Opiskelen yliopistolla, mutta en ole pariin vuoteen saanut mitään aikaan. Päivät kuluu tietokoneella, juopotellessa, runkatessa tai tyhjää tuijottaen. En juurikaan poistu asunnostani kuin kaupassa käymään ja muutaman viikon välein vanhempien luo. Muita sosiaalisia kontakteja ei ole kuin vanhempiin. Pari vuotta on tullut juopoteltua aika runsaasti. Juominen on ollut kausittaista, välillä on raitistunut, mutta sitten alkaa taas juomaan, kun ei ole mitään suuntaa elämässä. Ei mitään tavoitteita tai mielenkiinnonkohteita. Terveys on mennyt ja samoin rahat. Koulukiusaamisen takia ei ole mitään itsetuntoa, eikä sosiaalisia taitoja. En ole koskaan puhunut ongelmistani kenellekään ja vanhemmillenikin vakuuttelen, että kaikki menee hyvin ja kohta valmistutaan maisteriksi, vaikken usko pystyväni samaan tutkintoa valmiiksi.
Pelkään tuottaa häpeää vanhemmille osoittumalla hulluksi tai juopoksi. Pelkään myös ettei minua oteta vakavasti tai en osaa selvittää ongelmiani lääkärille. En tiedä pitäisikö hakea apua, jatkaa huoletonta juopon elämää vai tehdä itsari. Ehdotuksia?
Pelkään tuottaa häpeää vanhemmille osoittumalla hulluksi tai juopoksi. Pelkään myös ettei minua oteta vakavasti tai en osaa selvittää ongelmiani lääkärille. En tiedä pitäisikö hakea apua, jatkaa huoletonta juopon elämää vai tehdä itsari. Ehdotuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopeta brenkun kanssa pelleily jos et yksin kykene lopettaa dogaamista, liity paikallisen aa- kerhoon tai johonkin muuhun tukirymään missä saat tukea ja apua dogaamiseen. Ei dogaaminen ketään mitään auta se vaan pahentaa elämää. Koita etsiä itsellesi mielekästä tekemistä joku harrastus tai mene johonkin vapaaehtoistyöhön mukaan.
koitahan kaveri reipastua ja raitistua. Jätä ne pullot ostamatta ja rupea käymään salilla.
Onko siellä yliopistolla ketään naisia kiikarissa ;)
Runkkaus masentaa, jos sitä tekee liiaksi.
Asutko täällä pääkaupunkiseudulla?