Mihin on hävinnyt se aurinkoisen posiitiivnen ihminen? Se joka ei hymyä säästellyt ja jaksoi aina ilahduttaa kanssa olijoitaan? Kaamos, koti, perhe...?? Vai olenko minä läsnä olollani pilannut kaiken, vai joku muu? Minä oikeasti välitän, vaikken sitä osaa näyttääkkään.
Näytit vähän tympääntyneeltä
.................
14699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hän jota suuresti ikävöin, voisi palauttaa hymyn taas kasvoilleni ja vielä jos saisi erään toisenkin asian järjestykseen.
.....sinunkaltaisiin hapannaamoihin ja etsi kaltaistansa seuraa ;)
Suomessa psyykenlääkkeitä käyttää jo 700 000 ihmistä, miten tällaisessa maassa voi kukaan säilyä positiivisena ja aurinkoisena, kun vastassa on aina vaan negatiivisia pälleröitä?
lekurit kirjoittelevat ilopillereitä, mutta pillereitä popsimalla häviää loppukin ilo elämästä.
olen sitä mieltä että iloisuus ja nauraminen vaatii kovaa työtä ja kaikki kunnia heille, jotka edelleen jaksavat olla positiivisia ja kannustavia ottaen huomioon, että elämme marraskuuta! he ovat elämän suola ja sokeri
enemmän heidänlaisiaan niin minäkin vielä ilostun!
mikään noista kaamos, koti perhe...... jos olisit hän, niin luulisi tietävän. Ei tarvitse minun toitottaa päivästä toiseen mikä pännii. Olisitpa hetken mun asemassa, niin sitten ainakin tietäisit. Siltikin yritän parhaani mukaan hymyillä.
en menisi ketään syyttämään.. Itsestähän se kaikki loppujen lopuksi, että millä fiiliksillä taapertaa elämänsä. Elämäähän kuuluu ylä- että alamäet.
...loppujen lopuksi kaikki kiinni...
ole aina itsestä kiinni mitä elämässä tapahtuu yms.. Ei ole niin mustavalkoista elämä...
= ei aina itsestä kiinni, mutta miten niistä selviää on mielestäni itsestä kiinni.
On kuule nähty paskaa elämää, mutta elämä on..joten ei tätä elämää ole mustavalkoisesti eletty.
eiköhän sitä vaan joihinkin tympäänny...
Sitäpä tässä mietin itsekin, minne olen itseni oikein kadottanut.....Työ vaihtui jo jokin aika sitten ja työolosuhteet on yllättäen olleet kamalat!!! Vahinkoja sattuu, mutta kuka tietää mitä riskin ottaessa tulee eteen.
kaikillahan on niitä päiviä kun näyttää tympääntyneeltä.. ei kukaan ole jatkuvasti iloinen.. kyllä sinä vielä itsesi löydät!
elämä on potkinut päähän viimeiset 2-3 vuotta... sairastuin syömishäiriöönkin ja nyt toipumisvaihe meneillään. Elämä rupeaa vihdoin taas hymyilemään. Myös itse tiedän, etten ole ollut oma itseni vuosiin, kaipaan itseäni, ja enää ei ole montaa seinää kaadettavana.
...että saat elämääsi hymyilyä, olen kokenut niin paljon menetyksiä en sinänsä sairauksiä elämäni aikana. Kaipaan nuoruuttani vaikka olen vielä sinänsä nuori, auton takapenkillä istuen, poppista kuunnellen ja pussikaljaa juoden. kaipaan myös niitä ihmisiä jotka silloin aikaan olivat ystäviäni.....Ne yhden illan jutut pitäis saada takaisin ja autokyydit liftaten...aijaih... :)