Aloitetaampa kesksutelu aiheesta kuuluakko
veneseuraan vai ollakko muuten vaan veneilijä.
Tuossa aiemmin oli aihe katsastuksista.
Keskustelu tuntui kuitenkin kääntyvän aiheeseen
VENESEURASSA vai EI VENESEURASSA. Kirjoitelkaa
kokemuksia ja ajatuksia, joita on varmasti
puolesta ja vastaan. Mitä seurat antavat ja mitä
vaativat. Kannattaako maksaa liittymis- ja
jäsenmaksuja, minkä suuruisia ne ovat, saako
rahoilleen vastinetta? Ja kaikke muuta.
veneseuraan vai ollakko muuten vaan veneilijä.
Tuossa aiemmin oli aihe katsastuksista.
Keskustelu tuntui kuitenkin kääntyvän aiheeseen
VENESEURASSA vai EI VENESEURASSA. Kirjoitelkaa
kokemuksia ja ajatuksia, joita on varmasti
puolesta ja vastaan. Mitä seurat antavat ja mitä
vaativat. Kannattaako maksaa liittymis- ja
jäsenmaksuja, minkä suuruisia ne ovat, saako
rahoilleen vastinetta? Ja kaikke muuta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ehdin jo kommentoida omasta
näkökulmastani "Veneen
katsastusvaatimukset" / "Ei vapaamatkustajia" -
viestillä. Juttu kävisi myös tähän.
Itse liityin venekerhoon vuosi sitten. Jäsenyyden
mukana sain sijainniltaan ja palveluiltaan
paremman venepaikan sekä talveksi että kesäksi
huomattavasti edellistä halvemmalla. samalla sain
jonkun syynäämmän venettäni vuosittain ja
kertomaan vinkkejä sen ylläpidosta. Seuroilla on
omia satamia, pääsee iltakisoihin jne. Muutenkaan
ei tarvitse olla veneensä kanssa niin yksin.
Huviveneilijä toi tuossa keskustelussa
ansiokkaasti esiin likipitäen kaiken oleellisen.
Jos nyt vielä korostaisi, ettei seuroja pitäisi
ajatella kauppoina, joista ostetaan jäsenmaksulla
tiettyjä palveluita ja lasketaan sitten oliko
kauppa varmasti tuottoisa. Jos veneilyharrastus
kiinnostaa, on siihen todennäköisesti valmis
satsaamaan paitsi hiukan varojaan, myös hieman
itseään, eli ajattelemaan, "mitä olen valmis
yhdistyksen hyväksi tekemään", eikä "mitä
yhdistykseltä saan". Ilman tällä tavalla
ajattelevia ihmisiä ei katsasteta seurojen omia
veneitä sen enempää kuin ulkopuolisiakaan. Ja jos
ajatus tuntuu vieraalle, sitten on parasta
harrastaa vain itsensä kanssa, mutta ilman
valitusoikeutta siitä, että palveluita ei minulle
tarjota.
En todellakaan tarkoita, että kaikki pitäisi mita
taloudellisesti. Mielestäni seuratoiminta antaa
juuri tuolla henkisellä puolella niin paljon
sellaista, mitä ei rahalla voi mitata.
Toisaalta on myös taloudellinen näkökulma: esim
minulla ei ole omaa mökkiä tms., mutta
seurallamme on saarialueet, joissa on mökit,
saunat, laiturit, puuseet, porakaivot, agrekaatit
ja kaikki mahdollinen toivottava varustelu, eikä
näistä tarvitse maksaa yhtään enempää kuin 150
mk:n jäsenmaksu vuodessa. Kaiken tämän olen
saanut käyttööni pienellä liittymismaksulla.
Lisäksi olen saanut tehdä joka kesä talkoita
oikein tosi paljon.
Josku on korvaani kantautunut kysymys, että mitä
sillä liittymismaksulla sitten saa. Olen aina
vastanut, että sijoituksena liittyminen on
todella pieni kustannus siihen nähden, että
kesäni on niin mökkien kuin sosiaalisen elämän
suhteen pelastettu. Liittymismaksussa tulee myös
huomioida, että seuramme jäsenet ovat tehneet
varmasti tuhansia talkootunteja ja näitä töitä ei
enää uusien jäsenien tarvitse tehdä.
Kaikkineen juuri tuo henkinen annos on varmasti
parasta, mitä seurat tarjoavat.
Kannanottosi tuossa toisessa keskustelussa oli
mielestäni varsin pätevä, eikä ainakaan
tarkoitukseni ollut puuttua siihen, vaan jatkaa
siitä vielä hiukan eteenpäin samalla linjalla.
Halusin itsekin varmentaa, että en todellakaan
halua pitää veneseuraa kauppana tai
liikeyrityksenä. Tietysti seuroilla on
budjettinsa - jopa aika mittavatkin, mutta suurin
osa työstä ainakin meidän seurassa tehdään
talkoilla iloisin mielin ja mistään ns.
palveluista ei veloiteta (saunat, mökit, yms.).
Jopa ensimmäinen katsastus on ilmainen (1/jäsen
ja 1/vene) vaikka jokaisesta katsastuksesta seura
maksaakin liitoille.
Kiitos asiallisista kannanotoista HA:lle.
Hei!
Löysin tämän foorumin hetki sitten. Täällä on nyt
ollut keskustelua venveseuroista puolesta ja
vastaan. Ostimme vuosi sitten h-veneen ja kaipaan
kieltämättä samanhenkisiä tuttavia. Etsimmekin
mieheni kanssa veneseuraa, jolla olisi tukikohta
Sipoon saaristossa, jonne voisimme pienen
lapsemme kanssa mennä viettämään viikonloppuja.
Löytyisikö täältä vinkkejä?
PAraisten venekerhon sivuilla
(http://at8.abo.fi/pvk/) on linkkejä nettisivut
omistaviin seuroihin, jos sieltä löytyisi. On
muutenkin tosi fiksut veneilysivut !
Kiitos vinkistä. Kieltämättä linkkiluettelo oli
laajin, mitä olen nähnyt. Löytyi sieltä vielä
muutama, joihin en ole törmännyt.
Marjaniemen Purjehtijat voisi olla etsimäsi
seura, käy tutustumassa osoitteessa
www.kolumbus.fi/marjaniemen.purjehtijat.
Toimintaa löytyy aikanaan lapsillekin, kun
tulevat siihen ikään.
Olen itse asiassa käynyt heidän sivuillaan ja
printtaillut ukollekin kotiin luettavaksi. Minä
olin kiinnostunut, mutta isäntä epäili seuraa
liian isoksi. Oletko itse ko. seurasta?
Sieltä olen. Ainakaan seuraa ei isoksi voi sanoa,
erittäin aktiiviseksi kylläkin.
Eli ei olisikaan iso seura, hyvä. Laitoin itse
asiassa eilen Marjaniemen kotisivujenkautta
viestin, saa nähdä koska tulee vastausta vai
tuleeko. Kiitokset kuitenkin vinkistä. Isäntäkin
oli illalla jo myötämielisempi, kun itsekin
epäilin, ettei se kuitenkaan ehkä kovin iso ole...
Liittymällä veneilyseuraan saa runsaasti
samanhenkisiä ystäviä ja ystävyyttähän ei voi
rahalla mitata
En itse kuulu veneseuraan, koska minulle 2000 mk
liittymiseen on paljon rahaa. Olen myös sen
verran epäsosiaalinen, että ajatuksiini ei sovi
jossain seuran omassa saaressa samojen ihmisten
naapureina aina olla.
Toisaalta teen koko talvikauden vapaaehtoista
seuratoimintaa, joka täyttää hyvinkin tarpeen
yhteisten talkoiden suhteen.
Huonona puolena seurattomuudessani pidän
joidenkin seuralaisten suhtautumisen
siniristilippuuni. Joidenkin käsitys on, että
enhän minä voi omin nokkineni oppia hoitamaan tai
käyttämään purttani. Seuraan kuuluminen tuntuu
opettavan sen paremmin kuin runsas vesillä olo.
Kaikesta huolimatta toivon ja uskon, että kyllä
meille kaikille tilaa riittää, kunhan otamme
riittävästi toisemme huomioon kaikissa eteen
tulevissa tilanteissa.
Hyvää kesää kaikille.
Itse liityin erääseeä länsihelsinkiläiseen
veneseuraan hiljattain ja onnnistuin myös saamaan
jonosta huolimatta sieltä laituripaikan. Seuraan
kuulumisessa on joitain etuja, kuten juuri tuo
mainittu talvisäilytys, katsastukset jne jne.
Seurassa on myös omat natsisikansa ja kyttääjänsä,
jotka saavat minut näkemään punaista. En voi
kuvitella meneväni viettämään viikonloppua seuran
majasaareen näiden kyylien kanssa. Kyllähän se
joskus mietityttää, saako rahoilleen vastinetta.
Veneeseen oikean mittainen Suomen lippu
on veneen perässä komea, jota yhä enemmän
käytän seura-lipun tilalla.
Se että joku tekee vertailua oman seura-lippunsa
hyväksi, on tämän potilaan oma häpeä, eikä
siitä kärsi kuin nämä potilaat.
Kun veneen varustus ja kunto on asiallinen,myös
kipparin itsetunto, ei sitä tarvitse todistella
joillakin merkeillä (esim.lipuilla)
sitä egoa kohotetaan tai pullistellaan
käyttämällä seuralippua? Sellainenhan on selvällä
enemmistöllä. Helposti tuoksahtaa toisinpäin
olevalta ajatukselta: minä olen hiukan parempi,
kun en tyydy "tavallisen" seuralipun käyttöön.
Monestihan juuri se, mitä pidetään muiden egon
pönkittämisenä onkin itseasiassa omaa
alemmuudentunnetta.
Jospa siniristilipun käyttäminen osoittaakin kykyä
tehdä valintoja yleisestä mielipiteestä
riippumatta, ryhmittelemästä itseään mihinkään
seuraan kuuluvaksi...vain Suomen kansalaiseksi ja
veneilijäksi. Ja jos ei noudata yleistä käytäntöä,
on yleisen mielipiteen puolesta jotenkin poikkeava
ja epäilyttävä...ehkä pelottava.
Ja ilman lippua tai viiriä liikkuessasi olet
luultavasti rikollinen.
Nämä "yksinäiset" siniristi-sudet kieltämättä
synnyttävät itsestään luotettavamman mielikuvan
yksilöinä kuin laumoina liikkuvat
sinivalkoristi-lampaat.
Eikä luokittelu siihen lopu että perässä liehuu
seuralippu, joillakin on vielä tapana kantaa
joukkonsa tunnusta erillisenä viirinä
seuraperälipun lisäksi.
Jopa taitaa olla ihmisillä keskusteluaiheet
vähissä kun lipun ja egon vaikutusta joutuu
miettimään.. Itse pidän venesuraan kuulumista
lähinnä ekologisena toimena, seurojen satamissa
on yleensä hyvin toimiva jätehuolto,
talvisäilytys, talkooapu, jne..
Keskustelussa on tuotu varsin huomionarvoisia
pointteja esiin puolin ja toisin. Jokainen
kommentti on varmasti osaltaan subjektiivisesti
arvioiden oikea.
Katselin tuolla toisella palstalla samaa aihetta
sivuavaa keskustelua ja täytyy myöntää, että en
voi kuin ihmetellä. Tunnetusti vesillä liikkuu
ihmisiä -erityisesti näin IT-miljonäärien aikana-,
joiden veneilykokemus rajoittuu mummolassa
vietettyihin lapsuuskesiin soutuveneineen. Nämä
henkilöt kyllä yleensä tunnistaa jo matkan päästä,
minkä valitettavan moni varmaan myöntää.
Nousukasmainen öykkäri on sitä vesilläkin.
Itseäni vain ihmetyttää tämä väittely "oikeasta"
veneilystä ja "oikeista" asenteista. Eikö oikea
asenne ole tavanomaisia käytöstapoja vesilläkin?
Katson niihin kuuluvan mm. toisten huomioiminen,
omien jälkien siivoaminen ilman häiriötä
sekä tavanomainen huolellisuus mm.
turvallisuusasioissa.
Kuuluuko joku seuraan tai ei on mielestäni täysin
tämän henkilökohtainen asia ilman, että muilla on
asiaan mitään sanomista. Onko venekansakin alkanut
sosialisoitua niin, että ilman "puolueen"
jäsenkirjaa ei vesille ole asiaa? Uskomatonta!
Tunnen itsekin nipun henkilöitä, jotka ajattelevat
niin. Arvatkaapa pari kertaa mitä ajattelen heistä
mielessäni hymyillessäni heille ystävällisesti
heitä tervehtiessäni heidän tullessa paheksuvasti
kertomaan kuinka heidän kylkeensä kiinnittyi
siellä-ja-siellä sellainen villi veneilijä.
Itselleni vesillä liikkumiseen liittyy
olennaisesti vapaus mennä minne haluaa ja tehdä
em. rajoissa mitä haluaa.
Kyllä seuratoiminta on todellakin kuin kauppa.
Miksi liittyä siihen, ellei sille saa vastinetta.
Henkilö, jolla on jo kesämökki, ei arvosta seuran
ruuhkaista mökkiä, kun Roska-Roope-merkillä saa
käyttöönsä laajan satamaverkon. Omaa rauhaa etsivä
ei arvosta sosiaalisia kontakteja täyteen
sullotuissa satamissa. Kalamatkoille hurauttava ei
ole kiinnostunut paljoakaan seurojen puitteissa
tapahtuvasta varsin kosteasta
"kuivapurjehduksista". Kuitenkin seuroihin on
tunkua. Joku voi siten saada vartioidun venepaikan
läheltä kotiaan. Toinen kuolettaa koko
jäsenmaksunsa liiketaloudellisin periaattein
katsastuksen myötä alentuneella vakuutusmaksulla.
Joku yksinäinen henkilö saa niitä kaivattuja saman
henkisiä sosiaalisia kontakteja, kun taas yhdelle
on tärkeää päästä briljeeraamaan sillä, että on
samassa klubissa jäsenenä kuin "vuoristoneuvos
Tötterström" (näitäkin on, naurakaa pois).
Oli motiivi mikä hyvänsä, muistettakoon, että
Suomi on yhdistysten luvattu maa. Perustuslaissa
meille on taattu tämä oikeus. Huomatkaa, että se
on oikeus, ei velvollisuus. Kaksoisristilippua
käyttävät suvaitkoon siniristiä ja päinvastoin
ilman sarvia ja hampaita.
Enpähän sanokaan olenko itse seuran jäsen.
Vetäkääpä tästä kirjoituksesta mieleisenne
johtopäätökset.
mihin sitä veneessä lippua tarvitsee?
Varmasti suurin osa tangoista lentää ajossa pois
(kokemusta on).
Satamassahan sitä sitten voi liputtaa, mutta
mielestäni sekin on tarpeetonta
Kunnollisessa tangon jalkaosassa on sellainen
pieni sormin väännettävä ruuvi. Kun sitä kääntää
myötäpäivään, niin tanko kiristyy jalkaansa ja
pysyy vauhdissa mukana.
Ei sitä lippua mihinkään tarvitsekkaan, mutta se
on kuitenkin ositus kuulumisesta johonkin
tiettyyn seuraan ja sitä käyttämällä ilmaisee
muille (saman seuran jäsenille)jäsenyytensä.
Jäsenillähän on yhteisiä tukikohtia, jotka seura
on rahoittanut ja joihin seuran jäsenillä
vieraineen on oikeus yleensä veloituksetta saapua
ja käyttää seuran palveluja hyväkseen.
En kuulu seuraan mutta seura kuuluu tänne saakka