Mieheni petti ja aikaa siitä kun hän kertoi on reilut kolme vuotta. Alku meni, niin kuin jokainen petetty voi vain tajuta.
Päätin kuitenkin jäädä, taistella perheen, parisuhteen, ja kyllä, rakkauden puolesta. En jäänyt lainojen tai lasten takia, eikä miehenikään. Suhteen hän katkaisi kertaheitolla, vaikka se oli pitkä, lähes kahden vuoden mittainen henkinen ihastussuhde.
Aluksi kaikki näytti menevän ihan "hyvin", olin vihainen, loukattu ja satutettu, niin kuin jokainen petetty. mutta uskoin silti, että käynnit terapiassa, aika ja rakkaus auttaisi. Ja aikaa tietty kului, ja pahin tunnemyrsky helpotti. Sisälle jäi silti kaikesta tahdosta ja työstä huolimatta jotain, joka edelleen heikentää minun elämääni. Olo on edelleen jollain tavalla asian suhteen turta, kipu on tallella, ahdistaa ja elämä tuntuu välillä aivan liian raskaalta asian suhteen. Olen huomannut, miten myös rakkaus on alkanut muuttua lähemmäksi ystävyyttä. Yhteiselo silti sujuu, arki hoituu, pystymme käymään ulkona, ja välillä kaikki näyttää hyvältä. Mutta ei tunnu siltä.
Kolme vuotta on niin pitkä aika, että siinä ajassa minun olisi varmaan pitänyt jo päästä asiasta yli, jos olisin siitä päästäkseni. Ja nyt hirvittää, että loppuelämä on tätä samaa. Olen kuitenkin "vasta" 41, enkä haluaisi viettää seuraavia vuosikymmeniä sisäisesti puolikuolleena.
Mies tietää, että minulla on vaikeaa. Välillä riitelemme asiasta rajusti, mutta riitojenkin määrät ovat vähenemään. Suurin osa elämästä on sitä rauhallista, ulkoisesti normaalia. Mies on neuvoton, ei oikein osaa auttaa, tai sanoa mitään. Näen kyllä, että hän tekee kaikkensa, mutta se ei enää jollain tavalla kosketa minua niin kuin sen pitäisi.
Onko tämä se paikka, kun pitäisi oikeasti alkaa miettimään eroa? Kuinka kauan kriisit ovat muilla kestäneet, jos niistä on selvitty? Ja kuinka kauan on kohtuullista? Lasten, lainojen tms. takia en halua jatkaa suhdetta. Sen verran itsekäs olen, että ajattelen, että myös minulla täytyy tässä maailmassa olla oikeus tyydyttävään ja hyvään elämään ja ihmissuhteen. Samaa toivon lapsilleni, miksi en siis myös itselleni? Uskon, että pystyisimme miehen kanssa kyllä toimimaan niin, että lasten etu pysyisi etusijalla, niin pitkälle kun sen voi ajatella erotilanteessa olevan "lasten etu". Mitään äkkinäistä ja nopeaa eroa en suunnittele. En edes tiedä, suunnittelenko eroa ylipäätään. Mutta ajatukset ovat alkaneet pyöriä sen ympärillä sen verran tiuhaan, että en voi itseäni enää sisäisesti vaientaa.
Hämmentää kyllä aika paljon omat tunteet ja ajtukset.
Pettämisen jälkeen?
14
4737
Vastaukset
- sen verran...
Itse kävin "vieraissa" 5 vuotta sitten, mutta en ole sitä koskaan kertonut miehelleni, miksi pahoittaisin hänen mieltään typerän kännihairahduksen vuoksi? Kärsin siitä itse mieluummin, itsehän mokasinkin.
Jos joskus asiasta kysyy, kerron sitten. Valehtelemaan en ala.
Mutta se, että sinulle vastaan, on tuo tuntemuksesi rakkauden muuttumisesta enempi kaveruudeksi.
Kyllä se niin käy ilman syitäkin.
Olen itse ollut kahdessa pitkässä suhteessa ja kummassakin on 10 vuoden jälkeen viimeistään hävinnyt se intohimo ja palava rakkaus...kummassakin se on ollut ja aivan mielettömän rakastunut olen ollut aikani.
Ensimmäisen mieheni jätin sinun tuntemuksiesi takia ja löysinkin uuden rakkauden, mutta niin vaan haalistui suuret tunteet siitäkin...
En lähde tästä suhteesta kuitenkaan nostelemaan sen takia, mies on hyvä mies ja mukavaa on kuitenkin yhdessä, mutta sen vain halusin sinulle sanoa, että ei se tilanteesi niinkään siitä miehesi pettämisestä johdu, vaan rakkaus todellakin muuttuu enempi ystävyydeksi aikaa myöten ja siksihän nykyään niin paljon erotaan. Haetaan sitä "ikuista rakkautta" helmat hulmuten, vaikka se on pelkkä tsoukki, tunteet haalistuu aivan varmasti jokaisessa liitossa. Mutta mukava läheinen suhde on kuitenkin minulle arvokkaampi, kuin kuplan, eli tulisen rakkauden perässä juokseminen tällä iällä.- ap vastaa
Siis me olemme olleet jo yhdessä 20 vuotta. Eli pahin rakastumisen huuma on kerennyt kyllä jo hellittää, mutta tämä "ystävyyden" tunne on erilaista kuin aiempi. Jollain tavalla etäisempää, kaverillista. Hyvä parisuhdehan eroaa ystävyydesta vain siinä, että siinä on seksiä. Kyse on nyt jostakin muusta. En tiedä vielä mistä. Etääntyminen? Ehkä. Pettymys mieheen ja parisuhteeseen? Kun se ei ollutkaan täydellistä? Varmaan. Ja vaikka järki sanoo, että naurettavaa, ja vuoret voi myös kiivetä, niin omat tunteet eivät vain nyt suostu kuuntelemaan sitä järjen ääntä.
Vaikka olen petetty, niin olen itse siitä samaa mieltä, että yksittäiset kännipanot kannattaa kyllä kantaa ihan oman nahan sisällä. Pitkät jutut on sitten eri asia, jokaisella on oikeus saada itse päättää mitä sietää ja missä menee rajat. Luulin itse, että minä avarakatseisena ja muutenkin vapautta arvostavana ihmisenä olisin päässyt pettämisestä yli. Vaan todellisuus on joskus toinen kun omat ajatukset. Paska juttu pettäminen on. Leffoissa ja telkkarisarjoissa ei enää yhtään naurata pettämisvitsit. - 22
ap vastaa kirjoitti:
Siis me olemme olleet jo yhdessä 20 vuotta. Eli pahin rakastumisen huuma on kerennyt kyllä jo hellittää, mutta tämä "ystävyyden" tunne on erilaista kuin aiempi. Jollain tavalla etäisempää, kaverillista. Hyvä parisuhdehan eroaa ystävyydesta vain siinä, että siinä on seksiä. Kyse on nyt jostakin muusta. En tiedä vielä mistä. Etääntyminen? Ehkä. Pettymys mieheen ja parisuhteeseen? Kun se ei ollutkaan täydellistä? Varmaan. Ja vaikka järki sanoo, että naurettavaa, ja vuoret voi myös kiivetä, niin omat tunteet eivät vain nyt suostu kuuntelemaan sitä järjen ääntä.
Vaikka olen petetty, niin olen itse siitä samaa mieltä, että yksittäiset kännipanot kannattaa kyllä kantaa ihan oman nahan sisällä. Pitkät jutut on sitten eri asia, jokaisella on oikeus saada itse päättää mitä sietää ja missä menee rajat. Luulin itse, että minä avarakatseisena ja muutenkin vapautta arvostavana ihmisenä olisin päässyt pettämisestä yli. Vaan todellisuus on joskus toinen kun omat ajatukset. Paska juttu pettäminen on. Leffoissa ja telkkarisarjoissa ei enää yhtään naurata pettämisvitsit.ehkä liikaa keskittynyt miehesi pettämiseen. Luulet sen olevan "se juttu" mistä sinun pitää päästä yli ja mitä ilman suhteenne ei olisi nyt tuossa pisteessä. Kuvitellaanpa hetken ettet tietäisi miehesi pettämisestä etkä olisi epäillytkään sitä. Mikään ei silti takaa, että olisit tuntenut kaikki nämä vuodet mieheesi ystävyyttä - tai edes vähän laimeampaa "kaverillista" ystävyyttä. Voi olla, että olisit kuitenkin jostain syystä jotenkin pettynyt mieheesi - tai muuten miettisit suhdettanne ja onko sillä tulevaisuutta. Jopa niin, että alkaisit tuntea syyllisyyttä näistä mietteistä. Siitä, ettet rakasta tarpeeksi- Voisit miettiä eroakin, vaikkei siihen olisi järjellä ajateltuna mitään syytä. Ehkä vuosiin.
Minulla kesti viisi vuotta myöntää itselleni, etten ollut ex-suhteeseeni tyytyväinen. Aluksi puhuin siitä paljon exälle, joka ovelasti sivuutti tyytymättömyyteni. Ajattelin vian olevan vain minussa: mitä tahdon asioita, joita ex ei tahdo. Oma syyni. Yritin ajatella järjellä, tsempata itseä sisukkaasti jatkamaan ja karkottaa ajatukset erosta. Viiden vuoden tyytymättömyyden ja sinnittelyn jälkeen päätin viimein erota. Kesti vielä toiset viisi vuotta erota oikeasti. Liittomme puolivälissä ajattelin meidän etääntyneen toisistamme. Nyt liiton jälkeen olen huomannut, ettemme koskaan olleet läheisiä. Minä yritin urheasti rakastaa exää, vaikken rakastanut. Ex käytti tilaisuuden hyväkseen. Tätä en varmaan ikinä olisi huomannut, ellen olisi rakastunut oikeasti.
Olen aikoinaan miettinyt kyllästymiseen asti pitäisikö tunnustaa, jos pettää. Nyt myös sitä, pitäisikö kertoa liiton aikana tai erotessa, ettei yhtään rakasta tai ole koskaan rakastanut kumppaniaan.
- kok.on
Olen samantapaisessa tilanteessa, paitsi että mieheni viimeiseen saakka kiistää kaiken. Hän puhuu ystävyydestä toiseen naiseen, jos siitäkään. Eihän ystävyydessä ole mitään pahaa (vaikka hän kaiken salaa ja soittelee/meilaa/chattaa naisen kanssa töistä). Ennen kuin tämä meni näin pahaksi niin he olivat vain "työkavereita". Kyllähän nyt työkaverille on ihan normaalia soitella ja viestitellä myös työajan ulkopuolella ja meidän yhteisiltä reissuilta, salaa.
En koskaan pääse enkä päässyt asian yli. Koin niin valtavan trauman tästä kaikesta, etten koskaan ehkä pysty olemaan enää parisuhteessa. Jos mies olisi myöntänyt jotain, minun olisi helpompi päästä asian yli. Hän pitää oikeutenaan elää omaa elämäänsä, eikä hän tästä naisesta avaudu minulle ikinä. Henkinen suhde (3-4v) on minusta pahinta laatua olevaa pettämistä, kun toiseen ihastuu ja lopulta rakastuu.
Olen ottamassa eron, sillä kaiken tämän vuoksi meillä ei myöskään ole lapsia ja annan miehelle nyt vihdoin tilaisuuden yhtyä elämänsä rakkauden kanssa, ja minä teen jos enää pystyn, lapset toisen ihmisen kanssa.
Luojan kiitos tämä kärsimys loppuu nyt tähän. Sanon nyt vielä senkin, että mies ei koskaan sitä eropäätöstä tule tekemään saati sitä hyväksymään. Eihän hän ole tehnyt mitään pahaa, mitä nyt on narsistinen paha ihminen ja kun itselleen valehtelee asiat paremmiksi, niin ei tarvitse huonoa omaatuntoakaan olla.
Nyt loppui vihdoin tämä tuska, itku ja hammasten kiristys. Miehen piti taas viikonloppuna päästä töihin ja tuntikaupalla taisi taas chattailla naisen kanssa, joten nyt tämä riittää. Huom, kysehän on siis siitä, että mies tekee mitä häntä huvittaa. Hän on myös meidän alkuaikojemme sovitut säännöt heittänyt romukoppaan, joten nyt tajuan taas että elämä on ihan liian lyhyt eikä sitä pidä viettää kärsimällä.
Vahvuutta se on sekin, että vihdoin osaa laskea irti ja huomata, että ei päässyt yli eikä ympäri. Joten ap, tutkaile itseäsi, ehkä olisi hyvä muuttaa erilleen jotta näet, miten se auttaa asiaa. Onnea päätöksenteolle.
Pitkään parisuhteeseen mahtuu kaikenlaista. Toiset pääsevät pettämisen yli, minä laitan nyt hanskat tiskiin sillä suhde tähän ex-työkaveriin ei tule lakkaamaan koskaan. En voi siis päästä yli sellaisesta, joka vain jatkuu ja jatkuu. Sinä taas, jos tiedät, ettei mies enää ole missään tekemisissä naisen kanssa niin voit yrittää vielä päästä pettämisen yläpuolelle. Miehesi kertoi tapahtuneesta, joten hän varmasti haluaa olla kanssasi. Meillä taas, mitä hiljempaa ollaan ja mitä vähemmän "puutun" miehen asioihin (ja hei naimisissa ollaan) niin sen parempi!Miehelle siis..minun mielenterveyteni kyllä on jo entinen..- lopun alku
Susta kuultaa nyt sellainen asia, että olet ihan loppu.
Kerran voi pettää ja anteeksikkin antaa, mutta silloin siihen tarvitaan KUMMANKIN halu yrittää ja sekin on vaikeeta. Mutta sä oot ihan loppu.
Lähde tuollaisesta suhteesta, se on syönyt sut loppuun ja sen huomaa.
Tuollainen ex-työkaverille viestittely vapaa-ajallakin kertoo jo paljon ja jos ei toinen kerran lopeta tuollaista, lopeta sinä.
Sinun pitää nyt alkaa pitämään itsestäsi huolta ja aloittaa oma elämä ilman miestä. Ei se maailma siihen lopu, siitä se vasta alkaa. On uskollisiakin miehiä olemassa. - Petetty mies
lopun alku kirjoitti:
Susta kuultaa nyt sellainen asia, että olet ihan loppu.
Kerran voi pettää ja anteeksikkin antaa, mutta silloin siihen tarvitaan KUMMANKIN halu yrittää ja sekin on vaikeeta. Mutta sä oot ihan loppu.
Lähde tuollaisesta suhteesta, se on syönyt sut loppuun ja sen huomaa.
Tuollainen ex-työkaverille viestittely vapaa-ajallakin kertoo jo paljon ja jos ei toinen kerran lopeta tuollaista, lopeta sinä.
Sinun pitää nyt alkaa pitämään itsestäsi huolta ja aloittaa oma elämä ilman miestä. Ei se maailma siihen lopu, siitä se vasta alkaa. On uskollisiakin miehiä olemassa.Vaimoni petti minua suhteemme alkuvuosina. Oli pitkä suhde (6kk) naimisissa olevan miehen kanssa. Asiasta päästiin yli jollain tapaa. Sitten tuli toinen tapaus, luullun "hyvän ystäväni" kanssa ja siitäkin selvittiin. En minäkään ole mikään pulmunen ollut, en sitä yritä väittääkään.
Nyt sitten kesällä vaimo petti uudestaan, tällä kertaa nuoremman liittokaverin kanssa. Pää pilvissä haki eroa ja nyt ollaan keskellä riitaista avioeroa. Lähes 10v:n liiton jälkeen..
Ja vasta sain selville, että exä oli sopinut treffit tämän ensimmäisen pettäjäkaverin kanssa. Eli nyt pettää jo uutta poikaystäväänsäkin! Ovat puhuneet yhdessä asumisesta, lapsen tapaamisesta jne. Taitaa olla aika ohuella pohjalla...
Lapsi on tietenkin tämän kaiken keskellä ihan pikkuisen pihalla. Ja tietenkin joutunut kiistakapulaksi.. Esim. joulusta ei pystytä sopimaan mitään, lapsen osoitteesta yms. Asiaa ei helpota yhtään oma reissutyöni, jonka olen ajatellut lopettaa lapseni takia. Että olisi edes yksi aikuinen läsnä. Exällä myös paljon menoja, joista ei kuulemma voi luopua. Ei tietenkään, koska uusi poikaystävä kulkee samoissa menoissa.
Kaikesta huolimatta haluaisin edelleen vaimoni takaisin ja vielä kerran yrittää terapian ja ammattiauttajien avulla. Aikaisemmin ei olla haettu mitään apua ja se on ollut suuri virhe. Asiat menevät vain koko ajan enemmän solmuun ja luulenkin ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta enää. Itsellänikin on alkanut mietityttää ja välillä tulee sellaisia inhon kohtauksia kun ajattelenkin exää, toisaalta myös rakastan häntä vieläkin.
Haluaisin päästä näistä tunteista eroon ja jatkaa elämääni yksin tai yhdessä. Mieluitin ainakin lapseni kanssa, mielestäni exä ei tällä hetkellä oikein sovellu äidiksi tai esimerkiksi lapselle. Myös lapsen huoltajuuskysymys on vielä sopimatta.
Lapsi on hajalla, samoin minä! Onneksi lapsi ei ainakaan vielä oireile mitenkään. - kowa kowaa vastaan
Petetty mies kirjoitti:
Vaimoni petti minua suhteemme alkuvuosina. Oli pitkä suhde (6kk) naimisissa olevan miehen kanssa. Asiasta päästiin yli jollain tapaa. Sitten tuli toinen tapaus, luullun "hyvän ystäväni" kanssa ja siitäkin selvittiin. En minäkään ole mikään pulmunen ollut, en sitä yritä väittääkään.
Nyt sitten kesällä vaimo petti uudestaan, tällä kertaa nuoremman liittokaverin kanssa. Pää pilvissä haki eroa ja nyt ollaan keskellä riitaista avioeroa. Lähes 10v:n liiton jälkeen..
Ja vasta sain selville, että exä oli sopinut treffit tämän ensimmäisen pettäjäkaverin kanssa. Eli nyt pettää jo uutta poikaystäväänsäkin! Ovat puhuneet yhdessä asumisesta, lapsen tapaamisesta jne. Taitaa olla aika ohuella pohjalla...
Lapsi on tietenkin tämän kaiken keskellä ihan pikkuisen pihalla. Ja tietenkin joutunut kiistakapulaksi.. Esim. joulusta ei pystytä sopimaan mitään, lapsen osoitteesta yms. Asiaa ei helpota yhtään oma reissutyöni, jonka olen ajatellut lopettaa lapseni takia. Että olisi edes yksi aikuinen läsnä. Exällä myös paljon menoja, joista ei kuulemma voi luopua. Ei tietenkään, koska uusi poikaystävä kulkee samoissa menoissa.
Kaikesta huolimatta haluaisin edelleen vaimoni takaisin ja vielä kerran yrittää terapian ja ammattiauttajien avulla. Aikaisemmin ei olla haettu mitään apua ja se on ollut suuri virhe. Asiat menevät vain koko ajan enemmän solmuun ja luulenkin ettei ole minkäänlaista mahdollisuutta enää. Itsellänikin on alkanut mietityttää ja välillä tulee sellaisia inhon kohtauksia kun ajattelenkin exää, toisaalta myös rakastan häntä vieläkin.
Haluaisin päästä näistä tunteista eroon ja jatkaa elämääni yksin tai yhdessä. Mieluitin ainakin lapseni kanssa, mielestäni exä ei tällä hetkellä oikein sovellu äidiksi tai esimerkiksi lapselle. Myös lapsen huoltajuuskysymys on vielä sopimatta.
Lapsi on hajalla, samoin minä! Onneksi lapsi ei ainakaan vielä oireile mitenkään."Lapsi on tietenkin tämän kaiken keskellä ihan pikkuisen pihalla. Ja tietenkin joutunut kiistakapulaksi.. Esim. joulusta ei pystytä sopimaan mitään, lapsen osoitteesta yms"
Älä missään nimessä anna periksi. Jos lapset kärsii äidin itsekkyydestä, niin kärsikööt.
"Kaikesta huolimatta haluaisin edelleen vaimoni takaisin ja vielä kerran yrittää terapian ja ammattiauttajien avulla."
Voi elämän kevät, tuossa vaiheessa minä haluaisin lähinnä ottaa vaimon hengiltä.
huorille ei pidä antaa ikinä periksi. muista käyttää kaikkia mahdollisia konsteja vielä lapsen valmistujaisissakin, mustamaalaa sitä vaikka koko suvulle. - tosi tyhmää...
kowa kowaa vastaan kirjoitti:
"Lapsi on tietenkin tämän kaiken keskellä ihan pikkuisen pihalla. Ja tietenkin joutunut kiistakapulaksi.. Esim. joulusta ei pystytä sopimaan mitään, lapsen osoitteesta yms"
Älä missään nimessä anna periksi. Jos lapset kärsii äidin itsekkyydestä, niin kärsikööt.
"Kaikesta huolimatta haluaisin edelleen vaimoni takaisin ja vielä kerran yrittää terapian ja ammattiauttajien avulla."
Voi elämän kevät, tuossa vaiheessa minä haluaisin lähinnä ottaa vaimon hengiltä.
huorille ei pidä antaa ikinä periksi. muista käyttää kaikkia mahdollisia konsteja vielä lapsen valmistujaisissakin, mustamaalaa sitä vaikka koko suvulle.ed. osoittaa niin henkistä tyhjyyttä ja tyhmyyttä kirjoituksellaan, että älä ihmeessä lähde noin lapselliselle tielle, kuin hän neuvoo. Katkeruus syö ihmisen järjen ja tekee hänestä vastenmielisen.
- Minkälainen suhde
Oliko miehesi pettäminen henkistä pettämistä vai liittyikö suhteeseen myös seksiä?
- ....
Pettäminen oli henkistä, lähinnä tekstareita, töissä juttelua, puheluita. Eli ei "vakavaa". Mutta silti ihan kamalaa. Pahinta on juuri se, että mies jakoi ajatuksiaan ja jopa meidän elämäämme parisuhteemme ulkopuolelle tavalla, joka loukkaa ja satuttaa. Tavalla, joka ei ole sallittua meidän suhteessamme. Minä olisin kyllä sallinut naispuolisen ystävän. Onhan minullakin miespuolisia ystäviä, mutta olen yhteydenpidosta heihin avoin ja olen aina kunnioittanut mieheni tunteita. Esim lopettanut kerran yhteydenpidon miespuoliseen työkaveriini, kun mieheni mielestä siinä oli jotain "hämärää" miehen puolelta. Suomeksi siis, mieheni epäili miehen ihastuneen minuun ja koki tilanteen negatiivisena. Silloin puhuimme rajoista, joten mitään epäselvää ei miehelläni ollut siinä, että hänen tapansa toimia oli pettämistä ja väärin. Ja ymmärrän kyllä, että pitkässä liitossa tulee ihastumisia, niin on käynyt minullekin, mutta ohi ne menee kun pitää rajat tekoihin. Ei parisuhteessa eletä umpiossa jossa muu maailma suljetaan ulkopuolelle.
Nyt vain kummastuttaa itseäni se, miksi en millään meinaa päästä yli tapahtumasta. Järki ja tunteet eivät nyt suostu menemään samaa latua. Yhtenä päivänä tunnen olevani kohtuuton hysteerikko, joka ei kestä elämää ja vaikeuksia ja seuraavana päivänä olen petetty ja typerä hölmö joka roikkuu epätoivoisesti pettäjän lahkeessa eikä osaa päästää irti. Ja siis kolme vuotta kulunut! Kaikki varmaan samaa mieltä, että ei enää kohtuullista. - sydän vereslihalla
.... kirjoitti:
Pettäminen oli henkistä, lähinnä tekstareita, töissä juttelua, puheluita. Eli ei "vakavaa". Mutta silti ihan kamalaa. Pahinta on juuri se, että mies jakoi ajatuksiaan ja jopa meidän elämäämme parisuhteemme ulkopuolelle tavalla, joka loukkaa ja satuttaa. Tavalla, joka ei ole sallittua meidän suhteessamme. Minä olisin kyllä sallinut naispuolisen ystävän. Onhan minullakin miespuolisia ystäviä, mutta olen yhteydenpidosta heihin avoin ja olen aina kunnioittanut mieheni tunteita. Esim lopettanut kerran yhteydenpidon miespuoliseen työkaveriini, kun mieheni mielestä siinä oli jotain "hämärää" miehen puolelta. Suomeksi siis, mieheni epäili miehen ihastuneen minuun ja koki tilanteen negatiivisena. Silloin puhuimme rajoista, joten mitään epäselvää ei miehelläni ollut siinä, että hänen tapansa toimia oli pettämistä ja väärin. Ja ymmärrän kyllä, että pitkässä liitossa tulee ihastumisia, niin on käynyt minullekin, mutta ohi ne menee kun pitää rajat tekoihin. Ei parisuhteessa eletä umpiossa jossa muu maailma suljetaan ulkopuolelle.
Nyt vain kummastuttaa itseäni se, miksi en millään meinaa päästä yli tapahtumasta. Järki ja tunteet eivät nyt suostu menemään samaa latua. Yhtenä päivänä tunnen olevani kohtuuton hysteerikko, joka ei kestä elämää ja vaikeuksia ja seuraavana päivänä olen petetty ja typerä hölmö joka roikkuu epätoivoisesti pettäjän lahkeessa eikä osaa päästää irti. Ja siis kolme vuotta kulunut! Kaikki varmaan samaa mieltä, että ei enää kohtuullista.Samassa tilassa ollaan täälläkin, enkä tiedä, mitä tekisin..
Työpaikkaromanssia meilläkin miehellä kestänyt jo monta vuotta, eikä ainakaan myönnä seksiä harrastaneensa kyseisen naikkosen kanssa, vaikka yhteisiä työreissuja yöpymisineen hotelleissa on ollut enempi kuin meillä koskaan!!
Itse olen sosiaalinen ja hyvin helposti keskusteleva persoona ja mies möläytti sitten kerrran, että juuri tämän naisen kanssa töistä on kuulemma niin helppoa puhua!!!! Mitä??
Minun kanssanihan ne asiat pitäisi jakaa, vai mitä? Menin totaalisesti lukkoon..
Tiedän tunteesi, se repii sielun riekaleiksi ja luottamus on meillä ainakin mennyt... Iltaisin itkin ennen saunassa ja avuton on olo, kun toisella on toinen olkapäänä... Ja minä sentään rakastin miestäni! Nyt olen alkanut tehdä töitä, että tunteen saan kokonaan loppumaan, en jaksa tällaista jakamista.
Lapset ovat opiskeluiässä ja suunnittelen lähtöä samalla, kuin hekin.
Mieluummin olen yksin yksiössäni, kuin kolmisin jaan mieheni. Annan periksi.
Mieheni ei jaa enään ajatuksiaan kanssani, mutta seksiä pitäisi joka ilta saada, sekin tuntuu pahalta, kun juuri se läheisyys, mikä puhumisen kautta tuli, puuttuu. Tuntuu joskus naidessakin, että kuvittelee minun paikallani olevan varmaan tämän toisen, naimisissa olevan työkaverinsa.
Ja siis, meillä tätä on kestänyt jo 5 vuotta.
Joskus tuntuu, että tekisi mieli ottaa yhteyttä tämän naikkosen mieheen, mitä hän on tilanteesta mieltä? Heilläkin on kaksi lasta, joten heidän takiaan en ole sitä tehnyt.
- Kaurismamma
... ja omaan elämääsi on oma tunnemaailmasi, ajattelen.
Järjellä asiat on käyty läpi. Aikaa on kulunut.
Silti et liiku omassa maailmassasi/elämässäsi puhtain/puhdistetuin paperein.
Muuttujia ihmisen elämisen aikana on monia.
Käsitykseni ja kokemukseni mukaan ( olen 60v nainen ), jos tunnemöykystä ei pääse yli,
niin se viesti on otettava todesta: tähän tökkää.
Vaikeutta tulee, mutta mikä on oman itsesi ja ainoan elämäsi hinta?
En kannusta eroon/ei eroon.
Kannustan rohkeuteen etsiä ja ehkä myös löytää se, mikä on lopun elämäsi itsesi kunnioituksen,
rakastamisen ja elämisen ilon lähteenä.
Aina (jos koskaan) se ei ole sitä, mitä on elämässä luullut olevan. Ja että hampaat irvessä sitä rataa...
Se voi myös olla oman äänen kunnioittamista ja pelottomuutta vastaanottaa se.
Teet niin tai näin, mutta jos oma kynäsi tekee piirrot, olet oikealla tiellä.
Käsittääkseni.
Ja elämähän siis EI OLE helppoa.
Mistä ja milloin sellainen käsitys?
Omat voimat ja elämisen tunto kehiin - zemppiä!
Kaurismamma - Anonyymi
Kannattaa erota
- Anonyymi
Jesss!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi626668Valkeakosken murhaaja
Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia776248- 583262
- 3471223
Nainen, olet jollakin tavalla pelottava
Tunne sinun suhteen on ehkä verrattavissa ruusupensaaseen, hurmaavan kaunis kukka, upea tuoksu, mutta jos yrittää lähell581212Valkeakosken surmaaja oli koeajalla edellisestä tuomiosta
Tässä osoitus, että rangaistukset Suomessa ovat liian löysiä ja se maksoi tämän tytön hengen https://yle.fi/a/74-2009067141063Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran
Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in214991Haaveilen sinusta
Läheisyydestäsi, kosketuksestasi. Siitä että saisin koskettaa sinua. Pitää sinua lähellä. En tiedä mistä tämä tuli. Tied22883- 48861
- 29833