eräällä tutullani diagnosoitiin tämä kaksisuuntainen. No hän sai siihen tasapainottavan lääkityksen, ettei tule maniaa eikä masea. No nykyään tama ihminen on aivan eri mitä olen tuntenut. Hän ei naura, hän ei itke, jotenkin täysin tunteeton. Hän on vain enää ns kuori josta on sisältö kuollut. Onko muilla vastaavaa?? vaiko onko tällä tutullani vain niin vahva lääkitys että kaikki ilo tai suru on kadonnut?? Vai onko hän kenties nyt masennustilassa?? Hänellä on nimittäin hyvin pitkät mania ja mase jaksot. Vai syökö hän kenties vääränlaista lääkettä??
vahvat lääkkeetkä????
jaa app
10577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rehellisesti jos sanon mielipiteeni, niin pääasia, että tuttusi ei ole maniassa. Mikään ei ole niin hirveää kuin mania, maanikko ei tuhoa vain itseään vaan myös läheisensä ja kaiken mihin koskee ja mihin ryhtyy. Eli jos hän on jossain muussa mielentilassa kuin maniassa niin silloin minun mielestä asiat eivät ole ollenkaan niin huonosti kuin ne voisivat olla.
tietty ettei ole maniassa, koska silloin menee kyllä kaikki päin honkia. Pahimillaan Lääkkeensyönti loppuu Jumala tai viina astuu kuvaan. Mutta on se jotenkin surullista katsoa vain rauniota.
joten tuntuu että läheisesi on aika vahvassa tilassa.
Onko hän itse tyytyväinen olotilaansa?
Itsellä kokeiluaikana sain hieman, todellakin vain hieman, liian vanhavan lääkityksen ja tuntui kuin olisin ollut jonkun rautakuoren sisällä.
Lääkäri vissiin olisi ollut tähän tilaani tyytyväinen, mutta minä en, ja pyysinkin keventämään napitusta.
Luulisin että liian vahva lääkitys tai masennus.
Itse menin ainakin ihan zombiksi kun söin vääriä lääkkeitä mutta niin myös pahassa masennuksessakin.
Itsellä kokemusta samasta asiasta. Söin deprakine - merkkistä epilepsialääkettä manian hoitoon ja silloin kärsi sekä tunne - elämä että fysiikka. Tarkoitan siis ääreisverenkiertoa. Mutta deprakine toimii minulla erittäin hyvin nyt kun annosta laskettiin tuosta silloisesta 2000 mg / vrk, nykyiseen 900 mg / vrk. Eli veikkaan että ystävälläsi on oikea lääke mutta liian suuri annos. Eli ei muutakun lääkärin pakeille. Mitä taas tulee siihen mihin täällä usein törmää että lääkärit haluaa vain myrkyttää ihmisen ja kirjoittaa kokoajan vain uusia / vahvempia lääkeitä, niin ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa. Tuollaisia viestejä kirjoittavat ihmiset ovat oman kokemukseni mukaan psyykkisesti sen verran pahasti sairaita että eivät itse tunne edes olevansa sairaita ( Sairauden tunne puuttuu ). Tuo on valitettavan monen psyykkisen sairauden oire. Mutta siis kehota ystävääsi keskustelemaan lääkityksen muuttamisesta tai ainakin annoksen keventämisesta hoitavan lääkärin kanssa. Toivotan jaksamista sekä sinulle että ystävällesi.
Minun kokemukseni mukaan psyykenlääkkeet voivat olla erittäin pahoja tunne-elämän latistajia. Ex-tyttöystäväni sairastui kaksisuntaiseen (tässä vaiheessa sitä pidettiin vielä masennuksena) ja sai siihen ssri-lääkityksen. Hän muuttui täysin zombieksi eikä mikään kiinnostanut. Ei suhteen ylläpito eikä mikään muukaan. Hoidon seuranta oli mielestäni täysin ala-arvoista ja muutaman kuukauden kuluttua heilahti sitten manian puolelle. Hän teki asioita joita minun oli mahdotonta hyväksyä ja katkera erohan siitä oli seurauksena.
Nyt hän on lopettanut kaiken lääkityksen, koska pitää sivuvaikutuksia liian pahoina. Ihmettelenkin suuresti, ettei häneen pidetä teveydenhuollon puolelta aktiivisesti yhteyttä ja yritetä löytää sopivampi lääkitys. Hänellä itsellään on aikamoinen hälläväliä-asenne. Suora siteeraus häneltä kuuluu: "Onhan se aina hullujenhuone olemassa jos pahasti käy". Käsittääkseni kaksisuuntaisenkin hoidossa on kiinteä ja pitkäaikainen hoitosuhde kaiken a ja o. Nyt hän on sen osalta täysin tuuliajolla.
Tuuliajolla on minun tuttavapiirissä 3 biboa.
He ovat kyllä käyneet lääkärillä mutta en tiedä miksi eivät enää käy ja oireilevat selvästi.
Hoitosuhde on katkennut ja tätä ihmettelen ettei heillä ole sellaista vaikka vuosikontrolllia??
No helvetti ainakin silloin kun sopivaa lääkitystä haetaan, niin niitä kontrollejahan pitäis olla vähintään parin viikon välein ja muulloinkin säännöllisin väliajoin. ja jos potilaasta itsestään ei mitään kuulu, niin soitella vaikka perään että miten menee. Nythän on niin, että mt-ongelmista kärsivän pitäisi olla itse aktiivinen ja yrittää jopa vängällä hommata itselleen hoitoa kun ketään ei kiinnosta. Mutta sellaiset ihmisethän ovat helpiompia säästökohteita, jotka eivät syystä tai toisesta kykene oikeuksiaan ajamaan.
Itse hoidan vain skitsofreenikkoja ja voin vakuuttaa että heihin pidetään säännöllisesti yhteyttä.
parempaan suuntaan mielestäni, en saa raivareita ja pystyn miettimään mitä puhun, ihmiset ainakin pitää mua fiksumpana kun syön lääkkeeni jotka on seroguel prolong 400mg ja ketipinooria 400mg siinä peruslääkkeeni ai niin otan aamuisin noin kolmasosan 20milligramman napista optipaaria, joka estää masennuksen ja paniikkikohtaukset, ihme kyllä noin pieni annos optipaaria riittää, se on tarkkaa kuin kellosepän työ jos otan enemmän optipaaria tulee hypömanian oireita.
Optipar tai seroxat se on sama lääke ja on SSRI lääke.