Jo on nykyjunat heikkoa tekoa kun juna hajoaa peuran kanssa kolaroidessa!
Ennen muinoin höyryveturiaikakaudella oli edessä ns. karja-aura joka lakaisi
syrjään tuhatkiloiset hirvihärätkin jos eteen sattui.
Ehkä kannattaisi herkkähipiäisen nykyveturin eteenkin asentaa sellainen?
Ennen muinoin höyryveturiaikakaudella oli edessä ns. karja-aura joka lakaisi
syrjään tuhatkiloiset hirvihärätkin jos eteen sattui.
Ehkä kannattaisi herkkähipiäisen nykyveturin eteenkin asentaa sellainen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vai tuhat kiloinen hirvi! Mikä on suurin hauki jonka olet uistimella saanut? 1500 kg? Ja junat oli ennen ainaskin 15 km pitkiä. Niinkö?
Peura voi painaa jopa 250kg joten kyllä siinä voi vallan hyvin mennä veturi mennä sellaiseen kuntoon ettei voi jatkaa.
En tiedä junista mutta ennen oli miehet ja autotkin rautaa. Jumalattomilla ylikuormilla vedettiin puukengät vaan jalkineinamme eikä sitä aina tullut niin sitä työaikaakaan niin tarkkaan vahdittua kun matkatkin oli pitkiä ja vapailla nopeuksilla 60-luvulla 110 Scanialla , silloin oli apumieskin matkassa jotta kuljettajaa saatettiin vaihtaa kun toinen väsyi.
Kerran väistin yli 40 tonnin mällissä metsään ja ryske ja pauke oli korvia huumaava ja vauhdin hidastuessa apumies tokaisi: Lisää kaasua...puut vahvenoo!
Ei mennyt edes lampuista lasit rikki.
kasvattaa Hereford-karjaa rataan rajoittuvalla laitumella.
Viime kesänä paras siitossonni painoi yli tonnin.
Siitä tuon painon...
"Peura voi painaa jopa 250kg joten kyllä siinä voi vallan hyvin mennä veturi mennä sellaiseen kuntoon ettei voi jatkaa."
Kyllä silti sanoisin että heppoinen on veturi jos tuosta tokenee.
Kun kerran naapurin Herford sonni painaa tonnin, niin kyllähän saman painaa hirvisonnikin. Sonni mikä sonni. Juu, ei sun tarvii selittää enempää, kyllä kaikki uskoo sua ja tietää, että olet keskustelun älykkäimmästä päästä.
Ei tainnut peuran painolla olla juurikaan merkitystä sillä Liikenneviraston mukaan junan jarrut vaurioituivat kolarissa eli taisi se jarrutus olla se vaurion syy eikä se miksi jarrutettiin.
Jälleen kerran tuli todistettua, ettei kannata maalla esittää viisasta kun merellä on hätä.
Junassa vaunujen välissä on sellaisia letkuja, jotka eivät tarvitse kummoistakaan osumaa, että menisivät rikki/poikki/särki, jopa sopivaan kohtaan osuva lumikökkö riittää siihen, niin miksi ei sitten peura, tai sitten vaikka jänis. Autonkin matka voi tyssätä siihen että pikkulintu lentää sopivaan kohtaan ja menee syyläristä läpi, vaikka toiset autot eivät ole moksiskaan pikkulinnuista, se on se paskasäkä mikä voi käyvä.
Ja mitä tulee entisajan vs nykyajan vehkeisiin, minkälaista kuormaa ja millä nopeudella se karja-auraa edellä työntävä vetikään. Olisiko sellaisesta aurasta enemmän haittaa kuin hyötyä vaikkapa 160km/h:n vauhdissa?
lähtipäs keskustelu kummalliseksi; oikein yritetään todistella
miksi on täysin hyväksyttävää että veturi hajoaa peurakolarissa.
Minulla on juuri piirustuslaudalla hieno systeemi millä saisi
junat kestävämmiksi ja turvallisemmiksi kyseisenkaltaisia
tapauksia vastaan, mutta taidanpa heittää roskikseen.
Oikein. Olisitpa heittänyt tämän avauksenkin roskiin. Tässä ei keskustella siitä, että junan hajoaminen peurakolariin on hyväksyttävää vaan siitä, että se on mahdollista. Tässäkin tapaksessa ei sillä, että kyseessä oli peura, liene mitään osuutta.
Palataan asiaan siinä vaiheessa kun eläimiin törmäämisiä sattuu päivittäin ja junat menettävät toimintakykynsä 80-90% tapauksissa eli kun tuosta on todellista haittaa. Nyt oli sentään kysymys vain yhdestä onnettomasta sattumasta.
Joksus 80-luvulla olin junassa tuossa Varkaus-Joensuu väillä. Jäi 2 hirveä junan alle, 2 pääsi karkuun kun juna ei voinut koukata (vitsi). Istuin ravintolavaunussa ja ei edes oluttupissa pinta värähtänyt, eli ei sitä kolaria huomannut aluksi mitenkään vaikka oli vasta ensimmäinen tuoppi menossa.
Juna pysähtyi keskelle metsää ja konnarit huuteli matkustajille että 2 hirveä jäi junan alle, jatketaan matkaa heti kun veturin ilmaletkut on vaihdettu. Puolen tunnin kuluttua jatkettiin matkaa. Junassa oli diesel-veturi ja muistaakseni 4 vaunua.
Eipä nuo veturit aina rikki mene. Monen monta peuraa, hirveä ja poroa on jäänyt alle eikä tahraa kummempaa ole veturin noukkaan tullut. Ihan tuurista kiinni tämäkin asia. Ei ne veturit mene aina tasoristeysonnettomuudessakaan rikki. Samalla jatketaan vaikka toinen osapuoli olisi 250 gramman osissa.