Nyt sattui tälläinen tapaus, että meillä on mielestäni liikaa ihmisiä tulossa kummeiksi meidän pienokaiselle.. Mitenkä voisin ystävällisesti loukkaamatta ystävääni sanoa hänelle, ettemme otakkaan sitä kummiksi?!
Nyt olisi neuvot paikallaan!!
apuja123
6969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä on liikaa? Meidän tenavilla on molemmilla kuusi kummia, eikä ole tuntunut siltä, että se olisi liiaksi. Jos teillä on enemmän, niin sitten ymmärrän. Toisaalta, kummeiksi olette kutsuneet ihmisiä, joihin te luotatte, eikö niin? Heille voi siis suoraan mutta kohteliaasti kertoa tilanteen ja todeta, että ystävyytemme säilyy vahvana edellenkin.
mikä nyt sitten on liikaa? yhdellä kummilapsellani on 8 kummia. ihmettelen kyllä tätä määrää (suoraan sanoen tuntuu että kyseessä on vanhempien "rahan tai ennemmin lahjojen ahneus").
mielestäni ei kannata enää perua jos kerta on jo pyydetty kummiksi. minusta tuntuisi ainakin loukkaavalta jos ensin sovittaisiin että minä olen kummi ja sitten vanhemmat ilmoittaisivat että ottavat mieluummin muita kummiksi ja minä olinkin liikaa. kyllä siinä välit kärsivät aivan taatusti ja saa tosiaan miettiä miten asiansa esittää että välit säilyvät. hän on saattanut jo kertoa tuttavilleen että hänestä tulee kummi, ostaa jopa lahjankin. kurjaa sitten kertoa että vanhemmat peruivatkin koko jutun. ilmeisesti tämä ystävä on kuitenkin "kelvollinen" kummiksi koska olitte hänet kuitenkin ottamassa kummiksi. ei sillä ole oikeasti väliä onko kummeja 3 vai 4 tai 6 vai 7.
Loukkaamatta ei voi tuollaista asiaa kertoa :( Miten ihmeessä tuollainen tilanne pääsi syntymään??? Ettekö osanneet laskea ennen kuin pyysitte ketään kummiksi??? Ei tuota pyyntöä voi ottaa takaisin, kummius on kunniatehtävä. Ja voiko niitä kummeja olla liikaa? Moni kummi kun jää pois lapsen elämästä vuosien varrella. Mieti nyt tarkkaan onko tärkeämpää se, että lapsella on mielestäsi "oikea" määrä kummeja vaiko se, että mahdollisesti menetät ystävän tai ainakin peruuttamattomasti vahingoitat välejänne?
minäkään enää perumaan jos on jo pyydetty...meillä ratkaistiin asia niin että jo raskausaikana puhuin kaikille asiasta kiinnostuneille että ensimmäisen lapsen kummit ovat suvusta...toinen taas sai kummit ystävistä ja kolmas sitten sekaisin...jos kummeissa on pariskuntia niin sehän on tavallaan yksi kummi/pariskunta koska yleensähän he suorittavat tai ovat suorittamatta tehtävänsä parina mitä siihen nyt kullakin kuuluu...ja toisaalta tiet saattavat erota ja toinen kummeista jää kuvioista monesti pois...
Kummiksi pyydetty heti kun raskaus alkoi. Nyt kun synnytykseen pari kuukautta aikaa ei enää halutakkaa kummiksi. Vituttaa aika rankasti tollanen käytös. Kyse veljen lapsesta. Täs kerenny suunnitella jo kaiken näköstä mitä itte tekis lapselle.
On petetty olo.
Ei se kummien määrä ole pointti vaan laatu. Ei ole järkeä pyytää kummiksi ihmistä joka ei 10 vuoden kuluttua varmuudella ole lapsen vanhemmille hyvin läheinen. Harvoin tällaisia ihmisiä useammalle lapselle löytyy enempää kuin pari (pariskuntaa). Koska etenkin lapsuusaikana vanhemmat toimivat välikätenä kummisuhteessa. Eli, jos vanhemmilla ei ole luontevaa jatkuvaa kontaktia, ei sitä synny myöskään lapsen ja kummin välille. Kummin tehtävä ei ole toimia lahja-automaattine, vaan olla lapselle läheinen aikuinen! Eikä lapsi tarvitse kuin yhden-kaksi tällaista!