Kirjoitan tänne, etten tulisi vaivaamaan oikean elämäni läheisiäni ruikutuksellani. Ex-miehen kanssa pakosta yhdessä jakamattoman pesän ns. hoidon (lue: hoitamattomuuden) ja lasten takia.
Seuraus: jatkuvat masennukset, vitutukset, työtarmon uupuminen. Holtittoman ja piittaamattoman, yksivaltaisen jästipäisen käytöksen takia menetin taas hermoni. Miksi ihmistä pitää rangaista vielä jälkikäteen, jos on joskus ollut hölmö.
Seuraus: jatkuvat masennukset, vitutukset, työtarmon uupuminen. Holtittoman ja piittaamattoman, yksivaltaisen jästipäisen käytöksen takia menetin taas hermoni. Miksi ihmistä pitää rangaista vielä jälkikäteen, jos on joskus ollut hölmö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö sulla ole mitään mahdollisuutta hankkiutua eroon siitä ex-miehestäsi? Siis onko teillä avioero menossa vai mikä on tilanne. Omaisuus pitää jakaa, ositus tehdä? Nuo asiat kannattaa hoitaa ja lasten tapaamiset sopia niin ei tarvitse asioida koko ajan. Lasten takia joudut tietenkään asioimaan, mutta vältä muuten exääsi jos sulle tulee noin paha olla.
Mitä se ex-mies tarkalleen ottaen tekee? Kiusaako? Jätä huomiotta, niin se voi lopettaa, ehkä.
Voimia sulle. Soita oikeusaputoimistoon jos tarvitset juridista apua.
Kyllä tuollainen varmaan aiheuttaa masennusta ja pahaa mieltä. Yritä jaksaa lasten takia.
Älä provosoidu exän ilkeilyistä.
koska kumpikaan ei pysty maksamaan toisen osuutta, ja talo halutaan säilyvän lapsille. Nykyisessä kunnossaan ei myöskään järkeä myydä. Surkea pakkopanta, ei ulospääsyä. Nyt lopetan.
vaikka silti olisi hyvä hoitaa alta pois ne käytännön asiat. Multa meni myös hermot vaikeassa asiassa sunnuntaina ja harmitti jälkeenpäin. Joskus sille vaan ei voi mitään.
Kyrsii ja jyrsii. Hermot meni ym. Täytyy sanoa, että kyllä minut ainakin yllättää nuo teidän ajatukset, aina menee hermot. Vieteriään voi kasvattaa, että kestää pieniä vastoinkäymisiäkin. Myöskään kaikkia unelmiaan ei voi toteuttaa, ihan ensiksi kannattaa tarkistaa, mistä hermostuu ja miksi ja toiseksi oliko typerää.
Raha tuntuu olevan toinen ainainen riidanaihe, sitähän puuttuu. Niin on useimmilla ihmisillä, että raha tekee tiukkaa. Näissä naistenlehdissä ja facebookissa sun muissa kirjoitellaan ja näytetään kovasti noita sisustettuja koteja ja kaikenlaista ylellisyyttä. Kovin monella Suomessa ei noihin kuitenkaan ole varaa, ne on tehty vain rikkaita varten, jotka yleensä ovat perineet rikkautensa. Älä lähde mukaan siihen, jos sinulla ei ole rahaa, velalla ei missään nimessä, se on tuhon tie. Varmasti osaat laittaa kodin kauniiksi ilman merkkituotteita.
Eli tarkista, mitä ovat perheen tulot ja sitten totuudenmukaiset menot ja mitkä ovat jatkuvat menot, silloin saat selville jääkö muuhun varoja ja kun opit vielä säästämään, sinulla varmasti rahatalous pysyy kunnossa. Ja joskus voit vähän irroitellakin.
Sitten on lapset, pienten lasten hoito vaatii paljon, tulee univelkaa, rajoittaa menemistä, mutta aika ei ole suunnattoman pitkä kun alkaa hieman helpottaa. Toisaalta jos asennoituu tähänkin tilanteeseen oikein, saattaa saada paljon hyvääkin. Tutustuu vastaavassa tilanteeessa oleviin ihmisiin, saattaa saada jopa elinikäisen ystävän. Paljon kiinni miten itse koet asiat.
Kyllähän lasten kanssa eläessä tilanne muuttuu heidän kasvunsa mukaan, sanotaan että ensin on pienet murheet ja lasten kasvaessa murheet suurenevat. Näin muuten on. Pieni koululainen on aika helppo vielä, mutta kun murrosikä tulee, lapsi voi olla hankalakin, kuuluu hänen kasvuunsa yrittää hieman erota vanhemmistaan, salli rajoissa, Sitten onkin nuoren aikuisen elämä. paljon vaikeampaa kuin luulettekaan, lapsi on nyt olevinaan kaiken tietäjä ja nyt vastaa itse tekemisistään. Kun hän kodin oven sulkee, vastassa on huumeet, viinat, rikostaustaiset henkilöt, hyväksikäyttäjät ym. saati sitten se työpaikka, miten sen saat.
Nyt pitäisi osata nähdä ja valita, on vaikea paikka, kun valinta meneekin väärin ja elämä lähtee väärään suuntaan, se on myös vanhemmille hirveä paikka. Onneksi suurin osaa jatkaa, mutta sitten tuleekin tuo 30 vai 40 kympin kriisi. Nyt mikään ei tunnukaan miltään, tuntuu että elämä menee ohi ja kuulee sanottavan että jäi jokin vaihe elämättä, silloin taas repeää. Otetaan ero ja aletaan etsiä nyt jotakin, joka jäänyt elämättä, siinä unohtuu kaikki, vain viinanhöyryiset ravintolasalit viehättävät, lapset ovat tiellä, niiden odotetaan huolehtivan itsestään, vaikka olisivat alle 10 vuotiaita. Tulee renttuja ystäviä, niitähän ravintolasalit ovat täynnä, kuten vanhoja eronnerita, varsinkin miehet ovat siellä hakemassa nuorta lihaa. Osaatko nyt valitä ja nähdä taasen uuden vanhuuteen kantavan suunnan oikein vaiko tästä lähtee alamäki.
Eli kannattakko hemostua pienistä asioista ja menettää hermojaan?
Osittain olet oikeassa, sillä minuakin tympii hyvinvoivat ihmiset, jotka tekevät pikkuasioista ongelmia.
Mutta otapa huomioon, että on ihmisiä, joilla on todellisia (itsestä riippumattomia) vaikeuksia ja tuollainen sossutätimäinen höpinä vain ärsyttää.
No eikun töihin, ei tässä muukaan auta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina kannattaa kuunnella ja miettiäkin asioita, niistä voi saada itselleen jotakin vinkkiä ja alkaakin voida paremmin. Itse en ainakaan tunnusta olevani kaikkitietävä ja vanhempia ihmisiä kuunnellessani olen saanut oikein hyviä tietoja ja vinkkejä omaan elämääni ja ahdistukset ovat vähentyneet, en hermostu pienistä asioista, myöskään en riehu tai huuda. En raivostu kritiikistä, eikä olisi kenenkään syytä niin tehdä, sillä nykyelämässä useimmissa työpaikoissa käydään viikko-, kuukausi- ja vuosikeskusteluja ja niissä tulee varmasti kritiikkiäkin. Kannattaa todella venytellä sitä vieteriään.En hae uusia suhteita ja etsi elämätöntä elämää. Koskaan en ole vielä tuntenut, että jokin vaihe olisi jäänyt elämättä, en todellakaan kaipaa turhaa höpötystä ja lässytystä
Perustuntemukseni on, että olen elänyt jotakuinkin onnelisten tähtien alla.
Tietysti on niitä ihmisiä, joille elämä on vaikeaa, tosin omalla asenteella jonkin verran aina voi helpottaa ankeaakin tilannetta.
"Perustuntemukseni on että olen elänyt jotakuinkin onnellisten tähtien alla" :
Ensin turvattu lapsuus keskiluokkaisessa kodissa, sitten isäpappa ostanut opiskelijalle ensiasunnoksi yksiön, siitä hyviin työpaikkoihin tuttavuussuhteiden (isäpapan rotaryveljet) avustuksella, seuraavaksi isompi asunto hyvältä alueela (jälleen papan avustuksella), uudet autot jne.
Sitten alkaa kuolla kupsahdella isotädit, enot ja sedät, mukavasti naimattomina ja eikun lisää nappulaa tilille.
Piristykseksi pyyhälletään vähän väliä ulkomaille, ja kakkoskotikin on jo laitettu maalle.
Iltapuhteina puolison (yhtä hillitty ja pitkäjänteinen) kanssa mietitään sijoituksia ja seurataan pörssikursseja. Lapset käy tasokkaita kouluja, eihän heitä toki mihin tahansa lähiön luuserisakkiin...
Kyllä vaan maailmassa pitkälle pötkii, kun on pitkäjänteisyyttä, ei korota ääntään, eikä koskaan huuda!