Psykedeelit

Psykedeeleiksi kutsutaan päihteitä, jotka muistuttavat rakenteeltaan hermoston välittäjäaineita ja ihmiselimistöön joutuessaan vaikuttavat tajuntaan mm. aistiharhoja aiheuttaen. Käsite koostuu kreikan kielen sanoista ψυχή (psyche, "mieli") ja δηλείν (delein, "ilmaista"). Psykedeelit määritellään farmakologisesti usein osaksi laajempaa hallusinogeenien ryhmää, johon kuuluvat myös dissosiatiivit ja deliriantit. Psykedeelit vaikuttavat usein transsin, meditaation ja unien tavoin.

Klassisiksi psykedeeleiksi kutsutaan muuan muassa LSD:tä, psilosiiniä ja sen johdannaisaineita, meskaliinia, LSA:ta ja ihmiselimistössä esiintyvää DMT:tä.

Sisällysluettelo [piilota]
1 Historia
1.1 Psykedeelit länsimaisessa kulttuurissa
2 Tutkimus
3 Katso myös
4 Lähteet
5 Kirjallisuutta
6 Aiheesta muualla


[muokkaa] Historia

Psilocybe mexicana -psilosybiinisienilaji.Alkuperäiskansat ovat käyttäneet psykedeelejä vuosituhansien ajan ja useat yhteisöt rajoittavat niiden käytön pyhien seremonioiden kuten siirtymäriittien, ennustamisen ja parantamisen liittyviin yhteyksiin. Myös niissä tapauksissa joissa alkuperäiskansojen käyttö ulottuu myös muille kuin parantajalle ja voi olla luonnoltaan viihteellisempää (esim. DMT:tä sisältävän epena-kasvin käyttö Waiká-kulttuurin keskuudessa Brasiliassa ja Venezuelassa), aines valmistetaan ja käytetään usein hyvin rituaalisessa yhteydessä. Uutta ja vanhaa yhdistelevät uskonnot, jotka ovat syntyneet Latinalaisessa Amerikassa ja ottaneet vaikutteita luonnonkansojen ayahuascan käytöstä, kuten União do Vegetal, myös sisällyttävät suuren määrän rituaalisuutta ja ohjausta ayahuascan käyttöönsä, mikä saattaa toimia vähentäen mahdollisia haittavaikutuksia.[1]