Haluaisin niin kovasti lapsen. Mieheni ei halua.
Asia vaivaa, mietityttää, itkettää ja surettaa joka päivä.
Mä en millään pääse ajatuksesta eroon, mutta nähtävästi en myöskään millään saa miehen päätä käännettyä. Meillä on yksi yhteinen lapsi, ja miehellä ennestään yksi. Olen aina halunnut paljon lapsia. Olen ikionnellinen näistä mitä on, mutta tuntuu niin vahvasti siltä, että yksi joukosta vielä puuttuu. Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu pahalta. Onko kohtalotovereita, ja miten jatkaa eteenpäin?
Asia vaivaa, mietityttää, itkettää ja surettaa joka päivä.
Mä en millään pääse ajatuksesta eroon, mutta nähtävästi en myöskään millään saa miehen päätä käännettyä. Meillä on yksi yhteinen lapsi, ja miehellä ennestään yksi. Olen aina halunnut paljon lapsia. Olen ikionnellinen näistä mitä on, mutta tuntuu niin vahvasti siltä, että yksi joukosta vielä puuttuu. Mä en tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tuntuu pahalta. Onko kohtalotovereita, ja miten jatkaa eteenpäin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi!
Mulla kans samoja tuntemuksia ollut jo ainakin 3 vuotta.Minulla on yksi lapsi ennestään,miehellä yksi ja meillä yksi yhteinen.Olemme olleet yhdessä 8 vuotta.
Suhteen alussa söin e-pillereitä,mutta sitten omin päin menin ne lopettamaan.En tiedä miten kehtasin ja pystyin niin tekemään miehen tietämättä,sillä tiesin ettei hän ollut valmis isäksi uudelleen.Tulin raskaaksi melkein heti,mieheni sanoi että sun pitää tehdä abortti.Pidin onneksi pääni.Ja nyt meillä onkin todella ihana 7 vuotias poika :)
Mietin että pitäisikö sitä taas tehdä samalla tavalla?Jättäisi vaan pillerit pois.Onhan se törkeää toista kohtaan,mutta niin on minusta sekin että minä haluan suurperheen ja minulla on suurempi vauvakuume kuin ikinä,ja mies ei millään lailla edes harkitse vauvaa.Olen vasta alta kolmekymppinen ja nyt vasta se lapsenteko tuntuisi luonnolliselta.Talous kunnossa,ja itse kypsempi ja varmempi hoitamaan vauvaa.
Mies on minua 11 vuotta vanhempi,eikä ole koskaan elämääsnä halunnut lapsia,vaan niin sanottuja vahinkoja ovat olleet kaikki.Mutta ihania sellaisia.
Tällä kertaa se omatunto kuitenkin estää tekemästä tätä samaa temppua miehelleni.
Mutta siitä olen kyllä varma,että jos muutaman vuoden sisällä vahinkoa ei oikeasti satu,tai mieheni ei ala yhtään harkitsemaankaan vauvantekoa,niin aivan varmasti tulen saman tempun tekemään!Kolkutti omatunto tai ei...
No, puhu miehelle.Sanot että haluan lapsen.Se joka ei halua lasta, hoitaa ehkäisyn.
Oon puhunut asiasta niin monta kertaa. Ennen yhteistä lastamme jo jouduin suostuttelemaan häntä lapsen tekoon pitkään. Eilen mies sanoi, ettei jaksaisi loppuelämäänsä kuunnella tuota. Enkä mäkään jaksaisi loppuelämää surra sitä, että jotain puuttuu. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja ehkäisynä keskeytetty yhdyntä. Olen salaa toivonut, että ehkäisy pettäisi, mutta näyttää olevan todella tehokas ehkäisytapa tuokin. :( Vauva tuli kuitenkin aikoinaan heti, kun annettiin tulla.
ehkäisyä pitää naisen käyttää jos mies ei lasta halua
mulla on loputon vauvakuume..meillä on 2 lasta ja mies on aina sanonut että 1, korkeintaan 2 lasta...
Koko ajan mietityttää kuinka ihanaa olisi, jos saisi vielä olla raskaana ja kuink aihanaa olisi jos olisi iso perhe jne jne...minulla on 2 sisarusta, mies on ainoa lapsi (tosin äiti olisi halunnut enempi mutteipystynyt enää saamaan)..mutta mutta...jos toinen ei halua niin se ei halua... Minusta on turhaa lähteä ainakaan rikkomaan perhettä sen takia ettei mies halua enempää, toki ymmärrän että 1 lapsi on liian vähän (olisi ollutminullekkin) mutta toisaalta, sinulla on jo se yksi lapsi ja tavallaan toinenkin, miehesi lapsi, olethan hälle äitipuoli (vaikkei se varmasti ole yhtään sama asia mutta kuitenkin)..
Ja jos jättäisit miehesi, et siltikään voisi olla varma saisitko sitä toista lasta vai et...voisi olla ettet vaikkapa enää voi tulla raskaaksi, jtn esim sattuu..tai ettet löydä miestä..tai että löydät ihanan miehen mutta HÄN ei pysty saamaan lapsia..tms..ikiä ei voi tietää ja jos mies on muuten kaikin puolin "elämäsi rakkaus" niinmiksi lähteä tuhoamaan perhettä ja hyvää liittoa tämän takia, siinä on kuitenkin pelissä myös jo olemassa olevan lapsen onni...Meillä eka lapsi oli vahinko ja toinen tuli yli vuoden suostuttelun jälkeen.. :) mutta älä ihmeessä tee sitä lasta salaa, se ei ole kellekkään hyväksi, vähiten yhteiselle liitollenne ja voipi käydä niin että olet kohta yksin lasten kanssa, haluamattasi..tai jos et yksin niin et ainkaan hyvässä liitossa..toivotaan että tulet raskaaksi keskeytetyllä yhdynnällä niin ei mies voi ainakaan syyttää sinua salaa raskaaksi tulosta ;D
(tosin, miten vakavissaan mies voi olla siinä ettei halua enempää lapsia, jos käyttää ehkäisykeinona noinkin epävarmaa tapaa??)
Kuinka vanha lapsenne on? Jos lapsenne on vielä pieni, niin ehkä mies kokee ettei ole vielä valmis...tai jos lapsi on iso, mies ajattelee ettei jaksaisi aloittaa samaa rumbaa taas alusta (vaikka olen itse halukas saamaan lisää lapsia ja kuopus on rakas ja toivottu niin joskus tulee niitä hetkiä kun ajattelee että MIKSI sitä halusi sen toisen lapsen, kuinka helppoa elämä olisikaan jos olisi vain esikoinen joka alkaaolla ja todella omatoiminen ;) )
Ei sulla ole muuta vaihtoethoa kuin jutella miehesi kanssa asiasta, vinkuminen ei auta...
Olen ajatellut, että haluan joka tapauksessa jatkaa mieheni kanssa. Rakastan häntä, ja meillä muuten on kaikki hyvin. Lapsiasia on ainoa, joka painaa mieltä. Ja tosiaan, en itse vanhempien avioeron kokeneena halua samaa omalle lapselleni, enkä ainakaan oman itsekkyyteni takia. Erossa sitä paitsi menettäisin käytännössä myös tytärpuoleni, joka on myös minulle rakas. Ja varmasti saisin viettää paljon vähemmän aikaa oman lapseni kanssa.
Lapsemme on nyt 2,5v ja ikäni puolesta on vielä aikaa. Olisin toivonut, ettei ikäero kasvaisi kovin suureksi, mutta toki olisin maailman onnellisin vaikka saisin sen lapsen edes muutaman vuoden päästä. Luulen kyllä, että mies on päätöksensä tehnyt. :(
Vakavissaan mies on, ja vakuuttunut ehkäisykeinon luotettavuudesta. Voihan sitä aina toivoa... toivossa on niin paljon helpompi elää kuin epätoivossa.
En aio hankkiutua mitenkään salaa raskaaksi. Siinä voisi käydä juuri niinkuin sanoit, luottamus menisi ja koko avioliitto samantien. Varmasti mies lasta silti rakastaisi ja siitä huolehtisi, mutta kyllä sen lähtökohtaisesti pitäisi olla yhteinen tahto ja "projekti".
Oon yrittänyt keksiä muuta tekemistä ja ajattelemista, mutta kaikesta huolimatta lapsen hankinta on koko ajan päällimmäisenä mielessä. Ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla, että joskus miehen mieli vielä muuttuisi tai vauva muuten ilmoittaisi tulostaan. Aika pieni todennäköisyys vaan taitaa olla kumpaankin.
helpottaa niin samat aatokset on minullakin ollut...reilun vuoden jankkasin miehelleni vauvoista ja asia vaan paheni kun ystävät alkoivat saada toisia lapsia...vaikka olikin jo yksi lapsi, maailman rakkain, niin silti sitä vaanjostain syystä koki olevansa onneton jos ei toista lasta saa...ja onhan se totta että lapsenkin kannalta olisi hyvä jos olisi sisaruksia..mutta myös se on totta, että miehelläsi on jo kaksi lasta..
Nyt kun mieheni on sanonut ettei meille enää kolmatta tule, tuntuu kamalan pahalta, että olen vasta 26 ja muka lapseni tehnyt???eijeijei...meillä tosin menee nyt muutenkin niin huonosti ettei lapsia voisi edes ajatella tähän soppaan..mutta sen takia en lasten isästä eroaisi jos hän ei enää lapsia haluaisi...
Voisit kokeilla mieheesi sitä että ymmärtäiskö hän sitä ettei sinulla ole kuin 1 lapsi..että vaikka tytärpuolesi on kuinka rakas sinulle, niin se ei ole sinun...voipi olla vaikea miehen päätä kääntää, mutta toivotaan parasta :)
Oon kyllä yrittänyt kaikki mahdolliset näkökannat esittää, mutta päätös on ja tuntuu pysyvän. Mua kans andistaa kun ystävät saa lapsia ja on niin onnellisia. Oonhan mäkin toki onnellinen näistä nykyisistä (omasta ja miehen) mitkä on, mutta silti toisen oman lapsen tarve on niin suuri! Viime viikolla perhekerhon täti kysyi, aionko hankkia lisää lapsia. Kerroin tilanteen, että haluaisin mutta mies ei. Voi jee, sain kymmenen minuutin saarnan siitä miten tärkeitä sisarukset ovat koko elämänsä ajan ym. ja muistutti vielä, että aika kuluu, aika kuluu. Itkuhan siitä tuli ja ei varmaan sinne kerhoon enää mennä. Asiahan ei sille tädille mitenkään ees kuulunut, mutta tuli tosi paha mieli. Kun tää ei tosiaan oo oma valinta. Vähän on tämä ristiriita meidän parisuhteeseenkin tietysti vaikuttanut, mutta tosiaan, jos muuten kaikki menee hyvin, niin en mä tästä halua mihinkään lähteäkään.
mitä ruikutusta. Jos toinen ei halua, niin silloin ei halua, piste. Oisit tyytyväinen jo oleviin
Olen vähän ihmeissäni näistä "vauvakuumeista". Onko se jotain leikkiä ja kaipuuta vaan pitää sitä pientä nyyttiä ja hoitaa vähän kuin lapsena nukkeja, kun ovat suloisia. Vai onko se sitä että halutaan täytettä äkkiä lisää elämään kun se kumppani on jo menettänyt hohtonsa eikä suhde enää pelaa. Monet hankkii lapsia siksi että sais paikattua parisuhteen repeämpiä ja sitten on niitä yh-lapsia nurkat täynnä muutaman vuoden kanssa. Jos toinen ei halua niin huonot on ennusteet, jos alkaa ilman toisen tahtoa raskaaksi hankkiutumaan.
Ikävä vaan että niitä lapsia on sitten useampi kun he on vanhempiakin. Sitten niistä tuleekin vaiva ja kiusa, kun pitää niistä yksinhuoltajana kärsiä. Yksi lapsi, yhdet murheet, kolme lasta, kolminkertaiset murheet. Tuolta uusperhepalstalta, yh-palstalta ja masennus ja väsymyspalstalta voi lukea miten tämmöiset tarinat jatkuu.
Koettakaa nyt herranjumala katsoa vähän nenäänne pidemmälle ennen kuin niitä lapsia hankitaan enemmän kuin pystyy sitten isompana hoitamaan ja kuskaamaan ja kasvattamaan. Miksi lapset menettää sen arvonsa heti kun kasvavat vauvavaiheesta pois? Ei olekaan kivaa?
itsellä oli jokunen vuosi sitten tilanne jossa 2 lasta nyt ex-mieheni kanssa. mies ei halunnut enempää. meni yksityislääkärille sterilisaatioon. mulla ei ollut asiaan mitään sanottavaa hänen mielestään, vaan se oli hänen päätöksensä. itse olin tuolloin 27 v ja tiesin että halusin vielä lapsia.mieskin tiesi tämän.
lopulta mä en enää jaksanut, vaan lähdin suhteesta.
tapasin ihanan miehen.
nyt meillä on kohta 2 lasta lisää (2 v ja toinen syntyy lähipäivinä). (minulla siis yht. 4, uudella miehelläni ei ollut ennestään yhtään )
en ole katunut päivääkään.
vasta jälkikäteen ymmärsin etten ollut oikeastaan muutenkaan onnellinen tuossa edellisessä suhteessa, jossa toki kulissit oli kunnossa, oli rahaa yms.
mutta kuitenkin vasta nyt olen parisuhteessa jossa tunnen että rakastamme toisiamme ja jaamme saman maailman.
nyt olen 32 v, ehkä haluan vielä joskus lisää lapsia, tai sitten en. pääasia kuitenkin on ettei toinen niitä lähtökohtaisesti kiellä.
kukaan tässä kai ehdottanutkaan hankkimaan lapsia vasten toisen tahtoa?? Sehän on ihan vihon viimenen temppu kuten jo yllä kirjotinkin..
Se että haluaa enemmän kuin yhden lapsen, ei tarkoita että päädyt yksinhuoltajaksi..
ja kuten ap. kirjoitti, niin suhde muuten hyvä, joten mistään parisuhteen paikkaamisesta tuskin on kyse.Onko joku myöskin sanonut ettei jaksa niitä isompana hoitaa ja kasvattaa?eikö nainen saa enää toivoa enempää kuin yhden lapsen, onko se itsekästä??? meinaatko että nainen ei pysty hoitamaan ja kasvattamaan enempää kuin yhden lapsen?eiköhän jokainen perhe tiedä itse kuinka monelle lapselle rahkeet riittää? Jollekkin luku voi olla 1, jollekkin 5...Hohhoijaa mitä mielipiteitä taas ihmisillä..
Minä ainakin myönnän että mulla tulee varmasti olemaan vauvakuume koko loppuelämäni koska ne on vaan niin sulosia..aika kultaa muistot ja päälimmäisenä tunteena on vain se pienen ihmeen ihanat puolet...mutta kyllä mulla ja varmasti muillakin, järki pelaa...minulla on nyt 2 ja mies ei enempää halua, toisaalta joskus minusta tuntuu että ei enempää, kunhan nää kasvais isoiks, joskus taas haluaisi niin kovasti vielä yhden ja mieheni ei..surullistahan se on, mutta ei tarkoita sitä ettäkö miehestäni siksi eroisin tai että hankkisin kolmannen mieheltä salaa tai ettei joku olisi onnellinen niistä edellisistä lapsista..ei ole mitenkään itsekästä haluta ja olla onneton jos haluaa enemmän kuin yhden lapsen, raskaana oleminen ja lapset on sellasia ihmeitä ja ap.llä ei ollut omia lapsia kuin 1...ja kyllä minä ajattelen myös lasten tulevaisuttaa ja sitä etteivät isompana ole yksin, kun meistä aika jättää..
Kukaan ei myöskään ole sanonut että lapset "menettäis arvonsa" kun kasvaat, mistä sä revit näitä juttuja??tai ettei olisi kivaa??