksi mennä ja tehdä ja perusolettaa että sinä pidät kodin pystyssä? Millaiset roolit teillä on kotona. Onko sinulla oikeus toteuttaa omia unelmiasi ja esim harrastaa ja mennä myös. Osallistuuko mies yhtälailla lastenhoitoon ja kodin hoitamiseen?
Kokeile yksityistä parisuhdeterapiaa. Ainakin väestöliiton kautta hyviä löytyy pilvin pimein. Minun mielestäni teidän kannattaisi mennä kyllä yhdessä. Avaisitte molempien tunnelukkoja ja yrittäisitte saada luottamuksellisen ja avoimen keskusteluilmapiirin kotiin...
Et ehkä halua kuulla tätä mutta et ole suhteessa lasten takia vaan siksi koska et itse pysty jättämään miestäsi! Jos parisuhteessa on jo pitkään mennyt huonosti etkä jaksa edes hymyillä niin onko se lapsille parasta? Varsinkaan jos mies ei ole edes läsnä juurikaan arjessa!! Kuten kirjoitit "koska lapset rakastavat isäänsä silloin kun se sattuu olemaan läsnä". Eli sinä olet perheen pystyssä pitävä voima ja olet alakuloinen ja varmasti masentunutkin, niin onko se silloin lapsille parhaaksi?
En tiedä millaista apua haluat pelkästään itsellesi koska ei se teidän suhdetta muuta. Jos et halua/pysty miestäsi jättämään niin menkää yhdessä pariterapiaan. Jos mies ei sitoudu siihen tai suostu tulemaan ollenkaan näet kuinka hän sinua arvostaa ja kuinka sinusta välittää!
Ja tiedän itse kuinka rankkaa on olla huonossa ja epätyydyttävässä suhteessa! Itse roikuin viisi vuotta ja myös kaksi pientä lasta. Tarpeekseni sain kun nuorempi oli puolivuotias. Helppo ratkaisu se ei ollut mutta taatusti elämäni paras jota en ole sekuntiakaan katunut =)
Ja nykyään olen uudessa onnellisessa suhteessa ja meillä alle vuosikas vauva! Lapsetkin oli erotessa niin pieniä että pitävät isänään minun nykyistä miestäni! Eli ei ole mahdotonta löytää uutta aitoa onneä kahden lapsen yksinhuoltajana =)
Voimia sinulle, niitä tulet tarvitsemaan sitten kun olet päätöksesi tehnyt suuntaan tai toiseen
yhdessä eläminen tarkoittaa että tärkeistä asioista puhutaan ja päätetään yhdessä, ei niin että toinen perustelee firmoja miten sattuu, miten sellaista kukaan vastuuntuntoinen ihminen edes tekisi?
Naisia voi lisätä fb-kavereikseen vaikkei niitten kanssa olisikaan juttua tai niitä olisikaan pannut,eiköhän sinultakin löydy facebookista miespuolisia ihmisiä joita nykyinen miehesi ei kenties tunne, vanhoja koulu/työkavereita tms.. eikä sinun tarvitsekkaan tietää keitä kaikki he ovat..ja vaikka olisikin ex-heiloja, aikaa ennen teitä niin olkoot, elätte nykyisyydessä, ette menneessä..
Ja ei sinun tarvitsekkaan kytätä ja tietää kaikista miehesi menoista ja joskus pitää vain uskoa ettei toinen ole pettänyt..hmm..ehkäpä jopa toivot että miehesi vastaisi joskus että on pettänyt,silloin ehkä saisit voimaa lähteä huonosta suhteesta..??hyvällä syyllä eikä tarvitsisi miettiä jälkeenpäin että teitkö oikein..
alkoholin käyttö ja pettäminen on meidänkin suhteessa ongelma, meillä 2 lasta..enkä tiedä kuinka sitä jaksaa ja kuinka pitkään..kaikki vastuu perheestä ja lapsista on minulla.. mies käy kyllä töissä ja sillä verukkeella luistaakin kaikesta muusta, esim auton huolloista, renkaiden vaihdosta, mahd remonteista yms jotka minun lapsuudenperheessäni on ollut selkeesti isän hommia..ja kun yritän selittää ettei mulla oikeesti riitä rahkeet tän arjen pyörittämiseen yksin...tai jos olisin yksin niin riittäisi kun ei tarvitsisi edes miettiä että kuka sen homman hoitaa koska selkeesti kaikki olisi mun hommia...
Seurakunnilla on pariterapiaa, ilmaista, ja sinne voit mennä myös yksin. Me olemme käyneet siellä reilu vuosi sitten ja olimme tyytyväisiä..nyt tosin sellainen tilanne että pitäisi mennä uudestaan..laitoin miehen hommaksi reilu 2 vkoa sitten että soittaa ja varaa ajan, hän sitä ehdottikin...ei ole vieläkään soittanut...
Olen miettinyt eroa jo reilu vuoden..mutta jotenkin sitä vain ajattelee ettei halua tehdä sitä lapsille vaikka sisimmässään tietää ettei tämäkään lapsille hyvää tee..pelkään vain että isä katoaa lasten elämästä, vaikka todennäköisesti näin ei kuitenkaan käy,jokin pelko vain on..ennemmin kärsin itse huonossa suhteessa kuin ajan tilanteen siihen ettei lapsilla ole isää..ehkä hölmöä ajattelua kun mies sen takia haluaa koko ajan yrittää mm. kun sanoo ettei kestäisi olla lapsista erossa..
Mutta kuten minullekkin on sanottu, joskus pitää olla itsekäs eikä ajatella aina vain lapsia..
Voit toki mennä sinne yksin, eräs ystäväni meni..ja sai sieltä selkoa omille ajatuksilleen..erosi miehestään muutama kuukausi viimesen terapian jälkeen..
parempi sinne on mennä kumppanin kanssa jos haluat apua TEILLE...ja jos ei miehesi lähde niin yhdyn edelliseen, silloin näet kuinka paljon mies arvostaa ja haluaa suhteenne eteen tehdä..olettaen siis että hän tietää kuinka paha sinulla on olla.. mieshän voi ajatella että teillä on kaikki ihan hyvin..
sen tiedän että alkoholi ei sovi lapsiperheeseen, mielestäni ei voi käydä baareissa jahurvittelemassa ja könytä kännissä aamull akotiin jos on lapsia...ja näin meillä tehdään, eikä edes ymmärretä että en kestä sitä nekä halua tätä lapsilleni..
Nyt on pakko kommentoida että ethän sinä voi olla vastuussa aikuisen ihmisen isä-lapsi suhteesta!? Siis jos ero tulee ja isä ei tapaa lapsia. Eihän tuon takia voi suhteessa olla? Hirveesti sanottu mutta jos lapset alle kouluikäisiä ja isä heidät hylkää niin lapset unohtaa kyllä nopeastikkin. Ja jos kouluiässä niin lapsilla varmaan kännykät joilla voi soittaa itse isälleen perään. Ja jos niin ikävästi käviskin että isä oikeesti hylkää niin onko hän niitä lapsia silloin oikeasti rakastanut?
Lapset on hyvä tekosyy olla suhteessa josta ei pysty lähtemään! Ja nimenomaan lasten takia pitää lähteä pois suhteesta jossa ei ole onnellinen ja jossa toinen pettää ja käyttää liikaa alkoholia!!
Voisiko olla niin, että perustelee niitä firmojaan, kun luulee voivansa elättää sillä perheensä? Kaipa hän on jo huomannut että se ei onnistu... Ja mitä tulee pornoon, 99% miehistä katsoo pornoa, tai vähintään tyydyttää itseään muuten, myös ne jotka saavat seksiä parisuhteessaan. Ennemmin olettaisin miehessä olevan "vikaa", jos hän EI tekisi niin, jos olisin itse vaikka ollut väliaikaisesti seksiin kykenemätön. Pornosta ei voi kukaan loukkaantua!
Kiitos kaikille vastanneille.
Kiperiä kommentteja olette laittaneet. Olette ehkä osuneet oikeaan? Ehkä väärään? Olen niin hämmentynyt, oikeasti, en tiedä mitä tehdä.
Paitsi sen, että haen apua. Ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä, mitkä vaikuttavat neljän ihmisen elämään vahvasti, haen apua tuolta (kirkon) pariterapiasta ja minun tapauksessani yksin. Mutta kuitenkin. Juttelin yhden työntekijän kanssa ja tätä tilannetta olisi mahdollista mennä puimaan yksin. Tottakai ymmärrän, että tilanteen realistinen puiminen on vaikeaa, jos toinen ei ole läsnä kertomassa mielipiteitään kuinka hän asiat kokee. Mutta ehkä hän näkee asiat eri tavalla, kun minä lähden puhumaan. Tai sitten ei.
Sitä olen tässä miettinyt, että kenen tähden oikeasti roikun huonossa suhteessa? Itseni? Lasten? En osaa sanoa. Olisihan se kova juttu lähteä, olisin yksin kahden lapsen kanssa. Miehen työnkuvan vuoksi hän näkisi lapsia kerran kuukaudessa 2 yön ajan, ellei ihan seinänaapureina asuttaisi. Surettaisi, että lapsilta menisi se vähäinenkin isä. Surettaisi, kun hyvinä päivinä tuo mies on meille kaikille ihana ja menettäisin kaiken sen. Mutta toisaalta kokisin sen helpottavaksi. Ei enää sanomisten varomista, ei enää epäilyksiä. Hän saisi tehdä mitä haluaa, minä myös.
Ja mitä tuohon pornoon tulee, en jaksa käsittää tätä vauhkoamista, että ei siitä kukaan voi loukkaantua. Kyllä voi. Se on ihan yksityisasia. Minä koen sen loukkaavana, jos minä en riitä ja porno kiinnostaa enemmän kuin minä. Etenkin jos pikkulapsiperheessä, missä apu olisi kaivattua, silloin kun mie son kotona, niin ei todellakaan ole ok että joku kyttää pornoa yöt ja on äkäinen päivät. Voi olla varma, ettei vaimolta silloin heru! ;-)