Olen tuhlannut elämässäni tolkuttoman paljon aikaa syömisen tarkkailuun, laihduttamisyrityksiin, läskejeni (viime vuosia lukuunottamatta kuviteltujen sellaisten)kanssa tuskailuun.
Olen 28 vuotias nainen. Tämänhetkiset mittani ovat 168 cm ja 64 kg. Olen ollut tämän kokoinen noin viisi vuotta. Sitä ennen painoni oli (20-vuotta täytettyäni)52kg - 58 kg. En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni, vaan yrittänyt aina laihduttaa ja onnistunutkin siinä hetkittäin. Olen koko ikäni luullut että olisin onnellisempi jos olisin pari kiloa laihempi. Ajoittain en ole pystynyt nauttimaan esim. matkoista, koska mielessäni on aina pyörinyt ajatus siitä, että olen liian lihava.
Jostain syystä olen alkanut miettimään ja analysoimaan ongelmaani. Tajuan, että olen tuhlannut suunnattomasti energiaa asian ajatteluun, turhaan, enhän ole koskaan ollut ylipainoinen.
Mietin pitäisikö kääntyä psykologin puoleen? Tiedän, ettei kyse ole kohdallani anoreksiasta tai bulimiasta. Tämä on jotain muuta, mitä?
En tiedä, kuuluuko tämä asia lihavuus tai edes laihdutuspalstalle. Ajattelin kirjoittaa tänne, sillä olen seurannut palstaa ja osallistunut itsekin keskusteluihin.
Olen 28 vuotias nainen. Tämänhetkiset mittani ovat 168 cm ja 64 kg. Olen ollut tämän kokoinen noin viisi vuotta. Sitä ennen painoni oli (20-vuotta täytettyäni)52kg - 58 kg. En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni, vaan yrittänyt aina laihduttaa ja onnistunutkin siinä hetkittäin. Olen koko ikäni luullut että olisin onnellisempi jos olisin pari kiloa laihempi. Ajoittain en ole pystynyt nauttimaan esim. matkoista, koska mielessäni on aina pyörinyt ajatus siitä, että olen liian lihava.
Jostain syystä olen alkanut miettimään ja analysoimaan ongelmaani. Tajuan, että olen tuhlannut suunnattomasti energiaa asian ajatteluun, turhaan, enhän ole koskaan ollut ylipainoinen.
Mietin pitäisikö kääntyä psykologin puoleen? Tiedän, ettei kyse ole kohdallani anoreksiasta tai bulimiasta. Tämä on jotain muuta, mitä?
En tiedä, kuuluuko tämä asia lihavuus tai edes laihdutuspalstalle. Ajattelin kirjoittaa tänne, sillä olen seurannut palstaa ja osallistunut itsekin keskusteluihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan omaa elämääni, ja täytyy myöntää, että se on ollut juuri samanlaista! Olen myös tuhlannut suunnattoman paljon energiaa painon kanssa kamppailuun, vaikka olen aina ollut normaalipainoinen, välillä hoikkakin. Nyt painan 61 kg (169 cm), ja tälläkin hetkellä yritän päästä niistä riivatuista muutamasta kilosta eroon, joiden kanssa kamppailin myös muutaman kilon hoikempana.
Hoikimmillani olen painanut 45 kg, enkä kyllä silloinkaan ollut onnellinen, oikeastaan painoni putosi paljolti onnettoman elämäntilanteen vuoksi. Pisimpään painoni on aikuisiällä pyörinyt siinä 55 kilon tienoilla. Ehkä juuri siksi nämä "lisäkilot" tuntuvatkin niin inhottavilta! Ja kun vaatekaapin vaatteet ei mahdu päälle. :o/
En ole myöskään sairastanut anoreksiaa, bulimiaa tms. mutta täytyy myöntää, että kyllä toisinaan on ollut kyse jonkinlaisista syömishäiriöistä!
Miten sitä ihminen voikin puoli elämäänsä tuhlata johonkin näin turhanpäiväiseen!!!?
Nyt haluan hoikistua ja kiinteytyä fiksummilla menetelmillä eli elämäntapamuutoksilla, mutta kyllä sitä tuntee itsensä välillä varsn kaistapääksi! Kiloja ei tarvitse välttämättä lähteä juurikaan, kuhan paikat vähän kiinteytyisi... Tavan ikuisuusprojekti!
En voi muuta sanoa, kuin että kirjotuksesi oli niin totta, niin totta!! Hoidon tarpeessa ehkä?? Vaikka luulen, että meitä löytyy monia... :o/