Hei,
haluaisin kuulla muilta joilla on tämä PTSD vaikeana että mitkä PTSD-reaktiot häiritsevät itseänne eniten? Ja teillä joilla on läheisinä posttraumaattisesta stressioireyhtymästä kärsviä, niin voitte myös kertoa miten koette elämisen/kommunikoinnin ko tyyppisen ihmisen kanssa.
Itse kärsin eniten siitä tunnereaktiosta, etten pysty luottamaan ihmisiin, olen epäluuloinen ja ärsyynnyn pienestä ahdistukseen ja stressivyyhtiin asti, en pysty hallitsemaan tunnereaktioita. Pienikin väärinkohtelu jostain suunnalta aikaansaa voimakkaan stressi-ahdistus-viha-paniikkivyyhden ja on hyvin hankalaa päästä taas myönteisemmäksi ja rauhallisemmaksi. On hyvin väsyttävää.
Masennusta on myös ja mielialat vaihtelevat, masennusta, ahdistusta, vihaa, epäluuloa. Jos joudun vähänkin samantyyppiseen tai sitä jollain lailla muistuttavaan tilanteeseen, josta trauma on peräisin (kompeksinen ptsd mulla), reagoin huonosti. Asiat jäävät vellomaan mieleen ja tulen hyökkääväksi.
Olen lukenut kuinka joillain naisilla ptsd menee enemmän hiljaisempaan, eristyneisyysreagointiin, kenties miehillä menee enemmän ulospäinsuuntautuvaan hyökkäävyyteen. Itse kuulun enemmän jälkimmäiseen ryhmään.
Turvattomuuden tunne jäytää eri tavalla...
Sen olen oppinut että luottamus on sen verran tärkeä asia ja vaikuttaa ptsd:iini että en hevillä päästä ihmisiä liian lähelle itseäni - luottamuksen arvoiset ystävät vaan ja heitä on muutama.
haluaisin kuulla muilta joilla on tämä PTSD vaikeana että mitkä PTSD-reaktiot häiritsevät itseänne eniten? Ja teillä joilla on läheisinä posttraumaattisesta stressioireyhtymästä kärsviä, niin voitte myös kertoa miten koette elämisen/kommunikoinnin ko tyyppisen ihmisen kanssa.
Itse kärsin eniten siitä tunnereaktiosta, etten pysty luottamaan ihmisiin, olen epäluuloinen ja ärsyynnyn pienestä ahdistukseen ja stressivyyhtiin asti, en pysty hallitsemaan tunnereaktioita. Pienikin väärinkohtelu jostain suunnalta aikaansaa voimakkaan stressi-ahdistus-viha-paniikkivyyhden ja on hyvin hankalaa päästä taas myönteisemmäksi ja rauhallisemmaksi. On hyvin väsyttävää.
Masennusta on myös ja mielialat vaihtelevat, masennusta, ahdistusta, vihaa, epäluuloa. Jos joudun vähänkin samantyyppiseen tai sitä jollain lailla muistuttavaan tilanteeseen, josta trauma on peräisin (kompeksinen ptsd mulla), reagoin huonosti. Asiat jäävät vellomaan mieleen ja tulen hyökkääväksi.
Olen lukenut kuinka joillain naisilla ptsd menee enemmän hiljaisempaan, eristyneisyysreagointiin, kenties miehillä menee enemmän ulospäinsuuntautuvaan hyökkäävyyteen. Itse kuulun enemmän jälkimmäiseen ryhmään.
Turvattomuuden tunne jäytää eri tavalla...
Sen olen oppinut että luottamus on sen verran tärkeä asia ja vaikuttaa ptsd:iini että en hevillä päästä ihmisiä liian lähelle itseäni - luottamuksen arvoiset ystävät vaan ja heitä on muutama.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla on tapahtuneesta lähtien ollut unihäiriöitä ja vatsa sekaisin. Myös /miksi. miks. miksi näin tapahtui. myös itkua ja vihaa on esiintynyt lievästi... Kaikki traumaan liittyvät sanat alkavat vaivaan mieltä. Puhun tällä hetkellä hyvin hiljaisella äänellä. Puhuminen on auttanut hyvin paljon ja sitä meinaan jatkaa. On tää rankkaa täytyy sanoa.
Minä kai olin äärimmäisen vaikea ihminen tuolloin. Koska elin tapahtumia toista kertaa.
Oireita on fyysisiä ja psyykkisiä: kiihtyneisyys, unettomuus, sydänoireet, vatsaoireet, väsymys, säpsähtely, unohtuminen omiin ajatuksiin, flashbackit, jumiutuminen ajatuskehiin, ahdistus, luottamuspula, viha, suru, ärsyyntyminen, henkinen tunnottomuus, iällinen taantuminen, vaeltelu paikasta toiseen.
Minuun ei saanut oikein kontaktia. Siinä se pahin ongelma.
Minulle pahinta on muisti ongelmat. Asioden hahmottaminen mielessä on vaikeaa. Muistan vieläkin miten juuri sairastuttuani PTSD:hen vain tuijotin seinää enkä saanut mitään ajatusta kulkemaan. Paniikihäiriö sitten tietenkin on tosi paha ja henkinen tunnottomuus.Välillä olo on tosi tunteeton.
Alkuvaiheessa oli myös paljon painajaisia jotka sisälsivät paljon väkivaltaa, mutta se on alkanut laimenemaan.
Voit kääntää postraumaattisen stressioireyhtymän varmasti jotenkin hyödyksi, mutta tässä on vaarana perheesi, ihan koko maailmalle ja maapallolle. Perheellä usein kilpaillaan, mutta ilman yksityisyydensuojaa. Mikä stressi-ahdistus-viha-paniikkivyyhti? Sehän on vain kohta Kaikki katsoo mua-Olen yksin-ajatus. Eihän näitä ole hyväksytty, nämä ovat käsite teologia, Jumala. Lähde: Raamattu ja Katemkismus "Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita Jumalia." Tämä on ensimmäinen käsky, mutta kuinka vaikea sitä onkaan tähän muotoilla sillä tavalla sanatarkasti. Hoitoa ei voi siis pitää luotettavana post-traumaattiseen-stressioireyhtymään, joka käsittelee perhettä tai perheellisyyttä.
"Haluaisit kysellä ja juoksennella esimerkiksi perheenpäänä, isänä, huoneesta toiseen ja askarrella tietoja maailmasta ja maapallosta juridisesti itseesi." Ei tällaista sairautta ole. Onko tarpeesi aina lainopillinen? Perhe ei ole lainkaan hauska tai hyvä käsite, mutta vaikka post-traumaattisessa stressioireyhtymässä työskenteleekin perheiden kanssa, on aina hypnoosi perheellisyyteen, inhimilliteetti, intimiteetti ja humaniteetti syistä. Muistatko keskiaikaisia kommentointejasi viime ajoilta lainkaan? Kun ihmiset olivat julkista valtaa vielä heinähangoin ja giljotiinein, lähtien iltahämärissä lynkkaamaan. Kuin antiikin aikojen Gaius Julius Ceasar "leipää ja sirkushuveja". Kyllä tällaisesta kannattaa ja ptiää päästä pyrkimään nykyaikana eroon, mutta tällainen *jälkeenjääneisyys* on jo esteenä. Tehdastuminen oli 1700-luvun lopun ilmiö, miksi sitä eletään näin vielä uudelleen, perheellisyydellä, 2000-luvun alussa? Post-traumaattisessa stressioireyhtymässä ei voi ottaa vastaan hypnoosia perheellisyyteen, lainkaan tai ollenkaan, no eihän sellaista ole, kun on lsd jo kivikaudelta Deja Vu:n takia." Sano nesteet." "Nesteet kiinostavat." Olisiko nämä nesteetkin olleet käytössä vain keskiajalla alkemiallisin tutkimuksen piiristä Marie Antoinettesta?
Sijaiskohdun pitäminen on mielestäni täysin laitonta. Se on melko iso asia, sijaissynnyttäminen, sairaalloinen perhe ja perheellisyys. Jotain ihme inisemistä, että pitäisi luoda fiktiota ja fokusaatiota ja usein ympäristöllisesti. Entä tämä? Onko tämä post-traumaattinen stressioireyhtymä....
Perhe: "Kun he eivät ole enää tässä uskossa"
Seurakunnat muodostavat tällaisia post-traumaattisia stressiolouhteita tahallisesti, ilman asiallista ja asianmukaista ja asiaankuuluvaa koulutusta. Aloittamani lause on mielestäni hyvin julmaa ja sairaalloista uskonnollisuutta. Sitä ei voi sanoa nyky-yhteiskunnaksi. Se on hyvin julmaa kääntöpiirien käyttöä lapsen kehosta ja mielestä, jopa sukupuolta vaihtaen. Hänen iästään, näöstään, koostaan ja sisimmästään. Kuin käsiraudat: Jer. 22:29-30
"Maa, maa, maa! Kuule, mitä Herra sanoo! Näin sanoo Herra: Kirjoittakaa aikakirjoihin tästä miehestä: ->Ei perillistä. Mies, jolla ei ollut menestystä.> Yksikään hänen jälkeläisistään ei koskaan pääse Daavidin valtaistuimelle hallitsemaan Juudaa." Hmm... Raamattu, kuin amuletti. Seurakunnat pyrkivät varmaankin siihen, hyvin laihoin tuloksin, ettei lapsi kärsi tai toisinsanoen näe kärsimystä. Kyllä on kritisoitavissa! No, nå Da! Daa! Ja vuosi... 1980-luvun puoliväli lähiöistä ja lähipubien konkurssit eivät nyt enää ole sosiaalihuollollisesti mielenkiintoisin lähtökohta ajatellen kehitystä.
Perheellisyys:
" Mä seisoin kirjakaupan edessä. Viimeksi lukemani kirja oli ollut Keisari Nerosta, mikä sattuma lestadiolaisten takia. Se jäi hieman kesken raviradan takia, koska siellä olevat valkoiset toto-laput innostivat kesälomalaisia hyvin paljon useammin, kuin elämänkerrat. Ilma oli epävakaa ja ulos meno ei ollut kiinnostanut koko kesänä. Mulla oli ylläni verkkarit, joita oli tarvinnut koko kesän. Kirjakaupan ikkunassa oli Painonvartijoiden keittokirja. Ihan brand-new ja mikä ihana valtio, mä löytäisin sen myöhemmin kirjastosta. En tarvinnut sitä vielä tuolloin. Tarvitsin ihan jotakin muuta, mun anoreksiakin uhkasi.
Sisällä kirjakaupassa oli hyvin hämärää.. Ulkona ensimmäiset helteen jälkeiset sadepisarat tippuivat taivaan pilvistä. Ne ilmoittivat koulun kohta alkavan ja kesän kääntyvän syyskesäksi. Mä en haluaisi mennä kouluun. Mitä mä siellä, enää. Mua oli jotenkin *paneteltu* jo ala-asteesta lähtien, vaikka sellaisen, mopotuksen, pitäisi alkaa vasta nyt, viikon tai kahden päästä. Kirjakaupan pimeys ahdisti mua. Olin elämäni ensimmäisessä paniikkihäiriökohtauksessa. Toki oloni oli ollut vaikea jo aikaisemmin, ilman seksiä, aiheutti vaikeuden. Kaupassa oli joku pariskunta, en tuntenut heitä lainkaan. Syöksyin samantien ulos, niin ahdistunut oli pimeydestä ja fiktiosta. Seisoin kirjakaupan edessä hyvin ahdistuneena, melkein henkeäni haukkoen ja pariskunnan mieshahmo alkoi yllättäen jutella, kuin ohimennen, olan yli. Olin psykoosissa.
Ulkona kuulin, jopa ääniä radion tavoin pääni sisältä. Unikuva, että mulle olisi puhuttu oikeudesta. Ehkä joku tuttu sieltä...? Ehkä nainen, blondi ja vaalea. Olympialaiset olivat juuri loppuneet ja mua särki, joka paikasta, aivan kuin olisin itse osallistunut. Mä seisoin ulkona, mietin rahaa ja elämäntilannettani. Olin ahdistunut ja masentunut, hieman ja ajoittain, kuin myrskynmerkki tai ulkona oleva epävakaa ilma.
Tuona päivänä, mä päätin, etten enää menisi anoreksiaan. Halusin uusia vaatteita, uusia ystäviä ja sisäistä rauhaa ja mielenrauhaa. Kehoni piirtyi ulos mulle erittäin selvästi. Luut olivat alkaneet törröttää ja halusin lopettaa harrastukseni siihen. Pää tuli ts. liian kipeäksi. Vakaumuksellinen urheilu oli raskasta, vaikkakin harrastuksena. Kaikki pyöri kohtuuttomasti terveyden ja kehon ympärillä, jopa uskonto ja Koko Kansan Pyhä Raamattu uudella painoksellaan. Ilma oli epävakaa, kuin raamattu, huomasin tämän silloin. Jo kauan aikaa, pari vuotta, olin juoksennellut kotona säännöllisesti, lähes päivittäin, useita tunteja raamatun kirjoista kopioidun kuvakirjasarjan ja raamatun kanssa. Punakantinen, kullattu, Ikuisia kertomuksia... Suoraan Jenkeistä. Tosi hyvä sarja, mutta varmasti hyödyllinen aikuisena...
Kotona venyttelisin, söisin ja lukisin jotakin muuta. Katsoisin ehkä koulukirjoja tai ehkä en nyt kuitenkaan. Syöksyisin kapeaan kerrossänkyyni nukkumaan tai turvautuisin Stephen Kingin uusimpaan sadistiseen tai vähemmän julmaan Science Fictioniin. Ihmissuden vuosi, olympiavuosi ja edessä olisi ehkä vähän helpompi olympiadi. Entä palvelut kotona, heinäladot ja Filmnet, puhelinkin löytyi rajoittamattomana. Voisin soittaa jollekin luokkatoverilleni, koska ilta olisi kuitenkin melko pitkä. Ruoanlaitto mahdollisuutta mulla ei vielä itselläni ollut, vapaasti ja itse valiten. Mä olin lukenut viime lukuvuotena kaikki keittokirjat, mitä kotoa löytyi. Kotona kuuden aikaan mä kaivoin kaapista: Vaasan ruispalan ja Italian-salaatin. Meillä asui paljon ihmisiä ja ruokailuni oli siksi aina häiriötöntä. Mutta mitä ihmettä tekisin illalla?"
Niin onko tämä edellinen post-traumaattinen stressioireyhtymä?
Mun mielestä se on post-traumaattinen traumaoireyhtymä.
Mun anoreksialla oli selkeät piirteet. Lihaksisto helpotti, mutta kuinka sen saisi pysymään jatkossa ja jatkuvasti? Mulla rupee oleen taas edellisenkaltainen olo.
Mulla on tosi paha verikammo, naiseksi. Se laskee jonkin verran yleiskuntoa ja sitä sanotaan post-traumaatisuudeksi varmaankin. Jaa, ei tämä ollutkaan Koko Kansan Pyhä Raamattu, vaan Herran Kansan Pyhä Raamattu.
"Levolle lasken luojani,
Armias ole suojani
Jos sijaltani en nousisi
Taivaaseen ota tykösi."
Enkeli suojele ja varjele lähimmäisiä, läheisiä ja koko Suomen kansaa.
Rakas hyvä paimeneni...
Unten maille kanssain kulje
No loppua mä en taaskaan muista.... Nämä on hirvittävän tärkeitä.
Vaikka mun persoonallisuuteni onkin verikammoisen naisen, mä en ole vaarallinen enkä panettele tai pidä panettelusta. Ja sitten tämä tilanne vain jatkuu ja jatkuu, taas ollaan jossakin ihme pantomiimissa lääketieteen kanssa. Ettei hallitse menemisiään ja tulemisiaan, kuin mainos. Vähänkö noloa! Sanonta menee näin: "että kyllä se siitä vielä hyväksi muuttuu"
Joo, ei, ei taida olla selkeää suomea mikään ruokaohje-resepti tai mikään muukaan varhaislapsuudestani.
"Joo, jag kan köpa också. Det är helt ok och mycket bättre just nu läsa. Ord effektiv kan vara en lite långsamma. Det är roligt och otroligt, vem frågar? Bar-pressuren kan minskar mig från autentiska världet som är nära språket. Finska är nu förtiden min språket som jag diskuterar och pratar, det är klart. Men tidigare det var annorlunde. Nästan alla vad jag tänker var svenska och allihopa från min området diskuterar och pratar var finska. Min syster var finskan, så det var inte så dåligt. Substantivet är folken problemet, är jag rätt?"
Mitä tässä yritetään sanoa tässä post-traumaattisuudessa, joka on tarkistettavissa oleva olosuhde? Liittyy muunmuassa aikaan ja äänioikeuteen. Mun mielestä kyseenalaistavaa keskustelumenetelmää ei saa käyttää demokratian takia, koska en ole itse päässyt edes kertaakaan kolmenkymmenen ikävuoteni aikana edes äänestämään tällaisten post-traumaattisten ongelmien, kuten ikä,näkö, koko ja sisin takia. En ole kertaakaan päässyt äänestämään teetetyn seksuaalityön takia, koska se on ollut vahingollista ja vaarallista. Toistatko vain kiireisenä peilinä äänioikeuttani, joka on valtiolle menetetty. Kopioitko seksuaalisuuttani vai seksuaaliongelmiasi? Kopioitko ja toistatko turhaan hieman liian kiireisenä? Miksi loisin siihen sairaalloista perhettä ja perheellisyyttä? Miksi kopioisin sairasta perhettä ja perheellisyyttä?
Ei mitkään seksualisuudet tai seksuaaliongelmat ole paranoidin skitsofrenian eli ajattomuuden takia jatkuvia.
Mun äänioikeus on ainakin kristillisyydessä, ei ajattomuudessa. Valitettavasti eräät paikkakunnat Suomessa eivät ole sopeutuneet mun mielestä riittävän tasoisesti kristinuskon oppiin, vaan pitävät ihan omia ajattomia kosto-oppejaan. Kristinuskon oppi on tasokas äänioikeusjärjestelmä, ei kopioinen tai toistaminen.
Ei, mä en voi roikkua sen/hänen perässä täällä näin. Mä en voi kävellä ihmisten perässä apua pyydellen, raukkana tai rukkana.
"Mä ajattelin jo tuolloin kirjakaupassa, etten voi tehdä näin jatkuvasti. Mulle oli tehty tosi väärin, ihan äskettäin, mutta mihinkään rääkymiseen ei kannattaisi ruveta, vaan oli keskityttävä maailmanparantamiseen. Ihan kuten esimerkillinen olemus edessäni ohjasi. Juuri sinä päivänä, mä en oikein ollut tanhu- tai taljatuulella, vaan todella pahalla päällä. Mulla ei ollut rahaa!
Mä en voisi koskaan riistää enkä kiistää, etten olisi tietoinen huoraamisesta ja prostituutiosta rahalla maksettuna. Sellaiseenko mä ajautuisin? Mulla oli edelleen vikaa päässä ja kehossa. Se oli tullut hyvin selväksi, se tuntui selvästi. "Mä olen oikeudessa töissä." Näin ajatteli pariskunnan mies kassakoneen vieressä tiskillä. Hänellä oli yllään valkoinen paita. Kuka hän oli? Esiintyikö hän taas hallusinaation omaisesti ja käyttikö hän useinkin *kaikkia kiellettyjä aineita*? No, miksi se mua kiinnostaisi? Mehän oltiin kaupungissa. Oikeudessa töissä, mitä mulle tulisi siitä mieleen? Hän olisi lastensuojelun ammattilainen. Huokaisin... Kotona oli viime aikoina ollut niin rauhallista.
- Mun pitäisi miettiä uudestaan kodin vaihto ja lastensuojeluolosuhteet muut laitokset, kuin sairaala huomioiden. Ajattelin näitä siinä pihalla samalla. Olinko mä ollut jotenkin pahalla, esimerkiksi väkivaltainen kyseisestä aiheesta aikaisemmin? Muita laitoksia en muistanut heti ajatellakaan, niin kesken jäi ajatukseni. Eräänlainen lastensuojelun ammattilainen, miksi mun pitäisi tehdä pahaa?"
"Huostaanotto realiteettiongelmana, niin silloin on päällekarkauskin." Esimerkki vikana... Vähän kuin Viagra ja vihana on silloin Sir Arthur ja pyöreäpäisyys. Koko kapitalistinen suppea Jumalkäsityshän perustuu sille Via Uppialle ja Via Dolorosalle, jota joskus kutsutaan kielletyiksi aineiksi.Mikä mun perheolosuhteissa olikaan vikana, kun siltä lastensuojelun ammattilaiselta sai koko ajan turpaan? Kansanomaisen sanonnan mukaan. Aika nuori... Ei varmaan mikään, jos se olisi fiktio.Mun mielestä hän ei oikeasti ole myöskään väkivaltainen, vaan pyrkii vain olemaan ja loistamaan poissaolollaan kaukana kotoa. "Aidosti."
Ei hän näyttänyt kyvykkäältä mihinkään pahaan auton ratissakaan. Joo, maaseudun rauha hyökkäilee koko ajan mun kimppuun Uskolla, Toivolla ja Rakkaudella. Mä vihaan maaseuturikkaita, ahdasmielisiä uskonnollisia ihmisiä, jotka harjoittavat ihmiskauppaa vertaillen näin omaa kyvykkyyttään ja vaarallisuuttaan, leikkien ja harjoittaen etsivää. Mun mielestä lähtökohdan pitää aina olla perheellisyys, eikä sillä tuoteta tai toivoteta kuolemaa, vaikka hermostuttaakin ja hermostuukin.
"Mulla oli taas päällä se mun ahdasmielinen, uskonnollinen Combact Disk."
Hemska ja talja ovat uskonnollisin edellytyksin ei toivottavia malleja lähestyä. Niistä puuttuu mystiikka. Talja on aivan kauhea tapa lähestyä: Onko henkesi sinulle kullanarvoinen? Onko henkesi sinulle kallis? Miten sitten, onko teidän luontonne puhdas, puhdas ikonimieli? Ikonimieli on terveydellinen, terveellinen... Multa arvioidaan ilmeisesti juuri ikonimielen puhtautta ja tärkeyttä. MItä sitten se on varmasti käypä, onhan se lehtisarjakin Sanansaattaja-lehti ja Metsästäjä-lehti, ethän vain mielikuvitusleiki näillä?
Lähestyt sosiaalialan ammattilaisena aina väärin ihmisiä hemska-päisenä ja luot oikeutusta omalle perheellesi. Sen sijaan sinun tulee lähestyä hallusinogeeneja kehossasi kantavana. MIelikuvitusleikki ammateista ja rahasta, mitä se oli Suomeksi: raha, valta, arvostus ja verotus? Ruotsiksi skatte. Menisitkö vesipostin sijaan jotakin älykääpiö-hommia näin?
" Meillä oli koko maailma ja maapallo ja me oltiin yhdistytty seurakunnaksi. Meillä oli sääntö, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunta. Me kutsuimme sitäkin paikkaa kirkoksi, oikeasti se oli kuin Duplo-talo, joissakin oppikirjoissa kuvattu, jopa sarjakuvamaisen naivistiseksi. Luonto vihersi kevättä, syksyn kuurat olivat vielä kaukana, eivätkö läheisen järven soutuveneetkään olleet vielä pyöritettävissä pois talviteloilta. Pyökki ei tuntunut hajuaistille mukaansa tempaavalla tavalla. Olimme ahdistuneita ja loppuunpalaneita omissa sarjoissamme, kuvina elävästä elämästä. Seisten tai kävellen ja aivan kuittina kaikesta pahasta. Ympärillämme oli niin erilaisia ihmisiä, kyllästyneitä kasvoja arjesta, kuin tylppiä esineitä. Mikä olisikaan niin sopivaa, kuin väkivalta, frustraatio ja puukotus, ylentäisikö se mieltä? Miksi en ollut jo opettamassa essee-vastaustani sille syrjäytyneelle lahkolaiselle, joka joutui jatkuvasti elämään, kuin miekka kivessä?
Olin juuri lukenut kirjan, joka kertoi ihmisestä, ihmisistä ja ihmisyydestä. Pieni tyttö lemmikin sinisessä hameessa, enkelin kasvoinen, puhaltamassa itiöitä lakastuneesta voikukasta. Se oli idätys, luonnon ihme. Missä se oli kyseenalaistavasta keskustelumenetelmästä? Mä syyttelin ja menin synnyttämään, sairastin paranoidia skitsofreniaa. Kirkon kiroiksi niitä sanottiin, uskovaisia ihmisiä ja sitten olivat heidän orjansa, pakkotyöntekijät eli seksuaalivangit, joilla kristillisiä seksivankeja ja näin myös inhimillisesti katsottuna seksuaali- ja seksityötä. En muista kuin kirjasarjan nimen Ikuisia kertomuksia, olisikohan osa 5 (viisi) kysymyksessä. Mä vastasin joo, lakastunut voikukka kiehtoi mua lapsuudessa. Mistähän niitä löytäisi? Sitten oli seppele, jonka voisi kohta, nyt keväällä solmia voikukista, jos niitä olisi tarpeeksi. Master, hei please! Mä poimin korttipakasta juuri kortin yltäkylläisyys, mikä sattuma... Yltäkylläisyys voikukista, tämä voisi olla kevään tai kesän tehtävä, saati sitten satasalamaa terveydestä. "Hei, master anna mulle terveys."
Jalkopäässä mua killittelivät mustat silmät ja melkein mustat sotilaan kasvot. Mä olin melko pieni lapsi ja nuo mustat, kuin hylkeen silmät, yrittivät poistaa multa epätoivoisina nestehukkaa. 1.Aik. 21:15 "Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: > Jo riittää. Laske kätesi.< Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla." Yltäkylläisyys, mikä valttikortti? Kohtalomme lapsina oli laskea seppele käsistämme, ilman kultausta, koska se lakastui, ihan luonnonvoimista. Seppele oli vettynyt ja märkä, eikä se kuvastanut meistä enää mitään. Usein se jäi iltapäivä aurinkoon pihakivetysten eteen, portaille. Se janosi huomista, mäen, koska se oli itsestään selvä jo muutenkin. Tom, tom, talossamme ei ollut yläkertaa eikä kaidetta, joka tärähtäisi juostessa."
Joo, kansanomaisten tunteiden osoittaminen. Et saa ohjailla ja osoittaa tai omista. Omistaminen ja osoittaminen, mitä tulee mieleen. Mitä piditte?
Yhteistoiminnallisuus ja yleishyödyllisyys: Miten osallistut? Edellytetään, ettet saa alaikäsillä käsitelyttää seksuaali- ja seksirikoksia tai hylkäämistä tms. pakanuutta yksityisyydensuojaan tunkeutuen. Miksi siinä kysytään tällaista ankaraa ja arkaa itsensä paljastusta?