Olen raskaana entiselle miesystävälleni. Entinen mieheni, jonka kanssa seurustelin yli 5 vuotta, saapui vuoden jälkeen oveni taakse, kertoi kuinka hän oli ymmärtänyt mitä tarkoitin, kuinka hän oli muuttunut. Mitätöi kaikki syyt miksi halusin erota hänestä. Päätin, että 5 vuotta ja suunaton rakkaus miestä kohtaan saa tällä kertaa voittaa puolenvuoden suhteen. Kerroin miesystävälleni suoraan mistä on kyse ja erosimme itseasiassa yllättävän hyvissä väleissä. Aloitin mahdollisuuden antamisen entiselle miehelleni.
Kului parisen kk ja olin onnellisempi kuin koskaan. Mies oli oikeasti kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt ne asiat mistä olin hänelle yrittänyt kertoa. Sitten jäivät ne menkat pois ja sain tietää olevani raskaana viikolla 12. Menkat tulleet normaalisti enne sitä. Lapsi on entisen miesystäväni. Järkytys oli suuri, varsinkin kun ehkäisyä oli käytetty.
Sikiö on jo mielestäni iso abortoitavaksi. Kerroin tilanteen rakkaalleni, sekä eksälleni. Elämäni vaikeimmat kaksi kertomista. Rakkaani sanoi, että minä päätän. Hän on tukenani, muttei jää kanssani toisen lasta kasvattamaan. Ettei kestäisi sitä ajatusta. Ymmärrän sen täysin. Olimme jo kauan suunnitelleet omaa lasta ennenkuin erosimme ja en mitenkään voisi vaatia hänen pysymistä rinnallani.
Nyt se suuri kysymys: tehdäkö abortti ja jäädä yksin ja suremaan menetettyä rakkautta vai synnyttää lapsi ja jäädä suremaan mielestäni myöhään tehtyä aborttia... Onko kellään samankaltaisista tilanteista kokemusta? En nyt oleta että kukaan päättää puolestani. Pää on vain niin sekaisin...
Kului parisen kk ja olin onnellisempi kuin koskaan. Mies oli oikeasti kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt ne asiat mistä olin hänelle yrittänyt kertoa. Sitten jäivät ne menkat pois ja sain tietää olevani raskaana viikolla 12. Menkat tulleet normaalisti enne sitä. Lapsi on entisen miesystäväni. Järkytys oli suuri, varsinkin kun ehkäisyä oli käytetty.
Sikiö on jo mielestäni iso abortoitavaksi. Kerroin tilanteen rakkaalleni, sekä eksälleni. Elämäni vaikeimmat kaksi kertomista. Rakkaani sanoi, että minä päätän. Hän on tukenani, muttei jää kanssani toisen lasta kasvattamaan. Ettei kestäisi sitä ajatusta. Ymmärrän sen täysin. Olimme jo kauan suunnitelleet omaa lasta ennenkuin erosimme ja en mitenkään voisi vaatia hänen pysymistä rinnallani.
Nyt se suuri kysymys: tehdäkö abortti ja jäädä yksin ja suremaan menetettyä rakkautta vai synnyttää lapsi ja jäädä suremaan mielestäni myöhään tehtyä aborttia... Onko kellään samankaltaisista tilanteista kokemusta? En nyt oleta että kukaan päättää puolestani. Pää on vain niin sekaisin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lyhyesti: Lapsi on ja pysyy vierellä. Hän on viaton aiheuttamaansa "harmiin" ja kerta raskaus oli noinkin pitkällä jo niin uskon jotta tällä kaikella on tarkoituskin tapahtua näin.. Ymmärrettävää jottei nykyinen eksä ehkä haluakkaan jäädä kuvioon mutta eipä tuo tunnu sinua aidosti rakastavankaan. Eksä on aina eksä. kyllä sä vielä tuut muistamaan jotta miksi oot siitä eronnutkin.. harvoin noi suhteet kestää. Vaikka tekisit abortin niin ei toi sun eksä nyksä-hässäkkä miehes sitä tuu ikinä unohtaan ja eroatte pian abortin jälkeen. Pidä lapsi! Eksä lähtee jos on lähteäkseen.
samaa mieltä kuin edellinen. Ei tule nykyisen exäsi kanssa juttu kestämään. Ihmettelen myös kovasti miksi lopettaa puoli vuotta kestänyt ilmeisesti ihan hyvä suhde siihen että exä tulee vinkumaan tyhmyyttään oven taa! Vuoden päästä!! Haloo!!!
Lapsi pysyy vierellä koko elämän, mies ei. Ei tämä ainakaan...
Tää siis tosiaan vain mun mielipiteeni. Rankaa tekstiä, mutta elämä on opettanut.. ;)
Koitahan jaksaa!
että tulisit vielä katumaan sitä, jos abortin menet tekemään.
Tuskin ikinä tulet katumaan lasta, mutta varmasti joskus kadut 'menetettyä' rakkautta. Itsellä eksä tuli 'vinkumaan' vuoden jälkeen. Olemme edelleen yhdessä ja kaksi lasta. Taisitte nuoruutenne seurustella kuten mekin. Nuorena ei aina tajua mitä haluaa, vanhempana tajuaa. Silloin tullaan vinkumaan vuoden päästä, koska juuri nuorena ihminen eniten oppii.
Lasta et tule ikinä katumaan. Se on varma.