Vaimolla kaksisuuntainen, mutta ei ole koskaan oikein myöntänyt asiaa. Välillä on aivan vetämätön, ei jaksa mitään, puhuu itsarista, apua ei halua hakea. Muutenkin pyöritän itse perheen elämää kun toinen ei jaksa. Sekoittaa rahat ja saa mitä kummallisimpia raivokohtauksia arkisista asioista, joita sitten pyytelee anteeksi - jos pyytelee. Näiden takia perhe-elämä ollut sotkussa jo pitkään ja lapset oireilee kun saa minuun kohdistuvia raivareita heidän edessään. Ei juuri kestä eri mieltä olemista ja kokee minut häntä määräilevänä ja häntä kyttäävänä. Nyt kaiken riemun keskelle jätti perheen koska ei enää halua olla ja jätti lapset minulle ja muutti muualle, ja näkee lapsia harvoin. Odottelen kultaa kotiin, jos vain vielä tulisi... onko kellään vastaavia kokemuksia...
onko kokemuksia?
dov
4317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
psykiatri on diagnosoinut vaimollasi kaksisuuntaisen?
en täällä viitsi kertoa tarkemmin paitsi, että useampi vuosi sitten.
lääkitys sitten kohdallaan?
Ja voihan ihminen haluta eroa ilman että syy olisi kaksisuuntaisen aiheuttama "mielijohde".
Olen kaksisuuntainen, eronnut ja tasan tarkkaan ero ei johtunut sairaudestani.
Ei tietenkään ero aina ole kaksisuunt. aiheuttama mielijohde, sen ymmärrän. Nyt on toisella kuitenkin aika vauhti päällä ja huolettaa melkoisesti, jos ja kun masennus iskee toiseen yksinään, varsinkin kun puheet ovat olleet viimeaikoina melko synkkiä. Liitossa tietysti on aina - parhaassakin - korjattavia asioita, enkä yritäkään hakea toisesta syystä kaksisuuntaisen varjolla, mutta oman kokemuksen mukaan kun toinen on aika lailla vauhdissa, asiat paisuvat; ainakin kokemus vuoristoradasta on ollut melkoista (ihan jo yhdenkin päivän aikana, saati useampina). Tältä palstalta en oikeastaan etsi apua näihin kysymyksiin, koska tämä ei ole minulle mnikään terapiapalsta, mutta olisi "mukava" kuulla jos jollakin on samanlaisia kokemuksia, ja miten niistä on päästy eteenpäin - jos on? Ja voiko toista mitenkään auttaa - puolisona, ei "lääkärinä"? Lääkityksestä ja sen kohdallaan olosta en oikein tiedä, kun toinen ei juuri ole tahtonut lääkitysasioista koskaan puhua ja niitä on pitänyt yrittään mutkien kautta selvittää...