Hei,
Miten te muut parisuhteessa olevat masentuneet olette kokeneet? Itselläni on taipumusta masentuneisuuteen, ja tiedän että ilman kumppaniani olisin varmasti melko toimintakyvytön masennuksen vuoksi. Kuitenkin kun olen parisuhteessa, voin henkisesti paremmin; masennuksen tunteita ja kyvyttömyyttä toimia on, mutta en vajoa niin syviin alhoihin kuin ilman parisuhdetta. Pystyn siis nousemaan kumppanin "imussa" sängystä ylös ja hoitamaan arkiaskareita normaalisti. Vaikuttaako muilla kumppani myönteisesti masentuneisuuteen vai onko masennus sama, huolimatta parisuhteesta?
Kyselen siksi, että lääkäri tuntui epäilevän masennustani joksikin muuksi mielenterveyden häiriöksi, kun kerroin että kumppanin läsnäolo ja parisuhde vaikuttaa mielialaan.
Miten te muut parisuhteessa olevat masentuneet olette kokeneet? Itselläni on taipumusta masentuneisuuteen, ja tiedän että ilman kumppaniani olisin varmasti melko toimintakyvytön masennuksen vuoksi. Kuitenkin kun olen parisuhteessa, voin henkisesti paremmin; masennuksen tunteita ja kyvyttömyyttä toimia on, mutta en vajoa niin syviin alhoihin kuin ilman parisuhdetta. Pystyn siis nousemaan kumppanin "imussa" sängystä ylös ja hoitamaan arkiaskareita normaalisti. Vaikuttaako muilla kumppani myönteisesti masentuneisuuteen vai onko masennus sama, huolimatta parisuhteesta?
Kyselen siksi, että lääkäri tuntui epäilevän masennustani joksikin muuksi mielenterveyden häiriöksi, kun kerroin että kumppanin läsnäolo ja parisuhde vaikuttaa mielialaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla vaikuttaa paljon kumppanin läsnäolo. Elämä tuntuu kirkaammalta kun kumppani on kanssani. Yksin rupean miettimään kaikenlaisia asioita ja streessannun, mutta kun olen mieheni kanssa en ajattele mitään pahaa. Uskon, että sinulla on ihan normaalia masennusta.
Psykiatrit ja muutkaan lääkärit eivät ymmärrä mitä masennus on. Se ei ala aivokemiasta vaan muuttunut aivokemia on masennuksen tulos, ei masennuksen syy. Kumppani ja muut ihmissuhteet vaikuttavat oleellisesti masennukseen. Masennus paranee täysin jos on oikeasti tyytyväinen elämäänsä. Tässä kaikessa on ennenpitkää kyse tyytyväisyydestä ja toiveiden täyttymisestä ja masennus on tyytymättömyyttä.
Mieheni kun on päivät töissä ja itse työttömänä lapsen kans kotona niin stressaannun, mietin kaikkea tyhjää ja masennun todella paljon, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mieheni kun tulee kotiin niin olo muuttuu ja tulee puhtia taas.
Luulen että minullakin on vaan liikaa aikaa mietiskellä, lapsikin kun on vielä aika pieni. Ja haluan jotain muutakin elämää välillä kun vain nämä 4seinää. Pienellä paikkakunnalla ei paljon ole mahd, mummokerhoja kyllä löytyy...liekkö sekään oikea paikka minulle.
Mulla taas alkaa masennus, kun mies tulee kotiin. Miten se on mahdollista?