Tuntuu, että kaikki on koettu. Ensin oli anoreksia, sitten bulimia. Luin kammottavia tarinoita siitä, kuinka bulimiaan voi kuolla ja päätin lopettaa oksentamisen. Ahmiminen kuitenkin jäi ja se on kiihtyvällä vauhdilla lisääntynyt. Eli nyt on BED.
Täytyy sanoa BEDin olevan kaikista kamalinta. Sitä itseinhon ja häpeän määrää ei kukaan voi edes kuvitella. Koko ajan syömisen salailua, ahmimisen jälkien piilottelua ja kuvottavaa oloa.
Mitään näistä en kenellekään toivoisi, enkä usko, että tästä koskaan voi parantua.
Täytyy sanoa BEDin olevan kaikista kamalinta. Sitä itseinhon ja häpeän määrää ei kukaan voi edes kuvitella. Koko ajan syömisen salailua, ahmimisen jälkien piilottelua ja kuvottavaa oloa.
Mitään näistä en kenellekään toivoisi, enkä usko, että tästä koskaan voi parantua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itseänikään ei mikään muu ole niin paljon hävettänyt, kuin ahmiminen.
Pelkään myös, ettei tästä voi parantua, sillä niin kauan on taisteltu ja kaikkea kokeiltu.
Jos vaikkapa haluat keskustella kanssani aiheesta enemmänkin, niin ota yhteyttä. Ja kuka tahansa muukin jolla on samanlaisia tuntemuksia. Keskustelisin mielelläni jonkun muunkin kuin oman pääni kanssa joskus.
Kiitos! Mietin tätä pitkään. Olisi ihanaa, jos olisi joku jolle kertoa tähän liittyvistä asioista. On kuitenkin parempi itselleni ja sinulle, että tämä jää tähän keskusteluun. Olen ihminen, joka koko ajan laiminlyö läheisiään käpertyen vain omaan itseensä. Lisäksi olen erittäin kilpailuhenkinen. Jos minulle sanoo laihtuneensa kilon, täytyy minun aivan heti laihtua kaksi kiloa. Jos toinen oksentaa kerrran, pitää minun oksentaa kaksi kertaa. Jne.
Hyvää syksyn jatkoa! Koitetaan pysyä hengissä.
http://ohjelmat.yle.fi/prisma/prisma_dokumentti
http://www.tietoaunettomuudesta.fi/melatoniini/
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1275228.html#p1275228
http://masennus.nettisivu.org/osa-1/
http://personal.inet.fi/koti/remeli/ravinteet.htm
jos kaikki on koettu, eikö sun olisi aika vaihtaa kaistaa? olet nähnyt ja kokenut syömishäiriöitä laidasta laitaan, ja mitä ne on sulle antaneet? "onnistumiset" anoreksian ja bulimian kanssa on tietysti voitonhetkiä, mutta kun niiden vierellä on ahdistus ja masennus, sama se kuinka paljon onnistuu laihtumaan, loppupeleissä sitä vaan on yksin oman sairautensa kanssa eikä pysty ottamaan yhteyttä edes sellaiseen ihmiseen, joka on kokenut saman ja voisi ymmärtää. koska on sairaus, joka pakottaa kilpailemaan. mitä menetät, jos päästät irti? en tiedä oletko hakenut/saanut hoitoa, mutta hoitomuotojakin on monenlaisia, ja voisit saada apua. en tosiaan ole lääkehoidon kannalla, välttelin lääkkeitä pitkään huonojen kokemusten jälkeen ja kärsin ahdistuksesta, joka johti ahmimiseen ja yksinäisyyteen, aika paljon kaikkea paskaa aiheutin itselleni, kunnes sitten suostuin lääkitykseen. enää ei ahdista paitsi välillä, ja vaikka masentaa, itsetuhoisia ajatuksia mulla ei ole. lääkitykseni myös vähentää ruokahalua, mutta saa mut katsomaan syömishäiriötä eri tavalla. se on suuri osa mun elämää, mutta sen voi saada pois. ei elämän tarvitse olla tällaista.
helppohan se on toiselle sanoa, että vain päästää irti, vaikkei itse tiedä yhtään miten elää tervettä elämää. jaksamista sulle ja kaikille täällä.
kannattaa kokeilla tota melatoniini kuten joku jo ehdotti
http://terveysjahyvinvointi.com/univaikeudet/melatoniini-unilaake/