Olisi jokin mitä odottaisi uudelta päivältä

Olen minäkin ajatellut samoin toisinaan, mutten sentään rukoile itsariin rohkeutta.
Miksei vois rukoilla vaikka voimia kestää tulevaisuus, tuli se millaisena hyvänsä.
Jos nyt edes mitään jumalaa onkaan...
Mä olen saanut voimia musiikin kuutelusta ja liikunnasta.
Ainakin sen aikaa on mukava olla kun kuuntelee jotain mielimusiikkiaan.
Ei ole minullakaan perhettä eikä vanhempiakaan enää, veli ja siskokin ovat kuolleet.
Olen muuten ollut hoidossa itsemurhariskin takia.
Aika kun kuluu ja jaksaa "taistella" niin parempiakin päiviä tulee aivan varmasti.
Voimia sulle ja koita löytää jotain hyvää elämästäsi ja ole edes siihen tyytyväinen hetken.
Nyt kun pakkanen paukkuu, (yli 20 astetta pakkasta täällä) niin voi olla tyytyväinen
kun on asunto eikä palele. On toki monia muitakin syitä olla tyytyväinen
ne pitäis vaan huomata. Ainahan voit kirjoittta mieltäsi raastavia asioita
vaikkapa tänne yksinäisyys-palstalle, se voi helpottaa oloasi ja saatat saada vastakaikua.
Tsemppiä..

olen kokenut nyt todella kovan yksinäisyyden tunteen kun muutin uudelle paikkakunnalle ja aloitin työt täällä silti minulla ei ole mitään muuta kuin työt ja sekään ei riitä minulle! sydäntä raastaa tämä yksinäisyys ja itsarikin ollut mielessä monesti... minulla on perhe ja paljon kavereita siellä mistä muutin pois mutta oli pakko muuttaa elämäni nemi pahasti sivuraiteellehumeisiin ja muuhun paskaan jos en olisi muuttanut niin olisin jo varmaan aika huonossa jamassa. tiedän tunteesi kun herää uuteen tylsään päivään joka ei merkitse mitään kun ei ole mitään! koitetaan jaksaa ja yritetään tehdä kukin tahoillamme jotakin mikä tästä elämästä tekisi elämisen arvoisen! oletko ajatellut koulutusta koulusta saiisi ainakin kavereita! =)

No haloo jos on tylsää eikä harrastuksia, niin rupea tekemään jotain?
On paljon ilmaisia harrastuksia ja harrastuksia joita voi tehdä yksikseen, jos on köyhä tai pelkää sosiaalisia tilanteita.

Yksinäisyys...no myönnetäköön, et tää on kuluttavaa mut tän kaiken voi muuttaa ja elämällä tehdä mitä itse tahdot. 10 Vuoden suhteen jälkeen nautin taas yksinäisyydestä ja siitä,
että voin tuoda vaikka auton koneen tohon parketille purettavaks eikä kukaan mäkise
mistään mitä teen ja minne meen.

Kuoleman odotusta elämä ymmärtääkseni on 100% enkä voi sanoo, etten ois tavallas valmis
tähä elämää mut siihen meitin yhteinäinen ajattelu jääkin. Yksinäisyys on valinta...Se on mun valinta. Kunnes haluu jotain muuta elämältä.

Tuolla joku heitti liikunnan no täytyy sanoa, et niin syvää ketutusta ookkaa ettei liikunta
sitä veis kun ei tarvi muksuille kokata niin painokin tippunut 35 kg... Ei valittammista sen suhteen
mut täytyy sanoa, et kyl tää aika vetämättömäks tekee.
Joku sano musiikist jotain... No se musiikki ja liikunta tekee olon ihan siedettäväks välil.

Mitä jumaliin tulee niin jos niitä on ne on sen verta kaukan,
ettei ne välitä. Itte teet elämäs just semmoseks kun haluat.
Siin ei jumalat jeesi kissanpaskan vertaa.

Itsari taas on uskoamtonta 2000 luvun trendi pelleilyä.
Sieltä se väistämätön tulee jokaiselle meille eteen halusin tai en.
Kaiken tän paskan jaksaa vissiin just ja vaan siks, et elämä on lyhyt ja tiedän,
et sieltä tulee taas joskus joku nainen joka vie jalat alta ja taas menee hyvin
seuraavat 10 vuotta.

Lepää niin kauan ku tarvii ja kun oot koonnu ittes niin sit vaan "sotahuuto" ja seurvaan
hyökkäykseen.

Työn ja harrastuksia voit hankkia vaikka ei ystäviä ja perhettä olekaan.