Näin miehenä olen huomannut, että hedelmättömyyskeskusteluissa käsitellään tuskin koskaan sellaista merkittävää asiaa, kuin mieheen kohdistuvan pitkäaikaisen stressin vaikutuksia sperman laatuun. Tutkimuksissa kun on todettu, että pitkäaikainen henkinen ja fyysinen rasitus heikentävät huomattavasti miehen hedelmällisyyttä. Minulla itselläni on suhteellisen terveitä elämäntapoja harjoittavana, mutta lähes burn outiin ajautuneena miehenä tästä omat karut kokemukseni, joilla haluan varoittaa muitakin miehiä.
Miehet eivät ole tainneet tasa-arvosta kuullakaan. Heiltä on aina vaadittu ja vaaditaan nykyäänkin armotonta panostamista työhön ja rahan ansaitsemiseen - työpäivät ovat pitkiä, ylityöt enemmän sääntö kuin poikkeus ja monet miehet tekevät useampaakin työtä pärjätäkseen lainojen ja maksujen kanssa. Hyvin kasvatetut miehet tekevät kaiken mitä heiltä vaaditaan ja enemmänkin, eivätkä juuri kyseenalaista kohtuutonta taakkaansa. Ne, jotka eivät tätä hullunmyllyä jaksa, päätyvät usein mielenterveyspotilaiksi, juopoiksi tai häpeissään oman elämänsä lopettamiseen.
Miehiltä odotetaan yhteisten laskujen maksamista, ison kodin hankkimista, perheen selkärankana toimimista, päävastuuta arkielämän sujumisesta, naisille tarjoamista ja naisten lahjomista, auton huoltamista, raskaiden kotitöiden tekemistä, säännöllistä kuntoilua ettei pääse kaljamaha kasvamaan, perheen lemmikkien huoltamista ja nykyään jopa sitä, että mies tekee mukisematta myös perinteisesti naisille kuuluneet hommat, eli kokkaa, tarjoilee, siivoaa, pesee pyykit, hoitaa pihan ja puutarhan, vie roskat ja tekee muutenkin kaikki yleishuoltohommat. Miehen työpäivä on pahimmillaan melkein 12 tuntinen ja stressin takia unetkin jäävät vähäisiksi. Sitten kun mies on vähänä vapaa-aikanaan väsynyt ja juro, valitetaan siitäkin.
Mitä naisten vastuulle sitten jää? Monet naiset tekevät kevyttä ja helppoa työtä, pitävät palkkansa omana shoppailurahanaan ja kehtaavat vielä valittaa epätasa-arvosta. Lisäksi naiset odottavat, että heidät palvellaan pystyyn, kuin jotkut pahaiset prinsessat. Vaativatpa jopa viikonloppuna aamiaisen vuoteeseen, kun romanttiselle päälle sattuvat. Näkisi vain senkin päivän, kun miehelle tarjottaisiin valmista ruokaa edes silloin kun hän tulee väsyneenä töistä.
Sen sijaan, että naiset tukisivat miehiään ja tekisivät oman kohtuullisen osansa, he kohtelevat miehiä orjinaan, antavat miesten uupua kohtuuttoman vastuutaakkansa alla ja sitten kehtaavat vielä katsoa nenänvarttaan pitkin, kun halukkuus sänkypuuhiin ja hedelmällisyys onkin yhtäkkiä nollassa. Ainoa "palkkio" minkä nainen miehelleen raatamisesta suo, tuntuu olevan se kullanarvoinen pipari.
Mitäköhän sitten, jos tällaisessa suhteessa joskus oikeasti tärppääkin perheenlisäyksen saralla? Jääkö myös vauva nykyisen pehmoisän huollettavaksi samalla logiikalla kuin nuo kaikki edellä mainitsemani työt? Eli yöt huutavaa vauvaa liekuttamassa ja päivät töissä? Mahtavaa! Nainen voi sitten jatkaa velttoiluaan jonkun synnytysmasennusdiagnoosin turvin.
Toteanpahan vain, että vaikka tasa-arvoa kannatankin, niin onneksi vaaleanpunaiset tasa-arvolasit ovat pudonneet silmiltäni aikaa sitten. Tajusin pistää edellä kuvailemani kaltaisen elämäntapaprinsessan etsimään itselleen nöyrempää elättäjää, ennen kuin hääkellot soivat ja suurempaa vahinkoa pääsi sattumaan. Stressi väheni elämästäni huomattavasti ja irtoseksikin taas maistuu, kun ei tarvitse koko ajan katsella itsekästä ja mankuvaa, omaan napaansa tuijottavaa kultapiparin omistajaa sängyssään.
Pitäisikin melkein käydä taas mittaamassa spermansa laatu, että näkisi onko elämäntavan muutoksella ollut vaikutusta. Oppikaa siis hyvät miehet esimerkkini varoittamana pitämään vähän itsestännekin huolta.
Miehet eivät ole tainneet tasa-arvosta kuullakaan. Heiltä on aina vaadittu ja vaaditaan nykyäänkin armotonta panostamista työhön ja rahan ansaitsemiseen - työpäivät ovat pitkiä, ylityöt enemmän sääntö kuin poikkeus ja monet miehet tekevät useampaakin työtä pärjätäkseen lainojen ja maksujen kanssa. Hyvin kasvatetut miehet tekevät kaiken mitä heiltä vaaditaan ja enemmänkin, eivätkä juuri kyseenalaista kohtuutonta taakkaansa. Ne, jotka eivät tätä hullunmyllyä jaksa, päätyvät usein mielenterveyspotilaiksi, juopoiksi tai häpeissään oman elämänsä lopettamiseen.
Miehiltä odotetaan yhteisten laskujen maksamista, ison kodin hankkimista, perheen selkärankana toimimista, päävastuuta arkielämän sujumisesta, naisille tarjoamista ja naisten lahjomista, auton huoltamista, raskaiden kotitöiden tekemistä, säännöllistä kuntoilua ettei pääse kaljamaha kasvamaan, perheen lemmikkien huoltamista ja nykyään jopa sitä, että mies tekee mukisematta myös perinteisesti naisille kuuluneet hommat, eli kokkaa, tarjoilee, siivoaa, pesee pyykit, hoitaa pihan ja puutarhan, vie roskat ja tekee muutenkin kaikki yleishuoltohommat. Miehen työpäivä on pahimmillaan melkein 12 tuntinen ja stressin takia unetkin jäävät vähäisiksi. Sitten kun mies on vähänä vapaa-aikanaan väsynyt ja juro, valitetaan siitäkin.
Mitä naisten vastuulle sitten jää? Monet naiset tekevät kevyttä ja helppoa työtä, pitävät palkkansa omana shoppailurahanaan ja kehtaavat vielä valittaa epätasa-arvosta. Lisäksi naiset odottavat, että heidät palvellaan pystyyn, kuin jotkut pahaiset prinsessat. Vaativatpa jopa viikonloppuna aamiaisen vuoteeseen, kun romanttiselle päälle sattuvat. Näkisi vain senkin päivän, kun miehelle tarjottaisiin valmista ruokaa edes silloin kun hän tulee väsyneenä töistä.
Sen sijaan, että naiset tukisivat miehiään ja tekisivät oman kohtuullisen osansa, he kohtelevat miehiä orjinaan, antavat miesten uupua kohtuuttoman vastuutaakkansa alla ja sitten kehtaavat vielä katsoa nenänvarttaan pitkin, kun halukkuus sänkypuuhiin ja hedelmällisyys onkin yhtäkkiä nollassa. Ainoa "palkkio" minkä nainen miehelleen raatamisesta suo, tuntuu olevan se kullanarvoinen pipari.
Mitäköhän sitten, jos tällaisessa suhteessa joskus oikeasti tärppääkin perheenlisäyksen saralla? Jääkö myös vauva nykyisen pehmoisän huollettavaksi samalla logiikalla kuin nuo kaikki edellä mainitsemani työt? Eli yöt huutavaa vauvaa liekuttamassa ja päivät töissä? Mahtavaa! Nainen voi sitten jatkaa velttoiluaan jonkun synnytysmasennusdiagnoosin turvin.
Toteanpahan vain, että vaikka tasa-arvoa kannatankin, niin onneksi vaaleanpunaiset tasa-arvolasit ovat pudonneet silmiltäni aikaa sitten. Tajusin pistää edellä kuvailemani kaltaisen elämäntapaprinsessan etsimään itselleen nöyrempää elättäjää, ennen kuin hääkellot soivat ja suurempaa vahinkoa pääsi sattumaan. Stressi väheni elämästäni huomattavasti ja irtoseksikin taas maistuu, kun ei tarvitse koko ajan katsella itsekästä ja mankuvaa, omaan napaansa tuijottavaa kultapiparin omistajaa sängyssään.
Pitäisikin melkein käydä taas mittaamassa spermansa laatu, että näkisi onko elämäntavan muutoksella ollut vaikutusta. Oppikaa siis hyvät miehet esimerkkini varoittamana pitämään vähän itsestännekin huolta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tottahan se on, että naisen terveys on lisääntymisasioissa aina etusijalla ja kiinnostuksen kohteena, niin kuin yhteiskunnassa muutenkin. Olen kuullut puhuttavan vain naisten kokemasta stressistä, kun hedelmättömyyden syitä etsitään. Enkä myöskään ole kuullut otettavan puheeksi sitä, millaisen stressin ja syyllisyydentunteen lasta epätoivoisesti haluava nainen voi miehelleen aiheuttaa, sitten jos vika löytyykin miehestä. Miehen odotetaan vain kantavan nämä ongelmat selkä suorassa ja valittamatta, niin kuin kaikki muutkin elämän ongelmat. Empatiaa ja tukea heruu miehelle aika harvoin, vaikka hän sitä kipeästi tarvitsisikin.
Ihan noin aloittajalle sanoisin, et äläpä yleistä nyt liikaa. en tietty kiellä etteikö jotkut naiset ihan oikeasti olisi tuommoisia, mutta tosiasiassa tuommoisia miehiäkin löytyy tosi paljon jotka myös elävät naisen kukkarolla.
Ja mitä itse voin sanoa, ni kuulostipa aika oudolta tuo väite et naisten työ on todella kevyttä, ei fyysisesti kuormittavaa ja että naiset on laiskureita ja elävät vaan miehen kukkarolla ja oman palkkansa siitä vähäisestä mitäänsanomattomasta työstään käyttävät shoppailuun..onko muka todella näin?? mietipä uudelleen!! Ei se, että sun kohdalle on yks tuommoinen nainen sattunt tarkoita sitä, että kaikki olisi samanlaisia!
Kuinka usein nainen työskentelee hoitoalalla joka on oikeesti ihan liian huonosti palkattua työtä, rikkoo itsensä siellä ku nostelee painavia ihmisiä/auttaa heitä heidän päivittäisissä toiminnoissa, kuinka paljon hoitoalalla vaaditaan fyysistä ja henkistä kestävyyttä, kuinka usein on pakko joustaa vapaapäivistään kun joku työntekijä sairastuu ja tilalle ei saada ketään toista ja jonkun on kuitenkin töissäkin oltava kun ei potilaita voida hoitamattakaan jättää?? Kuinka usein nainen joutuu jäämään esim.iltavuorosta yövuoroon kun tulee äkillinen sairastuminen tai aamusta vielä iltavuoroon?? Ja kaiken tämän raatamisen jälkeen sinä kehtaat haukkua naisia laiskaks?? Kuinka usein naiset tekee kahta työtä just sen takia, että palkat on huonot ja on pakko saada rahaa perheeseen joten sivutyötä on todellakin melkein pakko tehdä jos meinaa saada oman osuutensa kokoon perheen elättämiseen.
Ja kuinka moni mies on hoitoalalla?? Siis joko lähi-tai sairaanhoitajana tekemässä juurikin tuon kaiken likaisen työn, altistuttamassa itsensä kaikille tarttuville taudeille, rauhoittelemassa riehuvaa potilasta oman terveytensä uhalla..kuinka moni, kysynpä vaan?? Ja edelleen sulla on pokkaa tulla tänne naisia haukkumaan laiskaks?? Kuinka moni mies hoitaa yövuorossa 30 potilasta, kääntää kaikki ja vaihtaa vaipat YKSIN?? Voin sanoa, ei kovinkaan moni sillä juuri näistä syistä mitkä tänne kirjoitin miehet eivät tule töihin hoitoalalle!! Juuri se on se syy, että miehet valitsevat jonkun mitättömän konttorityön jossa ei tarvii muuta ku papereita pyöritellä jne ja sit valitetaan naiselle ku nainen tulee väsyneenä ja lopen uupuneena töistä kotiin et missä se ruoka viipyy jne..siis haloo!!!
Onneks mulla semmonen mies et se todella tietää/ymmärtää millasta työtä mä teen ja osaa todellakin kunnioittaa/arvostaa sitä todella paljon. Koskaan ei oo valittanut jos oon väsyneenä nukkunu koko päivän, päinvastoin, tullu välillä antaa suukon suulle/poskelle ja kehoittanut nukkumaan rauhassa..näin käyttäytyy rakastava, toista kunnioittava ihminen eikä noin niinku sinä!!
Totta, mun mies on joutunut tekemään paljon kotitöitä mut siitä ei oo koskaan sanallakaan valittanut vastaan. Ymmärtää nääs millasta mun työ on ja minä se kuitenkin suurimman osan rahoista tuon meijän talouteen et jo senkin takia sanonu et hän kyllä hoitaa sit vastapainoks kotia. Että näin.
Mutta pistä toki sinä vaan naiset pihalle, eiväthän he tee mitenkään arvokasta työtä ja ku ovat vielä niin perkeleen laiskojakin kaiken lisäks..!!
Sinä se varmaan vaihdat työssä ollessas monet paskavaipat, kestät riehuvat/solvaavat potilaat, joustat työajoistas ja vapaapäivistäs koko ajan yms...?? Ja käännät lisäks 30 potilasta YKSIN työvuorosi aikana ja koskaan et oo valittavaa sanaa varmasti sanonut..??
Sen myönnän, mitä sanoit et stressi varmasti heikentää siittiöiden laatua mut se olikin sitte ainoa järkevä kommentti tuossa sun kirjoituksessas. Muuten kuulostat vaan erittäin katkeralta yksinäiseltä ihmiseltä joka ei oo parisuhteissa onnistunut ja nyt vaan yrität kaataa kaiken naisten syyksi. Mene ittees!! Ja varmasti se ei oo nainen joka sen stressin sulle aiheuttaa, sitä on ihan turha tulla väittämään!!
Lapsettomien yhdistys Simpukassa on mukana myös aktiivisia meihiä ja sieltä varmasti löytyy vertaistukea myös miehille. Noinhan se usein kyllä menee, että se naisen suru lapsettomuudesta on niin suuri, että mies ei voi surra samaan aikaan, vaan joutuu tukemaan naista. Olen omassa avioliitossani käynyt läpi miehestä johtuvan lapsettomuuden ja se oli elämäni kamalin kokemus enkä todellakaan aina käyttäytynyt kovin empaattisesti. Kokemus jättää jälkensä liittoomme, mutta toivottavasti se jälki vahvistaa liittoamme entisestään.
Asennevamma haiskahtaa ja pahasti. Kannattaisikohan mennä peilin eteen ettei tarvitse tulla taas jonkun ajan päästä valittamaan kurjaa osaansa?
Totta kai mies on asennevammainen ja katkera, jos älähtää naisen taholta tulevasta hyväksikäytöstä ja lopettaa suhteen, ettei hyväksikäyttö jatkuisi. Tämähän se on se vanha kunnon asenne, jolla monet miehet on ajettu hirteen tai pulloon. Toivottavasti saatte hyvän mielen siitä, että kannatatte tätä ajattelua.
Minun eks-avovaimoni on kauneudenhoitoalalla. Helppoa, siistiä sisätyötä, jonka palkan hän käytti yhdessäolo aikanamme enimmäkseen itseensä. Itse teen raskasta ruumiillista työtä, usein ylitöitäkin. Silti olisi pitänyt vain tehdä lisää ja lisää töitä, että olisi ollut vara ostaa meille isompi koti ja parempi auto, jaksamisestani viis.
Avovaimoni odotti minun antavan kaikkeni itsensä ja kodin eteen, mutta ei itse antanut minulle juurikaan muuta kuin seksiä. Hänelle oli tärkeämpää hoitaa itseään ja kauneuttaan sekä kartuttaa vaatekaappinsa sisältöä, kuin tehdä kotitöitä. Minun väsymystäni kohtaan hän oli täysin tunteeton, hymähteli vain alentuvasti. Tähän saumaan olisi vielä pitänyt ryhtyä tekemään hänen kanssaan lapsia, mutta kova yrittäminen tyssäsikin siihen että minusta löytyi vikaa. Onneksi, luultavasti.
En ole yksinäinen enään. Avoliitossani olin enemmän yksin kuin tajusinkaan - olin vain rahasäkki ja nöyrä huoltomies. Luonteeltani kilttinä ja älykkäänä löydän luultavasti parempaakin naisseuraa kuin eksäni, mutta minulla ei ole kiire mihinkään. Sitoutumaan en usko olevani valmis ihan heti, sen verran edellinen suhde vei voimia. Ehkä sitten kun löydän naisen joka oikeasti haluaa tasa-arvoisen suhteen ja on valmis tekemään yhteistyötä sen eteen. Vähän katkera olen vain siitä, että annoin stressaavan elämän jatkua liian kauan ja todella luulin, että kaikki pärjäämisemme oli vain minun vastuullani. Onneksi sain silmäni auki, ennen kuin sairastuin vakavasti. Voiko minua syyttää siitä, että ajattelin vähän itseänikin?
Kovaa on miehillä. Aina ollut ja tulee olemaankin. Harva nainen sitä tajuu, valittaa vaan omaa osaansa. Ihmisiä kuitenkin kaikki ollaan, se pitäisi muistaa niin naisen kuin miehenkin.