Luin Hetemajin tekstin:
http://www.facebook.com/note.php?note_id=141663055883721
Mielenkiintoista.
Nyt siis myönnetään, että keskustelupalstoilla ruotsin pakollisuudelle ei löydetä perusteita (eikä niitä tässäkään yritetä löytää), vaan pakkoa perustellaan mystiikalla:
1) jos luovutaan pakosta, luovutaan tosiassa myös kaksikielisyydestä (mitä kaikkea se heräättääkään mielessä) sitä paitsi
2) ruotsinkieliset tuovat Suomeen jotain sellaista vaikeasti mitattavaa monikulttuurisuutta, jonka keinotekoinenkin ylläpito kannattaa.
Tässä täytyy henkäistä. Siis “keinotekoinenkin ylläpito kannattaa”. Tässä ollaan rakentamassa samanlaista runollista missiota kuin aikaisemmat missiot “kulttuuriäidinkieli”, “suomenmaalainen identiteetti”, “Norden” ja “suomalainen yleissivistys”.
Kaiken lisäksi Lönnrotista on tehty täysin ruotsinkielinen, vaikka mies oli täysin suomenkielisen kodin poika! Tämä olisi huvittavaa, jos tämä ei myös kertoisi siitä, miten suomenruotsalaisesta näkökulmasta ei hevin näy mitään arvokasta suomalaista, ei myöskään suomalaisten tarpeita ja toiveita.
Toivon, ettei tekstin lukeminen missään nimessä saa moittimaan Hetemajta. Hänellä on traumaattinen tausta ja hän samaistuu ehkä siksikin väkevästi vähemmistöön. Hänen ammatillinen tulevaisuutensa on nivoutunut suomenruotsalaisuuteen opiskelupaikkaa myöten. Tällaiseen kotoutumiseen ihmisellä on oikeus, siitä voi onnitella.
Se, mikä on merkittävää, on enemmistön näkemysten ohittaminen ja erilaiset myyttiset syntytarinat tai uhkakuvat, joilla ruotsinkielisyyden pakollista läsnäoloa ihmisten identiteetissä perustellaan.
Toiveikkuutta nostattaa tekstin lopetus: "Muuten, en tosin kannata pakkoja, siitä ei ole kysymys. Arvostan vain molempia kotimaisiamme." - Niinhän me täälläkin.
http://www.facebook.com/note.php?note_id=141663055883721
Mielenkiintoista.
Nyt siis myönnetään, että keskustelupalstoilla ruotsin pakollisuudelle ei löydetä perusteita (eikä niitä tässäkään yritetä löytää), vaan pakkoa perustellaan mystiikalla:
1) jos luovutaan pakosta, luovutaan tosiassa myös kaksikielisyydestä (mitä kaikkea se heräättääkään mielessä) sitä paitsi
2) ruotsinkieliset tuovat Suomeen jotain sellaista vaikeasti mitattavaa monikulttuurisuutta, jonka keinotekoinenkin ylläpito kannattaa.
Tässä täytyy henkäistä. Siis “keinotekoinenkin ylläpito kannattaa”. Tässä ollaan rakentamassa samanlaista runollista missiota kuin aikaisemmat missiot “kulttuuriäidinkieli”, “suomenmaalainen identiteetti”, “Norden” ja “suomalainen yleissivistys”.
Kaiken lisäksi Lönnrotista on tehty täysin ruotsinkielinen, vaikka mies oli täysin suomenkielisen kodin poika! Tämä olisi huvittavaa, jos tämä ei myös kertoisi siitä, miten suomenruotsalaisesta näkökulmasta ei hevin näy mitään arvokasta suomalaista, ei myöskään suomalaisten tarpeita ja toiveita.
Toivon, ettei tekstin lukeminen missään nimessä saa moittimaan Hetemajta. Hänellä on traumaattinen tausta ja hän samaistuu ehkä siksikin väkevästi vähemmistöön. Hänen ammatillinen tulevaisuutensa on nivoutunut suomenruotsalaisuuteen opiskelupaikkaa myöten. Tällaiseen kotoutumiseen ihmisellä on oikeus, siitä voi onnitella.
Se, mikä on merkittävää, on enemmistön näkemysten ohittaminen ja erilaiset myyttiset syntytarinat tai uhkakuvat, joilla ruotsinkielisyyden pakollista läsnäoloa ihmisten identiteetissä perustellaan.
Toiveikkuutta nostattaa tekstin lopetus: "Muuten, en tosin kannata pakkoja, siitä ei ole kysymys. Arvostan vain molempia kotimaisiamme." - Niinhän me täälläkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kilahtanut koko ämmä!
Ei Hetemaj kilahtanut ole vaan omaksunut jotain oleellista suomalaisesta kulttuurista - kaksikielisyyden mystiikan.
Kansallisuuteen liittyvät tunnot ja tarinat ovat myyttisiä - suomalaisuudessa meillä on kaksi rinnakkaista kerrostumaa, kahdella kielellä - on hyvä, että näitä kirjataan auki ja ihmetellään yhdessä.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että myyteistä pitäisi luopua, ne jäävät oman ryhmänsä pääomaksi ja muuntuvat hitaasti ajan kanssa.
Ruotsinkieliset opiskelu/suojatyöpaikat kustannetaan pitkälti valtion varoin. Sinne ne kaikki luuserit koettaa pyrkiä. Valituksi kun pääsee paljon helpommin ja vain kielen takia.
Tunnen itsekin muutaman tuttavan, jotka ei päässeet opiskelemaan, teknikoksi ja toinen insinööriksi, muutoin kuin ruotsinkieliseen kouluun Vaasaan.
.
että sen lauluja laulat jonka leipää syöt
Tosin tässä tapauksessa suomalaisten kustantamaa leipää mutta ruotsalaisten välityksellä
.
Menisipä Hetemaj saarnaamaan albaaneilleen Kosovoon, kuinka serbian kulttuuri on tärkeä maan monimuotoisuudelle ja kuinka kaikkien albaanilasten pitäisi lukea serbiaa!
Ei selviäisi ehjin nahoin maasta ulos. Helppo on olla besserwisser muiden asioissa
Hetemajn vaalirahoituksesta pitää ehdottomasti kysyä, tuleeko ruotsinkielisiltä tahoilta, säätiöiltä!
.
jos menee sössöttämään jostakin monimuoto kulttuurin pakollisuudesta
.
"Pelkkä pakkoruotsin poisto ilman muita muutoksia ei mielestäni ole käytännössä mahdollista. Nykyisen kaltaiset ja laajuiset palvelut pitäisi tuottaa ilman suomenkielisten panosta. Kuinka se olisi mahdollista?"
Eikö joku nyt voisi jo viimein ääneen sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita! Eli:
MIKSI SUOMEA OSAAVIA PITÄISI PALVELLA RUOTSIKSI ?
Ja miksi tätä varten vielä pitäisi pakottaa jokainen opiskelemaan ruotsia?
Juuri niin, miksi suomenkielisten pitää palvella ruotsinkielisiä ruotsiksi, vaikka nämä luonnollisista syistä johtuen osaavat suomea, koska eivät muuten voi selvitä 95-prosenttisesti suomenkielisessä maassa.
Ja jos joku ei ole halunnut opiskella suomea, hän on taatusti opiskellut englantia ja selviää sillä.
On järjetöntä törsätä Suomen kansan vähäisiä resursseja ruotsiin, koska ruotsin kieli ei ole millään tavoin uhattuna, toisin kuin esim saame. Ruotsin valtiolla on riittävät resurssit oman kielensä suojeluun, suomenkielisten ei pidä siihen rahoja törsätä.
Suomen valtio velkaantuu kovaa vauhtia ja meille tulevat päälle vastuut muiden maiden veloista.
Silti Suomessa velkarahaa käytetään pakkoruotsin tuputtamiseen koko kansalle ja ylimitoitettujen ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseen. Pakkoruotsia opetetaan velkarahalla.
Kokoomus ja Rkp yhdessä väsänneet lausunnon, joka on pakkoruotsin puolesta ja vastaan. Järkeilivät, etteivät näin menetä äänestäjiä. Tyypillistä kahdella avannolla kalastelua.
http://www.hetemaj.fi/fi/blogi/pakkoruotsin-suomi
Faterbade Hetemaj ansaitsee palautteensa.
Toivottavasti naikkonen ei mene läpi vaaleissa. Olen itse Kokoomuksen jäsen mutta kuvottaa, että albaani joka esiintyy kuin häntä olisi sorrettu Kosovossa selittää meille suomalaisille, että Suomen kielisorto on vain hyvä asia.
Haluaisin toivottaa tervetulleeksi nämä, erityisesti nyt maahanmuuttajien kautta tulleet kommentit, joissa kuvataan, miltä historia ja nykyisyys "suomenruotsinkielisen unelman" läpi nähtynä näyttävät.
On merkittävää, että älykäs nuori ihminen myöntää, ettei pakollisen ruotsin kohdalla kyse ole järkiargumenteista vaan tunteesta, tunteesta, että kaksikielinen Suomi on jotain niin paljon enemmän ja niin paljon parempaa kuin sellainen arkinen Suomi, jossa ihmiset voisivat valita vapaasti kieliopintonsa kuten muissakin maissa.
Kyse on esimerkiksi siitä, että Suomi on "suomenruotsinkielisen unelman" läpi katsottuna kauniisti nationalistinen maa, jonka todellinen äiti on Norden, maa, jota ei ole olemassa ja joka ei siksi voi edustaa mitään "pahaa nationalismia". Norden ja Norden-Suomi ovat ideaaleja ja siksi niistä on helppo puhua korkealentoista tekstiä. Sellaisen ideaalin voi helposti omaksua omakseen, unelmaan on helpompi kotoutua.
Nähdäkseni suomalaisuuteen liittyy joitakin "suuria tarinoita", "kansallisia tarinoita". Suomenruotsalainen unelma, unelma kaksikielisestä Suomesta, jossa suomenkielisiä ei ole koskaan sorrettu ja jossa kaikki voittavat opiskelemalla ruotsia, on yksi merkittävistä suomalaisista tarinoista. Ja sehän on kaunis tarina: köyhä ja metsiinsä juuttunut kulttuurikieletön kansa pääsee Nordenin hengen ohjaukseen ja kohoaa osaksi merkittävää valtiota ja sitoutuu Nordeniin kaksikielisyyden kautta. Sen rinnalla kulkee toinen tarina, jossa Kalevalainen sisukas kansa taistelee tiensä läpi nälän, vainon ja vieraskielisen virkavallan ja nousee kalliisti maksettuun, suomenkieliseen itsenäisyyteen.
Meidän ei tarvitse päättää näiden tarinoiden välillä, ne voivat elää rinnakkain - ehkä niiden rinnakkainelo ja niiden ristiriitaisuus on oleellisesti osa tämän päivän suurta suomalaista tarinaa, johon maahanmuuttajat tuovat omat sävynsä. Näistä loimista syntyvät huomisen suuret tarinat.
Tärkeää olisi nyt löytää tapa puhua näistä asioista, ketään loukkaamatta.
Kielivapaus on asia, jonka suomenkieliset ja uussuomalaiset tarvitsevat. Norden-tarinalle sydämensä menettäneet eivät mielestäni tee oikein, mikäli yrittävät velvoittaa kaikki opiskelemaan ruotsia, jotta heidän tarinansa voisi olla totta - se on varmin tapa raunioittaa tarinan sydämessä oleva kaunis ajatus kasvamisesta vapauteen ja sivistykseen.
Miksei vapaan kielivalinnan riveissä ole aktiivisia maahanmuuttajia?
Hetemaj on pakkoruotsihuora