Tuossa alempana ketjussa kinataan taas aiheesta erillissota. Mainittu bluffi näkyy olevan vielä voimissaan joskin yleisen tietoisuuden lisääntyessä sen suosio on laskemaan päin. Uskottavahan se ei ole koskaan ollut.
Jos Suomi kävi erillisotaa, on pystyttävä vastaamaan miten sopii erillissodan luonteeseen,
-että kotimaisiin aluksiin ja lentokoneisiin maalattiin saksalaisen esikuvan mukainen itärintamatunnus?
-että Leningradin seudulle suuntautunut pommituslento tapahtui suomalaisen upseerin opastuksella?
"Barbarossa-suunnitelman ensimmäisiä hyökkäystoimia, Leningradin satamaväylien miinoitus, suoritettiin varhain aamulla 22.6.1941 Suomen ilmatilan kautta. Saksalainen lento-osasto KGr 806 oli lähtenyt Itä-Preussin Prowehrenista. Ju-88 -johtokoneen tähystäjänä oli suomalainen kapteeni Pauli Ervi. Kello 3.45 suoritetun miinoituksen jälkeen koneet laskeutuivat saksalaisten käyttöön luovutetulle Utin kentälle." (Jatkosodan Pikkujättiläinen s. 863) )
-että liki puolet maarintaman pituudesta oli saksalaisten joukkojen vastuulla?
-että suomalaisia joukkoja oli alistettu saksalaisille?
-että saksan laivasto tukeutui suomen rannikkoon jo hyvissä ajoin (14.6) ennen hyökkäystä itään ja suoritti mm.neuvostoliiton aluevesien miinoitusta ennen 22.6?
-että oli sovittu saksalaisten kanssa, että Suomi hyökkää silloin kun saksalainen armeijaryhmä Nord saavuttaa Pihkovan tasan?
(Pihkovan tasa saavutettiin 8-9.7.1941 ja Karjalan armeija nosti kytkintä 10.7.)
-että Suomen armeija oli rymitetty hyökkäysryhmitykseen?
("Vuosikymmeniä kuvattiin puolustusvoimien toimia jatkosodan alkuvaiheessa jotenkin niin, että puolustustaisteluun vakaasti ryhmittynyt kenttäarmeija - senjälkeen kun neuvostoilmavoimat ensin olivat 25. kesäkuuta hyökänneet - siirtyi pari viikkoa myöhemmin hyökkäykseen ja toteutti menestyksellisiä sotatoimia luovutetun alueen takaisinvaltaamiseksi.
Kovin pontevasti ei julkisuudessa pohdittu, kuinka on mahdollista parissa viikossa vaihtaa taistelulajia, vieläpä onnistuneesti.
Ammattisotilaille lienee ollut selvää, että pelkästään jonkin 10 000 miehen sotaharjoituksen suunnittelu vaatii kuukausien työn huoltojärjestelyineen päivineen.
Ehkäpä 500 000 miehen "sotaharjoituksen" katsottiin talvisodan kokemuksella sujuneen ripeämmin.
Vuosikymmeniä on myös esitetty Ylipäällikön tehneen Savonlinnan ja Pieksämäen välimailla Huutokosken asemalla 27.6.1941 päätöksen hyökkäyksestä ja että ratkaiseva käsky annettiin jo kolme päivää myöhemmin, rutiinilla.
On tietenkin vastapuolen kannalta epämiellyttävää, mikäli vihollinen kykenee polkaisemaan käyntiin suuroperaation vain parin pohdinnan perusteella.
Tosiasia on kuitenkin, että jollei operatiivisia valmisteluja olisi tehty ennakkoon, suomalaiset olisivat kyenneet aloittamaan järjelliset hyökkäystoimet aikaisintaan syksyllä 1941.
Ylitettävänä oli sentään uusi raja ja sen takana hyökkäysoperaation kannalta upouusi maa.
Perusteet kesähyökkäyksen onnistumiselle löytyvätkin laskettaessa aikaa kesäkuun 1941 lopusta taaksepäin."
Sotilasaikakauslehti 8/1991. Päätoimittaja Harri Heinilän artikkeli Pelin henki (s. 531-535)
Samasta asiasta Erkki Nordberg kirjassaan Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
Sivulla 202: "Suomen operatiivinen puolustussuunnitelma muutettiin hyökkäyssuunnitelmaksi keskityskuljetusten aikana. Se ei anna sotilaallisesta suunnittelusta ja päätöksenteosta kovin pitkäjänteistä eikä hyvää kuvaa. Kyseessä oli kuitenkin strateginen harhautus, joten hyökkäyssuunnitelma on ollut valmiina kassakaapissa." )
Siinäpä sapelikalistelijoille hieman pähkäilemistä:)
Jos Suomi kävi erillisotaa, on pystyttävä vastaamaan miten sopii erillissodan luonteeseen,
-että kotimaisiin aluksiin ja lentokoneisiin maalattiin saksalaisen esikuvan mukainen itärintamatunnus?
-että Leningradin seudulle suuntautunut pommituslento tapahtui suomalaisen upseerin opastuksella?
"Barbarossa-suunnitelman ensimmäisiä hyökkäystoimia, Leningradin satamaväylien miinoitus, suoritettiin varhain aamulla 22.6.1941 Suomen ilmatilan kautta. Saksalainen lento-osasto KGr 806 oli lähtenyt Itä-Preussin Prowehrenista. Ju-88 -johtokoneen tähystäjänä oli suomalainen kapteeni Pauli Ervi. Kello 3.45 suoritetun miinoituksen jälkeen koneet laskeutuivat saksalaisten käyttöön luovutetulle Utin kentälle." (Jatkosodan Pikkujättiläinen s. 863) )
-että liki puolet maarintaman pituudesta oli saksalaisten joukkojen vastuulla?
-että suomalaisia joukkoja oli alistettu saksalaisille?
-että saksan laivasto tukeutui suomen rannikkoon jo hyvissä ajoin (14.6) ennen hyökkäystä itään ja suoritti mm.neuvostoliiton aluevesien miinoitusta ennen 22.6?
-että oli sovittu saksalaisten kanssa, että Suomi hyökkää silloin kun saksalainen armeijaryhmä Nord saavuttaa Pihkovan tasan?
(Pihkovan tasa saavutettiin 8-9.7.1941 ja Karjalan armeija nosti kytkintä 10.7.)
-että Suomen armeija oli rymitetty hyökkäysryhmitykseen?
("Vuosikymmeniä kuvattiin puolustusvoimien toimia jatkosodan alkuvaiheessa jotenkin niin, että puolustustaisteluun vakaasti ryhmittynyt kenttäarmeija - senjälkeen kun neuvostoilmavoimat ensin olivat 25. kesäkuuta hyökänneet - siirtyi pari viikkoa myöhemmin hyökkäykseen ja toteutti menestyksellisiä sotatoimia luovutetun alueen takaisinvaltaamiseksi.
Kovin pontevasti ei julkisuudessa pohdittu, kuinka on mahdollista parissa viikossa vaihtaa taistelulajia, vieläpä onnistuneesti.
Ammattisotilaille lienee ollut selvää, että pelkästään jonkin 10 000 miehen sotaharjoituksen suunnittelu vaatii kuukausien työn huoltojärjestelyineen päivineen.
Ehkäpä 500 000 miehen "sotaharjoituksen" katsottiin talvisodan kokemuksella sujuneen ripeämmin.
Vuosikymmeniä on myös esitetty Ylipäällikön tehneen Savonlinnan ja Pieksämäen välimailla Huutokosken asemalla 27.6.1941 päätöksen hyökkäyksestä ja että ratkaiseva käsky annettiin jo kolme päivää myöhemmin, rutiinilla.
On tietenkin vastapuolen kannalta epämiellyttävää, mikäli vihollinen kykenee polkaisemaan käyntiin suuroperaation vain parin pohdinnan perusteella.
Tosiasia on kuitenkin, että jollei operatiivisia valmisteluja olisi tehty ennakkoon, suomalaiset olisivat kyenneet aloittamaan järjelliset hyökkäystoimet aikaisintaan syksyllä 1941.
Ylitettävänä oli sentään uusi raja ja sen takana hyökkäysoperaation kannalta upouusi maa.
Perusteet kesähyökkäyksen onnistumiselle löytyvätkin laskettaessa aikaa kesäkuun 1941 lopusta taaksepäin."
Sotilasaikakauslehti 8/1991. Päätoimittaja Harri Heinilän artikkeli Pelin henki (s. 531-535)
Samasta asiasta Erkki Nordberg kirjassaan Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla.
Sivulla 202: "Suomen operatiivinen puolustussuunnitelma muutettiin hyökkäyssuunnitelmaksi keskityskuljetusten aikana. Se ei anna sotilaallisesta suunnittelusta ja päätöksenteosta kovin pitkäjänteistä eikä hyvää kuvaa. Kyseessä oli kuitenkin strateginen harhautus, joten hyökkäyssuunnitelma on ollut valmiina kassakaapissa." )
Siinäpä sapelikalistelijoille hieman pähkäilemistä:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ilmeisesti kohtaloaan vastaan, joka kuitenkin toteutui.
Vain ääretön avuttomuutesi ylittää loputtoman tyhmyytesi.
Taas yksi puhuu suu vaahdossa erillissodasta.
Mutta osaatko kertoa, että mitä ymmärrät erillissodalla?
....................
Sinähän kalle olet kertonut olevasi Tampereelta kotoisin ja sinun etunimesi on muistaakseni sitten muuten Kalevi.
Nyt kalle herää todella vahvat epäilyt sinun suhteesi.
Oletko vihdoinkin tullut järkiisi ja kääntänyt täysin kelkkasi?
Jos näin on asia niin hienoa.
Tuo kirjoitus ainakin pitää ihan täysin paikkaansa.
henkilökohtaisesti ja hän piti Suomen tavoitteita aivan erillisinä joskin samaan suuntaan olevina kuin Saksan. Luotan edelleen paikalla olijoiden käsitykseen enemmän kuin nykyajan poppamiesten. Eri asia jos hän olisi vain pistäytynyt mutta kun pitivät siellä vuosikausia mitä nyt pääsi äitiä sen verran vilkaisemaan jotta minut saivat aikaan.
Komuillehan tämä on kova paikka mutta ei siitä mihinkään pääse jotta meidän oli apua haettava koska muutoin komupaskat olisivat pilanneet hyvän maan kuten kävi muutoin koko itäiselle Euroopalle.
Myönnät siis nyt täysin avoimesti Suomen ja Saksan olleen liittolaisia ja aseveljiä 1940-luvulla.
Suosittelen vaikka kansanopistojen kursseja, sinne saattaa sinunkin kaltainen typerys päästä vaatimukset kun ovat verraten vaatimattomia.
Sinulla näyttää olevan hermot ihan riekaleina.Hyvä niin.DDD
Olen onnistunut taas kerran "lämmittämään" sinut ihan "hellakoukuksi".DDD
Mikäs sinua nyt taas noin kovasti harmittaa.DDD
Mutta koitahan nyt vihdoinkin päättää oliko se Suomi natsisaksan liittolainen vai ei.DDDD
Vaikka aivan sama se minulle on mitä mieltä sinä yleensäkkin olet asioista.DDDDD
Ei noilla mielipiteilläsi ole kyllä mitään merkitystä yhtään missään.DDDDDD
Käytännössä todellisessa elämässä.
Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Näin ajattelee enemmistö 28 historian professorista, joilta Helsingin Sanomat kysyi, onko perusteltua puhua erillissodasta.
Professoreista kuusi oli erillissodan kannalla, 16 vastasi ei, ja loput eivät antaneet suoraa vastausta.
"Käytännössä Suomi oli monessa suhteessa Saksan liittolainen, mutta oman kansalaismielipiteen ja läntisen mielipiteen vuoksi se piti sotaansa erillisenä ilman muodollista liittoa Ribbentrop-sopimukseen asti", kirjoittaa Juha Siltala.
Professori Tuomas Heikkilän mukaan erillissota-ajatusta vastaan puhuu muun muassa sotatoimien koordinoiminen Suomen ja Saksan välillä, valtavien saksalaisosastojen sijoittaminen Suomeen ja hyökkääminen Neuvostoliittoon Suomen maaperältä käsin.
Helsingin Sanomat lähetti lokakuun alussa 37:lle historian professorille viisi kysymystä Suomen historian käännekohdista. Heistä 28 vastasi, yhdeksän ei. Useimmat vastaajat sanoivat, että vaikka popularisointi on hyödyllistä, historia ei taivu mustavalkoisiksi vastakkainasetteluiksi ja käännekohtien korostamisen sijaan pitäisi ymmärtää pitkiä linjoja.
Vallitsevilla tulkinnoilla on kuitenkin merkitystä muun muassa koulujen opetuksessa. Esimerkiksi tuoreista lukion oppikirjoissa erillissotaa ei käsitellä kovin suoraan.
Otavan Forum-sarjan kirjassa kerrotaan sodan eri tulkinnoista neutraalisti, mutta ei oteta kantaa. Samoin WSOY:n Muutosten maailma -sarjassa, jossa Suomi tosin on Saksan "sotakumppani".
Erillissotateorian puolustajat vetoavat siihen, että Suomi kävi sotaa omin tavoittein.
"Suomi käytti hyväkseen Saksan voimaa ja soti Saksan rinnalla sodan alussa niin kauan kuin Saksa näytti menestyvän sodassa", sanoo professori Jouko Vahtola.
"Detaljit, kuten että Valpo osallistui muutamalla miehellä saksalaisten sotavankiorganisaatioon Lapissa, eivät riitä muuttamaan kuvaa sodan luonteesta Suomen osalta", Vahtola kirjoittaa.
Kyselyyn vastanneista kuusi ei antanut suoraa vastausta, vaan ymmärsi molempien tulkintojen kannattajia.
"Emme olleet liitossa ja kävimme erillissotaa, mutta Suomi oli monella tavoin riippuvainen Saksasta esimerkiksi sotamateriaalin osalta", professori Marjatta Hietala sanoo.
Professori Juha Sihvolan mukaan Saksan kanssa tehdyn yhteistyön syvyyden kiistäminen on vanha konservatiivisen historiankirjoituksen ajatusluutuma.
"Nyt olisi paikallaan kiinnittää huomiota siihen, että kansallissosialismin ainakin osittaisia ihailijoita, natsi-Saksan kanssa liittoutumaan valmiita sekä natsien rikoksia ymmärtäviä ja jopa niihin osasyyllisiä Suomessa oli vaikka kuinka paljon", Sihvola kirjoittaa.
Helsingin Sanomat kysyi historioitsijoilta myös, onko suomalaisessa historiankirjoituksessa vielä tabuja. Yhdeksän vastasi kyllä, 14 ei – mutta lähes kaikkien vastaajien mielestä tutkimus on vapaata, vaikka reaktiot voivat olla kiihkeitä. "Lehtien palstoilla jopa kulttuuritoimituksia myöten näkemykset Suomen historiasta ovat puuduttavan yksipuolisia: Suomen historia on edelleen ensisijassa miesten historiaa ja etenkin miesten sotimisen historiaa", sanoo professori Kirsi-Maaria Vainio-Korhonen.
Vainio-Korhosen mukaan sodassa katosi myös naisia, mutta heidän kohtaloidensa selvittelyt jäävät varjoon.
"Julkisuus ja poliitikot eivät ole valmiita käsittelemään toista maailmansotaa kuin suomalaisesta näkökulmasta", sanoo Pertti Haapala.
"Taloudellisen, poliittisen ja hallinnollisen eliitin yhteisesti hyväksymää agendaa kyseenalaistamalla, sen syntyjä ja intressiyhteyksiä penkomalla tuskin saa läpi mitään isompia hankkeita sen paremmin historiassa kuin muillakaan tieteenaloilla", sanoo Juha Siltala.
"Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Näin ajattelee enemmistö 28 historian professorista, joilta Helsingin Sanomat kysyi, onko perusteltua puhua erillissodasta. "
Suomen liittolaisuus Saksan kanssa ei ole mielipidekysymys vaan sen pitää perustua faktaan.
Suomi ei voinut sopia liittolaissopimusta ilman eduskunnan hyväksyntää ja Kallen tietääkseen eduskunta ei moista sopimusta koskaan hyväksynyt ja näin Suomi ei ollut Saksan liittolainen.
Vasta-argumentteja, löytyykö?
.....................
Käytännössä ja todellisuudessa Suomi ja Gaksa nimenomaan toimmivat juuri niin kuin liittolaiset yleensä toimivat.
Saksa auttoi Suomea sekä taloudellisesti ja sotilaallisesti.Ja Suomi jelppasi Saksaa sen hyökkäyksessä Neuvostoliittoon eli tuossa operaatio barbarossassa.
Ehkä tuo Suomen ja Saksan liittolaisuus ei ollut ihan kaikkien pykälien mukainen.Mutta käytännössä Saksa ja Suomi toimivat ihan samaalaa tavoin kuin liittolaiset yleensä toimivat.
Keskustelu siitä, oliko Suomi liittoutunut Saksan kanssa vai sotiko se omaa erillistä sotaansa, erillissotateesi, on jatkunut Suomessa 2000-luvulle asti. Virallisen poliittisen näkemyksen mukaan Suomi ja Saksa eivät olleet liitossa (muun muassa presidentti Tarja Halosen lausunnot 60. voitonpäivän edellä).Ulkomaisessa historiantutkimuksessa on pitkään ollut vallitsevana käsitys, että Suomi oli Saksan liittolainen.Myös huomattava osa suomalaisia tutkijoita on sitä mieltä, että Suomi oli de facto Saksan liittolainen. Jatkosotatutkimuksen perusteoksen, Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. Vuonna 2008 myös historian professori Henrik Meinander otti kantaa erillissodan käsityksestä luopumisen puolesta. Lokakuussa 2008 Helsingin Sanomat teki kyselyn suomalaisten historian professoreiden keskuudessa. Vastanneista 28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21 %) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.
Liittonäkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut de jure Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, mutta de facto Suomi oli Saksan liittolainen, sillä se kävi sotaa Saksan resursseilla ja aseilla, antaen Pohjois-Suomen saksalaisten käyttöön ja alistaen joukkojaan Saksan armeijan komennukseen. Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Suomen operaatiot olivat täysin sidoksissa Saksan omiin operaatioihin ja niistä riippuvaisia. Samoin maiden turvallisuuspoliiseilla oli kiinteät suhteet.
Eivät toimineen edes käytännössä kuin liittolaiset.
Heillä oli molemmilla oma sodanjohto eikä yhteistä sodanjohtoa ollut kuten liittolaisilla on.
Myöskään Suomen saama ase- ja ruoka-apu täytyi erikseen neuvotella ja sopia. Niin eivät toimi liittolaiset.
.............................
Suomi ei de facto ollut Saksan liittolainen sillä mailla ei ollut yhteistä sodanjohtoa ja Suomi päätti sotatoimistaan itsenäisesti. Suomen liittolaisuus ja liittoutumattomuus ei ole mielipidekysymys vaan vastauksen tulee perustua faktaan. Ja kylmää faktaa on, että Suomen armeijaa ei johdettu Saksan ja Suomen yhteisestä päämajasta - eihän sellaista edes ollut - joten maat eivät olleet liittolaisia. Maat sopivat asioista keskenään mutta se ei tee maista liittolaisia. Sotilasliitossa ollessa on myös yhteinen johto, joka päättää liittolaisten armeijoiden tekemisistä ja sitä ei Suomen ja Saksan välillä ollut.
Näin helppoa on todeta, etteivät maat olleet liittolaisia.
..............
liittolaisia niin me olisimme hyökänneet Leningradiin sekä Syväriltä sakuja vastaan kohti Leningradia jolloin se olisi ollut täydellisessä motissa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut sakujen monista pyynnöistä huolimatta ja se jo osoittaa tuon liittolaisuuden olemattomuuden.
Saksa oli meille apulainen joskin huono koska se ei pystynyt valtaamaan suuresta potentiaalistaan huolimatta Muurmanskia eikä katkaisemaan sinne johtavaa rataa pysyvästi. Saksa oli kuitenkin ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa jolta yleensäkään oli mahdollista saada apua koska länsi ja itä olivat sen hetkisiä liittolaisia. Olisin minäkin mieluummin nähnyt täällä vaikka englantilaisia ja Yhdysvaltalaisia divisioonia meitä auttamassa vaan on pysyttävä realiteeteissa. Tosin realismi ei juurikaan komuja vaivaa.
De facto sana on latinaa ja tarkoittaa suomeksi käytännössä.
Ja juurihan sinulle selvitettiin täysin todistettavasti että Suomi oli Saksan de facto liittolainen.
Jäikö sinulle nyt vielä jotain epäselvää kyseisen asian suhteen?
"Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden tuodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistemme vastaan."
Voiko sitä enää selvemmin sanoa...ja luomme suuren suomen. Mutta turpaan tuli ja kunnolla. Sitä suomi tarvitsi. Sai kunnolla kuonoon ja on sen jälkeen ollut hiljaa nurkassa. Ihan oikein.
Ylipäällikön
päiväkäsky
N:o 1.
Päämaja.
kesäkuu 1941.
Suomen sotilaat!
Kunniakas talvisotamme päättyi katkeraan rauhaan. - Rauhanteosta huolimatta vihollisemme on pitänyt maatamme häikäilemättömien uhkailujensa ja jatkuvien kiristystensä kohteena, mikä yhdessä rikollisen kiihotustyön kanssa yksimielisyytemme murskaamiseksi on osoittanut, että vihollinen ei ollut alunperin tarkoittanutkaan rauhaa pysyväiseksi. - Tehty rauha oli vain välirauha, joka nyt on päättynyt.
Te tunnette vihollisen. Te tiedätte sen jatkuvat tarkoitusperät kotiemme, uskontomme ja Isänmaamme hävittämiseksi ja kansamme orjuuttamiseksi. Tämä sama vihollinen ja sama uhka on nyt rajoillamme. Ilman aihetta se on röyhkeästi hyökännyt rauhassa elävän kansamme kimppuun ja pudottanut pommeja eri puolille maata. Isänmaan tulevaisuus vaalii Teiltä uusia tekoja.
Kutsun Teitä kanssani pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan. Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme tänään, jolloin lähdemme Suomelle turvatun tulevaisuuden tuodaksemme Saksan mahtavien sotavoimien rinnalla ja asetovereina vakain mielin ristiretkelle vihollistemme vastaan.
Aseveljet! - Seuratkaa minua vielä viimeisen kerran - nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.
Mannerheim.
Samanlaista hikoiluahan se on tänä päivänä naton kanssa, olisi kiva päästä leikkimään sotaa isojen poikien kanssa, mutta ääneen sitä ei saada sanotuksi.
Ainoa Natsi-Saksan kanssa pakonsanelema sopimus oli rytin tekemä diili sillon 1944. Itsekkin oon kyl pitkään ihmetelly sitä diiliä mikä natsien kanssa tehtiin 1941.
Mut toi olis kyl ihan kova asia jos vaikkapa Jyrkiboi julkisesti pyytelis anteeksi noita Suomen oikeiston touhuja alkaen vuodesta 1918. Tosin argumentti mihin ne voi vedota on, että ne ei mukamas oo mitään pahaa tehnyt sitten vuoden 1944 jälkeen. Vittu mä ainakin kaipaisin viel anteeksipyyntöä porvareiden tempuilta ennen lamaa ja laman aikana. Mutta se on ihan toisen topikin paikka sitten.