Eli tarkemmin sanottuna aihe on se problematiikka, joka liittyy suomalaisten käännynnäisnaisten kokemuksiin ja käsityksiin hijabin (sen huivin) käytöstä, sekä siihen toiseen todellisuuteen koskien sen käyttöä muslimimaissa.
Pistän tähän aiheeseen liittyen vapaasti suomennetun pätkän Ayaan Hirsi Alin omaelämäkerrasta. Tämä on toki vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus, enkä muutenkaan yritä mitään totuuksia esittää.
Anyway, pätkä alkaa Ayaanin keskustelusta etiopialaisten, ei-muslimi "kämppäkaveriensa" kanssa pakolaikeskuksessa Hollannissa. Ayaan oli tullut Eurooppaan vain viikkoja aiemmin, ja oli yhä muslimi, joka koitti olla hurskas, mutta epäilykset vainosivat häntä (myöhemminhän hänestä on tullut musliminaisten oikeuksien, sananvapauden ja ylipäätään länsimaisten ihmisoikeuksien puolesta taistelija. Kaikista eniten kunnioittamani ateisti. Rauhan uskonnon ansiosta hän joutuu elämään kalliissa vartioinnissa 24/7).
"”Mutta jos miehet näkevät naisia pukeutuneena niin kuin te nyt, käsivarret paljaana, kaikki peittämättömänä, niin he menevät ihan sekaisin ja heidän seksuaalinen kiinnostuksensa herää”, sanoin heille. ”Himo sokaisee heidät.”
Tytöt rupesivat nauramaan, ja Mina sanoi: ”Minä en usko, että se menee aivan noin. Ja mitä sitten jos he kiinnostuvat, ei se niin kauheaa ole.” Tuossa vaiheessa minä aloin jo vaikeroimaan ääneen, sillä näin, mitä tuleman piti, mutta sanoin silti: ”Mutta he eivät voi tehdä töitä, bussit kolaroivat, ja tulee täydellinen fitna!”
”Miksei kaikkialla ympärillämme sitten vallitse täysi kaaos täällä, Euroopassa?” kysyi Mina.
Se oli totta. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin käyttää silmiäni. Eurooppa toimi täydellisesti, joka ikiseen bussiin ja kelloon saakka. Ensimmäistäkään kaaoksen merkkiä ei ollut havaittavissa. ”En tiedä”, sanoin avuttomana. ”Sen täytyy johtua siitä, että nämä eivät ole oikeasti miehiä.”
”Niinkö? Nämä isot, vahvat, vaaleat hollantilaiset työläiset eivät ole oikeasti miehiä?” Tässä vaiheessa etiopialaiset tytöt melkein itkivät naurusta sille tollolle, joka minä olin. He pitivät sitä tyypillisenä muslimi-hevonpaskana. Me muslimit ylpeilimme aina sillä tai tällä, mutta koko kulttuurimme oli seksuaalisen turhautuneisuuden vallassa. Ja kuka minä oikein luulin olevani saadakseni henkilökohtaisesti aikaan maailmalaajuisen fitnan? He olivat ystävällisiä, sillä he tiesivät, ettei se ollut minun vikani, että tunsin tällä tavoin - mutta he antoivat minun todellakin kuulla siitä.
Nousin ylös ja pistin huivin päähäni, ja seisoin talon ovella. Ryhmä bosnialaisia turvapaikanhakijoita asui hieman kauempana, ja he juttelivat auringonpaisteessa. Näiden naisten piti olla muslimeja, mutta he olivat oikeasti melkein alastomia, pukeutuneina lyhyisiin shortseihin ja t-paitoihin - ilman että heillä oli edes rintaliivejä, niin että heidän nänninsä näkyivät. Miehet tekivät töitä lähellä, tai istuivat ja juttelivat heille varsin tavalliseen tapaan näyttäen siltä, etteivät he edes panneet niitä merkille. Minä tuijotin heitä pitkään ajatellen, että voisiko siinä, mitä etiopialaiset tytöt olivat sanoneet, olla totuuden siemen.
Seuraavana aamuna päätin järjestää kokeen. Lähtisin ulos ovesta ilman huivia. Olin pukeutunut pitkään vihreään hameeseeni sekä pitkään tunikaan, ja minulla oli huivi ongelmien varalta mukanani laukussa - mutta en peittäisi hiuksiani. Aioin nähdä, mitä tapahtuisi. Hikoilin. Tämä oli todella haram, ja myös ensimmäinen kerta sitten kuudennentoista ikävuoteni, kun olin kävellyt julkisella paikalla peittämättä hiuksiani.
Ei tapahtunut yhtään mitään. Puutarhurit jatkoivat aitojen karsimista aivan kuten ennenkin. Kukaan ei saanut kohtausta. Nämä olivat kuitenkin hollantilaisia, joten ehkeivät he olleet oikeita miehiä. Kävelin etiopialaisten ja zairelaisten ohitse, eikä kukaan kiinnittänyt minuun yhtään huomiota; mutta nämäkään eivät olleet muslimeja. Niinpä kävelin bosnialaisryhmän luo. Kukaan ei katsonut minua. Aiheutin korkeintaan vähemmän huomiota kuin silloin, kun verhosin hiukseni. Yksikään mies ei joutunut kiihkon valtaan."
Pistän tähän aiheeseen liittyen vapaasti suomennetun pätkän Ayaan Hirsi Alin omaelämäkerrasta. Tämä on toki vain yhden ihmisen näkemys ja kokemus, enkä muutenkaan yritä mitään totuuksia esittää.
Anyway, pätkä alkaa Ayaanin keskustelusta etiopialaisten, ei-muslimi "kämppäkaveriensa" kanssa pakolaikeskuksessa Hollannissa. Ayaan oli tullut Eurooppaan vain viikkoja aiemmin, ja oli yhä muslimi, joka koitti olla hurskas, mutta epäilykset vainosivat häntä (myöhemminhän hänestä on tullut musliminaisten oikeuksien, sananvapauden ja ylipäätään länsimaisten ihmisoikeuksien puolesta taistelija. Kaikista eniten kunnioittamani ateisti. Rauhan uskonnon ansiosta hän joutuu elämään kalliissa vartioinnissa 24/7).
"”Mutta jos miehet näkevät naisia pukeutuneena niin kuin te nyt, käsivarret paljaana, kaikki peittämättömänä, niin he menevät ihan sekaisin ja heidän seksuaalinen kiinnostuksensa herää”, sanoin heille. ”Himo sokaisee heidät.”
Tytöt rupesivat nauramaan, ja Mina sanoi: ”Minä en usko, että se menee aivan noin. Ja mitä sitten jos he kiinnostuvat, ei se niin kauheaa ole.” Tuossa vaiheessa minä aloin jo vaikeroimaan ääneen, sillä näin, mitä tuleman piti, mutta sanoin silti: ”Mutta he eivät voi tehdä töitä, bussit kolaroivat, ja tulee täydellinen fitna!”
”Miksei kaikkialla ympärillämme sitten vallitse täysi kaaos täällä, Euroopassa?” kysyi Mina.
Se oli totta. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin käyttää silmiäni. Eurooppa toimi täydellisesti, joka ikiseen bussiin ja kelloon saakka. Ensimmäistäkään kaaoksen merkkiä ei ollut havaittavissa. ”En tiedä”, sanoin avuttomana. ”Sen täytyy johtua siitä, että nämä eivät ole oikeasti miehiä.”
”Niinkö? Nämä isot, vahvat, vaaleat hollantilaiset työläiset eivät ole oikeasti miehiä?” Tässä vaiheessa etiopialaiset tytöt melkein itkivät naurusta sille tollolle, joka minä olin. He pitivät sitä tyypillisenä muslimi-hevonpaskana. Me muslimit ylpeilimme aina sillä tai tällä, mutta koko kulttuurimme oli seksuaalisen turhautuneisuuden vallassa. Ja kuka minä oikein luulin olevani saadakseni henkilökohtaisesti aikaan maailmalaajuisen fitnan? He olivat ystävällisiä, sillä he tiesivät, ettei se ollut minun vikani, että tunsin tällä tavoin - mutta he antoivat minun todellakin kuulla siitä.
Nousin ylös ja pistin huivin päähäni, ja seisoin talon ovella. Ryhmä bosnialaisia turvapaikanhakijoita asui hieman kauempana, ja he juttelivat auringonpaisteessa. Näiden naisten piti olla muslimeja, mutta he olivat oikeasti melkein alastomia, pukeutuneina lyhyisiin shortseihin ja t-paitoihin - ilman että heillä oli edes rintaliivejä, niin että heidän nänninsä näkyivät. Miehet tekivät töitä lähellä, tai istuivat ja juttelivat heille varsin tavalliseen tapaan näyttäen siltä, etteivät he edes panneet niitä merkille. Minä tuijotin heitä pitkään ajatellen, että voisiko siinä, mitä etiopialaiset tytöt olivat sanoneet, olla totuuden siemen.
Seuraavana aamuna päätin järjestää kokeen. Lähtisin ulos ovesta ilman huivia. Olin pukeutunut pitkään vihreään hameeseeni sekä pitkään tunikaan, ja minulla oli huivi ongelmien varalta mukanani laukussa - mutta en peittäisi hiuksiani. Aioin nähdä, mitä tapahtuisi. Hikoilin. Tämä oli todella haram, ja myös ensimmäinen kerta sitten kuudennentoista ikävuoteni, kun olin kävellyt julkisella paikalla peittämättä hiuksiani.
Ei tapahtunut yhtään mitään. Puutarhurit jatkoivat aitojen karsimista aivan kuten ennenkin. Kukaan ei saanut kohtausta. Nämä olivat kuitenkin hollantilaisia, joten ehkeivät he olleet oikeita miehiä. Kävelin etiopialaisten ja zairelaisten ohitse, eikä kukaan kiinnittänyt minuun yhtään huomiota; mutta nämäkään eivät olleet muslimeja. Niinpä kävelin bosnialaisryhmän luo. Kukaan ei katsonut minua. Aiheutin korkeintaan vähemmän huomiota kuin silloin, kun verhosin hiukseni. Yksikään mies ei joutunut kiihkon valtaan."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.