Olen tässä vähän aikaa kärsinyt aika erikoisista tuntemuksista. Minua nimittäin on alkanut ahdistaa sellaiset ajatukset, että ihminen ja maailma koostuvat vain soluista ja atomeista eikä millään ole sen syvempää tarkoitusta. Kaikki tuntuu myös turhalta, kun päässä pyörii ajatus, että tuhannenkin vuoden päästä minusta ei tiedetä enää mitään. Kaiken kaikkiaan kaikki elämän ja maailmankaikkeuteen liittyvät asiat masentavat ja ahdistavat tällä hetkellä. En kuitenkaan usko, että masentunut/ahdistunut oloni johtuu näistä ajatuksista, koska normaalisti ne eivät minua häiritse. Muutenkin mieliala tuntuu päivän aikanakin heittelevän suuntaan jos toiseen. Päänsärky on lähes päivittäistä, ja väsymys on usein myös melkoista. Sitten on sellainen outo oire, että reiteni ovat jostain syystä kipeät. Normaalisti masentuneena minulta lähtee myös ruokahalu, mutta nyt tilanne on lähes päinvastainen. Kaikki nämä oireet tulivat siis ihan yhden päivän aikana ja tuli mieleen, että jos aivoissa on jotain välittäjäaine-häiriöitä. Elämäkin on muuten ihan mallillaan, eikä aihetta mihinkään mielenterveyden järkkymiseen ole.
Nyt olen myös alkanut arvostaa enemmän uskovaisia henkilöitä, joita olin ennen vähän karsastanut. Jos itse pystyisin täysillä uskomaan vaikka kristinuskon oppeihin, olisin varmasti onnellisempi kokonaisuudessaan. Eipä täytyisi turhaan miettiä elämän tarkoitusta/päättymistä tai muita vastaavia aiheita, joihin ei voi löytää vastausta.
Vaikka ajatukseni vaikuttavat minuun tällä hetkellä erittäin negatiivisesti, niin loppujen lopuksi näen kaiken positiivisessa valossa. Tiedän, että hyvä olo tulee jossain vaiheessa takaisin, vaikka nyt tuntuukin siltä, ettei tästä mielentilasta pääse ikinä eroon. Paha olo ei kuitenkaan ole vieras tuttu, eikä myöskään siitä selviytyminen. Täytyy vaan jaksaa odottaa ja elää siihen saakka parhaansa mukaan. Hyvä mieliala on sen arvoista.
Nyt olen myös alkanut arvostaa enemmän uskovaisia henkilöitä, joita olin ennen vähän karsastanut. Jos itse pystyisin täysillä uskomaan vaikka kristinuskon oppeihin, olisin varmasti onnellisempi kokonaisuudessaan. Eipä täytyisi turhaan miettiä elämän tarkoitusta/päättymistä tai muita vastaavia aiheita, joihin ei voi löytää vastausta.
Vaikka ajatukseni vaikuttavat minuun tällä hetkellä erittäin negatiivisesti, niin loppujen lopuksi näen kaiken positiivisessa valossa. Tiedän, että hyvä olo tulee jossain vaiheessa takaisin, vaikka nyt tuntuukin siltä, ettei tästä mielentilasta pääse ikinä eroon. Paha olo ei kuitenkaan ole vieras tuttu, eikä myöskään siitä selviytyminen. Täytyy vaan jaksaa odottaa ja elää siihen saakka parhaansa mukaan. Hyvä mieliala on sen arvoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olisiko tuo borrelioosia..