Mikäpä olisi narsistille parempaa huomiota, kuin vihansekaisesti rakastettuna olo? Tai pelonsekaisesti rakastettuna olo? Masokistisesti rakastettuna olo? Tämä tuli vain mieleen, koska omassa elämässäni perässäni roikkuu yksi tyyppi, joka rakastaa mua masokistisesti. Miehille jos kenelle on harvinaista rakastaa naista ylisteisesti ja haluta, että tämä kontrolloi ja alistaa heitä.
Kysymys siis kuuluu, saako narsisti tuollaisesta vapaaehtoisesta kidutettavana olijasta samanlaiset kiksit, kuin niistä, jotka eivät halua sitä, vai ovatko jälkimmäiset parempaa riistaa?
Toinen kysymys: Harrastaako narsisti myös harkittua ihmisten itsemurhaamista, vai onko se pikemminkin psykopaattinen ominaisuus?
Kysymys siis kuuluu, saako narsisti tuollaisesta vapaaehtoisesta kidutettavana olijasta samanlaiset kiksit, kuin niistä, jotka eivät halua sitä, vai ovatko jälkimmäiset parempaa riistaa?
Toinen kysymys: Harrastaako narsisti myös harkittua ihmisten itsemurhaamista, vai onko se pikemminkin psykopaattinen ominaisuus?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Narsisti saa parhaimmat kiksit kun saa olla koko työporukan edessä se suuri ja kaunis pomon lellikki.
Työpaikan loistelias ja legendaarinen manipulaatiomestari, joka varsinaiselta palkkatyösuoritukseltaan hipoo parhaimmillaankin keskinkertainen, on yksi yleisimmistä narsulajeista. Miesnarsisteissa on paljon naisenrääkkääjiä, jotka nauttivat suuresta draamasta ja tunneskaalan äärimmäisyyksistä. Näillä pojilla voi olla lisäksi arvostettu ammatti, jossa kukkoilla tai sitten heillä on vain tuulen huuhtoma takamus sekä suuret puheet. Yhteistä näille roduille on, että he etsivät alistuvan, henkisesti epäitsenäisen naisen, joka yrittää tehdä kaikkensa narsun onnen eteen, kohtelipa tämä naista piten tahansa.
Niin tuttua.....Tutustuin tälläiseen henkilöön,mutta vasta myöhemmin tajusin että hän oli psykopaatti-narsisti...
Narsisti haluaa loputtomasti ihailua. Jos hän ei enää sitä saa, hän haluaa herättää muita tunteita: esim. pelkoa, vihaa, ahdistusta...mitä vain. Pahinta on, jos et enää välitä narsistista, et ihaile, rakasta, pelkää, vihaa...vaan hän ja hänen tekonsa, puheensa ym. ovat sinulle yhdentekeviä. Tiedän, että tämä on vaikeaa, usein mahdotontakin, mutta jos siihen pystyt, oletkin narsistin yläpuolella. Silloin sinulla ei ole "käyttöarvoa"
(ihmisethän ovat narsistille vain hyödykkeitä), ja narsisti tarvitsee uuden uhrin. Sääliksi toki käy tulevaa kiusattavaa, mutta älä mieti sitä, sillä sinä olet vapaa...
Välinpitämättömyys on narsistille uhka. Sukulaiseni yrittää kaikin tavoin saada huomiotani takaisin: väliin olemalla (mukamas) avulias ja ystävällinen, väliin taas loukkaamalla kaikin tavoin. Nyt hän on puuttunut välinpitämättömyyteeni, sanoo sitä tunnekylmyydeksi ja kykenemättömyydeksi avautua. Kehuu usein, miten tärkeää on kyetä keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan, ja arvelee minun olevan masentunut... Olen tyytyväinen siitä, että pystyn suhtautumaan välinpitämättömästi monen vuoden jälkeen. Tekemisissä kun on pakko olla (jonkin verran), kun tämä kuitenkin on sukulainen.
"Kehuu usein, miten tärkeää on kyetä keskustelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan, ja arvelee minun olevan masentunut..."
Täydennänpä edellistä viestiäni: siis kehuu usein minulle sellaisia, jotka avautuvat hänelle (ts. ovat vielä koukussa) ja sanoo minua sulkeutuneeksi ja masentuneeksi.
tein samat temput eräälle sukulaiselle.
Tosin hän on sukua miehen kautta. On kaikin tavoin ihana, avulias, yliystävällinen, yliymmärtäväinen ja -huomaavainen. Meni muutama vuosi tajuta että kaikki onkin vain kuorta. Kuorta, jonka avulla pääsee muiden elämään ja tietämään asioita, juoruamaan, arvostelemaan...vahvistamaan siten omaa paikkaa suvussa. Paljastui siitä kun tajusin muiden tietävän asioita joita olin kertonut vain tälle henkilölle. Ja kaikki tietenkin matkalla värittyneitä...
Yleensäkin 'liian ihanat' ihmiset ovat todella liian ihania ollakseen totta...narsisti kun osaa sosiaalisen kepulipelin täydellisesti.
> Pahinta on, jos et enää välitä narsistista, et ihaile, rakasta, pelkää, vihaa...vaan hän ja hänen tekonsa, puheensa ym. ovat sinulle yhdentekeviä. Tiedän, että tämä on vaikeaa, usein mahdotontakin, mutta jos siihen pystyt, oletkin narsistin yläpuolella. Silloin sinulla ei ole "käyttöarvoa"
(ihmisethän ovat narsistille vain hyödykkeitä), ja narsisti tarvitsee uuden uhrin. Sääliksi toki käy tulevaa kiusattavaa, mutta älä mieti sitä, sillä sinä olet vapaa...
Tuo on ihan toimiva matalan profiilin metodi. Auttaa varmasti useimmissa tapauksissa. :D
Mutta on jotain parempaakin. Narsistiin kuten kaikkii muihinkin ihmisiin voi suhtautua samalla tavalla rakastaen ja omistamatta - ei vain kuten edellisessä esimerkissä että hän on yhdentekevä, jolloin tavallaan olisi niin, että joko a) muutkin olisivat yhdentekeviä tai b) jumaloisi jotakin erityistä.
Kestävä metodi elää elämänsä on nähdä kaikki mitä tapahtuu ei-erityisenä, rakastaa jokaista ihmistä ja luontokappaletta ja vuodenaikaa ja olla itkemättä minkään niistä perään. Silloin sinulle tapahtuu koko ajan hyvää. Erityisyyden palvominen on osa narsistista maailmasuhdetta. Narsistille voi olla esimerkiksi kiitollinen, että hän herätti sinut ymmärtämään tämän. Hän oli huono ihminen ja sinulle ilmeni mahdollisuus kasvaa hyväksi. :D
Ei-erityisyyden kokemuksensa kohdattuaan narsisti joko romahtaa tai kasvaa itsekin toisenlaiseksi, ei-erityiseksi. Mutta se ei merkitse sinulle muuta kuin se mitä muutakin tapahtuu, tuulee, auringon paiste hangella ja naapurissa syntyi vauva ja ihmisiä tulee vastaan ja näet hymyjä. Olet iloinen koska olet osa maailmaa ja elämää, narsistilla on samat mahikset, olkoon iloinen jos vain oppii ja osaa. Voit kannustaa, olla lämmin häntä kohtaan, muttei sinulla ole toivoa tai epätoivoa. Elämään kuuluu kuolemakin, surullistahan se tietysti on jos narsisti raukka ei osaisi elää eikä rakastaa elämää. Jos vielä toimii rikollisesti, niin poliisi auttaa ja ruumiit korjataan. Mutta hei ... näin se nyt vaan on että näillä mennään :) ...
Paljon haleja kaikille, ihan kaikille
"Narsistille voi olla esimerkiksi kiitollinen, että hän herätti sinut ymmärtämään tämän. Hän oli huono ihminen ja sinulle ilmeni mahdollisuus kasvaa hyväksi. :D "
Tykkään sun tyylistä kirjoittaa suvaitsevassa ja positiivisessa hengessä. Oppia kokemukset kaikki. Uhrina on kipeetä olla, mutta uhriajan jälkeen voi todella huomata oppineensa jotain, 'itsestä' :)
Voitko antaa esimerkin? Kuulostat aika sekavalta.
"Toinen kysymys: Harrastaako narsisti myös harkittua ihmisten itsemurhaamista, vai onko se pikemminkin psykopaattinen ominaisuus?"
Jälkimmäinen. Miksi? Koska psykopaateille kaikki on peliä, jonka tarkoitus on voittaa.
Ja mikä olisikaan selvempi tapa todistaa itselleen että on "voittanut", kuin se, jos toinen ripustaa itsensä vaikkapa narun jatkoksi...
J.o.k.u.nkin kommentoima kysymys on mielestäni hieman outo sävyltään. Omasta mielestäni tuollainen kysymys kuulostaa sellaisen ihmisen kysymältä, joka on itse hyvin tietoinen omasta narsismistaan, ja sitä kautta pystyy ajattelemaan asian niin, että joku toinen haluaa tietoisesti saattaa hänet tilanteeseen, jossa tapahtuisi itsemurha.
Jotta ymmärrätte miksi olen sitä mieltä: Omasta mielestäni jokainen päättää itse siitä, päättääkö hän päivänsä vai ei. Ihminen, joka kysyy tuollaista, haluaa antaa vaikutelman siitä kuinka jos hän tuollaisen tekoon sortuisi, se ei olisi hänen oma valintansa. - Kuulostaa narsistiselta. Syyttää toista omista valinnoistaan, ja vieläpä etukäteen.
*kahvittelee*
Kaikkiin kysymyksiin vastaisin kyllä. Narsistin ja narsismini jättäisin tässä yhteydessä käsittelemättä kokonaan. Jotkut tilanteet eivät sovellu normaalin olemassaolon rajoihin.
Kumoan kaikki sanani varmuuden vuoksi. Noub, olin sekaisin. En ymmärtänyt kysymyksiäsi.
:)
Sattumalta tällaiseen ketjuun törmäsin.
Sattumaltahan näihin aina törmää, vanhoihin ketjuihin. On se aina muuten niin raskasta vartavasten penkoa noitha arkhiiveja.. pölyistäkin..
Hmm.. itse en ainakaan ole muuttanut kantaani tuohon, että jos ihminen päättää riistää hengen itseltään, etteikö se olisi hänen oma valintansa. Asiat, jotka siihen ratkaisuun taas ajavat saattavat olla moninaiset luonteeltaan ja tietynlaista uupumista tai sairauden mukanaan tuomaa täydellistä epätodellisuudessa elämistä ei myöskään voi jättää pois laskuista.
Tämä päätelmäni taas on lopputulosta siitä, että olen omassa elämässäni kolunnut tuonkin merenpohjan. Ja kavunnut sieltä ylös. Liukasta oli, kapuaminen.. Välillä metri ylöspäin ja savista liukua takaisin pohjalle. Mutta kun tietää, että valitsee elämän kaikkine kärsimysluonteineen, tietää jo, että on tehnyt yhden valinnan :)
Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville, uskokaa itseenne ja tehkää kaikkenne.