Vanha tapa vs uusi minua mietityttää. Esimerkkinä ennen oli tapana painaa koiran kuono pissalätäkköön tai sen lähelle ja torua, jos koira oli tehnyt pissat sisälle yksin ollessaan. Nyt nousee kaikilla karvat pystyyn tyyliin; ethän vain tuonlaista tee, koira ei opi mitään jne. Tämä tiedetään kyllä enkä tee näin. Kerron toisenlaisen esimerkin, joka myös liittyy koiran muistiin tai tuntemuksiin, ja tähän esimerkkiin kaipailen vastauksia tai mielipiteitä.
Lähdimme koko muu perhe paitsi koirat noin kahdeksi tunniksi pois kotoa. Tein niin kuin yleensä, suljin lastenhuoneen ovet ja muiden huoneiden ovet johon en halua että koirat menevät kun olemme poissa. Vein roskikset ja tsekkasin että minnekään ei ole jäänyt kenkiä tai leluja lojumaan eikä muutakaan jota nuorempi koiramme todennäköisesti järsisi poissa ollessamme (nuoremmalla koiralla on tapana järsiä kenkiä, hanskoja tai leluja kun olemme poissa).
Yleensä kun tulemme kotiin niin koirat tulevat iloisina tervehtimään, paitsi silloin jos ovat tehneet jotain. Ja huom! koirille ei raivota vaikka olisivatkin tehneet jotain! Tällä kertaa vain vanhempi koiramme tuli tervehtimään, nuorempi luimuili puolivälissä portaikkoa ihan kuin jotain olisi tapahtunut. En ensin huomannut mitään joten rapsutin vain hiukan kaveria ohi kulkiessani ja kaikki oli kuin aikaisemminkin. Vähän ajan päästä löysin puolikkaan sämpylän olkkarin lattialta. Nostin sen ja heitin roskikseen, ajattelin että on lapsilta jäänyt johonkin ja koirat ovat sen siitä napanneet, no hätä. Myöhemmin löysin toisen puolikkaan sämpylän alakerrasta ja rupesin ihmettelemään että mistä näitä sämpylöitä oikein tulee. Pari tuntia myöhemmin löysin tyhjän sämpyläpussin sänkymme vierestä, ja muistin jättäneeni avaamattoman kuuden sämpylän pussin keittiön pöydälle lähtiessämme. Nyt näytin tyhjää sämpyläpussia nuoremmalle koirallemme, joka on ainoa joka pöydälle ylettää eli rosvon täytyy olla hän, ja sanoin hyi. Koira on hyvin pehmeä ja pelkkä hyi on riittänyt kitkemään monet epämieluisat käytökset (esim. polkupyörille rähisemisen) pois. Nytkin korvat menivät taakse ja koira alkoi luimistelemaan.
Siinä vähän taustaa ja sitten kysymykseen. Kun nykyoppien mukaan koira elää hetkessä eikä tajua mikäli sitä myöhemmin rangaistaan, niin miten on mahdollista että koira ei tule tervehtimään kun tulemme kotiin ja se tietää selkeästi tehneensä väärin? Sitä ei ole aikaisemminkaan rankaistu (myöhemmin, ainoastaan jos jää itse teosta kiinni) joten luimuilu ei voi johtua siitä. Joku muisti ja ehkä looginen päättelykyky kai silläkin on? En usko että se seuraavallakaan kerralla jättäisi sämpyläpussiin koskematta, mutta kunhan aikuistuu (se on 1v.) niin uskon sen jättävän ei halutut asiat tekemättä vaikka pientä kiusausta olisikin.
Olisiko nyt silti löydettävissä jokin välimaasto vanhan ja uuden koulukunnan välille? Viisaat kumppanimme eivät voi olla niin tyhmiä että eivät tajuaisi vähän myöhemminkin mitä tuli tehtyä. Koirien kanssa ei tietenkään voi käydä älyllistä keskustelua, niin kuin vaikkapa ihmislasten kanssa, mutta ehkäpä ne kuitenkin ymmärtävät syy-seurauksen jopa vähänkin ajan päästä. Tai esittämässäni tapauksessa ymmärtävät että sämpyläpussit (ja muut pöydällä olevat esineet) ovat kiellettyjä juttuja, kun näytän sitä ja sanon hyi? Ihan pelkkä positiivinen vahvistaminen ei vaan mielestäni riitä, ja uskon myös että koiraa voi torua jonkin ajan päästä vahingon satuttua, vaikka en yleensä niin tee.
Kumotkaa tai vahvistakaa!
Kukkahatuton, Molossi ja muut asiantuntijat
57
591
Vastaukset
- pönttöpäätä
Tuohon ongelmaan voisin vastata sen verran, jos koira tuhoaa tavaroita niin silloin täytyy lisätä liikuntaa, aktivointia taa aivotyötä.. varmaan itse tiedät mitä koiralta näistä puuttuu jos kerran tuhoaa tavaroita.
- Muisti jne.?
Liikuntaa saa tarpeeksi, aivotyötä, nojoo ehkä ei sitten tarpeeksi, tai ehkä saa... Veikkaisin silti että sillä ei olisi merkitystä. Seuraavaksi kokeilen varmaan ruoalla täytetyn Kongin jättämistä kotiin, mutta uskon että se kyllästyy siihen tai ajatus herpaantuu ja se löytää jotain muuta (esim. aamutossuni) järsittäväksi.
Anyway, kysymykseni ei ollut saako se riittävästi aivotyötä tai liikuntaa vai ei, vaan koiran muistiin ja torumisiin liittyvä. - pönttöpäätä
Muisti jne.? kirjoitti:
Liikuntaa saa tarpeeksi, aivotyötä, nojoo ehkä ei sitten tarpeeksi, tai ehkä saa... Veikkaisin silti että sillä ei olisi merkitystä. Seuraavaksi kokeilen varmaan ruoalla täytetyn Kongin jättämistä kotiin, mutta uskon että se kyllästyy siihen tai ajatus herpaantuu ja se löytää jotain muuta (esim. aamutossuni) järsittäväksi.
Anyway, kysymykseni ei ollut saako se riittävästi aivotyötä tai liikuntaa vai ei, vaan koiran muistiin ja torumisiin liittyvä.Olipa miten vaan, mutta tuohon tavaroiden tuhoamiseen auttaa noi koiran väsyttämiset. Silloin ei tarvihe miettiä torumisia sen enempää :)
- perheen isä
pönttöpäätä kirjoitti:
Olipa miten vaan, mutta tuohon tavaroiden tuhoamiseen auttaa noi koiran väsyttämiset. Silloin ei tarvihe miettiä torumisia sen enempää :)
Minusta kyse on tapakasvatuksesta tai sen menossa olevasta vaiheesta. Ottaa aikaa.
Tuo aivotyö=aistienkäyttö kuuluu taas muuhun koulutukseen tai liikuntaan. Kongit tai muut vain aktivoivat ajalla, jolloin pitäisi ajoittaa lepo. Tarvitseeko paljon miettiä, kun kongi ei enää kiinosta, niin mikä tilalle. Ehkä tossut, matonkulmat ym..ehkä
- Sakemaanikko
Toruminen jälkeenpäin ei mielestäni ole hyvä idea, kyllä koira siinä mielessä on hetkessä eläjä ja pehmeä tai pehmeähkö koira vaistoaa ja stressaa omistajan mielentilasta ja voi siten vaikuttaa katuvalta. Jotkut keskustelijat, jotka ovat "uutta koulukuntaa", näyttävät luulevan, että "vanhaan koulukuntaan" kuuluu suoranainen julmuus koiraa kohtaan, kuten mainitsemasi pään painaminen pissaan. Niinhän asia ei ole. Sellainen julmuus pikemminkin on kuulunut suomalaiseen "maan tapaan" ja kuuluu valitettavasti vieläkin viime aikaisten uutisten perusteella.
- jos haluat
opettaa koiralle ettei sinua kannata tulla ovelle tervehtimään niin jatka samaan malliin. Jos sen sijaan haluat että koira koira tulee aina iloisena tervehtimään sinua niin kannattaa toimia toisella tavalla ja varmistaa ettei mitään kiellettyä jää koiran saataville. Koira myös aistii herkästi ihmisen mielialoja ja vaikka itsekin yritin joskus olla reagoimatta, koira aisti että jokin oli pielessä.
- Ajatella osaa
Kyllä koira ajattelee vanhojakin asiota,eihän se muuten edes oppisi mitään,aina saisi aloittaa alusta.Ainakin meidän piskit kyllä tietää mikä on kiellettyä,ne on sen verran tyhmiä,ettei ne välitä jos onkin tullut tehtyä jotain pahaa,vaikka maton reuna järsittyä ajankuluksi,yhtä iloisina ne ottaa kotiintulijan vastaan,niitä on jo ehtinyt vaikka vähän taputellakkin ennen kuin huomaa,että voi hitto,ne on nyt tehnyt tommosen tempun.Ei tarvitse sanaakaan sanoa,kyykistyy vaan katsomaan ja nostamaan risaa mattoa,niin johan jokainen poistuu hiljaa paikalta.mitäs se muuta on kuin myöhemmin ajattelua,kai ne meinaa että voihan hitto,nyt se huomas sen,mahtaako sanoa mitään,yleensä se on nuorempi ja tyhmempi kun tulee ensin katsomaan onko siinä vielä mitään järsittävää tähteenä.Toinen hyvä esim.on kun ne lähtee ulos,meillä kun on huonosti järjestetty aitaus,siinä ulko-ovesta mennessä jää vapaa tila lähteä muualle juoksemaan,kunnes avaan tarhan portin,joskus aina joku haluaa nähdä maailmaa ja lähtee juoksemaan muualle pysähtyäkseen vähän matkan päässä katsomaan taakseen ,ihan kun se ajattelis että eikö se välitä musta kun ei huuda takaisin,sillä kohtaa yleensä kysyn napakasti,tuletko vai jäätkö sinne,sitten sieltä hiljaa vähän kuin salaa ryömien tullaan takasin ja livahdetaan tarhaan,en kehu enkä kiitä siinä kohtaa aikuista koiraa.Pentu on erikseen,se kun tulee sitä pidän hyvänä ja laitan sitten vasta tarhaan.Kyllä koira osaa mielestäni ajatella jälkeenkinpäin tekemisiään,tarkoitan aikuista en pentua joka vielä on sellanen pösilö että luulee kaiken olevan kivaa leikkiä.
- EDELLISEEN
Ajatella osaa kirjoitti:
Kyllä koira ajattelee vanhojakin asiota,eihän se muuten edes oppisi mitään,aina saisi aloittaa alusta.Ainakin meidän piskit kyllä tietää mikä on kiellettyä,ne on sen verran tyhmiä,ettei ne välitä jos onkin tullut tehtyä jotain pahaa,vaikka maton reuna järsittyä ajankuluksi,yhtä iloisina ne ottaa kotiintulijan vastaan,niitä on jo ehtinyt vaikka vähän taputellakkin ennen kuin huomaa,että voi hitto,ne on nyt tehnyt tommosen tempun.Ei tarvitse sanaakaan sanoa,kyykistyy vaan katsomaan ja nostamaan risaa mattoa,niin johan jokainen poistuu hiljaa paikalta.mitäs se muuta on kuin myöhemmin ajattelua,kai ne meinaa että voihan hitto,nyt se huomas sen,mahtaako sanoa mitään,yleensä se on nuorempi ja tyhmempi kun tulee ensin katsomaan onko siinä vielä mitään järsittävää tähteenä.Toinen hyvä esim.on kun ne lähtee ulos,meillä kun on huonosti järjestetty aitaus,siinä ulko-ovesta mennessä jää vapaa tila lähteä muualle juoksemaan,kunnes avaan tarhan portin,joskus aina joku haluaa nähdä maailmaa ja lähtee juoksemaan muualle pysähtyäkseen vähän matkan päässä katsomaan taakseen ,ihan kun se ajattelis että eikö se välitä musta kun ei huuda takaisin,sillä kohtaa yleensä kysyn napakasti,tuletko vai jäätkö sinne,sitten sieltä hiljaa vähän kuin salaa ryömien tullaan takasin ja livahdetaan tarhaan,en kehu enkä kiitä siinä kohtaa aikuista koiraa.Pentu on erikseen,se kun tulee sitä pidän hyvänä ja laitan sitten vasta tarhaan.Kyllä koira osaa mielestäni ajatella jälkeenkinpäin tekemisiään,tarkoitan aikuista en pentua joka vielä on sellanen pösilö että luulee kaiken olevan kivaa leikkiä.
Joku puhuu siitä aivotyöllä väsyttämisestä,en ymmärrä koko juttua,jos hän tarkoittaa jotain aktivointi leluja,niin vähäinen kokemukseni niistä on teeä koirat turhautuu ja tressaantuu niiden kanssa.Meillä se ei ole hyvä juttu,mutta voi pieneksi hetkeksi sopia ajankuluksi silloin kun on itse vierellä.Mutta mitäpä ei koirabisneksessä myytäisi,kun kaikki kaupaksi menee.
- luulen*
EDELLISEEN kirjoitti:
Joku puhuu siitä aivotyöllä väsyttämisestä,en ymmärrä koko juttua,jos hän tarkoittaa jotain aktivointi leluja,niin vähäinen kokemukseni niistä on teeä koirat turhautuu ja tressaantuu niiden kanssa.Meillä se ei ole hyvä juttu,mutta voi pieneksi hetkeksi sopia ajankuluksi silloin kun on itse vierellä.Mutta mitäpä ei koirabisneksessä myytäisi,kun kaikki kaupaksi menee.
Samaa mieltä kanssasi. Tässä ei voinut olla huomaamatta mielenkiintoista seikkaa.
Tämä vastaaja osaa myös ilmiselvästi ajatella mitä lukee koska vastaus tuli kysymykseen eikä muuta.
Onko sitten näin ja varmaan onkin, että ihminen joka osaa lukea koiraa ymmärtää myös koiran olevan älykäs ja jopa ovela ajatuksen kanssa.
Eihän noissa esimerkeissä ollut koiran vaistoamisesta ihmisen tunteita kyse vaan selvästi tieto, että taisi tulla tehtyä luvattomia. Sellaisia älypakkauksia koirat on.
Hienoa!
Omista voisin myös kertoa, mutta nämä hyvät esimerkit riittäköön. - halojaakuuluko
EDELLISEEN kirjoitti:
Joku puhuu siitä aivotyöllä väsyttämisestä,en ymmärrä koko juttua,jos hän tarkoittaa jotain aktivointi leluja,niin vähäinen kokemukseni niistä on teeä koirat turhautuu ja tressaantuu niiden kanssa.Meillä se ei ole hyvä juttu,mutta voi pieneksi hetkeksi sopia ajankuluksi silloin kun on itse vierellä.Mutta mitäpä ei koirabisneksessä myytäisi,kun kaikki kaupaksi menee.
Meillä on ainakin tapana väsyttää koira ENNEN kuin lähdemme pois kotoa ja koira jää yksin, jolloin on niin väsynyt ettei tarvitse mitään leluja yksin ollessaan kun nukkuu vaan.. meillä koirat leikkii kongeilla kun ollaan kotona, opetetaan uusia asioita päivittäin ja treenataan vanhoja, ja etsimisleikit myös käytössä.. ois ton kai itekki voinu päätellä, tai jos sulla koira on ni sun ois pitäny tietää että koira väsytetään ENNEN lähtöä :)
- emma s.c.
luulen* kirjoitti:
Samaa mieltä kanssasi. Tässä ei voinut olla huomaamatta mielenkiintoista seikkaa.
Tämä vastaaja osaa myös ilmiselvästi ajatella mitä lukee koska vastaus tuli kysymykseen eikä muuta.
Onko sitten näin ja varmaan onkin, että ihminen joka osaa lukea koiraa ymmärtää myös koiran olevan älykäs ja jopa ovela ajatuksen kanssa.
Eihän noissa esimerkeissä ollut koiran vaistoamisesta ihmisen tunteita kyse vaan selvästi tieto, että taisi tulla tehtyä luvattomia. Sellaisia älypakkauksia koirat on.
Hienoa!
Omista voisin myös kertoa, mutta nämä hyvät esimerkit riittäköön.Ovathan koirat omalla tavallaan viisaita, kuten joku sanoi, eiväthän ne mitään oppisi elleivät muistaisi asioita. Ja ainakin työtä tekevillä koirilla voi myös huomata päättelykykyä, joka ei olisi mahdollista, jos ne eivät ymmärtäisi syy-seuraus-suhteita.
Aloittajan esimerkissä koira oli perheen poissaollessa tuhonnut sämpyläpussin ja heidän tullessa kotiin ei rientänyt tervehtimään. Omien koirieni kohdalla olisin tulkinnut tilanteen niin, että sämpylät ottanut koira jäi vahtimaan saalistaan, eikä siksi malttanut tulla eteiseen saakka. Vasta ihmisen näytettyä toruen tyhjää pussia alkoi koiran korvat mennä luimuun ym., joka osoittaa koiran ymmärtävän tulleensa torutuksi, mutta ei todista, että se ymmärsi syyn, miksi torutaan. - ihmiset luulee
että koirat osaavat ajatella vanhoja tekemisiään ovat väärässä. Jos koira sitä toruessa näyttää ihmisen mielestä katuvalta ei siitä ole kyse vaan siitä, että koira aistii ihmisen olevan vihainen ja luimiminen, pään alhaalla pito on lepyttelyä eli rauhoittavia signaaleja. Aloittaja on todennäköisesti aiemmin torunut koiraa ovella ja koira muistaa sen ja siksi tuli luimistellen vastaan. Sitten kun aloittaja näytti tyhjää sämpyläpussia koira aisti omistajan vihantunteen ja yritti lepytellä omistajaa. Jos on huono tulkitsemaan koiran rauhoittavia signaaleja eikä laumanjohtaja lepy voi koira menettää luottamuksen laumanjohtajaan ja koira lakkaa käyttämästä rauhoittavia signaaleja.
- ennen ei aina paremm
viestit eleilläsi, että per...le, vaikka et omasta mielestäsi niin tekisi, niin koirat kyllä huomaavat ajatuksesi ennen kuin itse niitä tajuat.
Älytöntä kysyä, että kun ennen tehty jotain ja nyt ei. Meinaatko, että kaikki mitä ennen on tehty olisi ollut oikein ja hyväksyttävää??????? Ennen useampi mies hakkasi vaimoaan, nyt sitä hyväksytä, miksi ei --ymmärrätkö vertauksen???????? - JK
jos samainen koira on joskus varastanut tai noussut pöytää vasten hinkuen sämpylää niin oletettavasti olet ehkä tarttunut pussiin ja ilmoittanut koiralle "tätä et ota". Koiralla on jäänyt muistiin pöytätilanne ja kielto joka aktivoituu heti kun nostit tyhjän pussin esille ja sanoit sille hyi (korvat luimiin).
Omasta mielestäni koirat ei ole ainakaan muistinsa vuoksi tämän hetken tuotoksia vaan niillä voi olla hyvinkin pitkä muisto jostakin negatiivisesta tai positiivisesta tapahtumasta, ja ne tapahtumat aiheuttavat joko arkuutta, vihaa tai hyvää mieltä riipuen koiran luonteesta. No enpä kumoa enkä vahvista :D,kun viimekädessä tuskin kukaan voi sanoa,miten tuo menee.
Itselläkin on siinä mielessä ristiriitainen kuva,että jos pohtii teoreettisesti,niin tulee eri kuva,kuin esim.käytännössä tai verraten muuta toimintaa .
Toisaalta,kun puhutaan koiran elämästä sadasosananoissa,niin onhan koiralla kuitenkin muistijäljet,muutenhan oppiminenkaan ei päässä pysyisi saati esim.vahvat tunnetilat johonkin tapahtuneeseen liittyen.
Toki esim.reagointi voi olla ihan joskus omistajastakin johtuvaa,eli koira tulkitsee vaan ihmisen eleitä.Ja siitä sitten ne yhdistyykin tilanteisiin.
Siitä kyllä olen aika varma,että koiran reagointiin on kuitenkin aina jokin opittu syy noissa asioissa.Tai se ainakin yhdistää sen johonkin vastaavaan.
Eli koira ei siis osata "hävetä",jos sille ei ole jostain tullut,mitä kautta sitten onkin,tullut se asia "hävettäväksi".
Itse kun tällainen kukkistäti olen,eli puutarhanhoito kuuluu harastuksiin :DDD,ja puhunkin pääasiassa positiivisesta vahvistamisesta,niin kyllä minä myös sitä mieltä olen,ettei ihan pelkällä positiivisella vahvistamisella pelkästään voi mennä.Tai noh,mihin kukakin pyrkii ja mihin on tyytyväinen...
Meillä ei koirat ota mitään pöydiltä.Ei edes lattialta,jos siihen jotain puuttuu.Ei edes silloin kun on yksin,ja grillimakkaran jämät on sohvapöydälle yön yli jääneet :D
Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu,vaikkakin makupaloja onkin käytetty vahvistamisena käskyille.Tuossa siis esim.asiasta,joihin itse katson ihan selkeästi kiellon mukanaolon aiheelliseksi.- perheen isä
"Meillä ei koirat ota mitään pöydiltä.Ei edes lattialta,jos siihen jotain puuttuu.Ei edes silloin kun on yksin,ja grillimakkaran jämät on sohvapöydälle yön yli jääneet :D
Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu,vaikkakin makupaloja onkin käytetty vahvistamisena käskyille.Tuossa siis esim.asiasta,joihin itse katson ihan selkeästi kiellon mukanaolon aiheelliseksi."..Näin se menee kun on asiat kohdallaan. =D
Vastailin aijemmin lukematta muita, mutta jos vielä jälki tai jälkeenpäin torumisesta, niin uskon, että asia palautuu koiralle mieleen siinä tilanteessa riippuen ohjaajansa reaktiosta miten. Tuo tuttu "sluibailu" kyllä viittaa siihen, koska miksi muuten koira niin ennakkoon käyttäytyisi. Muistaahan se muutkin asiat, joko kokemuksen tai opetuksen kautta. Tuo "tässä hetkessä" elämisen diipadaapa on kaiketi miten kukin sen ymmärtää. Minä en.
- perheen isä
Kyllä itse olen sillä kannalla, että koira tietää mitä on tullut tehtyä sano siihen kuka mitä tahansa.
Olen palauttanut koiraa myöhemmässäkin ajankohdassa riippuen asiasta. Joskus jätän täysin huomioimatta jonkun asian vaikka se tehty källi olisi hieman harmittanutkin.
On tullut kokeiltua nenäpissaan kikka, mutta parempi on tehdä koko hommaan hyvä pohjatyö. (pentuaikaan)
"nenäpissaan" kikka toimii sellaisessa tapauksessa, jos koira on jo sisäsiisti tai alkaa tekemään sisälle uudestaan källimielessä. Tässäkin asiassa tulee tuntea oma koiransa.
"En usko että se seuraavallakaan kerralla jättäisi sämpyläpussiin koskematta,"..jos jälikäteen ojentaako.
Riippuen mitä ja miten. Harvoin se pikku-petterikään jättää teinikaljaa hörppimättä tai kessua polttamatta vaikka kiinni on jäänyt. Hetkeksi helpottaa, mutta houkutus vie helposti tilaisuuden tullen..
"(nuoremmalla koiralla on tapana järsiä kenkiä, hanskoja tai leluja kun olemme poissa)." ..Miksi hyväksyt tälläisen tavan? Eikö olisi parempi, että järjestät asiat niin, että kenkiä, hanskoja, sämpylöitä ei olisi koiran tavoitettavissa. Tämmöinen järjestely olisi aika tarpeen pentu aikana (alle vuoden) niin turhia "yhteenottoja" ei pääsisi tapahtumaan. Yleensäkin on järkevää välttää kaikkea turhaa tai turhia tilanteita mitkä olisi helposti vältettävissä. Noin vuoden ikäisenä sitä tuskin edes kiinnostaa kengät tai muut, kun palataan normaali "järjestykseen"
Koulukuntia...
Uutta ja vanhaa sekä siltä väliltä. Nämä menee,muuntuu ja vaihtuu. Tekemällä ja soveltamalla oppii parhaiten. Pääasia on, että tekee niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Vähän lisäystä...
Voi olla,että ymmärsin väärin (saa korjata),mutta oletus,että ikä tuo itsessään oppia,ei ihan mene putkeen...
Eli ei ne sämpylät jää iän myötä ottamatta,ellei koiraa ole kunnolla opetettu/harjoitettu siihen.Siitä se varmuus tulee osaltaan,että koira varmasti tietää mitä tehdä ja mitä ei.
Ja myöskin,mikä on tärkeää varman "suorituksen" saavittamiseksi,niin alusta asti pitäisi pyrkiä siihen,jota perheen isäkin sivusi ( heippa vaan :) ),että pitäisi pyrkiä toimimaan niin,että koiralle väärien suoritusten teko minimoitaisiin mahdollisimman hyvin.
Eli tarkoittaa,että ei niitä sämpylöitä kierisi missään "keskeneräisen" saatavilla,ei pöydillä,ei lattioilla.
Koska jokainen saanti oma-aloitteisesti vie opetusta taaksepäin(palkkaa itseään) ja tekee ristiriitoja.
Esim.meillä kun napero on yksin,eikä sen tekemisiin voi puuttua,niin se oleskelee tiloissa,jossa kiellettyjen ottaminen/tekeminen on mahdollisimman hyvin minimisoitu.Kun ollaan kotona,niin silloin ei ja jokainen tilanne käytetäänkin opetusmielessä.Tosin sehän ei pelkästään riitä,vaan haluttua on myös selkeästi harjoiteltava,jos varmuutta haluaa.- perheen isä
"Eli ei ne sämpylät jää iän myötä ottamatta" No ei jää ei. (heippa vaan) Perusoletuksena kaikessa on tapakasvatus ja muu koulutus (meneillään oleva). Minimoidaan kontroloinnin ulkopuolella olevat turhat/potentiaaliset häiriö tekijät ennakoivasti, niin paljolta säästyy ja niin kuin sanoit. Tulee aivan turhia takapakkeja ja klikkitilanteita jos tämä jää tekemättä tai huomiomatta.
Itse en hirveästi mieti, että miksi jeppe juo tai kuka söi aamutossut. Jos näin, niin sen tavan kanssa täytyy sitten elää ja asia menee omaan piikkiin kun mahdollistan sen. (jos pääsääntöisesti tapahtuu)
Tämä on samoin monessa muussa tilanteessa kun pennun kanssa aloitetaan taival.
Pitää seurata pennun käytöksen taipumuksia ja huomioida niitä ennakoiden sekä niiden kohtaamista oikein ajoittaen näin yleisellä tasolla. Ensimmäinen ja viimeistään toinen viikko antaa jo hyvät merkit koiran taipumuksista johonkin. - jonkin verran
perheen isä kirjoitti:
"Eli ei ne sämpylät jää iän myötä ottamatta" No ei jää ei. (heippa vaan) Perusoletuksena kaikessa on tapakasvatus ja muu koulutus (meneillään oleva). Minimoidaan kontroloinnin ulkopuolella olevat turhat/potentiaaliset häiriö tekijät ennakoivasti, niin paljolta säästyy ja niin kuin sanoit. Tulee aivan turhia takapakkeja ja klikkitilanteita jos tämä jää tekemättä tai huomiomatta.
Itse en hirveästi mieti, että miksi jeppe juo tai kuka söi aamutossut. Jos näin, niin sen tavan kanssa täytyy sitten elää ja asia menee omaan piikkiin kun mahdollistan sen. (jos pääsääntöisesti tapahtuu)
Tämä on samoin monessa muussa tilanteessa kun pennun kanssa aloitetaan taival.
Pitää seurata pennun käytöksen taipumuksia ja huomioida niitä ennakoiden sekä niiden kohtaamista oikein ajoittaen näin yleisellä tasolla. Ensimmäinen ja viimeistään toinen viikko antaa jo hyvät merkit koiran taipumuksista johonkin.koiralla on ajan tajua. Sille voi sanoa, esim, että mennään lekille kun on tiskattu, ja koira makaa sohvassa kuin raato, kunnes viimeinen astia on hyllyssä, ja sitten haukutaan ovella, että matkaan. Sama lupaus- täyttäminen voi kestää parikin tuntiakin, koira odottaa ja muistaa. Ja tietää, ainakin vanhempi peni, millon on tehnyt pahojaan. Jopa silloin kun on ensi kertaa tehnyt juuri sen asia, ( hypännyt pöydälle ja syönyt sukalarasian, kiivennyt kirjahyllystä makupalansa ym. tai ryöstänyt ruokapussinsa komerosta rassaamalla oven auki, Puoliksi syöty pussi oli kätketty sänkyyn täkin alle ja koira luimi (ähkytäytenä pöydän alla) Myös kerran kelletyn tekeminen näkyy naamasta, ja vahinko. Ja koira ymmärtää myös vahingon. Jos koiraa kompastuu, niin koira voi älähtää, mutta EI SUUTU eikä lähde minnekään, vaan heiluttaa hätää ja nuolaisee. Keittiössä hellan edessä makaavaan koiraan kompastellaan, höntää ja tassuja tallotaan aika usein, mutta kun kattila nostetaan hellalle, on koira paikalla tiukemmin kuin kokki.
- perheen isä
jonkin verran kirjoitti:
koiralla on ajan tajua. Sille voi sanoa, esim, että mennään lekille kun on tiskattu, ja koira makaa sohvassa kuin raato, kunnes viimeinen astia on hyllyssä, ja sitten haukutaan ovella, että matkaan. Sama lupaus- täyttäminen voi kestää parikin tuntiakin, koira odottaa ja muistaa. Ja tietää, ainakin vanhempi peni, millon on tehnyt pahojaan. Jopa silloin kun on ensi kertaa tehnyt juuri sen asia, ( hypännyt pöydälle ja syönyt sukalarasian, kiivennyt kirjahyllystä makupalansa ym. tai ryöstänyt ruokapussinsa komerosta rassaamalla oven auki, Puoliksi syöty pussi oli kätketty sänkyyn täkin alle ja koira luimi (ähkytäytenä pöydän alla) Myös kerran kelletyn tekeminen näkyy naamasta, ja vahinko. Ja koira ymmärtää myös vahingon. Jos koiraa kompastuu, niin koira voi älähtää, mutta EI SUUTU eikä lähde minnekään, vaan heiluttaa hätää ja nuolaisee. Keittiössä hellan edessä makaavaan koiraan kompastellaan, höntää ja tassuja tallotaan aika usein, mutta kun kattila nostetaan hellalle, on koira paikalla tiukemmin kuin kokki.
Oma pentu herätti aamuisin aika minuutilleen (tai odotti valmiina kun heräsin) samoin muut rutiinit päivittäin tarkemmin sanottuna mitä tapahtuu tai tapahtuman jälkeen seuraa. ruokailu-ulos. rupean pukemaan ulkoiluvaatteet-ulos, jos taas laitan työ tai muun ulkovaatetuksen-ei ulos jne. Samoin kuten molossi sanoi vaikka pöydällä jääneisiin "eväisiin"-Ei ja vast. Siis muistaa mitä saa ja mitä ei saa.
"Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu" -Molossi-..siis ruoassa ja vast. ulkoilussa tai jos ei ole päässyt mukaan, niin ilmeisesti pettymyksen kautta. Kun ei pääse mukaan, niin makaa omimansa minun paidan luona eikä muusta välitä.
Toistan jo monesti samaa, että on myös suuri apu, jos pystyy tekemään koiransa silmissä itsestään mielenkiintoisen. Yhdessä tehdään kaikki ja monipuolisesti, niin siinä syntyy vahva "riippuvuus-suhde".
Meillä se näkyy niin, että koira "sammuu" kokonaan eli makaa. Ei innostu, vaikka muut lähtisi ulos vientiin. Tästä "riippuvuus-suhteestä" tai tekemällä itsestään "mielenkiintoinsen" koiran silmissä, niin siinä hyötyy myös silloin, kun koiria on useampi. Syntyy jonkinlainen kilpailuhenkisyys koirien kesken ja se on hyvin hyödynnettävissä.
"mutta kun kattila nostetaan hellalle, on koira paikalla tiukemmin kuin kokki"..aivan. Sama tilanne on monessa muussa tilanteessa kotiarjessa. Hihnan ääni, vaatteiden,ovikello, vieras ym.
Koira vastaa totutusti siihen kohdistuviin ärsykkeisiin. (haju,ääni, näkö) Samoin koira muistaa vanhankin tutun tai kesämökin ja sen vieraat vaikka väliä käynneissä on vuosia.
Ei kuitenkaan muista mihin jemmasi luun? Eli muisti pelaa hieman toisin kuin meillä ilmeisesti.
Koiran tärkein muisti on kuitenkin hajumuisti, joka palauttaa asioita muistiin.
Omat koirat kyllä on mennyt lusmuksi, jos on tehnyt kikkareen lattialle, vaikka tästä tilanteesta ei olisi mitään aijempaa kokemusta. Varsinkin vanha rotikkani teki joskus "protestipaskoja" kun sille päälle sattui. Tälläisessä tilanteessa on usein muutkin koirat vierellä "myötähäpeässä" eleistä päätellen. Ei ollut epäselvää että ei olisi muistanut tapahtunutta. Mene ja tiedä näistä. perheen isä kirjoitti:
Oma pentu herätti aamuisin aika minuutilleen (tai odotti valmiina kun heräsin) samoin muut rutiinit päivittäin tarkemmin sanottuna mitä tapahtuu tai tapahtuman jälkeen seuraa. ruokailu-ulos. rupean pukemaan ulkoiluvaatteet-ulos, jos taas laitan työ tai muun ulkovaatetuksen-ei ulos jne. Samoin kuten molossi sanoi vaikka pöydällä jääneisiin "eväisiin"-Ei ja vast. Siis muistaa mitä saa ja mitä ei saa.
"Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu" -Molossi-..siis ruoassa ja vast. ulkoilussa tai jos ei ole päässyt mukaan, niin ilmeisesti pettymyksen kautta. Kun ei pääse mukaan, niin makaa omimansa minun paidan luona eikä muusta välitä.
Toistan jo monesti samaa, että on myös suuri apu, jos pystyy tekemään koiransa silmissä itsestään mielenkiintoisen. Yhdessä tehdään kaikki ja monipuolisesti, niin siinä syntyy vahva "riippuvuus-suhde".
Meillä se näkyy niin, että koira "sammuu" kokonaan eli makaa. Ei innostu, vaikka muut lähtisi ulos vientiin. Tästä "riippuvuus-suhteestä" tai tekemällä itsestään "mielenkiintoinsen" koiran silmissä, niin siinä hyötyy myös silloin, kun koiria on useampi. Syntyy jonkinlainen kilpailuhenkisyys koirien kesken ja se on hyvin hyödynnettävissä.
"mutta kun kattila nostetaan hellalle, on koira paikalla tiukemmin kuin kokki"..aivan. Sama tilanne on monessa muussa tilanteessa kotiarjessa. Hihnan ääni, vaatteiden,ovikello, vieras ym.
Koira vastaa totutusti siihen kohdistuviin ärsykkeisiin. (haju,ääni, näkö) Samoin koira muistaa vanhankin tutun tai kesämökin ja sen vieraat vaikka väliä käynneissä on vuosia.
Ei kuitenkaan muista mihin jemmasi luun? Eli muisti pelaa hieman toisin kuin meillä ilmeisesti.
Koiran tärkein muisti on kuitenkin hajumuisti, joka palauttaa asioita muistiin.
Omat koirat kyllä on mennyt lusmuksi, jos on tehnyt kikkareen lattialle, vaikka tästä tilanteesta ei olisi mitään aijempaa kokemusta. Varsinkin vanha rotikkani teki joskus "protestipaskoja" kun sille päälle sattui. Tälläisessä tilanteessa on usein muutkin koirat vierellä "myötähäpeässä" eleistä päätellen. Ei ollut epäselvää että ei olisi muistanut tapahtunutta. Mene ja tiedä näistä." Myötähäpeä" :DDD
Meillä tuon papparaisen (siis koiran) eturauhanen tuppaa joutumaan koville,kun tytöillä on on juoksut olleet.
Nyt parina viimevuosina,varsinkin ennenkuin olen ehtinyt aloittaa sille jarrupoppa-aineet,niin on välillä yöllä tullut lirit tai kököt.
Ja ei,en siis sitä ole niistä koskaan torunut,koska minkäs voi,jos äijienjutska vaivaa.
Kun tulen aamulla alas (yläkerrassa siis makkari),niin tiedän aina,koska on hätit tullut papparaiselta.
Juu,ja se ei kovana jätkänä ole moksiskaan,mitäs suotta,vaan ihan vaan muinakoirina.
Mutta nuorin,joka on aina ovella heti ekana vastassa,sitäpä ei näykkään.Se on keittiön pöydän alla ihan hipihiljaa jemmassa....Ja ei,ei taatusti tule sieltä ennenkuin olen sen sieltä kutsunut...
Että tosiaan,mitäpä noista aina ajattelisi o_O
Noh hyvä puoli tuossa on se,että jos ei ole vastassa,niin tietääpä heti kättelyssä varoa,mihin astuu...- perheen isä
molossi kirjoitti:
" Myötähäpeä" :DDD
Meillä tuon papparaisen (siis koiran) eturauhanen tuppaa joutumaan koville,kun tytöillä on on juoksut olleet.
Nyt parina viimevuosina,varsinkin ennenkuin olen ehtinyt aloittaa sille jarrupoppa-aineet,niin on välillä yöllä tullut lirit tai kököt.
Ja ei,en siis sitä ole niistä koskaan torunut,koska minkäs voi,jos äijienjutska vaivaa.
Kun tulen aamulla alas (yläkerrassa siis makkari),niin tiedän aina,koska on hätit tullut papparaiselta.
Juu,ja se ei kovana jätkänä ole moksiskaan,mitäs suotta,vaan ihan vaan muinakoirina.
Mutta nuorin,joka on aina ovella heti ekana vastassa,sitäpä ei näykkään.Se on keittiön pöydän alla ihan hipihiljaa jemmassa....Ja ei,ei taatusti tule sieltä ennenkuin olen sen sieltä kutsunut...
Että tosiaan,mitäpä noista aina ajattelisi o_O
Noh hyvä puoli tuossa on se,että jos ei ole vastassa,niin tietääpä heti kättelyssä varoa,mihin astuu..."Että tosiaan,mitäpä noista aina ajattelisi o_O".. kato vaan, että nuorempi jamppa ei ota tapaa perintönä, kun papparainen jahtaa sateekaaren "mirrejä" kun se aika tulee. Siis silloin, kun tulee uusi piiperö taloon. =O
- K
Luin juuri tästä aiheesta mielenkiintoisen tekstin Patricia B. McConnellin(Hihnan toisessa päässä- kirjan kirjoittaja) blogista:
http://www.theotherendoftheleash.com/2009/09
Teksti löytyy syyskuun 9. päivän 2009 kohdalta otsikolla Not Guilty, As Charged. Englantia osaavien kannattaa tsekata, mikäli aihe kiinnostaa. :)- perheen isä
Täytyy lukasta ajan kanssa, kun ei käy aivan heittämälä. Heitä siitä lyhyt tiivistelmä sen ytimestä.
- Murgelooo
perheen isä kirjoitti:
Täytyy lukasta ajan kanssa, kun ei käy aivan heittämälä. Heitä siitä lyhyt tiivistelmä sen ytimestä.
""(nuoremmalla koiralla on tapana järsiä kenkiä, hanskoja tai leluja kun olemme poissa)." ..Miksi hyväksyt tälläisen tavan? Eikö olisi parempi, että järjestät asiat niin, että kenkiä, hanskoja, sämpylöitä ei olisi koiran tavoitettavissa. Tämmöinen järjestely olisi aika tarpeen pentu aikana (alle vuoden) niin turhia "yhteenottoja" ei pääsisi tapahtumaan. Yleensäkin on järkevää välttää kaikkea turhaa tai turhia tilanteita mitkä olisi helposti vältettävissä. Noin vuoden ikäisenä sitä tuskin edes kiinnostaa kengät tai muut, kun palataan normaali "järjestykseen""
Tottakai tällaiseen järjestykseen pyritään, että mitään kiellettyä ei olisi saatavilla. Nyt vain oli jäänyt sämpyläpussi huomaamatta pöydälle. Kengät ja hanskat olivat myös peilikaapissa, kunnes eräänä päivänä tajusimme että koiruli osaakin jo avata peilikaapin. Niin kuin osaa myös avata sisäovet ja jopa ulko-oven jos se eil ole lukossa. Neiti on nyt 1 v.
Vastauksia kysymykseeni olen saanut paljon, kiitos niistä.
Joku tuossa sanoi että koira ei tullut vastaan koska jäi vahtimaan saalistaan. Näin ei ollut, koska sämpylöitä löytyi sekä ylä- että alakerrasta. Selkeästi tiesi tehneensä jotain ei toivottua vaikka sitä ei ole ikinä toruttu täysin vastaavasta asiasta eikä kehonkieleni voinut viestiä mitään koska en ollut tietoinen tästä pienestä varastelusta.
Mutta kyllä tämä tästä. Opimme kaikesta :-D - K
perheen isä kirjoitti:
Täytyy lukasta ajan kanssa, kun ei käy aivan heittämälä. Heitä siitä lyhyt tiivistelmä sen ytimestä.
Okei, yritetään.
McConnell kirjoittaa tutkimuksesta, johon osallistui 14 koiraa omistajineen. Omistaja käski koiraa istumaan, asetti tämän eteen herkkupalan ja kielsi koiraa koskemasta siihen. Seuraavaksi omistaja poistui huoneesta. Kun hän palasi, herkku oli joka kerta kadonnut lattialta. Avustaja oli poistanut sen ja joko antanut sen koiralle tai pitänyt itsellään. Omistajalle kerrottiin nyt oliko koira ollut tottelevainen vai ei. Mikäli oli, omistajan tuli tervehtiä koiraa; mikäli ei, hänen piti torua sitä. Koe tehtiin joka koirakolle 9 kertaa. Kahdella kerralla koiran annettiin syödä herkku ja lopuilla kerroilla omistajalle kerrottiin joko totuus siitä, oliko koira ollut tottelevainen vai ei tai hänelle valehdeltiin.
Tutkimus videoitiin, ja tutkittiin näyttivätkö koirat häpeileviltä tai syyllisiltä. Toisin sanoen katsottiin, josko koirat pitivät päätä, korviaan tai häntäänsä matalalla, nostelivat tassujaan, liikkuivat kauemmaksi omistajistaan, nuoleskelivat huuliaan tai kellahtivat selälleen jne.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sen, mitä yleensä pidetään "syyllisenä" käytöksenä ja sen välillä, söikö koira herkun vai ei, ei ollut yhteyttä. Itse asiassa syyllisimmiltä näyttivät ne koirat, jotka EIVÄT olleet syöneet herkkua, mutta joita omistajat silti toruivat. Niissä kokeissa, joissa koirat söivät joko omin lupineen tai avustajan antamana herkun, koirat näyttivät toruttaessa vähemmän syyllisiltä kuin silloin, kun ne eivät saaneet herkkua.
(Tämä on ihan oma ajatukseni, mikä tuli tuossa suomentaessani tuota viimeistä lausetta mieleen: kenties ilman herkkua jääneet koirat näyttivät "syyllisiltä", vaikka olivat itse asiassa hämmentyneitä siitä, että niitä toruttiin aiheetta. Oma koirani ainakin osoittaa noita samoja "syyllisyyden" merkkejä, mikäli se ei millään tajua, mitä siltä odotetaan. Toisin sanoen se muuttuu hermostuneeksi ja alkaa lipoa huuliaan yms. Mutta hetkonen, nyt meni pää sekaisin lopullisesti, sillä jos minä olen oikeassa tuossa asiassa, sehän tarkoittaisi sitä, että tutkimusta on tulkittu väärin tai että ainakin McConnell on vetänyt siitä väärät johtopäätökset. Nimittäin jos koira hermostuu siitä, että sitä moititaan ilman syytä, sehän tarkoittaa sitä, että se silloin luultavasti myös tajuaa sen, kun sitä moititaan syystä. Eikö? Täytyy miettiä tätä huomenna virkein mielin.)
Eikä nyt kannata hirveästi keskittyä tähän suomentamaani pikku tiivistelmään vaan lukea koko juttu McConnellin blogista tai jos oikein viitseliääksi ryhtyy, niin eiköhän tuo tutkimuskin jostain löydy kokonaisuudessaan.
Perin mielenkiintoisia ovat nämä jutut joka tapauksessa. Itse palan halusta oppia ymmärtämään koiran käytöstä niin hyvin kuin mahdollista enkä siksi suostu jäämään jumiin mihinkään katsantokantaan. Oma pikku hurttani on kyllä niin harkitsevainen ja fiksu tyyppi, etten hämmästyisi, vaikka sen päässä tapahtuisi mitä ihmeellistä hyvänsä. Koiran inhimillistämistä yritän silti välttää viimeiseen asti, kosken usko siitä seuraavan hyvää kenellekään. - perheen isä
K kirjoitti:
Okei, yritetään.
McConnell kirjoittaa tutkimuksesta, johon osallistui 14 koiraa omistajineen. Omistaja käski koiraa istumaan, asetti tämän eteen herkkupalan ja kielsi koiraa koskemasta siihen. Seuraavaksi omistaja poistui huoneesta. Kun hän palasi, herkku oli joka kerta kadonnut lattialta. Avustaja oli poistanut sen ja joko antanut sen koiralle tai pitänyt itsellään. Omistajalle kerrottiin nyt oliko koira ollut tottelevainen vai ei. Mikäli oli, omistajan tuli tervehtiä koiraa; mikäli ei, hänen piti torua sitä. Koe tehtiin joka koirakolle 9 kertaa. Kahdella kerralla koiran annettiin syödä herkku ja lopuilla kerroilla omistajalle kerrottiin joko totuus siitä, oliko koira ollut tottelevainen vai ei tai hänelle valehdeltiin.
Tutkimus videoitiin, ja tutkittiin näyttivätkö koirat häpeileviltä tai syyllisiltä. Toisin sanoen katsottiin, josko koirat pitivät päätä, korviaan tai häntäänsä matalalla, nostelivat tassujaan, liikkuivat kauemmaksi omistajistaan, nuoleskelivat huuliaan tai kellahtivat selälleen jne.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että sen, mitä yleensä pidetään "syyllisenä" käytöksenä ja sen välillä, söikö koira herkun vai ei, ei ollut yhteyttä. Itse asiassa syyllisimmiltä näyttivät ne koirat, jotka EIVÄT olleet syöneet herkkua, mutta joita omistajat silti toruivat. Niissä kokeissa, joissa koirat söivät joko omin lupineen tai avustajan antamana herkun, koirat näyttivät toruttaessa vähemmän syyllisiltä kuin silloin, kun ne eivät saaneet herkkua.
(Tämä on ihan oma ajatukseni, mikä tuli tuossa suomentaessani tuota viimeistä lausetta mieleen: kenties ilman herkkua jääneet koirat näyttivät "syyllisiltä", vaikka olivat itse asiassa hämmentyneitä siitä, että niitä toruttiin aiheetta. Oma koirani ainakin osoittaa noita samoja "syyllisyyden" merkkejä, mikäli se ei millään tajua, mitä siltä odotetaan. Toisin sanoen se muuttuu hermostuneeksi ja alkaa lipoa huuliaan yms. Mutta hetkonen, nyt meni pää sekaisin lopullisesti, sillä jos minä olen oikeassa tuossa asiassa, sehän tarkoittaisi sitä, että tutkimusta on tulkittu väärin tai että ainakin McConnell on vetänyt siitä väärät johtopäätökset. Nimittäin jos koira hermostuu siitä, että sitä moititaan ilman syytä, sehän tarkoittaa sitä, että se silloin luultavasti myös tajuaa sen, kun sitä moititaan syystä. Eikö? Täytyy miettiä tätä huomenna virkein mielin.)
Eikä nyt kannata hirveästi keskittyä tähän suomentamaani pikku tiivistelmään vaan lukea koko juttu McConnellin blogista tai jos oikein viitseliääksi ryhtyy, niin eiköhän tuo tutkimuskin jostain löydy kokonaisuudessaan.
Perin mielenkiintoisia ovat nämä jutut joka tapauksessa. Itse palan halusta oppia ymmärtämään koiran käytöstä niin hyvin kuin mahdollista enkä siksi suostu jäämään jumiin mihinkään katsantokantaan. Oma pikku hurttani on kyllä niin harkitsevainen ja fiksu tyyppi, etten hämmästyisi, vaikka sen päässä tapahtuisi mitä ihmeellistä hyvänsä. Koiran inhimillistämistä yritän silti välttää viimeiseen asti, kosken usko siitä seuraavan hyvää kenellekään.Kiitos vaivan näöstä. Aika erikoinen juttu.
"että tutkimusta on tulkittu väärin tai että ainakin McConnell on vetänyt siitä väärät johtopäätökset."
Samaa mieltä. Ei oikein aukea idea minulle. Meni tutkian aika harakoille. Outo lähtökohta (syyttömyys toru). "se silloin luultavasti myös tajuaa sen, kun sitä moititaan syystä. Eikö?" Samaa mieltä ja samat kokemukset. Kokemukset useasta kymmenestä.
- nomodel
Ei se positiivinen vahvistaminen yksistään riitä. Ainakaan mulle ei ole auennut, miten voi koiralle hätätilanteessa karjaista positiivisesti EI!!! Eli mun mielestä torumiset kuuluu myöskin koulutukseen.
Ääripään johtajuusajatteluun en usko, mutta siihen kylläkin että jonkun pitää olla se auktoriteetti joka koiralle opettaa mikä on hyväksyttävää toimintaa. Tuo pöydältä varastelu sai ainakin meillä kovinkin koomisia tilanteita aikaan. Kun silmä vältti, niin pöydältä lähti kaikki kiehtova. Paitsi, jos minä olin koskenut kyseiseen juttuun. Eli koira haistoi kenelle se "kuuluu". Jos tyttö leipoi ja jätti sämpylät pöydälle kohoamaan, osa niistä lähti parempiin suihin ellei ollut vahtia vieressä koko ajan. Jos itse kävin "merkkaamassa sämpylät omikseni", eli koskin jokaikiseen sämpylään, ne saivat olla rauhassa vaikkei ketään muuta olis keittiössä koiran lisäksi ollutkaan. Lapsilla on uhmaikä, miksei koirillakin? Pennuthan ovat omasta mielestään kuolemattomia ja kaikkeen kykeneviä. Ehkä sitä pomoa ei uskalleta haastaa pomon ollessa paikalla, mutta poissaollessa on kiva leikkiä kingiä. Hoksatakseen pomon tullessa että "uups, taisinpa syödä sen sämpylät!" Tuossa tilanteessa kun koira itse ilmaisee ymmärtävänsä tekonsa en ole lähtenyt moittimaan millään tavalla. En tosin myöskään ole kiittänyt. :))) Eiköhän sekin ole positiivista vahvistamista että ymmärtää koiran kieltä sen ollessa "pahoillaan" tekemisistään?
Taannoin testasin (nyt koira on jo nelivuotias aikuinen) miten itsehillintä toimii. Jätin lautaselle pöydän reunalle kolme lihapullaa. Koira oli päivän yksin kotona, vapaa pääsy pöydän viereen ja lihapullat edelleen lautasella kun tulin kotiin. Seuraavana päivänä jätin lautasen pois, lihapullat ihan pöydän reunalla - edelleen tallella kun tulin kotiin. :) Runsaiden kehujen kera annoin pojalle lihapullat ja kaapista pari lisääkin.
Kuulunko siis välimaastoon? En tiedä, mutta mielestäni koirien kanssa voi käydä "älyllistä keskustelua" vaikkei sanoja olekaan. Vaikeampaa tosin kuin ihmislasten kanssa, mutta samat säännöt toimii.- Ajattelusta
Kirjoitin luulevani että koira ajattelee,enkä vieläkään myönnä olevani väärässä,vaikka porukalla yrititte lytätä mun mielipiteen,vaikka onhan olemassa vaihtoehto että koirilla on yhtä alhainen älykkyysosamäärä kun itsellänikin,ja siksi pystyn samalla tasolla niiden kanssa melkein puhumaan (ei hätää vielä en ole kuullut niiden puhetta) mutta sellaisia tekoja että kaikesta tietää tulleensa ymmärretyksi,mitä niille sanoo. Joku tuossa puhui että koiralla on ajantaju.Tottakai sillä on,mistäs se muuten tietää että töistä tullaan kohta,meinaan että sen näkee vähän aikaisemmin,käydään ovella jatkuvasti ja muutenkin kämppää kierretään vähän levottomana.Aikanaan naapurissa oli kääpiövillis,joka tasan 16.55 meni ulko-ovelle ,se lähti talon isäntää vastaan,meni niin tienreunaa,melkein ojassa,sitten isäntä poimi sen aina autonkyytiin.Jollekkin ihmiselle joka EI AJATELLUT sekin oli liikaa,täyty koukata autolla sieltä ojanpenkalta ja ajaa koiran päälle,siihen loppui ne vastaanmenot.Mistäs sitten tuttavan tipsut tietää että kello on kolme?Olen itse monesti nähnyt kun ne istua könöttää ihan hiljaa jääkaapin edessä ,ne saa yhden nakin josta annetaan pala kaikille,sitten ne häipyy taas omiin juttuihinsa.Omien koirieni ajatusmaailmasta en viitsi teille typeryyksille edes kertoa,ne ajattelee ja muistaa niin paljon,ettekä te kumminkaan uskois,kun teillä ei ole pätkääkään mielikuvitusta,kaikki kunnia otetaan vaan itselle hyvästä opetuksesta,ette edes tiedä kuinka paljon koira osaa syntyhyvään ilman pienintäkään koulutusta.Huomasitte kai sentään että mä olen vihanen teille tyhmille ihmisille? Enkä ymmärrä niin hoopoa koiraakaan joka ei syö lihapullaa,jos se tyrkylle jätetään.
- pöttis
Positiivisessa vahvistuksessa ei huudellakkaan sitä EI:tä. Silloin kun koira tekee väärin niin keksit sille muuta puuhaa.. jos kiipeää sohvalle vaikka ei saisi niin käsket sitä vaikka hakemaan pallon.. helppoa ?? :)
- Sakemaanikko
Ajattelusta kirjoitti:
Kirjoitin luulevani että koira ajattelee,enkä vieläkään myönnä olevani väärässä,vaikka porukalla yrititte lytätä mun mielipiteen,vaikka onhan olemassa vaihtoehto että koirilla on yhtä alhainen älykkyysosamäärä kun itsellänikin,ja siksi pystyn samalla tasolla niiden kanssa melkein puhumaan (ei hätää vielä en ole kuullut niiden puhetta) mutta sellaisia tekoja että kaikesta tietää tulleensa ymmärretyksi,mitä niille sanoo. Joku tuossa puhui että koiralla on ajantaju.Tottakai sillä on,mistäs se muuten tietää että töistä tullaan kohta,meinaan että sen näkee vähän aikaisemmin,käydään ovella jatkuvasti ja muutenkin kämppää kierretään vähän levottomana.Aikanaan naapurissa oli kääpiövillis,joka tasan 16.55 meni ulko-ovelle ,se lähti talon isäntää vastaan,meni niin tienreunaa,melkein ojassa,sitten isäntä poimi sen aina autonkyytiin.Jollekkin ihmiselle joka EI AJATELLUT sekin oli liikaa,täyty koukata autolla sieltä ojanpenkalta ja ajaa koiran päälle,siihen loppui ne vastaanmenot.Mistäs sitten tuttavan tipsut tietää että kello on kolme?Olen itse monesti nähnyt kun ne istua könöttää ihan hiljaa jääkaapin edessä ,ne saa yhden nakin josta annetaan pala kaikille,sitten ne häipyy taas omiin juttuihinsa.Omien koirieni ajatusmaailmasta en viitsi teille typeryyksille edes kertoa,ne ajattelee ja muistaa niin paljon,ettekä te kumminkaan uskois,kun teillä ei ole pätkääkään mielikuvitusta,kaikki kunnia otetaan vaan itselle hyvästä opetuksesta,ette edes tiedä kuinka paljon koira osaa syntyhyvään ilman pienintäkään koulutusta.Huomasitte kai sentään että mä olen vihanen teille tyhmille ihmisille? Enkä ymmärrä niin hoopoa koiraakaan joka ei syö lihapullaa,jos se tyrkylle jätetään.
koira ajattelee, eihän se muuten oppisi mitään. Eikä koiran hetkessä eläminenkään sitä tarkoita, että sen muistista pyyhkiytyy kaikki pois saman tien. Ei kai kaikkea nyt tarvitse saivarrella ja rautalangasta vääntää. En vain usko, että koira osaa tuntea syyllisyyttä tai joitakin muita ihmisille tyypillisiä tunteita. Ensimmäisten koirien kanssa luulin niin tietenkin minäkin. Nyt meillä vanhin koira näyttää syylliseltä, jos toinen koira oksentaa tai ripuloi. Siitä voikin päätellä sen, että kodinvaihtaja kun on, se on saanut joskus huutia itse oksentamisesta ja ripuloimisesta. Koira on erittäin miellyttämishaluinen ja se vielä näyttää liittyvän syyllisiin eleisiin.
- perheen isä
"jonkun pitää olla se auktoriteetti joka koiralle opettaa mikä on hyväksyttävää toimintaa"
Näin itsekkin ajattelen ja toimin.
"Ehkä sitä pomoa ei uskalleta haastaa pomon ollessa paikalla, mutta poissaollessa on kiva leikkiä kingiä."
Tähän en usko ollenkaan jos kohdistetaan asia toisiin perheen jäseniin. (pomottelu). Uskon ennemminkin koiran välinpitämättömyyteen toisia kohtaan. samaa käytöstä on usein myös teineillä jossain ikä väiheessä.
Tässäkin tulee esille "riippuvuus-side" ohjaajaansa ja sen tuoma käytös.
Oma koira esittää tätä välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, kun en ole kotona, mutta perusasiat toimii silti. Ei ota mitä ei saa, eikä tee mitä ei yleensä saa tehdä. - ssss-
pöttis kirjoitti:
Positiivisessa vahvistuksessa ei huudellakkaan sitä EI:tä. Silloin kun koira tekee väärin niin keksit sille muuta puuhaa.. jos kiipeää sohvalle vaikka ei saisi niin käsket sitä vaikka hakemaan pallon.. helppoa ?? :)
vahvistuksessa menetellään kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun? palloa hakemaanko vai? Puppee, katso mami heittää pallon...
Vai sittenkin "jumalauta perkeleen elukka, annas olla viimenen kertta". Ei tartte miettiä kumpaa uskoo... - perheen isä
Ajattelusta kirjoitti:
Kirjoitin luulevani että koira ajattelee,enkä vieläkään myönnä olevani väärässä,vaikka porukalla yrititte lytätä mun mielipiteen,vaikka onhan olemassa vaihtoehto että koirilla on yhtä alhainen älykkyysosamäärä kun itsellänikin,ja siksi pystyn samalla tasolla niiden kanssa melkein puhumaan (ei hätää vielä en ole kuullut niiden puhetta) mutta sellaisia tekoja että kaikesta tietää tulleensa ymmärretyksi,mitä niille sanoo. Joku tuossa puhui että koiralla on ajantaju.Tottakai sillä on,mistäs se muuten tietää että töistä tullaan kohta,meinaan että sen näkee vähän aikaisemmin,käydään ovella jatkuvasti ja muutenkin kämppää kierretään vähän levottomana.Aikanaan naapurissa oli kääpiövillis,joka tasan 16.55 meni ulko-ovelle ,se lähti talon isäntää vastaan,meni niin tienreunaa,melkein ojassa,sitten isäntä poimi sen aina autonkyytiin.Jollekkin ihmiselle joka EI AJATELLUT sekin oli liikaa,täyty koukata autolla sieltä ojanpenkalta ja ajaa koiran päälle,siihen loppui ne vastaanmenot.Mistäs sitten tuttavan tipsut tietää että kello on kolme?Olen itse monesti nähnyt kun ne istua könöttää ihan hiljaa jääkaapin edessä ,ne saa yhden nakin josta annetaan pala kaikille,sitten ne häipyy taas omiin juttuihinsa.Omien koirieni ajatusmaailmasta en viitsi teille typeryyksille edes kertoa,ne ajattelee ja muistaa niin paljon,ettekä te kumminkaan uskois,kun teillä ei ole pätkääkään mielikuvitusta,kaikki kunnia otetaan vaan itselle hyvästä opetuksesta,ette edes tiedä kuinka paljon koira osaa syntyhyvään ilman pienintäkään koulutusta.Huomasitte kai sentään että mä olen vihanen teille tyhmille ihmisille? Enkä ymmärrä niin hoopoa koiraakaan joka ei syö lihapullaa,jos se tyrkylle jätetään.
"Kirjoitin luulevani että koira ajattelee,enkä vieläkään myönnä olevani väärässä,vaikka porukalla yrititte lytätä mun mielipiteen"..Ei kai ketään yritä lytätä mitään.
Mutta mistä tuota ajattelukykyä kukaan voi tietää. Tuossakin yllä olevassa tutkimuksessa on jo perus asetelmat pielessä. (Vain oma mielipide siitä) Samalla tavoin on myös tehty myös muita tutkimuksia.
x-olosuhteet. x-koirilla. x-henkilöt=päätelmä. Uskoo kuka haluaa, vaikka tuloksista tuskin mitään apua on oman koiran kanssa. Ihmettelen vain, että jos koira ei osaa päätellä elää hetkessä ja ei muista niin eikö koira ole silloin varsinainen tyhjäpää? Jokainen kait näkee omassa ja muiden koirissa jotain mihin ihastuu. ja se kait on ensikädessä luonne ja persoona. Tyhjäpää ei kai ketään kiinnosta.
(vaikea saada tätä sanoiksi, mutta yritetään)
En kuitenkaan usko, että koira ajattelee, vaan muisti ohjautuu (asia muistuu mieleen) eri ärsykkeiden saattelemana.(haju, kuulo, näkö) toiminnan siitä sanelee sen kokemus sekä elinympäristö, ympäristö tai tästä saatu kokemus. Jokin=mitä siitä seuraa (kokemus siitä). Ääni,haju, näköhavainto=laukasee tietyn toiminnon käytöksessä tai tapahtuman jne..
Koira kaiketi oppii lukemaan tai seuraamaan tarkasti omistajaansa ja elinympäristöään ja sen liikehdintää/tekemistä ja pyrkii toimimaan sen mukaan mitä on siitä kokemusta kertynyt. Mitä vanhemmaksi koira tulee, niin sen paremmin tämän kyvyn taitaa. Tästä saa helposti sen tuntuman, että koira lukee "lähes ajatukset".
Usein koira jopa pyrkii tai yrittää ohjata ihmistä kokemuksensa saattelemana johonkin toimintooon, kuten ulos menoon tai mihin vain haluamaansa.
Olen usein kokeillut koiralla tekemällä vastaavia liikkeitä kun jokin totuttu.
Menen naulakolle laitankin jalkaan tossut ja teen jotain muuta, kun mihin koira on tottunut. (ulos) Tai teen samalla tavalla (eleillä ja äänensävyllä) jääkaapilta ruoan mutta nyt ei tullutkaan koiralle, niin koira menee pahasti todella hämmentyneeseen tilaan ja neuvottomaksi. Omat koirani vuosien takaa ovat hyvin tarkkaan oppinut tietyt äänensävyni ja toimintani ja mitä niistä seuraa. Tätä kai voi hyvin sanoa muistamiseksi. Täytyy nyt itsekkin muistaa, että kaikki tapahtuu toistojen kautta, kuten kaikki arkirutiinit.
Joten harvemmin taas muistavat jotain kerta luotoista. Tässä pieni ristiriita.
Vaikea aihe tiivistää muutamaan sanaan, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa. - perheen isä
pöttis kirjoitti:
Positiivisessa vahvistuksessa ei huudellakkaan sitä EI:tä. Silloin kun koira tekee väärin niin keksit sille muuta puuhaa.. jos kiipeää sohvalle vaikka ei saisi niin käsket sitä vaikka hakemaan pallon.. helppoa ?? :)
Minusta EI on yksi tärkeimmistä sanoista joka koiralle pitää opettaa. Todella tärkeä ja tapakasvatuksen lähtökohta. yhtä tärkeä kuin KYLLÄ. Ihmiselle sana EI on tai se mielletään mielletään kielteiseksi monipuolisemmin. Koiralle se merkitsee vain aloitettua tai alkamassa olevan toiminnon keskeytystä -Ei muuta. Ihmiselle sana EI liittyy siis vain muistisääntöön jostain. Jos tuntuu pahalta voi sen kyllä korvata, mutta teho hiipuu, kun ei tule samalla asenteella.
- perheen isä
ssss- kirjoitti:
vahvistuksessa menetellään kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun? palloa hakemaanko vai? Puppee, katso mami heittää pallon...
Vai sittenkin "jumalauta perkeleen elukka, annas olla viimenen kertta". Ei tartte miettiä kumpaa uskoo..."kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun?"...veisin koiran lopetettavaksi, jos ei ole hallinnassa muuten. =D
- NÄILLÄ MENNÄÄN
perheen isä kirjoitti:
"Kirjoitin luulevani että koira ajattelee,enkä vieläkään myönnä olevani väärässä,vaikka porukalla yrititte lytätä mun mielipiteen"..Ei kai ketään yritä lytätä mitään.
Mutta mistä tuota ajattelukykyä kukaan voi tietää. Tuossakin yllä olevassa tutkimuksessa on jo perus asetelmat pielessä. (Vain oma mielipide siitä) Samalla tavoin on myös tehty myös muita tutkimuksia.
x-olosuhteet. x-koirilla. x-henkilöt=päätelmä. Uskoo kuka haluaa, vaikka tuloksista tuskin mitään apua on oman koiran kanssa. Ihmettelen vain, että jos koira ei osaa päätellä elää hetkessä ja ei muista niin eikö koira ole silloin varsinainen tyhjäpää? Jokainen kait näkee omassa ja muiden koirissa jotain mihin ihastuu. ja se kait on ensikädessä luonne ja persoona. Tyhjäpää ei kai ketään kiinnosta.
(vaikea saada tätä sanoiksi, mutta yritetään)
En kuitenkaan usko, että koira ajattelee, vaan muisti ohjautuu (asia muistuu mieleen) eri ärsykkeiden saattelemana.(haju, kuulo, näkö) toiminnan siitä sanelee sen kokemus sekä elinympäristö, ympäristö tai tästä saatu kokemus. Jokin=mitä siitä seuraa (kokemus siitä). Ääni,haju, näköhavainto=laukasee tietyn toiminnon käytöksessä tai tapahtuman jne..
Koira kaiketi oppii lukemaan tai seuraamaan tarkasti omistajaansa ja elinympäristöään ja sen liikehdintää/tekemistä ja pyrkii toimimaan sen mukaan mitä on siitä kokemusta kertynyt. Mitä vanhemmaksi koira tulee, niin sen paremmin tämän kyvyn taitaa. Tästä saa helposti sen tuntuman, että koira lukee "lähes ajatukset".
Usein koira jopa pyrkii tai yrittää ohjata ihmistä kokemuksensa saattelemana johonkin toimintooon, kuten ulos menoon tai mihin vain haluamaansa.
Olen usein kokeillut koiralla tekemällä vastaavia liikkeitä kun jokin totuttu.
Menen naulakolle laitankin jalkaan tossut ja teen jotain muuta, kun mihin koira on tottunut. (ulos) Tai teen samalla tavalla (eleillä ja äänensävyllä) jääkaapilta ruoan mutta nyt ei tullutkaan koiralle, niin koira menee pahasti todella hämmentyneeseen tilaan ja neuvottomaksi. Omat koirani vuosien takaa ovat hyvin tarkkaan oppinut tietyt äänensävyni ja toimintani ja mitä niistä seuraa. Tätä kai voi hyvin sanoa muistamiseksi. Täytyy nyt itsekkin muistaa, että kaikki tapahtuu toistojen kautta, kuten kaikki arkirutiinit.
Joten harvemmin taas muistavat jotain kerta luotoista. Tässä pieni ristiriita.
Vaikea aihe tiivistää muutamaan sanaan, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa.Mitäs se koira sillon tekee kun menee ulko-ovelle pyytämään ulos? Se AJATTELEE että mun on hätä käympäs pissalla,kun olen niin fiksu etten viitsi tuon älyttömän ukon kintulle kusasta!!! Ei pilkkaa,mutta usko pois kyllä se ajattelee jos aihetta on.
- perheen isä
perheen isä kirjoitti:
"jonkun pitää olla se auktoriteetti joka koiralle opettaa mikä on hyväksyttävää toimintaa"
Näin itsekkin ajattelen ja toimin.
"Ehkä sitä pomoa ei uskalleta haastaa pomon ollessa paikalla, mutta poissaollessa on kiva leikkiä kingiä."
Tähän en usko ollenkaan jos kohdistetaan asia toisiin perheen jäseniin. (pomottelu). Uskon ennemminkin koiran välinpitämättömyyteen toisia kohtaan. samaa käytöstä on usein myös teineillä jossain ikä väiheessä.
Tässäkin tulee esille "riippuvuus-side" ohjaajaansa ja sen tuoma käytös.
Oma koira esittää tätä välinpitämättömyyttä toisia kohtaan, kun en ole kotona, mutta perusasiat toimii silti. Ei ota mitä ei saa, eikä tee mitä ei yleensä saa tehdä.""jonkun pitää olla se auktoriteetti joka koiralle opettaa mikä on hyväksyttävää toimintaa"...tämä siis pitää toimia lähes kaikissa tilanteissa paitsi kodin tai perheenjäsenen puolustustilanteessa. Siis se mikä on opetettu loppuun niin siitä poikkeavaa käytöstä ei pitäisi tapahtua, jos auktoriteetti on opetuksen ohessa kohdallaan. Lainaan taas hyvää esimerkkiä, jonka koiran opetus on viety päätökseen. Sitten voi jo odottaa jotain. Se, että voi jättää jotain pöydälle, vaikka ei olisi tarpeellista, niin on se ylläpitävä harjoite. Taas, että jättää jotain pöydälle, niin on ihmisen arkipäivää.
"Meillä ei koirat ota mitään pöydiltä.Ei edes lattialta,jos siihen jotain puuttuu.Ei edes silloin kun on yksin,ja grillimakkaran jämät on sohvapöydälle yön yli jääneet :D
Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu,vaikkakin makupaloja onkin käytetty vahvistamisena käskyille.Tuossa siis esim.asiasta,joihin itse katson ihan selkeästi kiellon mukanaolon aiheelliseksi."
Jollekkin tämä on tarpeellista, jollekkin ei, mutta joka tapauksessa tämä vaatii hyvää koiranluku silmää, jotta toteutuu. (Taitaa olla myös isäntä tässä talossa hyvässä ruodussa). =DDD - ssss-
perheen isä kirjoitti:
"kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun?"...veisin koiran lopetettavaksi, jos ei ole hallinnassa muuten. =D
Kuinka posetiivisessa vahvistuksessa asia hoidetaan? Tuo vastaus oli kyllä negatiivisista negatiivisin vaihtoehto. ; )
- pöttis
ssss- kirjoitti:
vahvistuksessa menetellään kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun? palloa hakemaanko vai? Puppee, katso mami heittää pallon...
Vai sittenkin "jumalauta perkeleen elukka, annas olla viimenen kertta". Ei tartte miettiä kumpaa uskoo...kouluta korias kunnolla niin ei tarvihe miettiä käykö koira kurkkuus kiinni vai ei.. tommosta mielummin käy niissä missä koiraa koulutetaan entisaikojen tapaan johtajuusopeilla ja koira joutuu olemaan pelokas ja ei saa mitään tehä ilman että sinä nyt ite käsket sen menemään nukkumaan, syömään, hengitä jne.. positiivisella vahvistuksella koiran ei tarvitse pelätä eikä olla muutenkaan pää pimennossa eikä tollasta pitäis tapahtua jos sen koiran kouluttaa kunnolla :D
- perheen isä
NÄILLÄ MENNÄÄN kirjoitti:
Mitäs se koira sillon tekee kun menee ulko-ovelle pyytämään ulos? Se AJATTELEE että mun on hätä käympäs pissalla,kun olen niin fiksu etten viitsi tuon älyttömän ukon kintulle kusasta!!! Ei pilkkaa,mutta usko pois kyllä se ajattelee jos aihetta on.
"Mitäs se koira sillon tekee kun menee ulko-ovelle pyytämään ulos?"..sitä mitä yritin ylempänä sanoa.
"Se AJATTELEE että mun on hätä käympäs pissalla,"..Paha sanoa. Pissahätä. Tieto siitä tulee koiralle ärsykkeestä ja se, että ei kusta lattialle tulee taas koulutuksesta, joten piiri pieni pyörii. - perheen isä
ssss- kirjoitti:
Kuinka posetiivisessa vahvistuksessa asia hoidetaan? Tuo vastaus oli kyllä negatiivisista negatiivisin vaihtoehto. ; )
No jos vastasit minulle niin heittoni oli tsoukki. Mutta tässä asiassa kun unohtuu usein ne eri rodun ja niiden ominaispiirteet. Omalla koirallani on varalla "voimasana" jolloin keskeytyy mikä vain. Se vain on välttämätön asia. Kuten vaikka tilanne mitä kuvasit. Paljon jos touhuaa niin huomaa aika ylllättäviä asioita ja tilanteita.
""jumalauta perkeleen elukka, annas olla viimenen kertta"..Hyvin voit sanoa noin jos tuo toivotun tuloksen, etkä jää tuohon tilaan. Siis heti kun loppuu, niin olet oma itsesi.
Tuohan kuulostaa pahalta vain ihmisen korvassa koira taas sitä ei ymmärrä. Se ymmärtää vain siitä tulevan mielentilasi joka tulee äänenpainotteista. -Ei muuta. - AJATTELEE TAAS
perheen isä kirjoitti:
""jonkun pitää olla se auktoriteetti joka koiralle opettaa mikä on hyväksyttävää toimintaa"...tämä siis pitää toimia lähes kaikissa tilanteissa paitsi kodin tai perheenjäsenen puolustustilanteessa. Siis se mikä on opetettu loppuun niin siitä poikkeavaa käytöstä ei pitäisi tapahtua, jos auktoriteetti on opetuksen ohessa kohdallaan. Lainaan taas hyvää esimerkkiä, jonka koiran opetus on viety päätökseen. Sitten voi jo odottaa jotain. Se, että voi jättää jotain pöydälle, vaikka ei olisi tarpeellista, niin on se ylläpitävä harjoite. Taas, että jättää jotain pöydälle, niin on ihmisen arkipäivää.
"Meillä ei koirat ota mitään pöydiltä.Ei edes lattialta,jos siihen jotain puuttuu.Ei edes silloin kun on yksin,ja grillimakkaran jämät on sohvapöydälle yön yli jääneet :D
Mutta noitten opettelussa on kyllä ihan kiellon kautta varmuus haettu,vaikkakin makupaloja onkin käytetty vahvistamisena käskyille.Tuossa siis esim.asiasta,joihin itse katson ihan selkeästi kiellon mukanaolon aiheelliseksi."
Jollekkin tämä on tarpeellista, jollekkin ei, mutta joka tapauksessa tämä vaatii hyvää koiranluku silmää, jotta toteutuu. (Taitaa olla myös isäntä tässä talossa hyvässä ruodussa). =DDDIsäntähän se oppiin on laitettu,kun ei uskalla syödä makkaraansa loppuun ja sit koirat yöllä AJATTELEE syököön ite kuivat makkaransa,me ei tota huolita
- perheen isä
AJATTELEE TAAS kirjoitti:
Isäntähän se oppiin on laitettu,kun ei uskalla syödä makkaraansa loppuun ja sit koirat yöllä AJATTELEE syököön ite kuivat makkaransa,me ei tota huolita
=DDD
- ssss-
pöttis kirjoitti:
kouluta korias kunnolla niin ei tarvihe miettiä käykö koira kurkkuus kiinni vai ei.. tommosta mielummin käy niissä missä koiraa koulutetaan entisaikojen tapaan johtajuusopeilla ja koira joutuu olemaan pelokas ja ei saa mitään tehä ilman että sinä nyt ite käsket sen menemään nukkumaan, syömään, hengitä jne.. positiivisella vahvistuksella koiran ei tarvitse pelätä eikä olla muutenkaan pää pimennossa eikä tollasta pitäis tapahtua jos sen koiran kouluttaa kunnolla :D
ei sullakaan ole ymmärryksessä jotain vikaa? Selvä kysymys kuului että kuinka edellämainittu tilanne hoidetaan...
Kysymys on toki tarkoituksella propagandistinen ja kärjistävä, mutta niinpä näyttää täällä nämä posetiivikouluttajatkin koko ajan kärjistävän. Ymmärtämättä että itseasiassa he noudattavat juuri sitä samaa johtajuusperiaatetta jota väittävät vastustavansa
Omistaja(johtaja) sanoo jotain -> koira(alempiarvoinen) tekee pyydetyn asian = tottelevainen, onnellinen koira... Ja molemmat tyytyväisiä. - gtrgerg
ssss- kirjoitti:
ei sullakaan ole ymmärryksessä jotain vikaa? Selvä kysymys kuului että kuinka edellämainittu tilanne hoidetaan...
Kysymys on toki tarkoituksella propagandistinen ja kärjistävä, mutta niinpä näyttää täällä nämä posetiivikouluttajatkin koko ajan kärjistävän. Ymmärtämättä että itseasiassa he noudattavat juuri sitä samaa johtajuusperiaatetta jota väittävät vastustavansa
Omistaja(johtaja) sanoo jotain -> koira(alempiarvoinen) tekee pyydetyn asian = tottelevainen, onnellinen koira... Ja molemmat tyytyväisiä.jos on tottelevainen koira niin ei kannata yleistää et ois onnellinen koira? noin ei tuu käymään jos on hyvin koulutettu koira joten ei tuossa nyt mitään lukemisen ymmärtämisen vikaa ollut :) johtajuusopeissa käytetään kolinapurkkia, pidetään jääkausia, ja mitä viellä.. positiivisessa vahvistamisessa ei joten on paljon hellempi.. edellisissä koira joutuu alistumaan, ei saa tehdä mitään mitä itse haluaisi eikä patoudu.. positiivisessa vahvstuksessa ne ongelmat hoidetaan eikä kiusata koiraa:
- ssss-
gtrgerg kirjoitti:
jos on tottelevainen koira niin ei kannata yleistää et ois onnellinen koira? noin ei tuu käymään jos on hyvin koulutettu koira joten ei tuossa nyt mitään lukemisen ymmärtämisen vikaa ollut :) johtajuusopeissa käytetään kolinapurkkia, pidetään jääkausia, ja mitä viellä.. positiivisessa vahvistamisessa ei joten on paljon hellempi.. edellisissä koira joutuu alistumaan, ei saa tehdä mitään mitä itse haluaisi eikä patoudu.. positiivisessa vahvstuksessa ne ongelmat hoidetaan eikä kiusata koiraa:
Siihen kysymykseen joka on esitetty: "mites tässä posetiivisessa vahvistuksessa menetellään kun koira käy raivolla jonkun kurkkuun? "
Ei luulisi olevan vaikea asia kertoa vaikka hypoteettinen tilanne olisikin, kun noin tarkasti tiedät kaiken koirista ja niiden koulutuksesta? - emma s.c.
ssss- kirjoitti:
ei sullakaan ole ymmärryksessä jotain vikaa? Selvä kysymys kuului että kuinka edellämainittu tilanne hoidetaan...
Kysymys on toki tarkoituksella propagandistinen ja kärjistävä, mutta niinpä näyttää täällä nämä posetiivikouluttajatkin koko ajan kärjistävän. Ymmärtämättä että itseasiassa he noudattavat juuri sitä samaa johtajuusperiaatetta jota väittävät vastustavansa
Omistaja(johtaja) sanoo jotain -> koira(alempiarvoinen) tekee pyydetyn asian = tottelevainen, onnellinen koira... Ja molemmat tyytyväisiä.Kyllä positiivista vahvistamista käyttävä kouluttajakin opettaa koiralle ei-sanan merkityksen. Aika typerää kärjistää koko pehmeä koulutus lässytämiseksi, jossa koiralta ei kielletä mitään.
Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että koiralle opetaan asiat positiiviseti vahvistamalla eli kun koira tekee oikein se saa palkan(namupala, leikkihetki tms.) ja kun koira tekee väärin se jätetään huomiotta. Näin koiralla on pennusta asti turvallinen ja luottavainen suhde omistajaansa ja se oppii asiat mielellään. Koira myös viihtyy omistajansa seurassa ja tottelee iloisena.
Kovalla kädellä koulutetut koirat tottelevat pakosta, muuten saavat rangaistuksen. Sellaisen koiran kanssa saattaakin tulla tilanne, jossa "koira hyökkää kurkkuun". Sillä on vihdoin tullut mitta täyteen alistamisesta ja pakottamista. Sellainen koira millainen isäntä. - perheen isä
emma s.c. kirjoitti:
Kyllä positiivista vahvistamista käyttävä kouluttajakin opettaa koiralle ei-sanan merkityksen. Aika typerää kärjistää koko pehmeä koulutus lässytämiseksi, jossa koiralta ei kielletä mitään.
Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa sitä, että koiralle opetaan asiat positiiviseti vahvistamalla eli kun koira tekee oikein se saa palkan(namupala, leikkihetki tms.) ja kun koira tekee väärin se jätetään huomiotta. Näin koiralla on pennusta asti turvallinen ja luottavainen suhde omistajaansa ja se oppii asiat mielellään. Koira myös viihtyy omistajansa seurassa ja tottelee iloisena.
Kovalla kädellä koulutetut koirat tottelevat pakosta, muuten saavat rangaistuksen. Sellaisen koiran kanssa saattaakin tulla tilanne, jossa "koira hyökkää kurkkuun". Sillä on vihdoin tullut mitta täyteen alistamisesta ja pakottamista. Sellainen koira millainen isäntä."Sellainen koira millainen isäntä"...pätevä ilmaisu useimmiten. Toinen tekijä on se, että yksinkertaisesti kemiat ei pelaa koiran ja omistajan välillä. (luonne-ero) Silti kuitenkin pidetään periaatteesta kiinni, että tästä ei luovuta kun kerran hankittiin.
AJATTELEE TAAS kirjoitti:
Isäntähän se oppiin on laitettu,kun ei uskalla syödä makkaraansa loppuun ja sit koirat yöllä AJATTELEE syököön ite kuivat makkaransa,me ei tota huolita
Ei hitsi,nyt repesin :DDD
Tuossa jälkimmäisessä vaan menee mettään,tuo "ei tota huolita".
Kun tässä taloudessa ei ole vielä yhtään piskiä ollut,jonka edes mielikuvituksessa olisi ylipäätään sanahirviö "ei huolita" o_O.Ennen lehmätkin lentää...
Eli sitä suuremmalla syyllä ei ole pahitteeksi olla nollatoleranssi kaikessa muussa,kuin luvalla annetussa ;D- perheen isä
molossi kirjoitti:
Ei hitsi,nyt repesin :DDD
Tuossa jälkimmäisessä vaan menee mettään,tuo "ei tota huolita".
Kun tässä taloudessa ei ole vielä yhtään piskiä ollut,jonka edes mielikuvituksessa olisi ylipäätään sanahirviö "ei huolita" o_O.Ennen lehmätkin lentää...
Eli sitä suuremmalla syyllä ei ole pahitteeksi olla nollatoleranssi kaikessa muussa,kuin luvalla annetussa ;Dvoinko vastata? =D
- Sakemaanikko
gtrgerg kirjoitti:
jos on tottelevainen koira niin ei kannata yleistää et ois onnellinen koira? noin ei tuu käymään jos on hyvin koulutettu koira joten ei tuossa nyt mitään lukemisen ymmärtämisen vikaa ollut :) johtajuusopeissa käytetään kolinapurkkia, pidetään jääkausia, ja mitä viellä.. positiivisessa vahvistamisessa ei joten on paljon hellempi.. edellisissä koira joutuu alistumaan, ei saa tehdä mitään mitä itse haluaisi eikä patoudu.. positiivisessa vahvstuksessa ne ongelmat hoidetaan eikä kiusata koiraa:
ei käytetä jääkautta tai kolinapurkkia. Niitä käytetään jos koirasta on tullut vaarallinen ongelmakoira. Jos johtajuus on kunnossa eli koira ja omistaja tasapainoisia luottamus kunnossa koirasta ei tule ongelmaa.
- vanhempi koira
Sakemaanikko kirjoitti:
koira ajattelee, eihän se muuten oppisi mitään. Eikä koiran hetkessä eläminenkään sitä tarkoita, että sen muistista pyyhkiytyy kaikki pois saman tien. Ei kai kaikkea nyt tarvitse saivarrella ja rautalangasta vääntää. En vain usko, että koira osaa tuntea syyllisyyttä tai joitakin muita ihmisille tyypillisiä tunteita. Ensimmäisten koirien kanssa luulin niin tietenkin minäkin. Nyt meillä vanhin koira näyttää syylliseltä, jos toinen koira oksentaa tai ripuloi. Siitä voikin päätellä sen, että kodinvaihtaja kun on, se on saanut joskus huutia itse oksentamisesta ja ripuloimisesta. Koira on erittäin miellyttämishaluinen ja se vielä näyttää liittyvän syyllisiin eleisiin.
tulee lepyttelemään ja on paljon syyllisemmän näköinen jos komennan nuorempaa jos pentu on esim. syömässä kännykkääni. Tämä siksi koska vanhempi koirani on expertti käyttämään rauhoittavia signaaleja ja tulee siksi hyvin myös muiden koirien kanssa toimeen. Aloittajalla vanhempi koira ei tilanteessa reagoinut todennäköisesti siksi koska on luovuttanut rauhoittavien signaalien suhteen kun omistaja ei vaan tajua mitä koira yrittää kertoa.
Oma kasvatusperiaate lähtee siitä että positiivista vahvistamista ja tilanteita tulee olla huomattavasti enemmän kuin negatiivisia. Tällä tavoin ihan pienikin äänensävyn muutos saa koiran lopettamaan ei toivotun toiminnan. Kun jompikumpi koira viestii rauhoittavia signaaleja laittamalla korvat taakse ja pään alas tiedän että minun tulee heti rauhoittua ja muuttaa mielialani paremmaksi.
- Näin yksinkertaista
Koira ei luonnostaan "paskanna omaan pesään", koskee myös pissausta. Kun tällainen vahinko sattuu, koira on laumakäyttäytymisensä mukaisesti nolona, ja luimistelee. Se häpeää.
- perheen isä
Koska paskalla/virtsalla on muukin merkitys eläinmaailmassa kuin poisto kehosta. Tosin koiran kohdalla nykymaailmassa varmasti luontaisessa käytöksessä menee puurot ja vellit siinä sekaisin. Kotona syitä voi olla ja yleisin mielenilmaisu, jonkun asian merkitseminen ja vastaavat. Ja tietenkin mahdollinen ruokinnan muutos ja sen erillainen sulamisaika tai sopimattomuus. Ei ole rakettitiedettä.
- VAIVAA HERMOSTUA
perheen isä kirjoitti:
Koska paskalla/virtsalla on muukin merkitys eläinmaailmassa kuin poisto kehosta. Tosin koiran kohdalla nykymaailmassa varmasti luontaisessa käytöksessä menee puurot ja vellit siinä sekaisin. Kotona syitä voi olla ja yleisin mielenilmaisu, jonkun asian merkitseminen ja vastaavat. Ja tietenkin mahdollinen ruokinnan muutos ja sen erillainen sulamisaika tai sopimattomuus. Ei ole rakettitiedettä.
Kyllä noi mun kirjoitukset tuosta ajattelusta (enkä muusta kirjoittanutkaan ) oli vaan sellaista puolileikillistä kinaa,joku se vaan siinä välissä tarjoili omiaan ihan eri asiasta.Mutta KUITENKIN kyllä mun koirat ajattelee ihan selkeesti,että en huoli tota.esim.jos joudun lääkettä antamaan ei ne suu selällään riemusta hihku,vaan kyllä ne on sinne kurkkuun lykättävä puoliväkisin,tai hassuttamalla.Eli TAAS ne ajatteli,toi on pahaa,en syö.Minkäs minä sille voin että te ette ymmärrä mitä koira ajattelee,tai sitten se kyky on niiltä kitketty pois.Meillä saa koiratkin ajatella.Koitas vielä kiusata tosikko.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
No nytkö tuli lähtö Orpolle?
Pieniä oli Marinin aamupalasilakat joulukaloiksi vrt. Orpon 35 miljoonan euron kähmintä johonkin Vapaavuoren urheiluhall2522328- 1921704
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä501379Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad511057- 41846
- 15827
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä31810Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver23788Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .25786Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46647