Millaista on opiskelu yliopistossa käytännössä? Entä ammattikorkeassa? Miten ne eroavat?
Opiskelu yliopistossa
mie
122965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lyhyesti: yo:ssa itsenäisempää (lue: "yksinäisempää"), amk:ssa hieman "valvotumpaa".
Mutta tuohon kysymykseesi on vaikea vastata kovin yksiselitteisesti, varsinkin kun et yksilöi siinä mitään tiettyä oppiaineita tms.
Itse olen suorittanut tradenomitutkinnon ja nyt opiskelen yo:ssa pääaineena englantia. Eroa on paljonkin, mutta toisaalta ne erot johtuvat oppilaitosten erojen ohella tietenkin myös oppiaineiden eroista.
Yliopisto-opiskelu vaihtelee huomattavasti eri aloilla. Minä opiskelen valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskeluni on pitkäli kirjatenttejä (eli luen itsekseni 2-4 viikkoa ja menen tekemään tentin). Oman valinnan mukaan käyn luentokursseja, jolloin istuin luennoilla ja teen niistä joko tentin tai kirjallisia tentäviä. Lisäksi on joitakin seminaareja, joissa siis pienryhmissä tehdään kirjallisuuteen perustuvia kirjallisia töitä, jotka esitetään myös suullisesti.
Riippuu täysin aineesta millaista yliopisto-opiskelu on, joten on aika vaikea antaa yleispätevää kuvaa. Omalla alalla (yhteiskuntatieteet) opinnot ovat itsenäiseen työskentelyyn painottuvia, ts. tenttiin lukua omalla ajalla. Sitten on tietysti myös luentosarjoja eri aiheista. Opintoihin kuuluvat pakollisina myös seminaarit, joissa joutuu sekä opponoimaan eli kommentoimaan muiden töitä että esittämään oma kirjallinen esitelmä.
Joissain aineissa, esim. kielissä, opetus on pääasiassa tiivistä pienryhmätyöskentelyä. Toiset aineet taas ovat aika luento- ja tenttipainotteisia. Jos olet hakemassa yliopistoon tai amk:hon tiettyä ainetta/alaa lukemaan, niin kysele opinnoista joltain siellä jo opiskelevalta. Näin saat parhaimman kuvauksen opiskeluarjesta.
Meinasin mennä Lappeenrantaan tai Otaniemeen teknilliselle puolelle. Kokemusta? Tosin vielähän tässä ehtii mieltään muuttaa; olen vasta ekalla.
Itselläni on kokemusta tekniikan opiskelusta vain yliopistotasolta. Voinen kuitenkin kertoa, että suurin ero AMK:n ja yliopiston välillä on opintojen vapaudessa. Yliopistoissa saa edetä täysin omaan tahtiin ja opinnot voi koota hyvin monella eri tavalla. Tämä tuottaa monille myös ongelmia, koska missään ei ole mitään "totuutta" siitä mikä yhdistelmä on paras. Eroja on tietysti myös teorian tasossa. Teknillisissä yliopistoissa matematiikkaa on enemmän ja asioiden käsittely on yleisesti ottaen teoreettisempaa verrattuna AMK:hon. Tosin tekniikan puolella opetukseen liittyy käytännön puuhastelua myös yliopistotasolla (labratyöt, harjoitustyöt). Yliopistotutkinto on laajempi ja myös tämän vuoksi työläämpi suorittaa. Mikä on sitten sijoittuminen työelämässä? Kovassa maailmassa osaaminen toki ratkaisee, ei titteli. Olen havainnut, että AMK-insinöörit ovat saman tyyppisissä hommissa kuin DI:t, mutta keskimäärin hieman alemmalla tasolla. Esim. suurimmat johtajat teollisuudessa ovat useimmiten DI-tutkinnon suorittaneita (tai ekonomeja). Myös vaativat tuotekehitystehtävät sopivat useimmiten paremmin DI:lle, koska niissä ihan oikeasti pitää osata laskea. Mutta kuten sanoin, loppujen lopuksi omat kyvyt ratkaisevat.
Kumpi on sitten parempi oppilaitos? Ei varmaankaan voida sanoa että tyhmemmät menevät AMK:hon. En ainakaan ole nähnyt mitään ÄO-vertailua. Pitää vaan tutkiskella itseään ja miettiä millainen ihminen on kyseessä. Oletko teoreettisesta asioiden käsittelystä kiinnostunut vai suoraviivaisempi käytännön ihminen. Jos et viihdy lukion pitkän matikan ja fysiikan tunneilla, et menesty varmaankaan yliopistotasoisissa tekniikan opinnoissa, vaikka korvien välissä ei mitään vikaa olisikaan. Opintojen suvuvuudessahan on kyse motivaatiosta. Asiastaan innostunut ihminen saa ihmeitä aikaan.
Olen kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta (mikä näkyy todistuksessa). Luen pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Olen kiinnostunut sekä teoriasta että käytännöstä, mutta jos kirjoitukset sitten joskus tulevaisuudessa menevät hyvin, menen papereilla yliopistoon.
Ihan hyvä varmaan lukion käynnin kannalta, että nyt jo tiedät mihin haet. Kannattaa muistaa, ettei se hakuruljanssi oikeesti ole niin vakava ja tärkee, mitä ne opot ja opettajat siellä koulussa väittävät.
Hyvin voi käydä vuoden jossain koulussa ja vaihtaa, jollei se sit ollutkaan se sun juttus. Moni esimerkiksi siirtyy teknillisestä AMK:uun koettuaan opiskelunsa liian teoreettiseksi, ja vastaavasti toisinpäin.
Mulla on sellainen tunne, että suuri osa TKK:n drop outeista on sellasia, jotka ovat menestyneet hyvin lukion luonnontieteissä ja joiden opettajat on niitä sitten patistanut hakemaan teknilliseen. Mullakin on kaveri, joka kolmen vuoden fysiikan opintojen jälkeen siirtyi humanistiseen tiedekuntaan kielen opiskelijaksi.
Kyllä eroa yliopisto- ja amk-opiskelun välillä on. Itse olen opiskellut nyt vuoden yliopistossa ja sitä ennen vuoden amk:ssa (ala sama). Yliopistossa vastuu opinnoista on enemmän opiskelijalla itsellä, kun amk:ssa ehkä hieman lukiomaisestikin valvotaan opintojen etenemistä. Amk:ssa suurimmasta osasta kursseja selvisi istumalla tunneilla ja tunteihin pohjautuvan tentin tekemällä. Yliopistossa itseopiskelu korostuu ja luku-urakkaa on enemmän. Toisaalta yliopistossakin esim. kieliopinnot ovat ns. perinteistä pienryhmäopetusta.
Amk:ssa opiskelu on enemmän koulumaista, jolloin tunteja on paljon ja koulussa oleminen on ns. täysipäiväistä. Yliopistoissakin järjestetään luentoja (useimmiten vapaehtoisia), mutta välillä saattaa myös olla pitkiäkin aikoja, jolloin luentoja/opetusta ei ole, ja silloin opiskelu on käytännössä lukemista tai itsenäistä työskentelyä.
Kummassakin opinahjossa lienee omat hyvät ja huonot puolensa, mutta itse olen viihtynyt huomattavasti paremmin yliopistossa kuin amk:ssa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kävin vuoden amk:a, sillä nyt ainakin tiedän millaista opiskelu siellä on.
Pääsin tutustumaan yliopistoelämään Milanossa. Seurasin siellä mm. suullista koetta. Siinä oli paikalla n. 10 opiskelijaa. Vastattuaan opettaja ilmoitti pisteet ja sai poistua. Onko Suomen yliopistoissa tällaisia suullisia kokeita? Italiassa käsittääkseni joka aineesta oli kirjallinen ja suullinen koe. Italiassa YO-kokeistakin osa on suullisia. Seurasin yhden ystäväni englannin koetta viime keväänä ja olin hyvilläni, kun Suomessa ei suullisia kokeita ollut.. :)
Itse en ole yliopistomaailmassa suullisiin kokeisiin tai tentteihin (niinkuin yliopistoissa sanotaan) törmännyt (kokemusta vain teknilliseltä alalta). Tosin professori voi järjestää kurssista suullisen kuulustelun poikkeustapauksissa. Kielten kurssit ovat sitten asia erikseen.
Ainakin eräänlaista suullista "testiä" tulee vastaan esim. humanistisilla aloilla proseminaareissa ja seminaareissa, joissa pitää keskustella omasta seminaarityöstään ja opponoida/kritikoida muiden töitä. Yleensa osa arvosanasta määräytyy juuri näiden keskusteluiden perusteella, ei siis pelkän seminaarityön mukaan.
mulla on ikää 32 ja valmistuin 1998 fil. maisteriksi kultturihistoriasta. Ongelma on se, että haluaisin opettajaksi (historian) mutta koska olen ollut kulttuurihistorian linjalla Turussa, enkä yleisen historian, en voi pyrkiä MINNEKÄÄN opettajan koulutukseen,en Turkuun enkä Helsinkiin, koska kulttuurihistoria ei ole opetettava aine koulussa!
NAURETTAVAA! ihan turhaan luin monta vuotta yliopistolla vain sen takia, etten tiennyt pienistä muotoseikoista. Kulttuurihistoria ja yleinen historia eivät eroa opiskelumateriaaliltaan pätkääkään, samat opukset, valinnaiskirjat ja metodikirjat molemmissa luetaan! Jos haluat joskus opettajaksi, älä lue kulttuurhistoriaa ikinä, ja miksi muutenkaan, kun yleinen historia on ihan samaa skeidaa....lue sitä jos luet....
KUN pyrit jonnekin varmistu ensin ammattiin valmistumisen todennäköisyys äläkä lue mitään humpuukia, kuten esim. jotain kulttuurhistoriaa tai yleista kirjallisuustiedettä tai elokuva -ja televisiotiedettä!!!!!!!!
"Totuus tekee vapaaksi"
mitäs nyt, ei töitä eikä opiskelumahiksia, pitäisik kai uudestaan pyrkiä pääsykokeen kautta yliopiston lukemaan historiaa??????
Ps. levitä tätä viestiä muillekin...mieluummin vaikka lehtiin, jotta ihmisten silmät aukenisivat!