En tienny enää mistä apua hakea ja kysyä joten josko täällä olisi kohtalotovereita. Paniikkikohtaukset alkoi pari kk sitten ja lopulta lääkäri määräsi lääkkeet. Heti ekojen päivien jälkeen olo muuttui sietämättömäksi. Aivoissa meni kaikki sekaisin ja en saanu edes hengitettyä ilman taistelua. Jätin lääkkeet pois mutta oireet pysyivät. Nyt toinen lääkitys menossa jo kolmatta viikkoa ja sama olo edelleen. Olo on sekava, "känninen", epätodellinen, raajat puutuu ja muuttuu veltoiksi, hengitys ei suju kuin taistelemalla, en pysty nukkumaan öisin enkä päivisin (käyn töissä), taju meinaa karata, värit ottaa silmiin, huimaa, oksettaa. En saa enää siis paniikkikohtauksia vaan olotila romahtanut kuukauden sisään ihan kamalasti ja olotila on järkyttävä koko ajan. Lääkkeet siis entisestään pahentaneet tilaa. Mikään ei enää edes kiinnosta. En ole koskaan kärsinyt masennuksesta mutta lääkkeiden aloittamisen jälkeen nukkuisin vaan jos pystyisin ja mikään ei innosta. Olen käynyt useasti valittamassa oloani mutta käskettiin vain jatkaa ja yrittää pysyä järjissään näiden sivuvaikutusten kanssa. Milloin tämä helpottaa? Juttelemassa käyn sairaanhoitajalla, ystävien kanssa voin keskustella mutta olo vaan pahenee. Mitä tämä on? Tukkakin lähtee jo päästä.
Auttakaa joku
apuaaa
9270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on mikä?
Eka lääke oli Cipralexin halpisversio joku Escitalopram tms ja nyt menossa Venlafaxin 75 mg
Oikean lääkkeen löytyminen voi viedä aikaa ja se on sillätavoin hankalaakin, koska ns. masennuslääkkeiden vaikutus tulee esille vasta viikkojen kuluttua(sekin on yksilöllistä). Tukihoitona tänä aikana usein käytetään
rauhoittavia esim. Xanoria.Ja koko alkuaika ollaan tiiviissä yhteydessä lääkäriin.
Toivottavasti sinulla on hyvä lääkärisuhde, mielummin psykiatriin ainakin alussa.
Mulla kesti kuusi viikkoa ennen kuin oireet lähtivät pois mutta sitten ne lähtivätkin kokonaan pois. Jaksamisia sinulle.Aikaa kun menee eteenpäin niin varmasti helpottaa.
Kiitos vastanneille. Ehkä joskus tunnelin päässä näkyy valoa jos sitä ei kustannussyistä sammuteta :). Hyvä tietää että aikaa voi vierähtää useita viikkoja, oon jääny vähän paitsi tuosta että kaikki ois kerrottu niinkuin asiat on. Sivuvaikutukset on olleet karmeat ja välillä on usko loppunu koko touhuun. Kaikkia sairauksia sitä voiki olla ja hatunnosto kaikille tästä selvinneille!
Tutustunut energiahoitoon..Jos et ole niin suosittelisin...
Vielä piti lisätä, että ei mullekaan kerrottu mitään tuosta että voivat aiheuttaa noin hirveitä sivu oireita. Mutta niin se vain oli. Sanoi vain että viikon päästä voit huomata jotain positiivista. En todellakaan huomannut. pariin kuukauteen, muuta kuin että luulin päätyväni jonnekin suljetulle osastolle.
Rauhoittavista ei ollut puhettakaan, kun puhuivat vain että oireet voivat pahentua. Että heillä ei määrätä oikeastaan ollenkaan rauhoittavia. Sanoi lekuri kyllä että jos olet herkkä lääkkeille, niin rauhoittavat saattavat aiheuttaa myöhemmin kovia vieroitus oireita, että kannattaa vain kestää.
Mulla oli aivan sama. Taistelin sivuoireiden kanssa kuukauden. Olin kuin sumussa. Kun meinasin nukahtaa päässä napsahti ja oli kuin olisi nähnyt painajaisia puoliksi hereillä. Oma peilikuva näytti oudolta. Vaikka mitä outoja juttuja. Ennen cipralexiä olin vain paniikkihäiriöinen joskus harvakseltaan ja kun pillerin syönti alkoi yritin hakea apua kun luulin että mulla on joku psykoosi menossa. Mutta kestin sen kaiken hirveyden, siinä meni puolitoista kuukautta. ja alkoi olla muutaman päivän jaksoja tosi hyvä olla. Olo oli mahtava ja nukuin hyvin. Unohdin jo ne alkuoireet, mutta kun elämäntilanne oli stressaava puolenvuoden päästä ja lekuri nosti annosta 5mg niin sekosin taas. Nyt nauran sille ajalle. koska se kävi kuin napista painamalla. pari päivää kun olin ottanut vähän suuremman annoksen niin sain hirveitä paniikki kohtauksia/kauhukohtauksia illalla. 3 viikkoa taas meni ja nyt olo on kuin olisi elämänsä huipulla. Työ maistuu ja paniikkikohtauksia ei tule millään vaikka yrittäisi itseään stresata. Nyt toisella kerralla oli helpompaa, kun tiesi että nuo oudot oireet johtuivat vain pilleristä, johon pitää tottua. Mutta kun se on outoa ja uutta, niin yhteistulos voi olla hirveä. Mullekin sanoivat silloin että jatka vain että ne menevät kyllä ohi. Ja menivät ne, siihen kului vain aika kauan. Mullakin oli kuukausi pari sitä että tuntui jotenkin poissaolevalta kokoajan. Mutta ehdottomasti kannatti kärsiä. Että nyt vain rohkeasti tulta päin.
Kiitos taas vastanneille. On tosi hyvä kuulla että tästä voi selvitä ja että muutki kärsi kamalista sivuoireista. Itelläki ollu tunne että kohta joutuu osastolle kun pää on ihan sekaisin ja oma peilikuvaki tuntunut oudolta. Aina ennen nukahtamista säpsyn hereille tai sitte uni ei tule ollenkaan kuten kävi viime yönä. Rauhottavia en halua enää käyttää koska nekään ei auttaneet nukkumaan kun koko kroppa ja mieli on lääkkeistä ihan pihalla ja jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Pahinta on tää oottaminen että sivuoireet lähtis pois kokonaan koska tämmöstä epätodellista heilumista järjen ja järjettömyyden rajamailla on vaikeaa kestää selväpäisenä. Tokihan kaikilla kestää aikansa ennenku tottuu outoon lääkeaineeseen. En oo koskaan joutunu mitään pillereitä käyttämään joten on vissiin piuhat nyt ihan sekaisin kaikista aineista :(. Hirveää tämä tämmönen on ei voi muuta sanoa.