Loviisan sanomat,PÄÄKIRJOITUS
Pakkoruotsi sopii Loviisaan, ei Imatralle
03.12.2010
TV 2:n A-tuubin suuri pakkoruotsikeskustelu tiistai-iltana nostatti tunteita tv-studion lisäksi myös Loviisan seudun kotikatsomoissa. Kiihkeän debatin argumentit peruskoulun ruotsinkielen opetuksen pakollisuudesta olivat sinänsä vanhoja ja tuttuja, mutta vastakkainasettelun ja aggressiivisuuden aste oli yllättävänkin jyrkkä. Ehkä eniten ärtymystä suomenkielisten, mutta myös joidenkin ruotsinkielisten keskuudessa herätti porvoolaisen Rkp:n kansanedustajan Mikaela Nylanderin itsepintainen yritys kääntää ruotsinkielen opetuksen pakollisuus kaikkien oikeudeksi opiskella ruotsia. ”Rättighet – inte tvång!” –jankkasi Nylander hymyillen. Pakkoruotsin vastustajien mielestä siitähän nimenomaan onkin kysymys, että pakollisuus pitäisi muuttaa oikeudeksi eli vapaaehtoiseksi. Studion kiihkeimpien pakkoruotsin kannattajien rinnalla Suomalaisuuden liiton uusi puheenjohtaja Sampo Terho vaikutti suorastaan kielidiplomaatilta.
Suomalaiset suhtautuvat hyvin suopeasti kaksikielisyyteen ja noin 5 prosentin ruotsinkieliseen vähemmistöön. Kuitenkin yhä selvemmin alkaa näyttää siltä, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus kaikissa Suomen peruskouluissa on tulossa tiensä päähän. Ennemmin tai myöhemmin. Kyse lienee vain aikataulusta ja etenemistyylistä. Puolustuskamppailu on tärkeä periaatteellinen kysymys monille ruotsinkielen edunvalvojille. Jos peruskouluissa ei ruotsin kieli olisi enää pakollinen, olisi sitä vaikea pitää pakollisena enää lukioissa tai korkeakouluissakaan. Dominon tavoin kaatuisi pian myös virkamiesten toisen kotimaisen kielen osaamispakko eli niin sanottu virkamiesruotsi. Ja –suomi.
Ruotsin kielen opetus ja osaaminen on tärkeä osa maan historiaa ja kansallista sivistystä, mutta ei venäjän opetuskaan olisi mikään barbaarin valinta. Keskeinen ongelma on, että ruotsinkielen opetuksen pakollisuutta on yhä vaikeampaa perustella koko Suomen alueella. Esimerkiksi useimmissa Itä-Suomen kunnissa ruotsinkieltä ei tarvitse juuri koskaan, kun taas esimerkiksi venäjälle olisi tarvetta lähes päivittäin. Imatralaisnuorta tuskin motivoi mahdollisuus, että joskus elämänsä vaiheessa hän saattaa päätyä työnhakuun ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Pakkoruotsista huolimatta suurimmalle osalle suomalaisista ruotsin kielen taito jää niin huonoksi, ettei se kuitenkaan kelpaa kovinkaan moneen palveluammattiin. On vinoiltu, että miljoonien suomalaisten ruotsinkielen taito on niin hyvä, ettei kukaan pystyisi myymään heitä Sergelin torilla, mutta samalla niin huono, ettei kukaan olisi kiinnostunut heitä ostamaankaan. On tietenkin totta, että mikäli ruotsin kielen pakollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi oikeudeksi, valitsisi moni umpisuomenkielisillä seuduilla asuva koululainen ruotsin sijaan jonkun toisen kielen. Englannin kielen suosio on jo muutenkin ylivoimainen. Venäjän kielen opiskelijoiden määrä kasvaisi jonkin verran, mutta selkeä enemmistö valitsisi edelleen mieluummin ruotsin kuin venäjän, koska venäjän kieli on selvästi vaikeampi kyrillisine kirjaimineen.
Kokonaan toisenlainen tilanne on Loviisassa ja muilla selkeästi kaksikielisillä alueilla, jossa ruotsinkielen opiskelun ja osaamisen tarve on suuri ja jatkuva. Loviisan seudun kouluja on vaikea kuvitella ilman ruotsinkielen opetusta.
Ratkaisua pakkoruotsikysymykseen tulisikin lähteä etsimään jonkinlaisesta aluemallista, jossa täysin suomenkielisille tai suomen- ja saamen- tai suomen- ja venäjänkielisille alueille annettaisiin enemmän vapauksia kielten opetuksessa sekä kielitaitovaatimuksista. Vastaavasti vahvistettaisiin ruotsin kielen opetusta ja asemaa kaksikielisillä seutukunnilla. Samalla mahdollistettaisiin, että kaksikielisyydestä voisi tulla iloinen asia ja rikkaus molemmille kieliryhmille. "
Pakkoruotsi sopii Loviisaan, ei Imatralle
03.12.2010
TV 2:n A-tuubin suuri pakkoruotsikeskustelu tiistai-iltana nostatti tunteita tv-studion lisäksi myös Loviisan seudun kotikatsomoissa. Kiihkeän debatin argumentit peruskoulun ruotsinkielen opetuksen pakollisuudesta olivat sinänsä vanhoja ja tuttuja, mutta vastakkainasettelun ja aggressiivisuuden aste oli yllättävänkin jyrkkä. Ehkä eniten ärtymystä suomenkielisten, mutta myös joidenkin ruotsinkielisten keskuudessa herätti porvoolaisen Rkp:n kansanedustajan Mikaela Nylanderin itsepintainen yritys kääntää ruotsinkielen opetuksen pakollisuus kaikkien oikeudeksi opiskella ruotsia. ”Rättighet – inte tvång!” –jankkasi Nylander hymyillen. Pakkoruotsin vastustajien mielestä siitähän nimenomaan onkin kysymys, että pakollisuus pitäisi muuttaa oikeudeksi eli vapaaehtoiseksi. Studion kiihkeimpien pakkoruotsin kannattajien rinnalla Suomalaisuuden liiton uusi puheenjohtaja Sampo Terho vaikutti suorastaan kielidiplomaatilta.
Suomalaiset suhtautuvat hyvin suopeasti kaksikielisyyteen ja noin 5 prosentin ruotsinkieliseen vähemmistöön. Kuitenkin yhä selvemmin alkaa näyttää siltä, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus kaikissa Suomen peruskouluissa on tulossa tiensä päähän. Ennemmin tai myöhemmin. Kyse lienee vain aikataulusta ja etenemistyylistä. Puolustuskamppailu on tärkeä periaatteellinen kysymys monille ruotsinkielen edunvalvojille. Jos peruskouluissa ei ruotsin kieli olisi enää pakollinen, olisi sitä vaikea pitää pakollisena enää lukioissa tai korkeakouluissakaan. Dominon tavoin kaatuisi pian myös virkamiesten toisen kotimaisen kielen osaamispakko eli niin sanottu virkamiesruotsi. Ja –suomi.
Ruotsin kielen opetus ja osaaminen on tärkeä osa maan historiaa ja kansallista sivistystä, mutta ei venäjän opetuskaan olisi mikään barbaarin valinta. Keskeinen ongelma on, että ruotsinkielen opetuksen pakollisuutta on yhä vaikeampaa perustella koko Suomen alueella. Esimerkiksi useimmissa Itä-Suomen kunnissa ruotsinkieltä ei tarvitse juuri koskaan, kun taas esimerkiksi venäjälle olisi tarvetta lähes päivittäin. Imatralaisnuorta tuskin motivoi mahdollisuus, että joskus elämänsä vaiheessa hän saattaa päätyä työnhakuun ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Pakkoruotsista huolimatta suurimmalle osalle suomalaisista ruotsin kielen taito jää niin huonoksi, ettei se kuitenkaan kelpaa kovinkaan moneen palveluammattiin. On vinoiltu, että miljoonien suomalaisten ruotsinkielen taito on niin hyvä, ettei kukaan pystyisi myymään heitä Sergelin torilla, mutta samalla niin huono, ettei kukaan olisi kiinnostunut heitä ostamaankaan. On tietenkin totta, että mikäli ruotsin kielen pakollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi oikeudeksi, valitsisi moni umpisuomenkielisillä seuduilla asuva koululainen ruotsin sijaan jonkun toisen kielen. Englannin kielen suosio on jo muutenkin ylivoimainen. Venäjän kielen opiskelijoiden määrä kasvaisi jonkin verran, mutta selkeä enemmistö valitsisi edelleen mieluummin ruotsin kuin venäjän, koska venäjän kieli on selvästi vaikeampi kyrillisine kirjaimineen.
Kokonaan toisenlainen tilanne on Loviisassa ja muilla selkeästi kaksikielisillä alueilla, jossa ruotsinkielen opiskelun ja osaamisen tarve on suuri ja jatkuva. Loviisan seudun kouluja on vaikea kuvitella ilman ruotsinkielen opetusta.
Ratkaisua pakkoruotsikysymykseen tulisikin lähteä etsimään jonkinlaisesta aluemallista, jossa täysin suomenkielisille tai suomen- ja saamen- tai suomen- ja venäjänkielisille alueille annettaisiin enemmän vapauksia kielten opetuksessa sekä kielitaitovaatimuksista. Vastaavasti vahvistettaisiin ruotsin kielen opetusta ja asemaa kaksikielisillä seutukunnilla. Samalla mahdollistettaisiin, että kaksikielisyydestä voisi tulla iloinen asia ja rikkaus molemmille kieliryhmille. "
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä vain, ruotsin kieli on rikkaus vain Ruotsissa, Suomessa se osoittaa vain vihonviimeistä raakuutta ja röyhkeyttä!
Ruotsi on hävitettävä Suomesta vaikka väkivalloin, juuri kuten Ruotsi ja Suomen ruotsalaiset ovat toimineet ja yhä toimivat suomen suhteen.
Suomen korruptoituneet poliitikot seisovat kuin tikku paskassa, suomalaisten etu ei heille merkitse yhtään mitään tässä elämän ja kuoleman asiassa - oma kulttuuri ja kieli nimen omaan on jokaiselle kansalla sitä, kirjaimellisesti.
Joko YLE on SVT?
HS = Röyhkeää lehtimiestaidottomuutta!
Iltalehti nyt = Pakkoruotsi aina!
Olen allerginen Närpiön tomaateille.
Sanonpa vielä yhden asian: Ahvenanmaa
RKP on jo järjestänyt, Ahtisaaren johdolla, itselleen valmiuksia tulla hallitusneuvottelusissa esiin ehdotuksia, jotka turvaavat rkp:n aseman kun seuraava hallitusalkaa poistaa pakkoruotsia.
On taas käymässä niin, että ruotsinkieliset valmistelevat asioita salassa kokoomuksen kanssa, suomenkielisten pääsemättä edes osallisiksi tiedosta, saati että pääsisivät valmistelemaan omaa kielipolitiikkaansa.
YLE;:n tulee järjestää lisää keskusteluja kielipolitiikasta.
OPH:n työstäkään ei anneta mitään informaatiota kansalle.
Loviisa on itäisin surualue Suomessa ja se suomenkielistyy väistämättä kovaa vauhtia. Siksi kaupungin svekoilla on kiire turvata ruotsin kielen asema edes siellä.
Asenne on ihan asiallinen, mutta ei Itä-Uusimaa kovin kauan voi pysyä kaksikielisenä. Suomen alueella on jo yksi surureservaatti ja se on Ahneidenmaa. Ja se saa riittää.
loviiisa on jo voitettu , seuraavaksi porvoo.. pala kerralaaan, muserramme pakkoruotsin pois lastemme niskasta.
Lalli puhuu asiaa.