Juttelin pakollista ruotsia kannattavan ja ruotsinkielisellä alueella asuvan tuttuni kanssa, joka tosin on suomenkielinen. Hänen näkemyksensä on se, että suomen- ja ruotsinkielisten välillä vallitsee enemmän tai vähemmän sukupolvia kestänyt epäluulo, suoranainen viha - ja vain jatkuva pakollinen ruotsi/suomi ja ruotsinkielisen vähemmistön suomenkielisiä vastaavat oikeudet pitävät meidät pois sotatilasta. "Pakollinen toinen kotimainen" on siis tae siitä, etteivät vanhat kaunat leimahda avoimeksi konfliktiksi, sillä molemmin puolin on runsaasti niitä, jotka suorastaan vihaavat toista ryhmää, kuka mistäkin syystä.
Olen pitänyt tätä palstaa hyödyllisenä mutta kajahtaneena kaikkien omituisten ja vastenmielistenkin välikommenttien vuoksi. Kuvaako tämä palsta itse asiassa kielikysymystä Suomessa paremmin kuin hyvin? Osa meistä keskustelee kielivapaudesta loogisin periaattein, osa vetää tunteella ja jostain ilmestyy aina vihaviestejä hulluuden rajamailta...
Vihjailu vihaan pilkahtaa aina keskustelussa - usein tavalla, joka leimaa vain meitä enemmistökielisiä ja yhdistää vapaan kielivalinnan vihaan ruotsinkielisiä kohtaan, mikä on tuntunut kovin epäreilulta.
Mikä on kielivähemmistön kohtalo maailmassa? Mikä on sellaisen kielivähemmistön kohtalo, jonka kielellä on aiemmin hallittu enemmistökielistä rahvasta? Mikä on se tapa, jolla enemmistökieltä äidinkielenään puhuvat saavat enemmistölle kuuluvan vapauden viemättä vähemmistölle kuuluvaa suojaa? Miten käsitellä sukupolvia rakentuneita vierauden tunteita?
Voiko tästä asiasta lainkaan keskustella. Itse en haluaisi olla ottamassa asiaa esille, mutta jos se on totta, enpä tiedä, voidaanko asiaa loputtomiin vaietakaan.
Olen pitänyt tätä palstaa hyödyllisenä mutta kajahtaneena kaikkien omituisten ja vastenmielistenkin välikommenttien vuoksi. Kuvaako tämä palsta itse asiassa kielikysymystä Suomessa paremmin kuin hyvin? Osa meistä keskustelee kielivapaudesta loogisin periaattein, osa vetää tunteella ja jostain ilmestyy aina vihaviestejä hulluuden rajamailta...
Vihjailu vihaan pilkahtaa aina keskustelussa - usein tavalla, joka leimaa vain meitä enemmistökielisiä ja yhdistää vapaan kielivalinnan vihaan ruotsinkielisiä kohtaan, mikä on tuntunut kovin epäreilulta.
Mikä on kielivähemmistön kohtalo maailmassa? Mikä on sellaisen kielivähemmistön kohtalo, jonka kielellä on aiemmin hallittu enemmistökielistä rahvasta? Mikä on se tapa, jolla enemmistökieltä äidinkielenään puhuvat saavat enemmistölle kuuluvan vapauden viemättä vähemmistölle kuuluvaa suojaa? Miten käsitellä sukupolvia rakentuneita vierauden tunteita?
Voiko tästä asiasta lainkaan keskustella. Itse en haluaisi olla ottamassa asiaa esille, mutta jos se on totta, enpä tiedä, voidaanko asiaa loputtomiin vaietakaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Osa meistä keskustelee kielivapaudesta loogisin periaattein, osa vetää tunteella ja jostain ilmestyy aina vihaviestejä hulluuden rajamailta..."
Kumpi puoli pakkoruotsi-illassa veti tunteella hulluuden rajamailta ja kumpi puoli yritti keskustella loogisin periaattein?
Minusta "fennomaanien puoli" oli asiallinen ja keskusteleva, "vastapuolella" lähinnä Olav S Melin.
Mutta tämä ei estänyt HBL:n lukijoita tulkitsemasta asetelmaa täsmälleen päinvastoin ja Vasabladethan haukkui Myntin liian arvostavasta suhtautumisesta ;)
Mutta nyt ajattelen ihan toisen tason asioita. Esimerkiksi äkkiä oivallan, miksi niin moni ruotsinkieliseen sukuun avioitunut suomalaisnainen on kertonut suomalaisen miniän olleen alkujaan appivanhemmille tosi kova järkytys...
"Mikä on kielivähemmistön kohtalo maailmassa? Mikä on sellaisen kielivähemmistön kohtalo, jonka kielellä on aiemmin hallittu enemmistökielistä rahvasta? Mikä on se tapa, jolla enemmistökieltä äidinkielenään puhuvat saavat enemmistölle kuuluvan vapauden viemättä vähemmistölle kuuluvaa suojaa? Miten käsitellä sukupolvia rakentuneita vierauden tunteita?"
Voisimmeko katsoa mallia Etelä-Afrikasta?
Voimme katsoa mallia mistä tahansa siirtomaavallan alla olleesta valtiosta. Valloittajan tyhjäksi lypsämään maahan pakolla rakentama, keinotekoinen ja valloittajaa suosiva järjestelmä ei ymmärrettävästi nauti kovin suurta kansansuosiota (eikä myöskään sen kannattajat).
katsoa mallia Virosta? Jäikö sinne NL:stä eroon pääsemisen jälkeen venäjä viralliseksi kieleksi ja jäikö kouluihin pakkovenäjä...? Suomi voisi tehdä saman tempun n. 200 vuotta myöhässä...
Onko Viron venäläisvähemmistö sopeutunut onnellisesti?
Suomalaiset lökäpöksyt saisivat ottaa itseään niskasta kiinni ja sysätä rasistisen pakkoruotsin historian hämärään, samaan paikkaan kuin apartheidin. rotuerottelun ja muut vastaavat järjestelmät.
Olisiko vähemmän provosoivaa mallia kuin Etelä-Afrikka, jonka väkivaltakoneiston jäljet näkyvät vielä konkreettisina arpina ihmisten kehossa...
mutta luin jostain, että he opiskelevat kouluissa osan tunneista viroksi. Eli ei ole puhtaita venäjänkielisiä kouluja.
Toisaalta aikaa on kulunut sen verran vähän, että täydellinen onnellinen sopeutuminen herrakansasta tavikseksi tuskin on vielä ollut mahdollista.
Etelä-Afrikka ja Suomi ovat kai ainoat maat, joissa pieni vähemmistö kyykytti kansaa ihan meidän päiviimme saakka. Etelä-Afrikka pääsi systeemistä lopulta eroon, mutta Suomessa homma vielä jatkuu edelleen.
Presidenttimme ei kuitenkaan ole istunut vuosikymmeniä ruotsalaisessa vankilassa. On tässä sentään aika hurja ero. Tämä vertaus jotenkin kuuluu samaan sarjaan kuin se ruotsalaispoliitikon taannoinen vertaus natsisaksaan...
Niin no tietenkään systeemi ei ole yhtä räikeä. Periaate kyllä on sama, eli se että toinen väestöryhmä on arvokkaampi.
Niin no, en tarkoitakaan että kaikki samalla tavalla olisi kuin Etelä-Afrikassa oli. Mutta samalla periaatteella, miten E-Afrikassa vähemmistö kyykytti kansaa joka asiassa, meillä vähemmistö kyykyttää kansaa kieliasioissa.
Mutta entä jos on olemassa syvää epäluuloa kieliryhmien välillä, suoranaista vihaa? Onko epäluulolle vaihtoehtoja?
Minusta tuntuu, että loputon vaikeneminen ja jopa vaientaminen on tullut tiensä päähän. Keskustelu on murtautunut internetistä vanhaan mediaan. Viime tiistain TV2:n pakkoruotsi-ilta kaikessa absurdiudessaan jää merkkipylvääksi tiellä kielivapauteen ja pohjoismaisen mallin mukaiseen viralliseen yksikielisyyteen. Eikä siihen mitään sotatilaa tarvita - luojan kiitos!
Miten, Tala, itse käsittelisit viha-elementtejä suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä?
Kerron itsestäni sen verran, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että ruotsinkieliset saattaisivat vihata meitä suomenkielisiä - siis jollain tasolla. Ihmettelin vain niitä viestejä, joissa nähdään kielivapauden kannattajien olevan vihaisia, kateellisia ja katkeria. Toki näin myös, että osa suomenkielisten viesteistä sisälsi katkeruutta, mutta ajattelin sen johtuvan vain taisteluväsymyksestä. Nyt mietin, että kenties kansallisessa tarinassamme on myös tämä vaiettu kertomus kahden kielen rinnakkainelon kääntöpuolesta...
Tällaiset vanhat asiat pitäisi käsitellä avoimesti. Vrt. totuuskomissiot, Saksan natsijuttujen perkaaminen ja hiljattain Venäjällä ruvettiin Stalinin tekoja käsittelemään.
Suomalaiset on pakotettu vain kiltisti uskomaan, että kaksi kieltä elää sopuisasti rinnakkain. Piste. Mutta ei se näin mene, ei ne vanhat ajat mihinkään unohdu sillä, että asioista kielletään puhumasta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Olof_Freudenthal#Rotuopit
Ruotsalaiset ovat läpi historiansa suhtautuneet rasistisesti suomalaisiin.
Siis syytätkö nyt meitä,jotka haluamme vapaasti valita kielen,jota opiskellaan.
Tällä palstalla on monenlaista tekstiä,joskus suorastaan päätöntä,puolin ja toisin.
Oma kiinnostukseni heräsi tähän kielikeskusteluun vasta kun satuin seuraamaan Hbl:n
mielipiteenvaihtoa.
Siellähän vasta pöyristyttävää tekstiä on ja kun se on heidän omassa lehdessään ja
sellaiset mielipiteet sallitaan,niin alkaahan sitä miettiä.
Tänään viimeksi,siellä mietittiin,mitä he voivat vaatia tilalle jos meille annettaisiin vapaa
kielivalinta.
Yksi esittää,ettei mihinkään virkaan ainakaan voi valita,jos ei ruotsia osaa,mutta voisi
olla korkesaaren eläintenhoitaja !
Kyllähän se on niin,että suomalaiset päättää ihan itse,mitä kieltä he opiskelevat.
On siellä joku jo herännytkin kysyi suoraan,mitä he tekisivät jos kielisuhde olisikin toisinpäin.
Olisivatko he valmiit lukemaan suomea,johon ei paljon törmäisi koko maassa.
Minä en ruotsalaisia vihaa,mutta olen nyt kyllä huomannut,että aika paljon heidän puoleltaan
on suoranaista halveksuntaa suomalaisia kohtaan ja siitä en todellakaan pidä.
Voi olla jopa niin, että kokiessaan itsensä uhatuksi ja kotikonnuillaan suomenkieliset tunkeilijoiksi nimenomaan ruotsinkieliset tuntevat nyt suomenkielisiä kohtaan jotain ainakin lähes vihanomaista.
Me suomenkieliset, jotka emme pahemmin edes tärmää ruotsinkielisiin, emme ehkä niinkään koe näitä tunteita, pakollinen ruotsikin on omien poliitikkojen työn tulosta - vaikka varmasti naruja on vedetty jostain muualta.
Jos suomenkieli niin jotakuta ahdistaa niin voihan hän aina muuttaa Ruotsiin. Ruotsissakin on aina ollut suomenkielinen (meänkieli on suomen murre, niinkuin suomenruotsi on ruotsin murre) vähemmistö, ja ei heillä ole koskaan mitään erityisoikeuksia ollut,.
>>suomen- ja ruotsinkielisten välillä vallitsee enemmän tai vähemmän sukupolvia kestänyt epäluulo, suoranainen viha
Hämmästyksesi johtuu siitä, että olet kielihistorian uudelleenkirjoittamisen uhri. Tai pitäisikö sanoa kirjoittamisen puutteen uhri. Et ole ollenkaan perehtynyt kaikkeen juonitteluun ja jopa sikailuihin kielipolitiikkamme historiassa, kuten tuo vanhempi miies elämänkokemuksellaan oli perehtynyt.
Kielipalstoilla Tala ja muutamat muutkin ovat ansiokkaasti tuoneet esiin vaiettua kielihistoriaamme. Lue niitä, niin alat ymmärtää aitosuomalaisen ärtymyksen ja jopa vihan noudatettua kielipolitiikkaammme kohtaan.
Kyseessä on yhden ihmisen reaktio kollektiivista kielellistä sortamista vastaan. Pitää vain tietää se alkuperäinen aktio, niin ymmärtää reaktion.
"Et ole ollenkaan perehtynyt kaikkeen juonitteluun ja jopa sikailuihin kielipolitiikkamme historiassa"
Tällä hetkellä saatetaan elää "suurta kansallista heräämistä" kaiken politiikan ja jopa tiedonvälityksen taustalla olevien lehmänkauppojen ja tunaroinnin suhteen.
Tämä herääminen kannattaisi ehkä kanavoida johonkin positiiviseen katkeroitumisen sijaan. Tietysti kannattaa katsoa avoimin silmin myös omien poliittisten toimijoiden taustoja ja liikuttelijoita.
Onko vastaavia kahden kielen yhteiskuntia, jossa entinen rahvaan kieli on noussut entisen säätyläisten kielen rinnalle kuitenkin näin rauhanomaisesti?
Onko mahdollisesti taustalla lurkkiva viha purettavissa yhtä rauhanomaisesti?
Ehkä Suomi on uniikkitapaus?