Minulla diagnosoitiin 2005 bipolar ja olen syönyt koko sen ajan lito lääkitystä.
Nyt minulla on suuren suuri ongelma.En oikeastaan tiedä kysynkö teiltä että miten selviän/jaksan vai miten saa toiselle tolkutettua päähän että mitä minulla oleva sairaus on.
Kumppanini jonka kanssa olen ollut vähän yli vuoden, on kasvatettu vanhankansan mukaan ja uskoo ettei psyykkisiä sairauksia ole olemasssakaan,kaikki on vain luonteen heikkoutta ja halua tulla huomatuksi ja omasta päästä/halusta kiinni kaikki käytös.
Olen nyt raskaana ja ollut syömättä lääkkeitä 2kk,olen todella ailahteleva,kiukkuilen,itken,haluan huomiota koko ajan ja samalla vainoharhainen.Aiemmin suhteessamme ei ole ollut mitään ongelmaa kun olen syönyt lääkkeitä ja olen ollut normaali mutta nyt elämä on ollut todella hankalaa.Olen alkanut huomaamaan että masennun heti jos suhteessamme menee huonosti,ajattelen koko ajan negatiivisiä asioita ja siksi on tärkeää että saisimme välit kuntoon ja kestäisimme tämän ajan järjissämme kunnes saan aloittaa lääkkeet uudelleen raskauden ja imetyksen jälkeen.
Olen yrittänyt puhua/näyttää netistä kirjoituksia,hän on puhunut ihmisten kanssa jotka ovat eläneet rinnallani koko sairauden ajan,nähnyt miten eräs tuttavamme yritti tappaa itsensä ja hylkäsi oman lapsensa ja kaikki kun ei hoitanut itseään,sairasti bipolaria.
mitä teen?en usko että lääkärissä käynti parantaisi tilannetta kun hänellä itsellään on poika jolla on adhd,todettu 2-3 vuotta sitten ja kieltää senkin vielä vaikka on lääkärin paperi mustaa valkoisella.
Luonteen heikkoutta...Kuulemma etsin koko ajan vikoja hänestä ja olen tahallani vaikea ja ymmärrän asioita väärin.
Nyt minulla on suuren suuri ongelma.En oikeastaan tiedä kysynkö teiltä että miten selviän/jaksan vai miten saa toiselle tolkutettua päähän että mitä minulla oleva sairaus on.
Kumppanini jonka kanssa olen ollut vähän yli vuoden, on kasvatettu vanhankansan mukaan ja uskoo ettei psyykkisiä sairauksia ole olemasssakaan,kaikki on vain luonteen heikkoutta ja halua tulla huomatuksi ja omasta päästä/halusta kiinni kaikki käytös.
Olen nyt raskaana ja ollut syömättä lääkkeitä 2kk,olen todella ailahteleva,kiukkuilen,itken,haluan huomiota koko ajan ja samalla vainoharhainen.Aiemmin suhteessamme ei ole ollut mitään ongelmaa kun olen syönyt lääkkeitä ja olen ollut normaali mutta nyt elämä on ollut todella hankalaa.Olen alkanut huomaamaan että masennun heti jos suhteessamme menee huonosti,ajattelen koko ajan negatiivisiä asioita ja siksi on tärkeää että saisimme välit kuntoon ja kestäisimme tämän ajan järjissämme kunnes saan aloittaa lääkkeet uudelleen raskauden ja imetyksen jälkeen.
Olen yrittänyt puhua/näyttää netistä kirjoituksia,hän on puhunut ihmisten kanssa jotka ovat eläneet rinnallani koko sairauden ajan,nähnyt miten eräs tuttavamme yritti tappaa itsensä ja hylkäsi oman lapsensa ja kaikki kun ei hoitanut itseään,sairasti bipolaria.
mitä teen?en usko että lääkärissä käynti parantaisi tilannetta kun hänellä itsellään on poika jolla on adhd,todettu 2-3 vuotta sitten ja kieltää senkin vielä vaikka on lääkärin paperi mustaa valkoisella.
Luonteen heikkoutta...Kuulemma etsin koko ajan vikoja hänestä ja olen tahallani vaikea ja ymmärrän asioita väärin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kokonaan lääkkeettä? Raskausaikanakin lääkitys on mahdollinen, se vain räätälöidään jo siinä vaiheessa kun lasta suunnitellaan vasta. Ihmettelen jos olosi on huono kaikin puolin, miksi olet kokonaan lääkkeetön. On olemassa liuta muitakin lääkkeitä kuin litium.
Ei ole sikiöllekään hyväksi että äiti voi huonosti.
Kenen kanssa tuo raskaudenaikainen hoito oikein on sovittu? Psykiatrin? Gynen? Pediatrin? Oletko ollut yhteydessä Teratologiseen?
Itselläni kolme lasta, kaikkien raskausaikana olen joutunut käyttämään lääkitystä. Toki lääkkeettä olisi aina parempi, se vain ei aina ole mahdollista, on liuta somaattisiakin sairauksia jotka vaativat jatkuvan lääkityksen.
Eiköhän ole parasta se toinen osapuoli viedä sinne psykiatrin vastaanotolle ja pistää kuuntelemaan kun psykiatri selittää fakta-asioita.
Ette sitten ennen raskautumistasi keskustelleet näistä sairausasioista?!
Itse en jaksaisi moista kumppania rinnallani.
Onnea odotukseen.
hö!
Vaikka hän väittäisi, että psyykkisiä sairauksia ei ole, niin hyvänen aika, nyt olet raskaana ja hormonitkin heittelehtii! Niitä hän ei voi sivuuttaa, onhan se aikojen alusta asti tunnettu fakta, että naiset ovat ailahtelevaisia ja varsinkin raskaana ollessaan...
Tarkoitan sanoa, että jos puolisosi on oikeasti niin ykskantainen, niin käytä tätä hyödyksesi ja syytä hormoneja kaikesta... niitä hänkään ei voi sentään sivuuttaa!