Elikkä kerron ensin vähän itsestäni. Olen 18 vuotias nainen. Muutin elokuussa omaan asuntoon. Minulla on muuten kaikki hyvin, huolehtiva perhe ja 2 isoveljeä, vahempani ovat kuitenkin eronneet kun olin 12 vuotias. mutta läheisissä, hyvin läheisissä väleissä ollaan. mutta mulle on jo 2-3 vuotta ollu sellanen tunne että haluais puhua jollekki. mutta en tiiä kenelle. kavereille voin kyllä, mulla on 2 hyvää ystävää ja loput on hyviä kavereita. ja olenkin kertonut heille asioita. mutta ei pysty kuitenkaa ihan kaikkea. olen pienenä nähnyt hirveästi väkivaltaa, mikä kohdistui äitiini. isäni on alkoholisti ja äiti meinasi mennä mukaan siihen rumbaa mutta ryhdistäyty ja sitten he erosivatkin. samoten kun olin 6-7 vuotias, nii meillä oli vuodessa 15 hautajaiset mm. kummitätini (isäni sisko) kuoli syöpään. ja ku en tiiä miten alkais selittää, mutta tuntuu jotenki että oonko tehny väärin kun muutin pois kotoota. että pärjääkö iskä tavallaa ilman mua, vai mitä jos se tarviski mun apua. sellasta hengellistä apua tai en osaa oikee selittää mitä. ku välillä mua ahistaa nii paljon että itkettää vaa ja kaikenmaailman ajatuksia pyörii mielessä. tuntuu että seinät kaatuu päälle vaikka en oikeasti tiedä syytä. ja joku mua pelottaa mutta en tiiä mikä, sit mä murehin nii hiveesti asoista että pelkään että tuun hulluks näitten asioitten kanssa. ku tekis mieli varata aika jollekki jolle saa puhua, mutta ei musta oo sit kuitenkaa siihen . ja mietin aina että tähänki asti oon pärjänny hyvin nii jatkossaki sit. mutta yöt on hirveeen vaikeita. samoten ku kuuntelen radioita koko ajan. ja siellä soi joku kappale mitä oon pienenä kuunnellu iskän kautta, niitä mistä iskä tykkää nii tulee nii kauhee olo että haluu vaa itkeä. samoten koulussa ku on, nii tunnilla huomaan yhtäkkiä ajatusten vaa menevän johonki aivan muuhun ja sielä sit yrittää piilotella vetisiä silmiä. Mä en tiiä mitä mä niinku pelkään tai mikä on. pyörii vaa päässä että voittais lottovoiton ja ostaisin oman asunnon (ei siis vuokralla enää ) lähtisin ulkomaille ja viettäisin nii rentoa elämää ettei oo mitää rajotteita tai velvollisuuksia tai mitää. toivottavasti joku teistä ymmärtäisi mua edes hiukan ja osaisi auttaa mitä teen. oon hirveen huono selittää juttua, mutta terapeutille mä en haluaisi mennä, mutta en tiiä kauanko jaksan ennenku oikeesti alan miettii yli liikaa asioita ja sit sekoan . kiitos jos jaksat lukea ja auttaa
Selvittäisikö joku tilannetta
apua kaipaava
4161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"vaik tuntuis et sust ei välitä ketään, älä usko sitä kyl sustaki välitetään, välil sattuu ja tuntuu hirveelt..." puhuminen auttaa,vaik en itekkää osaa kellekää puhua, mut ku joskus oon saanu mukavaa juttuseuraa olo on ollu pitkään parempi,vaik ei enää,mikää ei näköjään oo ikuista:(
Ei pidä padota asioita sisällä!!!! Muista ettet ole täällä yksin! Voi olla että auttais jos alkaisit käymään jonkun luona säännöllisesti keskustelemassa. Voimia!!
No nii vissii pitäs, mutku lapsuudestaki nii paljo kaikkea mitä pitäs selvittää/puhua että sit ymmärtäis.. ei musta sit kuiteskaa olis siihe. no, pitäneepi iha kattoa nyt mitä sitä tekis. mutta kiitos teille jotka ootte vastannu !! :)27
jos toisella kaikenlaista mistä PITÄIS kertoa, mutta kun padotaan ja padotaan niin sit sitä jonain päivänä ei yhtäkkiä jaksa.. Ei tää elämä ole aina niin hauskaa, mutta elämisen arvoista kumminkin!! Jaksamisia!!
T: jonkinlainen lievempi depis päällä..